Funk, soul, hip hop, rap, reggae, r'n'b ›

Nonnih en löytänyt Daddy Palesista kertovaa ketjua hausta joten ajattelinpa aloittaa sellaisen näin uuden levyn julkaisupäivän aattona. Elikkästen mielipiteitä laidasta laitaan ja keskustelua sekä odotuksia uudelta levyltä olkaasten hyvä.
 
Itsellä tietty odotukset korkealla. Ylex:ssä ovat soitelleet ja parin biisin perusteella aika pelkistetyltä vaikuttaa, mikä ei sinänsä ole paha juttu.

Palefacen Quarter Past on minun kirjoissani parasta kotimaista hiphoppia ikinä ja odotukset ovat uuden suhteen semikorkeat, vaikkei radiosta kuultu biisi ällikällä lyönytkään. Tosin se oli vain yksi biisi joten sen perusteella ei arvioita voi oikein tehdä.

Pallinaama on niitä harvoja suomalaisia räpäyttäjiä joita minä pystyn kuuntelemaan. Syynä taitaa olla se että hän muista genren edustajista poiketen tekee biiseihinsä jopa muusta biisistä jotenkin erottuvat kertosäkeet. Usein vielä hyvät sellaiset.

Pallinaama on niitä harvoja suomalaisia räpäyttäjiä joita minä pystyn kuuntelemaan. Syynä taitaa olla se että hän muista genren edustajista poiketen tekee biiseihinsä jopa muusta biisistä jotenkin erottuvat kertosäkeet. Usein vielä hyvät sellaiset.
 
Kuin myös. Ehkä sitä on vaan niin wanha ettei tuo perussuomiräppääminen oikein tunnu niinku yhtään miltään.
 
Livenäkin olen Palefacen nähnyt, ja hyvä meininki ja hyvä bändi miehellä oli.

Pari biisiä olen YleX:n taajuuksilta bongaillu, ja ilokseni huomasin että Palervo Kalsa on päässyt eroon suhteellisen ärsyttävästä täk-täk-täk-täk-täk-täk -konekirjotusmaisesta flowsta. Plussaa siitä.
 
Vaikkakin Paleontologi on edelleen kingi levy...

Asialliseltahan tämä levy kokonaisuudessaan kuulostaa. Pari mukavasti reggae-taustaista biisiä ja tosiaan sitä old-skool-soundia (mistä ite en kyllä tiedä paskaakaan) nähtävästi on haettu. Hieno levy kaikin puolin, ei tosin aivan näin muutaman kuuntelun perusteella aiempien tasoinen. Hyvä mieli tulee joka kuuntelukerran aikana :)
Hanuristin mieltä lämmitti Wintertime pt.1 (jos nyt talvibiisi voi lämmittää, hoh hoh) ja muutenkin mukavaa kun on käytetty jälleen oikeita instrumentteja. Ei sillä että sampleissa ja konebiiteissä olisi mitään vikaa mutta jotenkin aina lämmittää mieltä kun on joku trumpettisoolo tai huilutausta. Jotenkin tästä musasta huokuu laaja-alainen musiikin tuntemus ja vaikutteet mm. jazzista.

Helvetin hieno plaatta kyllä Studio Tan on. Quarter Past oli aivan saatanan loistavan Pale Ontologistin jälkeen hienoinen pettymys, mutta Studio Tan lämmittää kovasti korvaa. Sonjaybeatsin erittäin asiallisille kasarivaikutteisille biitteille varaukseton Big Up, erikoismainintoina Rap King ja tietty pankkeja räjäyttävä reggaeveto Lickle Youth, jossa feattaa kaiken maailman Jukka Pojat pikkurillillä pesevä Capenape.
 
Rakastan.

Dii, kai munkin pitää nämä kaikki samat kliseeammukset käyttää heti alkajaisiksi: The Pale Ontologist on tiukka lätyskä ja osaltaan myös tämä uusinta edellinen Quarter Past. Ensiksi mainittu iski varsin kovaa aikoinaan ja inspiroi monella tasolla sangen uudessa ja homogeenisessa Suomi-hiphop-pyörteessä, jonka oli hyvin vaikea vakuuttaa kaltaistani yläasteräbävaiheen ohittanutta, pitkätukkaista grungetennaripoikaa siitä, että tämä kyseinen genre tai sen alakategoriat voisivat enää tarjota mitään mielenkiintoista pizzanaamaiselle Black Flag-diggarille. Toisin kuitenkin kävi ja nyt voi taas vähän paremmalla mielellä myöntää kuuntelevansa niin suomalaista kuin ulkomaistakin räbäosastoa, kunhan vain vähän kaivelee pintaa syvemmältä ja löytää ne itselle sopivimmat artistit ja pumput.
 
Mutta asiaan: tämä uusi Pale-läbä ei kyllä tunnu iskevän sitten millään - ainakaan vielä. Asiaan liittyen, olen waretuksen kuningas ja latasin kärsimättömyyden kourissa uuden Sage Francis-tuotoksen äskettäin ja kyseistä levyä on tullut tässä pari viime viikkoa kuunneltua. Ja näinkin hassun levyn jälkeen tuli sitten otettua kuunteluun tämä uusi Pale. En voi muuta sanoa, kun että kylläpä paskan kontrastin sai tämä kevät aikaan noiden kahden artistin välille, vaikka molemmista parhaimpina hetkinä diggailenkin.
 
Kolmen ekan biisin, paikoitellen liikaakin ensimmäisessä persoonassa etenevät räppimessiasjulistukset ovat kyllä jotain sellasta, mitä en ihan (Daddy) Palelta kaivannut. Kai se vaan on niin, ettei tällanen pohjimmiltaan 'bileräbää' edustava poljento sitten ole ihan mua varten. Noi kolme biisiä on edelleenkin mun mielestä niin hirveätä kuunneltavaa, että alotan varmaan nelosbiisistä tästä lähtien ton levyn kuuntelun sitten, kun annan sille uuden mahdollisuuden. Ja siihen voi kyllä mennä hetki jos toinenkin.
 
Joopa joo, liian vähän metafysiikkaa ja Kierkegaardia kai sitten...ampukaa mut.

tjooh. Pari "turhan" tuntuista biisiä tältä löytyy: Rap King ja Now You Down. Muut ovatkin sitten tosi kovia.
Five emcees were sitting in a tree,
d-i-s-s-i-n-g.
:)

Kolmen ekan biisin, paikoitellen liikaakin ensimmäisessä persoonassa etenevät räppimessiasjulistukset ovat kyllä jotain sellasta, mitä en ihan (Daddy) Palelta kaivannut. Kai se vaan on niin, ettei tällanen pohjimmiltaan 'bileräbää' edustava poljento sitten ole ihan mua varten. Noi kolme biisiä on edelleenkin mun mielestä niin hirveätä kuunneltavaa, että alotan varmaan nelosbiisistä tästä lähtien ton levyn kuuntelun sitten, kun annan sille uuden mahdollisuuden. Ja siihen voi kyllä mennä hetki jos toinenkin.
 
Siis noi ensimmäiset kolme on jumalattoman kovia biisejä. Rap King biisiä tehdessä olivat nauraneet pitkin studion lattioita, kun olivat kuulleet, että sen nimistä biisiä ei ole vielä tehty. Noita Palen "egoboostauksia" ei ole tarkoitettu vakavasti otettavaksi.
 
Levystä en sen enempää osaa sanoa, kun Palen levyt on ainoaa räppiä mitä olen ostanut ekan levyn ilmestymisen jälkeen. En vain jaksa enää kuunnella levyjä joissa joka toinen biisi on typerää introa ja jokaisessa biisissä on kymmenen vierailijaa, jotka eivät tuo kappaleisiin yhtään mitään....niin ja samanlaisen biitin päälle räbäyttelyä.

En vain jaksa enää kuunnella levyjä joissa joka toinen biisi on typerää introa ja jokaisessa biisissä on kymmenen vierailijaa, jotka eivät tuo kappaleisiin yhtään mitään....niin ja samanlaisen biitin päälle räbäyttelyä.
 
sama vika
 
Virhe! plaaplaa

Siis noi ensimmäiset kolme on jumalattoman kovia biisejä. Rap King biisiä tehdessä olivat nauraneet pitkin studion lattioita, kun olivat kuulleet, että sen nimistä biisiä ei ole vielä tehty. Noita Palen "egoboostauksia" ei ole tarkoitettu vakavasti otettavaksi.
 
Juu, kyllä mä tiedän ton ensimmäisen biisin esihistorian ja sen radiospiikkauksen, jossa selitettiin kuinka massivisesti sitä kieltä on ängetty poskionteloihin studiotilojen uumenissa, ja kuinka noita egobuusteja ei kannata ottaa vakavasti ja blahblahblah. Mitä sitten? Ei nuo perustelut biisejä sen kiinnostavammiksi tee (omalle korvalle), vaikka kuinka hyvän selityksen antaisivatkin.
 
Jos saisin kuunneltavakseni jonkun yligeneerisen hevilevyn, joka koostuu pelkästä tilputuksesta, en luultavasti päätyis siihen lopputulokseen, että se levy kuulostaa paremmalta mahtavien perustelujen kera, vaikka sille jatkuvalle tilputukselle annettaisiinkin joku tohtorin tutkintoon johtava syväanalyysi siitä 'miksi näin tehtiin'. Tuskinpa joku Lou Reedin Metal Machine Music-läbäkään on sen mielenkiintoisempi musasisällöltään, vaikka se tietystä näkökulmasta onkin hyvin merkittävä teos ihan vain kannanottotasolla. Mikä ei vain kuulosta hyvältä omaan korvaan, ei korvaannu jollain historiatiedolla. Mun mielestä toi Palen bostailu vaan menee överiks tasolla, jonne on jo muutenkin hankala luoda jotain uutta, kun se on tehty jo niin monta kertaa.
 
jokaisessa biisissä on kymmenen vierailijaa, jotka eivät tuo kappaleisiin yhtään mitään
 
Juu, loistava esimerkki tästä on tuo Now You Downin feattaus, jolla vain lisätään vettä myllyyn palikka-'old school'-riimeillä ja Daddy Pale-hehkuilla, joita on kuultu jo pari kertaa liikaa tässä vaiheessa levyä ja jotka eivät tuo biisiin sitten yhtään mitään nokkelaa feattaajan osalta...
 
Blah, toivottavasti alan diggaileen tosta läbästä vielä joku päivä :P