Funk, soul, hip hop, rap, reggae, r'n'b ›

Ajattelin tällaisesta asiasta aloittaa uutta aihetta, koska varsinaisesti tästä ei ole keskusteltu. Ainakaan tällä alueella.
 
Noin pari vuotta sitten lähes kaikki musiikki mitä kuuntelin oli metallia. Melkein kaikki musiikki mitä minulla oli, oli metallia. Sitä jaksoi silloin kuunnella vaikka kuinka ja paljon, eikä tullut edes mieleen, että voisi vaihtaa johonkin leppoisempaan musiikkiin.
 
Mutta nyt, pari vuotta myöhemmin on metallin osuus jäänyt todella vähälle ja sen eteen ovat kiilannet genret kuten Hip Hop, Rap, Funk jne.. Metallia tulee kuunneltua aina satunnaisesti, mutta suurin osa kuuntelemastani musiikista on jokin noista genreistä.
 
En tiedä mistä moinen muutos on tullut, mutta nykyään kun kuuntelee esimerkiksi Meshuggahia niin pari biisiä menee ja taas on tullut hinku rappiin tai hip hoppiin. Ei sillä etteikö tämä muutos olisi pahasta, mutta mietin että koska tulee taas aika, että vaihdan takaisin metalliin. Täysipainoisemmin.
 
Luin joskus Tykopaatin haastista ja siinä mies kertoi kuunnellensa ennen Hip Hoppia muunmuassa Deathmetallia ja siitä sitten siirtyneensä tuohon kevyempään musiikkiin jota nyt sitten sylkee.
 
Oletteko te käyneet joskus läpi samankaltaista muutosta musiikkimaussanne?
 
Edit: Toki olen yhtä avoin kaikenlaista musiikkia kohtaan kuin ennenkin, mutta painotus on nyt enemmän räpin ja Hip Hopin puolella:)

Veikkaanpa että tuo räppi on sulla vain nyt kovempi juttu :)
Esim. kyllä se voi vuoden päästä mennä niin että blues onkin tuon räpin tilalla, vaikka silti diggailisitkin kaikkea ja enemmänkin.
 
Näin ainakin itselläni.
 
Oletteko te käyneet joskus läpi samankaltaista muutosta musiikkimaussanne?
 
Koko viime vuosi ollut yhtä vuoristorataa tämän asian suhteen :)

Aikaisemmin mä tykkäsin pelkästään sinfonioista mutta nyt oon alkanut vähitellen kiinnostua myös konsertoista.
En oikein osaa perustella, miksi tämä maun muutos on tapahtunut?

Veikkaanpa että tuo räppi on sulla vain nyt kovempi juttu :)
Esim. kyllä se voi vuoden päästä mennä niin että blues onkin tuon räpin tilalla, vaikka silti diggailisitkin kaikkea ja enemmänkin.
 
Näin ainakin itselläni.
 

 
Koko viime vuosi ollut yhtä vuoristorataa tämän asian suhteen :)
 
Samaa mieltä. Musiikkimaun laajeneminen ja muuttuminen on hyvä asia.

Juu, mullakin laajeni tavallaan tuolta metallin puolelta aluksi progeen mutta aika paljon on nyt siirtynyt jazziin, souliin, bluesiin, funkkiin, hip.....eli olen muuttunut aika kaikki ruokaiseksi. Muistan vaan että oon joskus ennen metallia kuunnellut wanhaa rokkenrollia ja jazzia. Ihan muksuna siis. Eli en tiijä oonko sitten vaan palannut juurille. Nyt kyllä tuo proge osasto tökkii tosi pahasti mutta se on pieni paha.

Aikansa se musiikkimaku minullakin laajeni, kunnes jyvät alkoivat erottua akanoista, eli laadusta tuli nimittäjä nro. 1. Turhaa on yli-ihmistä esittää, eli kylläpä ne rajat omallakin musiikkimaullakin on:
- nykymetalli (1990-) on sietämätöntä
- "klassinen" musiikki on sietämätöntä
- eurooppalaisia tansseja säestävät lajit ovat sietämättömiä
 
Tämä tekee minusta musiikin toimijana itseni ja opettamiseni joillekin opiskelijoille sietämättömäksi.

Ite varsinaisesti kuuntelin vähän raskaampaa musiikkia pääasiassa ja melkein kaikkea musiikkia mitä vastaan tuli. Räppiäkin oli joukossa jokusen verran. Sitte seiskaluokalla jo kauan kytenyt räpinnostus tuli esiin ja aloin kuuntelemaan 2Pacia, Cypress Hilliä ja suomiräppiä. Nykyään kaikenlaisesta mustasta rytmimusasta tykkään, vaikka reggaeta ja räppiä pääasiassa tuleekin kuunneltua.
Ja mitä olen kattellut ni aika moni tyyppi vaihtaa metallista ja hevistä räppiin ja toisinpäin. Esim. yks kaverini vaihtoi hevistä räppiin ja siitä takasin heviin. Kai siinä sitten on se musiikkityylin erilaisuus mikä viehättää. Ite en kyllä usko että palaan mitään muuta kuuntelemaan.

Kuulostaa hyvin tutulta. Lukioiässä aloin pelkän metallin lisäksi kuuntelemaan vaikka mitä - jokin "etsikko"-aika tms... Hip hop ja jotkut elektronisen musiikin jutut vain iski kovempaa ja hevi jäikin aika vähälle. Siinä kolme, neljä vuotta meni käydessä pikakelauksella läpi kaikki mahdollinen ja mahdoton rytmimusiikki ennenkuin tasottui uomiinsa ja nyt on levyhylly kehittymisineen taas jotenkin ymmärrettävissä. Kaiketi vain kyllästyin heviin, eikä sitä edelleenkään tule kuunneltua kuin hyvin harvoin. Hevikeikat tosin on edelleen mainiota viihdettä.
 
E: Tuli mieleen, että kaivelkaapa kirjoituksianne parin vuoden takaa, kun pelkkä metalli oli musiikkia - voi ehkä jopa hymyilyttää lukiessa :)

E: Tuli mieleen, että kaivelkaapa kirjoituksianne parin vuoden takaa, kun pelkkä metalli oli musiikkia - voi ehkä jopa hymyilyttää lukiessa :)
 
Noita mun ekoja postaamiani kirjoituksia oli aika hauska lukea kyllä :)
Huvittavaa kuinka lyhyessä ajassa kaikki on muuttunut. En tarkoita että mitään olisi kadonnut, vaan että lisää on tullut.

Olen huomannut että ympyrä on sulkeutunut ja se on ottanut mielestäni oikeat vaikutteet itseensä vuosien varrella.
Kun musiikkia alkoi päivittäin seuraamaan, yleistietoa tietoisesti kehittämään ja myös soittamaan kitaraa yläasteen paikkeilla, muistan kaiken olleen silloin Iron Maiden/megadeth muuonpaskaa kategoriaa.
Vuosien kuluessa on tullut monia vaiheita ja monia tunteita musiikin kuunteluun.
Alkoi opettelemaan funkbassottelua, ja myös jonkinlaista grooven tajua alkoi ymmärtämään. Eli tämä johti siihen että kun jollekkin alkaa puhua itselleen tärkeistä musiikki jutuista, saattaa toinen istua kuunnellen jopa vartin ymmärtämättä yhtään mitään. Nykyään musiikillisesti on toki metalli erittäin tärkeä osa.
Mutta suosikkeihin lukeutuu silti ylimuiden Funk, Blues, stoneri ja dubi!
 
http://www.last.fm/music/Disrupt
 
Aamuittain yövuoron jälkeen löytää jotain uutta ja hyvää, suomen levykaupoista löytymätöntä musiikkia. Tänä aamuna on vienyt grooveensa tämä kyseinen reggae.
 
Edit:virheet

Noita mun ekoja postaamiani kirjoituksia oli aika hauska lukea kyllä :)
 
On niitä kyllä vieläkin.
 
Mutta onnea aloittajalle valaistumisesta!

Edit: eipä mitään. peace vaa.

Minulla musiikkimaku tuntuu vaihtuvan kuukausittain totaalisesti. Näistä syrjähypyistä jää sitten muutamia artisteja pitkäkestosempaan kuunteluun. Jazzpohjalta on aika pitkälti alunperin lähtenyt mutta tällä hetkellä grindcore on kova sana!

Itselläni on musta musiikki hiipinyt valkoisen varjoista sen rinnalle. Nykyään sen osuus on melkein 50 % kaikista ostoksista. Olisi varmaan enemmänkin, jos kaupoista löytyisi enemmän funk-cd:itä.
 
Ennen oli melodia ylivoimaisen tärkeä, sitten rytmi rupes tuntumaan isolta jutulta ja lopulta tajusi soundinkin merkityksen. Lyriikat on jotenkin edelleen vain ulkomusiikillinen bonus, vähän kuin kansitaide.
 
Yhteenkään bändiin en ole kyllästynyt, tullut vain uusia juttuja mukaan. Metallikin maistuu edelleen, mutta tuntuu että sitä pitää maistella pienemmissä annoksissa kuin vaikkapa funkia tai progea. Musta metalli käyttää aika pientä osaa potentiaalistaan, mutta se asia on mennyt parempaan päin viime vuosina.

Selkein musiikkimaun muutos tapahtui kun siirryin äkkijyrkästi hevistä jazziin (ja sen sukulaisgenreihin, kuten souliin, funkiin, acid jazziin, vanhaan progeen jne.) lukion alussa. En minä sitä koskaan itse päättänyt, mutta tulin väkisin havainneeksi, että Pat Metheny nyt vaan on aika paljon kovempi kitaristi kuin siihen asti kuulemani hevikitaristit yhteensä.
 
Muutaman vuoden päästä laajensin taas näkö- ja kuulokenttääni kaikkeen hyvään musiikkiin ja nyt maistuu hevikin taas, jos se on hyvää. Räppi, hiphoppi, yms. puhelaulu, nyky-MusicTV-RnB, huudolla/örinällä/karjumisella tai bassoiksi viritetyillä kitaroilla pilattu äärimetalli sekä käytännössä 98% kaikesta elektronisesta musiikista herättää edelleen lähinnä raivon ja epätoivon tunteita: "Miksi tällaista ylipäätään tehdään?". Onneksi noiden ulkopuolelta löytyy vaikka mitä kivaa.
 
Onkohan kellään samanlaisia kokemuksia?

Onkohan kellään samanlaisia kokemuksia?
 
Vähän juu, mulla tuo koneellinen musiikki on aina ollut vaikea pala, eipä oikeen muu sinänsä vastusta. Johtuu varmaan siitä, et mä diggaan oikeilla soittimilla vedetystä musasta Mikään suoraviivainen, konemaisesti etenevä valmiiseen muottiin valettu musa ei vaan toimi. Siitä puuttuu tulkinnanvara ja elävyys.
 
Mutta eniten vituttaa varmaan tämä nykyisenä MTV-aikakautena musaan sotkettava ylimääräinen kakka. Tissivaot, perseet, kalliit autot ym bling bling ja kaunis poika/tyttö herutusmeininki pistää vihaksi, vaikka ite musiikki ei hermoja niin raastaisikaan, ammattilaisethan ne biisit yleensä väsää. Ei sinänsä, että mulla mitään tissivakoja ja tiukkoja perseitä vastaan ois.

Vähän juu, mulla tuo koneellinen musiikki on aina ollut vaikea pala, eipä oikeen muu sinänsä vastusta. Johtuu varmaan siitä, et mä diggaan oikeilla soittimilla vedetystä musasta Mikään suoraviivainen, konemaisesti etenevä valmiiseen muottiin valettu musa ei vaan toimi. Siitä puuttuu tulkinnanvara ja elävyys.
 
Tekstisi paljastaa täydellisesti, että et vain tunne konemusiikkia :) Kaikki ei ole todellakaan suoraviivaista, konemaisesti etenevää valmiiseen muottiin valettua. Tulkinnan varaa ja elävyyttä voi löytyä aivan yhtä paljon, kuin "oikeastakin" musiikista. Hevi on helposti suorasukaisempaa ja kaavamaisempaa, jos lähdetään kunnolla tutkimaan.

Tekstisi paljastaa täydellisesti, että et vain tunne konemusiikkia :) Kaikki ei ole todellakaan suoraviivaista, konemaisesti etenevää valmiiseen muottiin valettua. Tulkinnan varaa ja elävyyttä voi löytyä aivan yhtä paljon, kuin "oikeastakin" musiikista. Hevi on helposti suorasukaisempaa ja kaavamaisempaa, jos lähdetään kunnolla tutkimaan.
 
Voi olla, ihmisethän on tunnetusti hanakoita arvosteleen asioita joista ei ole lainkaan kokemusta taikka vain pintaraapaisun verran enkä taida olla poikkeus. ;)
 
Mut nojoo.. aika vahvassa mulla on kuitenkin semmoinen mielikuva, että koneellisesti tehdyllä musalla ei välttämättä voi tuoda ilmi semmoisia asioita mitä esim oikeilla kielisoittimilla. Kai se on tämä "tatsi" mitä haen, mut pitäs tosiaan ensin tutkia enemmän ja sitten vasta hutkia.

Mut nojoo.. aika vahvassa mulla on kuitenkin semmoinen mielikuva, että koneellisesti tehdyllä musalla ei välttämättä voi tuoda ilmi semmoisia asioita mitä esim oikeilla kielisoittimilla. Kai se on tämä "tatsi" mitä haen, mut pitäs tosiaan ensin tutkia enemmän ja sitten vasta hutkia.
 
hehihjuu. Ymmärrän tuon mitä tarkoitat. Mulle kaikesta konemusiikista on kuitenkin tullut ehkä nykyään sitä mieleisintä musiikkia, tai no ei noin voi sanoa, mutta hyvin suuren osan se vie kaikesta kuuntelemastani.
 
Niin, minäkin ajattelin joskus konemusiikin olevan aina yksiselitteisesti sielutonta paskaa. Onneksi diggailen nykyään, olisi paljon tylsempää ilman.

Oma musiikkidiggailu alkoi listakamasta. Bomfunk Mcs, Mighty44, RHCP. Sitten tuli rokki, hevi ja metalli. Luultavasti kitaran soittamisella oli osuutta asiaan. Siinä sitten alkoi blues kiinnostaa ja metalli muuttui kakaksi. Ehkä puolitoista vuotta on funk, soul ja r&b olleet kiinnostavimpia.
 
Nykyään kiinnostavinta on edellämainittu rytmimusa ja jazz kiinnostaa yhä enenevissä määrin. Täytyy myöntää, että kaverin konemusakiinnostuksen myötä on sitäkin oppinut hieman ymmärtämään.
 
Joskus täällä manasin räpin ja metallin alimpaan helvettiin. Sen verran aiheesta, että en väitä, ettäkö ne olisivat absoluuttisen väärää musiikkia, mutta itelle ei toimi. Ei ainakaan pääsääntöisesti, joskus joku rap tai metalli ehkä kuullostaa hyvältä.
 
Mitäköhän seuraavaksi. Ehkä jotain latinoa.
 
PS. Ihmetyttää tämmönen ajattelu, että on kaksi tyyliä: Rap ja metal. Ne an vain ne muotisuuntaukset, ei se tarkoita että musiikki loppuu siihen.