Tuottaminen ja sovittaminen ›

Kyllähän tuota nykyäänkin harrastetaan, tosin eri piireissä. Esim. Darkthronen levyt on äänitetty ja miksattu siihen 20 tunnin molemmin puolin. Ei siinä kauaa tarvi nysväillä kun rummuissa on kolme mikkiä ja päälle vain kitara, vokaalit ja basso. Nykyisin joissakin levyissä käytetään tuo määrä mikkejä/raitoja pelkästään basariin.
 
Joo, onhan tota monomikillä kassudekille-menoakin vaikka kuinka, mut meinasin enempi sitä että livenä vedeltynä ja oikeasti vitun timmillä luomusoundilla toteutettua kamaa ei nykyään jengi duunaa noilla aikatauluilla. Paitsi ehkä Niilo. Lekasora ja lofi-puuhat sit erikseen.

Musta nimenomaan nuo St. Angerin biisit oli se heikoin lenkki. Soundit oli lähinnä mukavaa vaihtelua. Virpastakin opin pitämään vaikka se alussa härnäsi. Kivaa autotallifiilistä.
 
Nimibiisiä lukuunottamatta vaan aika tuubaa noin musiikillisesti.

Nimibiisiä lukuunottamatta vaan aika tuubaa noin musiikillisesti.
 
Tiivistämällä olisi saatu ihmeitä aikaan. Jos tekee 8 min biisejä, niin pitää niissä sisältöäkin olla - ei pelkästään soittamalla sama 3 min biisien riffimäärä useammin.

Musta nimenomaan nuo St. Angerin biisit oli se heikoin lenkki. Soundit oli lähinnä mukavaa vaihtelua. Virpastakin opin pitämään vaikka se alussa härnäsi. Kivaa autotallifiilistä.
 
Nimibiisiä lukuunottamatta vaan aika tuubaa noin musiikillisesti.
 
Juurikin näin, soundillisesti levy ei kyrsi yhtään minua. Alussahan se oli aika jännä ilmestys kun oli tottunut K'eA, RtL, MoP ja Metallica -levyjen soundeihin, mutta hyvin se kolisee.
 
Levyn kompastuskivi tosiaan on siinä että biiseissä on liian paljon toistoa.
 
James: Otetaan tähän vielä kerran toi kertsi ja sit se väli-dänkkä.
Lars: Joo, ja soitetaan sit kertsi vielä kerran, vaikka tuplasti.
 
Mutta itselleni hyviä hetkiä levyltä löytyy nimibiisin lisäksi myös Frantic, Invisible Kid, Dirty Window, Sweet Amber ja The Unnamed Feeling biiseistä. Mutta kaikki on jollain tapaa onnistuttu tuolla täyteen ahtamisella ja venyttämisellä pilaamaan.

Tuolla "Stängerilla" ei ainakaan noita rumpuottoja ole saatu kovin yhtenäisiksi, ainakin mua nimittäin häiritsee kun se kuulostaa tältä osin lähinnä laiskasti kasatulta Pro Tools-palapeliltä. Jos bändin oli tarkoitus saada aikaiseksi sitä kellariruttua ja tervettä "hälläväli"-menoa mitä oli esim. mainiolla Garage Days Re-Revisited EP:llä, niin mopo karahti metsään todella pahasti. Kitarasoundeissakaan ei kyllä ole sitä räyhää tahi särmää mitä on luultavasti haettu, mutta ne eivät niinkään tuossa häiritse - kuten eivät myöskään ne itse rumpusoundit.
 
Mun nähdäkseni biisimateriaali on tuolla levyllä nyky-Metallican tasolla suht vahvaa, mutta kuten mainittua, sitä riffien toistoa on aivan liikaa. Monessa kohtaa sama riffi jatkuu muuttumattomana, Lars vaan muuttaa kummallisesti ja groovesta vapaasti komppiaan johonkin käsittämättömään suuntaan.
 
Mun nähdäkseni tuosta olisi saanut jopa suht vahvan kokonaisuuden, jos levyn biisin olisi hiottu tiukoiksi jättämällä tuo mainittu tyhjäkäynti pois. Tämän lisäksi levyn äänimaailma olisi vaatinut hiukan pohdintaa, nyt tuo tekemällä tehty demomaisuus syö kyllä albumin tehoa.

Mun mielestä ne on kyl yrittänyt jotain.

Mun mielestä ne on kyl yrittänyt jotain.
 
Juu, parikymmentä vuotta.

Tuli tässä mieleen tätä lueskellessa että kuinka moni on kuullut Randy Staubin miksaaman version some kind of monsterista? on meinaan kaivettu hitusen verran eri asiat esille ja koko biisi kuulostaa ihan toiselta.

Tuli tässä mieleen tätä lueskellessa että kuinka moni on kuullut Randy Staubin miksaaman version some kind of monsterista? on meinaan kaivettu hitusen verran eri asiat esille ja koko biisi kuulostaa ihan toiselta.
 
No eipä kyllä oo tullut kuultua. Miltäs julkasulta semmottis löytyy?

taitaa muistaakseni löytyä siltä videos 1989-2004 dvd:ltä.

taitaa muistaakseni löytyä siltä videos 1989-2004 dvd:ltä.
 
Niin, Some Kind Of Monsterihan miksattiin musiikkivideota varten uusiksi. Kurkkupurkki-virveliä ei siinä tainnut olla?

Niin, Some Kind Of Monsterihan miksattiin musiikkivideota varten uusiksi. Kurkkupurkki-virveliä ei siinä tainnut olla?
 
http://www.youtube.com/watch?v=fmHx2blktwU
 
Siinähän se.

Hendrixillä ei tuota materiaalia ihan vähän kyllä ole. Etenkin kun miettii ajallisesti tuota. Osaisimpa mäkin.
 
Nirvanakin teki suhteellisen lyhyessä ajassa hyvän tuotannon josta ei montaakaan heikkoa biisiä löydy. Ja vielä kun kuuntelee With the lights out boxia jossa on mm. ylijäämäbiisejä ja niistä löytyy monia todellisia helmiä ja se kertoo jo jotain biisien tasosta.

Tää ketja alkaa entistä enemmän olla Tuottaminen&Sovittaminen-palstan heiniä. Mun mielestä. Siirtäisköhän modet tätä?

Metallicaa oon kuunnellu aina. St. Anger on nykyisin ainoa metallica-levy jota tulee kuunneltua. Se on helmi. Ku hinkkaat samoja biisejä 1982 vuodesta tähän päivään, nothing else matterssin 10 000 kertaa, ja kaikki mitä äijille on aikojen saatossa tapahtunu ym ym, niin St Anger sovituksellisesti, soundillisesti ja kaikkineen oli mielestäni luonnollinen jatkumo. Kaikessa saippuaoopperamaisuudessaan metallican skom -dokumentti kuvastaa ihan hienosti bändin sisäistä kemiaa ja tuntemuksia ja tältä pohjaltakin mietiskeltynä St. Anger, nimeään myöden, on hieno luomus.
 
Suurin osa metallica -henkisistä ihmisistä on jämähtäny vuoteen 1985, hokien "master of puppetsin jälkeen kaikki on ollu täyttä paskaa". Kaikilla mielipiteensä, mutta hullua ajatella, että jaksaisin ite veivata batteryä 22 vuotta putkeen keikoilla. Ootteko muuten miettiny, miksi juuri Metallicaa kohtaan kaikilta löytyy vahva mielipide? kunhan mietin.
 
Joku tuossa kommentoi, että "kun on niin kalliit...niin paljon kokemusta, niin voi...". Kaikessa idioottimaisuudessaan kommentissa oli totuuden siemen. Jos vääntää heviä pitkälle kolmatta kymmentä vuotta, niin on kohtuullista suoda artistille vapaus määrätä itse oman albumiensa suunta - se vapaus kun on kaikilla muillakin.

Levyllä ei takuuvarmasti ole yhtään ylimääräistä ääntä tai mitään sellaista, joka olisi nimenomaan tarkoituksella tehty ja vielä viimeisen päälle..
 
Seuraavalla levyllä taitaakin olla aika monta "ylimääräistä ääntä". Hammetille annettu vissiin melko vapaat kädet soolojen suhteen. Toivottavasti ovat edes sen wahwahttimen piilottaneen tuolta kikkarapäiseltä kitarajumalalta.
 
Kaikessa saippuaoopperamaisuudessaan metallican skom -dokumentti kuvastaa ihan hienosti bändin sisäistä kemiaa ja tuntemuksia ja tältä pohjaltakin mietiskeltynä St. Anger, nimeään myöden, on hieno luomus.
 
Toi dokkari vei viimeisetkin uskottavuuden rippeet Metallicasta. Vaikea oli uskoa sitä katsellessa, että tuossa se on nuoruuteni kovin juttu, kun Jameaskin muistutti lähinnä angstista teinityttöä. Lars tosin tokaisi, aika hyvin dokkarissa, jotain tähän tapaa: - Terapiaa... V*ttu tämä on rockbändi.
 
Ja tämä ei ollut mitää provoa, vaan mun mielipide.

http://www.youtube.com/watch?v=fmHx2blktwU
 
Siinähän se.
 
Onkos sitä levyversiota juutuubissa tai jossain kuultavissa edes samplen omaista pätkää? Ei löydy st. angeria ja olis mielenkiintoista vertailla. Tosin tuo some kind of a monster oli senverta hyvän kuulonen ralli että vois harkita sen koko levynkin ostamista..

Huom! Olet kirjoittamassa yli 241 päivää vanhaan ketjuun!
 
nonniin ja mitässitten :D
 
kuuntelin tuon remiksin
kyllä se kolisi. piisi avautui ihan eri tavalla minulle.
Erittäin mielenkiintoista kun tässä alan nauhoittelemaan käden parannuttua ekoja pohjia omalle pändille ja tajuaa konkreettisesti miten paljon saundit vaikuttaa. jopa pienetkin asiat.
 
sama homma kuin justicessa. kun jokin asia vain hiertää koko iso kuva jää hämäräksi.
ei osaa nähdä sen vitutuksen taakse.

Seuraavalla levyllä taitaakin olla aika monta "ylimääräistä ääntä". Hammetille annettu vissiin melko vapaat kädet soolojen suhteen. Toivottavasti ovat edes sen wahwahttimen piilottaneen tuolta kikkarapäiseltä kitarajumalalta.
 
Wahwah kuuluu olennaisena osana Hammettin soundiin ja jos sitä ei tarpeeksi löydy Metallica-levyjen sooloista (St.Anger lasketaan silti Metallica-levyksi) ei se silloin Metallica-levy. Hammett on kehittänyt oman tyylinsä jota on vaikea kopioida ja siksi se onkin niin loistavaa kuunneltavaa. Ärsyttää nämä nykyajan ainoastaan soundin raskaudesta välittävät pellet, biisejä pitäisi tehdä musiikiksi, ei über-raskaiden ja hiottujen soundien saavuttamiseksi.
Itse en pidä Killem Allin biisien Mustaine-versioista joita juutuubista löytyy, ja sekin johtuu wahin puuttumisesta.

Wahwah kuuluu olennaisena osana Hammettin soundiin ja jos sitä ei tarpeeksi löydy Metallica-levyjen sooloista (St.Anger lasketaan silti Metallica-levyksi) ei se silloin Metallica-levy. Hammett on kehittänyt oman tyylinsä jota on vaikea kopioida ja siksi se onkin niin loistavaa kuunneltavaa. Ärsyttää nämä nykyajan ainoastaan soundin raskaudesta välittävät pellet, biisejä pitäisi tehdä musiikiksi, ei über-raskaiden ja hiottujen soundien saavuttamiseksi.
Itse en pidä Killem Allin biisien Mustaine-versioista joita juutuubista löytyy, ja sekin johtuu wahin puuttumisesta.
 
Joo, mäkään en oikeastaan tykkää oikein mistään biisistä sen vuoksi että se olis hyvä biisi vaan sen vuoksi kun niissä on niin hienoja kitaramuljuja...