Tuottaminen ja sovittaminen ›

Toi aina riippuu matskusta ja tuottajasta. Välilä menee se yks otto, välillä hinkataan monta tuntia.
 
Ei ole kultaista keskitietä. Jeah.

Toi aina riippuu matskusta ja tuottajasta. Välilä menee se yks otto, välillä hinkataan monta päivää.
 
Tai kuukautta.

Soittajana koitan edellyttää itseltäni sitä, että jos ei multa suju hommat VIIMEISTÄÄN kolmannella otolla ja niin, että biisin pystyy soittamaan suurinpiirtein alusta loppuun kerralla, niin mua ei kuulu studioon päästääkkään. Ja on ihan oikeutetusti lähetettykin kotiin harjottelemaan, kun ei biisi mennyt puolen tunnin ihmettelyn jälkeen. Silloin sattui, nyt olen asiasta kiitollinen.
 

 
Joku muukin taisi vihjaista, että entä jos se sun "hommat sujuu" ei tarkoitakaan sille tuottajalle että nyt toimii? Sit tarvitaan sitä aikaa, vaikka olisi kuinka esituotettu... Ja pian se stuntmies tai hiirikäsi. :P
 
Ei vaan oikeasti, toi homma perustuu kaikilla lahjakkailla tuottajilla intuitioon. Sitä aikaa vaan kannattaa käyttää, jos palaset eivät tunnu loksahtavan kohdalleen vaikka ne olisi kuinka puhki mietitty millimetripaperille propellihattu päässä...

Joku muukin taisi vihjaista, että entä jos se sun "hommat sujuu" ei tarkoitakaan sille tuottajalle että nyt toimii? Sit tarvitaan sitä aikaa, vaikka olisi kuinka esituotettu... Ja pian se stuntmies tai hiirikäsi. :P
 
No näinpä juuri. Tota mä tavallaan tarkotin sillä, että tuottajankin on mun mielestä voitava valita projektit joihin lähtee, sen mukaan että voiko niistä ylipäänsä tulla mitään. Mutta sitä kai se tuottaminen sitten parhaimmillaan/pahimmillaan on; kuullaan jonkun jutun esim. kaupallinen potentiaali, mutta siinä jutussa on sitten vaikkapa turakais-rumpali, joka on kumminkin solisti-biisintekijä-elämääsuuremman keulakuvan serkku, eikä sitä vaihdeta bändistä. Sitten pitäis saada tuotettua se matsku vähimmin mahdollisin vaurioin siihen muotoon, minkä tarkoituksen rahoittaja ja taiteellisen näkemyksen omaava artisti ovat kompromissiratkaisseet.
 
Ei vaan oikeasti, toi homma perustuu kaikilla lahjakkailla tuottajilla intuitioon. Sitä aikaa vaan kannattaa käyttää, jos palaset eivät tunnu loksahtavan kohdalleen vaikka ne olisi kuinka puhki mietitty millimetripaperille propellihattu päässä...
 
Joo, ihan noita demoja äänitellessäkin on joutunu ite sanomaan äänittäjälle, kun on omasta mielestä ollu hyvä otto, mikä sen äänittäjän mielestä ei ihan vielä oo, kun ihmiset kiinnittää huomiota niin eri asioihin, että parempaa ei oo luvassa, ja siihen tulee vielä muutakin, kuunnellaan sitä raitaa sitte kokonaisuuden seassa. Sillon on itellä ollu se rooli, mikä kaupallista äänitettä tehtäessä olis tuottajalla.

intuitioon..

Jep, toi on se juttu...ja itseasiassa se vaikein osa. Ei musantekoa voi matemaattisesti tai insinööritermein määritellä. Ei ne karvat nouse pystyyn käskemällä. Mä diggaan tsiigata kuinka hyvää matskua yleensä on mahdollista saada irti. Joskus vielä senkin jälkeen kun kaikki sanoo, ettei enää irtoa, saattaa tulla se maaginen, epätoivoinen otto, joka ylittää odotukset. Jotenkin sen vain huomaa että nyt toimii.

Ja päinvastoin, jokaisella vähänkään pidempään tehneellä on kokemuksia siitä, että pitäis biisin toimia mutta joku mättää...ja joskus sitä syytä on aivan helvetin vaikeaa löytää.

Ja tottakai on turhauttavaa ottaa paljon ottoja...joskus jopa niin että on pakko pitää taukoja välissä, että saa taas etäisyyttä. Helpompaa olisi vaan antaa olla ja mennä sen "ihan hyvän" kanssa eteenpäin. Joskus taas homma vaatii vaikeita päätöksiä, uudelleenäänittämistä, ehkä moneen kertaan...tuotantotiimin vaihtamista...biisin pistämistä jäähylle...Ei suomessakaan ole harvinaista että levy tehdään pariin kertaan, tai ainakin miksataan monen eri henkilön toimesta uudelleen, ennenkuin levy-yhtiö sen julkaisee.

JA "valmistumisenkin" jälkeen voi vielä tapahtua vaikka mitä. Tuttu termi varmaan monelle on se, "hyvä levy, muttei ole sinkkua". Ja takaisin lähtökuoppiin...

JA "valmistumisenkin" jälkeen voi vielä tapahtua vaikka mitä. Tuttu termi varmaan monelle on se, "hyvä levy, muttei ole sinkkua". Ja takaisin lähtökuoppiin...
 
Tässä mentiin jo asian viereen ajat sitten, joten ihan kunnolla vaan sitten.
 
Moni vanhan liiton bändihän on sanonut (mm. Uriah Heep) että ne levyt ovat vaan dokkareita niistä biiseistä sillä hetkellä, ne sitten 20 vuoden aikana saattaa olla kiva sovittaa uusiks esim. livesettiä varten.
 
Toi oliskin helvetin hienoa, jos tota ajattelua vähän pakautettais musahommiin, että ei se yks levy oo maailmanhistorian valossa kumminkaan mikään elämää suurempi tekele. Levyjä tulee toivon mukaan aina uusia, välillä huonompia ja välillä parempia. Tämän ajattelun avulla ehkä myös nuo aikataulut, mistä nyt puhutaan, voisivat olla toisenlasia. Bändeillä olis mahdollisuus kehittyä levytysuransa aikana, eikä niihin äänityksiin tarvis kuluttaa niin poskettomasti aikaa.
 
Edelleen mun mielestä ollaan kaukana totuudesta, jos rumpujen äänityksen kanssa kuhnitaan pitkiä aikoja. Jos ei taitu, niin sit seuraavalla levyllä taittuu vähän paremmin, tai kotiin harjoittelemaan. Mutta illuusioitahan nämä vaan ja ihanteita, jotka joskus oli kumminkin täyttä totta. Editoitu musa ja täydellisyyden tavoittelu on vaan totuttanut ihmiset tietynlaiseen juttuun, aika näyttää, mitä seuraavaks. Kuten Kivi sanoi, olis terveellistä välillä miettiä levynteon funktioita.

Tässä mentiin jo asian viereen ajat sitten, joten ihan kunnolla vaan sitten.

Kyl tää kaikki liittyy aikatauluun...siihen, että oikeesti levynteko ja julkaisuaikataulu voi olla hyvin elastinen käsite. Levy ei välttämättä ole valmis sillee, että ollaan ne pari viikkoa studiossa ja sitten se on siinä. Säätöä tulee nimenomaan siitä, kun kaikkia jahkataan ja tilataan lisäbiisejä...ja siinä vaiheessa esim. tuotantotiimi on jo seuraavassa proggiksessa...ja silti pitäis löytyä aikaa vielä sen uuden hittibiisin tekoon.

Toi oliskin helvetin hienoa, jos tota ajattelua vähän pakautettais musahommiin, että ei se yks levy oo maailmanhistorian valossa kumminkaan mikään elämää suurempi tekele. Levyjä tulee toivon mukaan aina uusia, välillä huonompia ja välillä parempia.

Tosta mä olen eri mieltä. Jos jotain tekee, on parasta antaa se 150 prossaa tai jättää tekemättä...jokaiseen juttuun pitää suhtautua niin että se on se tärkein juttu.

olla toisenlasia. Bändeillä olis mahdollisuus kehittyä levytysuransa aikana, eikä niihin äänityksiin tarvis kuluttaa niin poskettomasti aikaa.

Bändien ja artistien ei pitäisi levyttää ennenkuin ovat valmiita siihen, IMNSHO.

Edelleen mun mielestä ollaan kaukana totuudesta, jos rumpujen äänityksen kanssa kuhnitaan pitkiä aikoja.

Mutta kun ei ole sääntöjä...joskus vaan menee, joskus ei. Pääasia on lopputulos, ei mitkään dogmit.

Moni vanhan liiton bändihän on sanonut (mm. Uriah Heep) että ne levyt ovat vaan dokkareita niistä biiseistä sillä hetkellä

Tohon pitää vielä sanoa se, että tuolloin koko levybisnes oli erilaista. Artisteja kehitetiin pitkäaikaisilla suunnitelmilla ja bändeihin sitouduttiin eri tavalla. Nyt eletään aikoja, jossa ei hirveän pitkään katota, jos homma ei etene. Eli, sitä seuraavaa levyä ei sitten välttämättä tule, jos edellinen ei ole menestynyt.

Olen seurannut sivusta, ja ollut mukanakin tekemässä, projekteja joissa lausutaan hienoja sanoja maailmanvalloituksesta ja täydestä tuesta, ja sitten kun ei tule sitä hittiä, kiinnostus lakkaa ja otetaan seuraava bändi, josta taas povataan sitä seuraavaa isoa juttua...ja niin edelleen.

Tähän vois siteerata mainosta, "ehdottoman epäreilua"...mutta minkäs teet.

Tohon pitää vielä sanoa se, että tuolloin koko levybisnes oli erilaista. Artisteja kehitetiin pitkäaikaisilla suunnitelmilla ja bändeihin sitouduttiin eri tavalla. Nyt eletään aikoja, jossa ei hirveän pitkään katota, jos homma ei etene. Eli, sitä seuraavaa levyä ei sitten välttämättä tule, jos edellinen ei ole menestynyt.
 
Just tätä yritin tuolla sanoa, vaan vähän toisin sanoin. Olit eri mieltä, koska 150% tai ei mitään. Kun se 150% ei sekään ole mikään stabiili käsite, vaan jonain hetkenä on enemmän tarjottavaa kuin toisena, tää on taidetta kumminkin, haluttiin tai ei.
 
Ja eihän se ole missään Raamatussa kirjoitettu, että kun ajat ennen oli toiset, ettei ne nykyään vois olla.
 
Esim. CD-formaatti on pilannut musabisnestä siinä mielessä paljon, että nyt pitää ängetä sitä matskua 70 minsaa siihen lätylle, ja siks aikataulut venyy ja venyy, kun ei ihan paskaa viittis, mutta asiaa ei oo ku se 40 minsaa.
 
8-10 biisiä narulle ja tuote kauppaan, jos menee vähän alle odotusten, niin ei se mitään, kun seuraavaa lättyä ei tarvi odottaa neljää vuotta. Levyjen julkaisuvälithän piteni kanssa radikaalisti, kun äänitteen pituus kasvoi kohtuuttomaksi.
 
Ja kun odotukset on ihan järjettömiä, niin sitten aikaa kuluu kaikkeen epäoleelliseen, kuten IMO rumpuraitojen kanssa söhläämiseen.

http://www.riaa.com/gp/bestsellers/topalbums.asp
 
Yllättäen tossa listassa on kärjessä aika paljon noita inhimillisen pituisia albumikokonaisuuksia, jokunen tupla tietenkin.

Miksi ihmeessä levyn pitäis olla vaan dokumentti? Levyllä biisin pitää olla paras mahdollinen toteutus kyseisetä kappaleesta. Joskus paras mahdollinen voi tietty olla dokumentti ja joskus taas ei. Tollaset jääräpäiset "näin pitää olla" tai "tämä on oikein" -asenteet ovat pahin taiteellisuuden este mitä yleensä tällä alalla on. Tuottajan tehtävä on intuitiollaan ja ammattitaidollaan nähdä se, mikä milloinkin on paras tapa toteuttaa asia. Lopputulos ratkaisee ja metodit on vaan työkaluja.
 
Mun mielestä on ihan soittjanakin joskus mukavaa ottaa paljon ottoja - ei se ole pelkästään turhauttavaa tai ajan tuhlausta, joskus se voi olla myös metodi joka toimii.

Vaikka otto olisi teknisesti täydellinen, ei se silti tarkoita että se olisi paras/toimivin mahdollinen. Joskus se pikkumoka saattaa tehdä ko. otosta sen "kuningasoton".
 
Noita kuningasottoja voi sitten metsästää ajan riittäessä ja tuottajan vaatiessa :)

Miksi ihmeessä levyn pitäis olla vaan dokumentti? Levyllä biisin pitää olla paras mahdollinen toteutus kyseisetä kappaleesta. Joskus paras mahdollinen voi tietty olla dokumentti ja joskus taas ei. Tollaset jääräpäiset "näin pitää olla" tai "tämä on oikein" -asenteet ovat pahin taiteellisuuden este mitä yleensä tällä alalla on.
 
Missäs semmoisia asenteita on?
 
Täälläkin yks saa sanoa ihan rauhassa, että hänen mielestään bändien ei pitäisi päästä levyttämään ennenkuin ovat valmiita siihen, mutta kunmeitsi sanoo, että MUN MIELESTÄ tiettyihin asioihin kulutetaan kohtuuton määrä aikaa, niin on kansanliike pystyssä, ja irvitään kuinka "tuohan se vasta pro on".
 
Asiasisällöllisesti nuo ovat ihan samoja juttuja, vivahde-erona niissä on vaan se, että mihin sitä aikaa kulutetaan ja mikä nyt sitten on "valmis". Muinoin saattoi bändien kehityksen niin muusikkoina kuin musiikintekijöinäkin havaita seuraamalla levytysuraa, nykyään ei ehkä niinkään. Jos silloinkin olisi ajateltu, että vain "valmiit" pääsevät levyttämään, niin levyttämättä olisi monikin juttu jäänyt.
 
Sitten taas, jos kriteereirä on muunkin laisia, tai standardit ovat jo valmiiksi helvetin korkealla, niin mitä mieltä on ottaa soittajia studioon turakoimaan? Siksi mun mielestä kuulostaa ihmeelliseltä. esim. nimim. milcolnin toteamus "koitappas mennä tarjoaman jollekin major-levylafkalle päivässä äänitettyjä rumpuja", kun se MUN MIELESTÄ pitäis olla ihan toisinpäin, eli "koitappas mennä sanomaan jollekkin major-levylafkalle, että teidän edustamanne artistin rumpujen äänitys etenee 2 biisiä/päivä-tahtiin".

Vaikka otto olisi teknisesti täydellinen, ei se silti tarkoita että se olisi paras/toimivin mahdollinen. Joskus se pikkumoka saattaa tehdä ko. otosta sen "kuningasoton".
 
Noita kuningasottoja voi sitten metsästää ajan riittäessä ja tuottajan vaatiessa :)
 
...ja niidenkin merkitys vähenee, jos niissä ei ole jotain kouriintuntuvaa eroa, vaan yhdessä yhtä ja toisessa toista. Pitää vaan valita.

...ja niidenkin merkitys vähenee, jos niissä ei ole jotain kouriintuntuvaa eroa, vaan yhdessä yhtä ja toisessa toista. Pitää vaan valita.
 
Ei kun leikata ja yhdistellä. Paras koukku parhaaseen paikkaan.

Asiasisällöllisesti nuo ovat ihan samoja juttuja.

No mut ku ei ole...ihme inttämistä!

Kyllä sitä sattuu paremmissakin piireissä, että ei vaan taitu sillä sun kolmannella otolla. Ja hyvä muusikko tietää sen, jos on rehellinen musalle. Kyllä ne sun Toto äijätki on niitä ottoja ottaneet ihan vitusti, jos homma niin vaatii.

Ja se 150 prossaa tarkottaa siis asennetta, sitä että antaa kaikkensa eikä vaan lähde sillee vähän soittelemaan.

Missäs semmoisia asenteita on?
 
tässä on aika hyvä:
 
Jos ei kolmannella mee, niin ei mee sitten ollenkaan.
 
tolla ohjenuoralla olis jäänyt paljon hyviä levyjä tekemättä.

tässä on aika hyvä:
 

 
tolla ohjenuoralla olis jäänyt paljon hyviä levyjä tekemättä.
 
No niinhän mä itekki sanoin, et ois jääny, et onneks on muunkinlaisia asenteita. Mut siis mitä on noiden studiokettujen tarinoita lukenu, niin sillon ku on lähdetty jostain Elannon kassasta tekemään artistia, niin se kassa on saanu kuhnailla, mut ne jotka siellä on tuottajan valitsemana soittanu, niin kyllä sekin vaan noin on menny. Jono ukkoja venaamassa sitä duunia.
 
Ja toi "jos ei kolmannella mee"-juttu koskee ennenkaikkea mua ja niitä vähäisiä juttuja, joissa ite oon mukana.

No mut ku ei ole...ihme inttämistä!
 
Mulle se on. Oon työläisasenteella liikenteessä; hyvän ja huonon päivän ero mahdollisimman pieneks. Ja korostan, että tää koskee soittamista, laulaminen on kokonaan toinen juttu. Eikä tarkota sitä, et mulla olis niin, mutta mä en saakkaan tehdä levyjä, kun EN OLE SIIHEN VIELÄ VALMIS.

Kyllä sitä sattuu paremmissakin piireissä, että ei vaan taitu sillä sun kolmannella otolla. Ja hyvä muusikko tietää sen, jos on rehellinen musalle. Kyllä ne sun Toto äijätki on niitä ottoja ottaneet ihan vitusti, jos homma niin vaatii.
 
Sattukoon vaan. Toi Toto otettiin esimerkiks, ku joku veti Foo Fightersin. Molemmat niittää heinää omalla tavallaan hienosti.
 
Ja oonhan mä nyt nähnyt esim. Toton riittävän usein livenä tietääkseni, että eivät äänitä kahta viikkoa mitään studioliveä tarpeen vaatiessa. Mut so what. Ääriesimerkki se.

Ja se 150 prossaa tarkottaa siis asennetta, sitä että antaa kaikkensa eikä vaan lähde sillee vähän soittelemaan.
 
Se 150% tarkoittaa myös sitä, että artistilla tai soittajalla on sitä perusosaamista sen verran fikassa, että niitä prosentteja ei tarvi alkaa lisäilemään sinne. Sitä mä tarkotin tolla jutulla, että levy on kumminkin vaan levy, ja niillä mennään mitä on. Seuraavaks kerraks sitte kehitytään, eli OLLAAN VALMIITA LEVYN TEKOON.

Mentäisiinkö taas niihin konkreettisiin aikatauluihin?
 
Viimeisimmän projektin ensimmäinen päivä (johon ketjun alkupuolella viittasin) on takana ja sulateltu. Se meni jotakuinkin näin:
 
Kello neljän jälkeen iltapäivissä rumpali, laulaja ja kitaristi olivat järjestäneet itsensä äänitystilaan - siis ihan konkreettisesti ilmaistuna. Tarkoituksena oli aloittaa "syksyllä julkaistavan" albumin pohjien äänitykset.
 
Pari tuntia meni ihan vaan hengailuun, tunnelman aistimiseen ja mikkien asetteluun. Kuudelta ääniteltiin rumpuja testimielessä joitakin minuutteja. Bassarisoundi todettiin huonoksi. Siirrettiin mikrofonia lähemmäksi ja avot, sitten alkoi potkia.
 
1. Kappale: ensimmäinen otto. Vähän löysä, ei suoranaisia virheitä. Toine otto: riittävän hyvä.
 
2. Kappale: ensimmäine otto: riittävän hyvä
 
3. Kappale: ensimmäine otto: riittävän hyvä
 
Seitsemän aikaan naapuriin alkoi raahautua rokkibändin jäseniä. Saimme kutsun kahville. (Ja tähän sietämättömän jännitävään kohtaan jää tämä kertomus tällä erää. Jatkuu...)

Mentäisiinkö taas niihin konkreettisiin aikatauluihin?
 
Jeah! Tässä keskeneräisen poikkitaiteellisen prjojektin katastrofiaikataulua:
 
Kokoonpano: Nylonkieleinen kitara, mandoliini, akustinen basso, sutirummut ja laulu. Suurimmaksi osaksi lauluja myöden livehommelia.
 
Osa 1: Viikonloppu mökillä.
- ekana iltana kamat pystyyn, sauna ja taiteellisesti herkän tunnelman pohjustaminen seuraavalle päivälle.
- seuraavana päivänä kahdeksan biisiä purkkiin. ottoja 1-6 per biisi. lopuksi taiteellisesti herkän tunnelman jatkokehittelyä sekä saunomista.
- sunnuntaina kohmelossa roudailua syystalvisessa paskakelissä.
 
Osa 2: Muutamia studiopäivä puolisen vuotta edellisestä
- 4 taiteellisesti herkässä tilassa hoideltua iltasessiota
- yhteensä 3 uutta biisiä ja joitain päällesoittoja ekä taustalauluja
 
Osa 3: Miksailua vaihtelevissa olosuhteissa noin puolen vuoden aikajanalla - muutama biisi vielä miksaamatta ja yksi pitää miksata uudelleen.
 
Kaikki pohjat äänitetty koko bändillä seuraavasti:
 
1. BD (MD421)
2. OH (C4000b)
3. Bass (C4000b)
4. GTR (C391b)
5. Mandl (C391b)
6. VOC (NTK)
7. Amb L (B1/AT4033a)
8. Amb R (B1/AT4033a)