Tuottaminen ja sovittaminen ›

Sitten illemmalla, poloisen poistuttua studiolta, sai rytmikitaristi tilaisuuden näyttää kyntensä. Täysin samalla laitteistolla, täysin samoilla säädöillä ja samat linjat soittaen. Miksaaja oli melkoisen äimänä, lähes mahdottomista skittaraidoista yhtäkkiä suunnilleen uransa helpoimmin miksattaviin raitoihin. Mainittakoon vielä, että molemmat kitaristit ovat tekniseltä tasoltaan aika tarkkaan samaa tasoa, kaikin puolin. Mitä tästä opimme? Studiossa kitaraa soitetaan, ei hipelletä.
 
Tähän sanoisin, että ei nuo kitaristit varmaan sitten ihan saman tasoisia soittajia teknisesti kuitenkaan ole. Soittotatsi (rytminen jämäkkyys, plektrakäden lyönnin tasaisuus, lyöntikulma ym.) on osa tekniikkaa siinä kuin kuin asteikkojen nopeuskin.
 
Kitaraa pitää soittaa siten, että se kuulostaa hyvältä kontekstissaan. Joskus se tarkoittaa voimakkaampaa tatsia ja joskus "hipellystä".

Kitaraa pitää soittaa siten, että se kuulostaa hyvältä kontekstissaan. Joskus se tarkoittaa voimakkaampaa tatsia ja joskus "hipellystä".
 
Erityisesti voimasointujen ja matalien perusvireiden kanssa tulee paljon ongelmia soittimien keskinäisen vireen kanssa. Liian kovaa soittaessa löysät kielet venyvät ylävireiseksi, karmean kuuloisin seurauksin. Eli mitä rankempaa musaa, sitä kevyemmällä tatsilla sitä pitää soitettaman. Ei ole koko totuus, mutta kärjistettynä pitää paikkansa.
 
On soittimesta kiinni kuinka hyvin sillä voi soittaa, eli jos hienovireet ovat persiillään, ei voi soittaa vireisesti. Soittajan tatsista on sitten kiinni, kuinka vireisesti kunnossa olevalla soittimella voi paukutella menemään.
 
Lisäksi on vielä taimi, yleinen tarkkuus ja napakkuus, sekä tyylitajuisuus, erityisesti sillon kun on tasapainoiltava yksinkertaisuuden ja kikkailun välillä. Yleensä muuten se yksinkertaisempi on parempi vaihtoehto ;)
 
Soundi siis todella lähtee soittajasta, tätä ei voi liikaa korostaa. Pitää vain aina välillä palauttaa mieleen mitä kaikkea se oikeastaan tarkoittaa.

Erityisesti voimasointujen ja matalien perusvireiden kanssa tulee paljon ongelmia soittimien keskinäisen vireen kanssa. Liian kovaa soittaessa löysät kielet venyvät ylävireiseksi, karmean kuuloisin seurauksin. Eli mitä rankempaa musaa, sitä kevyemmällä tatsilla sitä pitää soitettaman. Ei ole koko totuus, mutta kärjistettynä pitää paikkansa.
 
On soittimesta kiinni kuinka hyvin sillä voi soittaa, eli jos hienovireet ovat persiillään, ei voi soittaa vireisesti. Soittajan tatsista on sitten kiinni, kuinka vireisesti kunnossa olevalla soittimella voi paukutella menemään.
 
Lisäksi on vielä taimi, yleinen tarkkuus ja napakkuus, sekä tyylitajuisuus, erityisesti sillon kun on tasapainoiltava yksinkertaisuuden ja kikkailun välillä. Yleensä muuten se yksinkertaisempi on parempi vaihtoehto ;)
 
Soundi siis todella lähtee soittajasta, tätä ei voi liikaa korostaa. Pitää vain aina välillä palauttaa mieleen mitä kaikkea se oikeastaan tarkoittaa.
 
Jep. Nimenomaan mm. juuri tuo alavireisen metallin soittaminen on yksi kohta, jossa mielestäni se sormien ero kuuluu. Kunnon taikasormet osaavat komentaa alavireistäkin kitaraa kuin stevie ray vaughan konsanaan, pitämällä samalla bendaukset ym. kurissa. Oma mielipiteeni on, että kun soitetaan mättöä, niin kitaraa ei yksinkertaisesti voi hipeltää, se kuuluu. Huonona vertauksena voisi käyttää puhelinmyyjille toitotettavaa hokemaa; "hymyile puhelimessa, se kuuluu...".

Kyllä sen sitten kuulee ku se oikee tulee kohdalle. Mulla on se jo tavallaan päässä, pitää vaa hommaa oikeet laitteet, että sen saa ulos.

Kyllä sen sitten kuulee ku se oikee tulee kohdalle. Mulla on se jo tavallaan päässä, pitää vaa hommaa oikeet laitteet, että sen saa ulos.
 
Soundi ei ihan oikeasti ole laitteista kiinni, ellei nyt aivan surkeimmassa Behringer-vahvistimien ym. osastossa pyöritä. Laitteet voivat vain helpottaa asiaa, mutta jos ymmärtää mistä ääni syntyy ja miten se käyttäytyy, toimivat melkein mitkä tahansa kamat yhtä hyvin.

Soundi ei ihan oikeasti ole laitteista kiinni, ellei nyt aivan surkeimmassa Behringer-vahvistimien
 
Itseasiassa. Tämä mun Behku/SM7 yhdistelmä ei ole niin huono mitä voisi kuvitella. Tatsia oon hionu nelisen vuotta tämän vermaan kanssa, ja alkaa pikkuhiljaa tulemaan esiin se juttu mitä mä haen. Mutta kyllä mä sitten kuulen mikä vahvistin sopii mun soittotuntuman kanssa yhteen. Sitä tässä yritin sanoa. Paljon hehkutettu screamer ei kyllä olu yhtään sellanen mitä haen, jotenkin siinä ei ollu sitä jotain. Kyllähän se hyvä oli, mutta ei taas hyvä siinä toisessa mielessä. Niinjoojaa.
 
Kyllä mä ton mun nykysen laitteiston kanssa pystyn saamaan suht helposti sellasta ulos mitä haluun. Olisi vaan kivempi jos olisi jotain laadukkaampaa sen tilalla, että todella sais oman saundin esiin.
 
Tää on vaan mun tilanne.

Laitteet voivat vain helpottaa asiaa, mutta jos ymmärtää mistä ääni syntyy ja miten se käyttäytyy, toimivat melkein mitkä tahansa kamat yhtä hyvin.
 
Tavallaan olen samaa mieltä. Suuri osa soundista lähtee luonnollisesti sormista mutta myös niin, että sitä oikeastaan soittaa sitä soundia mikä laitteistosta tulee tai on säädetty tulemaan.
 
Jos mulla on esimerkiksi bluestyyppinen soolo ja sen mukainen soundi, niin kyllä mä soitan melko eri tavalla kuin vaikkapa jotain stydimpisoundista rokkisooloa. Sama pätee myös säestyksessä. Eli tyylilaji ja soundi vaikuttaa myös soittotapaan.
 
Sekin vaikuttaa soittoon jos käytettävästä kalustosta ei saa säädettyä juuri halumaansa soundia. Olen esim. joskus soittanut äänityksissä muutaman biisin skitat onnettoman kiipparikombon läpi. Silloin piti käskeä kieliä ihan eri tavalla kuin yleensä päästäkseen edes lähelle haluamaansa lopputulosta.
 
Yhteenvetona vois kai sanoa, että hyvä skittasoundi syntyy soittotavan ja kaluston hyvin toimivasta parisuhteesta. Ja se on kai juuri se mihin jokainen plektranheiluttaja pyrkiikin.
 
Ehkä tää meni jo itsestäänselvyyksien puolelle, mutta menköön...

Yhteenvetona vois kai sanoa, että hyvä skittasoundi syntyy soittotavan ja kaluston hyvin toimivasta parisuhteesta. Ja se on kai juuri se mihin jokainen plektranheiluttaja pyrkiikin.
 
Niinpä, ja vielä lisäyksenä että kaikkien soittimien soundi lähtee soittajasta! Tää ei oo sellasta MacGyver hommaa, että tehdään "paskasta pommi ja pommista paska"..
 
Jos joku Johnny Winter klooni tulee ja aukasee skittakeissin, pistää piuhan vaikka johonkin Behringeriin ja alkaa soittaa, pistät viisseisksn edes sinne suuntaan, niin se kuulostaa hyvältä! Kait tässä on sellasta psykologistakin hommaa mukana, ja varmaan aika paljon!!? Jos soittaja soittaa HYVIN, mun mielestä soundi on sen jälkeen sivuseikka! Voisin vielä sen verran avautua, että ainoa arvostamani äänittäjä on Pekka Nurmikallio, Microvox!

Niinpä, ja vielä lisäyksenä että kaikkien soittimien soundi lähtee soittajasta! Tää ei oo sellasta MacGyver hommaa, että tehdään "paskasta pommi ja pommista paska"..
 
Jos joku Johnny Winter klooni tulee ja aukasee skittakeissin, pistää piuhan vaikka johonkin Behringeriin ja alkaa soittaa, pistät viisseisksn edes sinne suuntaan, niin se kuulostaa hyvältä! Kait tässä on sellasta psykologistakin hommaa mukana, ja varmaan aika paljon!!? Jos soittaja soittaa HYVIN, mun mielestä soundi on sen jälkeen sivuseikka! Voisin vielä sen verran avautua, että ainoa arvostamani äänittäjä on Pekka Nurmikallio, Microvox!
 
Ei mun behrinerissä mitään vikaa ole. Elikkäs sit mul on niin hyvä tuntuma kehittiny behkun ja mun 4v suhteessa, et se kuullostaa hyvält ;) Tai korva vaan niin tottunu siihen. Kyllä siitä hevit saa vaikka ihmiset valittaa että ei saa. Sitten on näköjään niissä sen testijöissä vika. Malli on GX110.
En kyllä sitäkään väitä että se olis paras mahdollinen hevi vaffari. Sen takia uutta oon kattelemassa. Silti behku saa jäärä kotisoittelovaffariksi.

Tähän sanoisin, että ei nuo kitaristit varmaan sitten ihan saman tasoisia soittajia teknisesti kuitenkaan ole. Soittotatsi (rytminen jämäkkyys, plektrakäden lyönnin tasaisuus, lyöntikulma ym.) on osa tekniikkaa siinä kuin kuin asteikkojen nopeuskin.
 
Kitaraa pitää soittaa siten, että se kuulostaa hyvältä kontekstissaan. Joskus se tarkoittaa voimakkaampaa tatsia ja joskus "hipellystä".
 
Tuo pätee muihinkin soittimiin. Itsellekin oli rokin nauhoittaminen - ja soittaminen, "kantapään kautta"-kokemus.