Muusikoiden.net
03.12.2016
 

Puhaltimet »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Vaskiskoittajan pieni kriisiopas part 1
1 2 3 4
Cliffies
01.09.2006 20:51:21 (muokattu 12.12.2006 08:38:59)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Alati vellovan pienen ansatsikeskustelun innostamana ajattelin
kirjoittaa pienen korjaussarjan *edit* käyrätorvensoittajan ja mahdollisesti muunkin vaskisoittajan *edit* elämän eri kolhuihin. Eli
siis yllytän lisää vellontaa.
 
EDIT Huom! Minä poloinen käyrätorvisti menin puhumaan jotain vaskisoittimista, joten varoituksena: tämä on käyrätorvistin näkökulmasta kirjoitettu, oman kokemukseni mukaan varsin yleispätevä myös muiden vaskisoitinten kohdalla EDIT
 
1. Aloittamisen vaikeudesta
 
Eikä siis vain aloittelijan vaan ihan kaikkien vaikeuksista,
siitä jokapäiväisestä hetkestä kun sen EDIT käyrätorven tai mahdollisesti jonkin muun vaskisoittimen EDIT kaivaa laukusta ja
nostaa huulille ja sitten tietää millainen päivä on tänään. Vai tietääkö?
 
Joskus EDIT käyrätorvesta tai mahdollisesti muusta vaskisoittimesta EDIT lähtee kiva mukava soundi helposti ja voi ryhtyä
toimeen, useimmiten ei. On siis tehtävä jotain.
 
Yleismaailmallinen ohjesääntö kaikkiin vaskien ongelmatilanteisiin on:
puhalla enemmän! Niinpä soittaja X muutaman rupisen aamuäänen jäljiltä
puhaltaa lisää ja ihme! Torvesta tulee aika kiva ääni ja olo helpottuu. Sitten
täytyykin jo tarkistaa että onko se ylärekisteri tallessa, muutamia huimia
nousuja ylärekisteriin ja vielä fortessa niin johan hiljeni naapurihuoneen turakainen.
 
Lopputuloksena huulet etsii toisiaan ja puhaltaa saa kuin hinaaja. Loppupäivä
on jo pilalla ja luultavasti pari seuraavaa päivää myös.
 
Eli: Miten alkaa päivä?
 
Niin hankalaa kuin se yleensä on niin pitäisi vähän malttaa mieltä ja kuunnella kroppaa. Varsinainen fyysinen lämmittely ei ole mikään pitkä asia, sen tarkoituksenahan on vain olla tarkistus että palikat on kohdallaan ja voi jatkaa. Lämmittely on asia erikseen, tekniikkaharjoitukset eivät ole sitä. On ihmisiä jotka soitavat mielellään tunnin ennen kuin siirtyvät bändiin, mutta lämmittelyn pitäisi peruslähtökohdaltaan olla se mitä tarvitaan että fysiikka on valmis toimintaan. Joskus se täytyy tehdä muutamassa minuutissa, mikä ei tietenkään ole ideaali. Vartti rauhallista ja keskittynyttä toimintaa pitäisi riittää hyvin. Tekniikkaharjoitukset on sitten erikseen.
 
Lämmittelyn voi aloittaa kropasta, pelkkä huulien lämmittely ei ole riittävä.
Perusvenyttelyjä yms. kannattaa harrastaa, ja miettiä soittoasento läpi
huolellisesti ennenkuin alkaa touhuamaan torvella/suukapulalla. Keskiasennon
etsimistä (http://www.musicfinland.com/sml/muusikko/keskias.html) kannattaa
harrastaa.
 
Huulien fyysistä lämmittämistä ei kannata tehdä epämääräisillä ylitempoisilla
flexibility-harjoituksilla vaan huulia ja poskia voi kevyesti hieroa, samalla
oppii itsestään uutta. Mikäli ohjelmassa on ollut rankkaa soitettavaa, esim.
pitkiä harjoituksia niin erilaisia venytyksiä kannattaa tehdä,
näistä (ja oikeasta hengityksestä)saa enemmän tietoa esim. Voice Massage-terapeuteilta. Kaulan aluetta ei kuitenkaan kannata ominpäin hieroskella,
terveysriskien takia.
 
Itse soittamisen aloittamisessa ei voi liikaa tähdentää että pieni on
kaunista. Aina pitää lähteä pienimmästä mahdollisimmasta liikkeelle, ei
puristaen eikä pihdaten vaan rennosti kuulostellen miten ääni lähtee vaikkapa
suukappaleella soimaan. Puhalluksen suuntausta kannattaa ihan oikeasti
miettiä, monet vinot ansatsit johtuvat siitä että soittaja yksinkertaisesti on
tottunut puhaltamaan vinoon. Vinot hammasrivit ovat asia erikseen.
 
Ei kannata koittaa olla liian lahjakas tässä kohtaa, mieluummin
pari rupsua kuin että korjaa atakin heti hyväksi huulilla/lisäämällä puhallusta. Joka aamu pitää muistuttaa itseään ja huuliaan että ilma on kuningas talossa:huulet
reagoivat puhallukseen!
 
Kaiken tämän tarkoituksena on maanitella ja juonia ylähuuli pysymään oikealla
paikallaan, mikäli heti puhalletaan isolla ilmamäärällä ansatsi "auki" niin
päivä onkin jo menetetty. Vaskisoittaminen on vain ja ainoastaan ylähuulen
soivien osien pitämistä mahdollisimman ideaalilla paikalla puhalluksessa,
jotta huuli voi reagoida herkästi puhalluksen pieniinkin vivahteisiin.
 
Kun on varmistuttu huulen herkästä reagoinnista voidaan siirtyä
eteenpäin, vaikkapa flexibilityharjoituksiin. Nopea tempo ei ole tavoite,
vaan äänten soittaminen täyteen mittaansa sekä hyvä legato vokaaleita
käyttäen ja katkeamatomalla ilmavirralla. Luonnonsävelillä keskirekisterissä, ensin
vaikkapa kvinttejä alaspäin mennen. Sitten hiljalleen ylöspäin (ja alaspäin) ääniä lisäten ja koko ajan kontrollissa, tärkeintä on antaa vokaalien tehdä työ ja pitää
kroppa ja huulet rentoina, tai rennon kiinteinä, mitä mielikuvaa
nyt haluaa käyttää. Ylös ei mennä väkisin vaan kuunnellen miltä
kulloisenakin päivänä tuntuu.
 
Siitä se sitten lähtee kulloinenkin päivä. Mitä väsyneempi on niin sitä
huolellisempi pitää olla, koska rasituksen kiristämien huulten houkutteminen
oikeaan soivaan kohtaan on vaikeampaa. Ylirasitukseen ei auta muu kuin
lepo, väkisin runnomalla saa vain lisää hankaluuksia ja huonoja maneereita.
Kun huulten paikka on säädetty niin sitten ansatsi kestää soittaa kovaakin.
Mutta vasta sitten.
 
Lisää ehkä joskus, vuorossa asteikkotreeniä ja sitten iltakalja.
Jaksa en odottaa.. ;) Kommentteja!
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
El Condor
01.09.2006 21:13:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sitten
täytyykin jo tarkistaa että onko se ylärekisteri tallessa, muutamia huimia
nousuja ylärekisteriin ja vielä fortessa niin johan hiljeni naapurihuoneen turakainen.

 
+++
 
Tässä on ihailtavalla tavoitettu jotain perimmäistä vaskisoittajan sielunelämästä.
 
Pittää koittaa yrittää.
Cliffies
01.09.2006 21:21:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

+++
 
Tässä on ihailtavalla tavoitettu jotain perimmäistä vaskisoittajan sielunelämästä.

 
Valitettavasti... Mutta näinhän se aina menee! ;) Koesoitot on kaikkein huvittavimpia, aina joku alkaa uiluttamaan jotain korkeaa paikkaa ja muut perässä. Yleensä sitten se joka on älynnyt nukkua muiden pilatessa naamansa saa paikan. ;) Ja muut saa olutta joten kaikilla on kivaa.
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
corno
03.09.2006 00:26:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kannattaisi aina nukkua koko koesoiton yli......
 
torvi suoraksi!
Baryton-B
03.09.2006 23:07:42
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joku kertoi, että on mitattu kuinka suurella voimalla noi huiput painaa huuliaan suukappaletta vasten ylä-äänissä. Paljonko se on kilogrammoissa kerrottuna? Tarvisin sen tiedon yhteen 'projektiin'. Kiloista kuitenkin lienee kyse.
 
Cliffies
03.09.2006 23:35:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joku kertoi, että on mitattu kuinka suurella voimalla noi huiput painaa huuliaan suukappaletta vasten ylä-äänissä. Paljonko se on kilogrammoissa kerrottuna? Tarvisin sen tiedon yhteen 'projektiin'. Kiloista kuitenkin lienee kyse.
 
Mää ainakin puhuin, en ulkoa muista. Hauska vempele tuo prässimittari.
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
Cliffies
05.09.2006 11:59:34 (muokattu 12.12.2006 08:40:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joku kertoi, että on mitattu kuinka suurella voimalla noi huiput painaa huuliaan suukappaletta vasten ylä-äänissä. Paljonko se on kilogrammoissa kerrottuna? Tarvisin sen tiedon yhteen 'projektiin'. Kiloista kuitenkin lienee kyse.
 
Kaverini muisteli että keskiarvo oli jotain 3 kg/cm2, korkeimmat arvot 5kg/cm2, siis EDIT käyrätorvella tai mahdollisesti muulla vaskisoittimella EDIT
Mittarin tarkkuus on sitten eri asia. Ja menee varmaan niin päin että suukappaletta painetaan huulia päin.
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
Baryton-B
05.09.2006 14:42:31
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kaverini muisteli että keskiarvo oli jotain 3 kg/cm2, korkeimmat arvot 5kg/cm2.
Mittarin tarkkuus on sitten eri asia. Ja menee varmaan niin päin että suukappaletta painetaan huulia päin.

 
Kiitti tiedosta, jotain tuollaisia lukemia minäkin ajattelin. Ostin sähköisen trumpetin (EWI4000s) ja ideoin parrannuksia sellaisiin. Esimerkiksi voi ottaa vaikka Morrisonin digitaalisen trumpetin. Löytyy tuolla nimellä netistä...myös videodemoja. Näihin soittimiin ei tarvita anasatsia, koska niihin vain puhalletaan. Oktaavin ja puolioktaavin vaihdot hoidetaan ylimääräisillä näppäimillä. Minun ajatus on, että se hoidettaisiin suukappaletta painamalla oikean trumpetin tapaan (paineen tunnistava sensori). Suukappale voi olla vaikka kaareva levy, jonka keskellä on pieni reikä, ei siis kuppia lainkaan. Näin suurempiinkin paineisiin pääsisi helposti tarvittaessa. Näissä kun on kahdeksan oktaavia. Itse ääni syntyy puhallusilman tunnistus sensorilla ("Win Instruments"). Soitin tulisi yksinkertaisemmaksi soittaa ja rakennekin ehkä yksinkertaisempi, jos tuo systeemi toimisi. Puhumme näistä otsikon "Digitaalinen trumpetti" alla.
 
Cliffies
11.09.2006 12:48:18 (muokattu 12.12.2006 08:42:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ylärekkarista jotain aatteita:
 
Lisää keskustelua koitan herätellä... Koska tää listamuoto ei tarjoa kauheasti mahdollisuuksia keskustella ansatsista tarkemmin, tässä muutamia ihan yleiseen fysiikkaan liittyviä jotka helpottaa sitä EDIT käyrätorven ja mahdollisesti muun vaskisoittimen EDIT ylärekkaria ja oikeastaan koko soittamista.
 
-Hirveän paljon ihmiset soittaa leveässä haara-asennossa seisten, koska näin on opetettu ja tulee hyvä luottaviainen olo. Mitään soitollisia perusteita haarat levällään soittamiselle ei ole (paitsi ehkä Lindalla). Mitä leveämpi haaraasento on sitä tiukempi lantion alue ja sitä myöten huonompi pallean toiminta.
 
- Eli siis seisoma-asennon tulisi olla sellainen josta pystyy lähtemään helposti kävelemään eteenpäin, jalat ei oo kovin harallaan. Kun vähän pyörittelee lantiota niin huomaa kyllä eron.
 
- Polvet ei lukossa takana, vaan rentoina. Ylöspäin mennessä voi kokeilla vähän niiatakin jolloin lantioon saadaan lisää rentoutta. (kts. Sandoval ;)) (ja toi jälkimmäinen sulku oli sulku eikä hymiön kaksoisleuka)
 
- Tässä kohtaa haluan esittää mutu-väittämän niin paljon kuin niitä vihaankin, mutta mielestäni yksi syy siihen että Kuuba tunnetaan tiukkojen liiditrumpetistien maana on se että sielläpäin ne lantiot on kuullut niin paljon salsaa että väkisinkin on paikat rentoina. ELI niin paljon kuin nolottaakin perussuomalaista niin kannattaa mennä salsakurssille ja pyöritellä lantiota ja etsiä keskiasentoa (kts. eka viesti) ja harrastaa kaikkea mahdollista kropan rentoutta edistävää toimintaa. Tytötkin tykkää kun on lantion liike irtonainen... Ja pojatkin... ;)
 
- Mitä ylemmäs mennään sitä tärkeämpää on pitää hengitys rentona ja luonnollisena, ja itseään täytyy koko ajan aktiivisesti muistuttaa pysymään rentona. Kyllä ylös pääsee monellakin tavalla mutta jos siellä haluaa jaksaa pysyäkin on rentous ainoa ase saada kestävyyttä.
 
- Suukappaleen paikka pitäisi olla vakio, ylöspäin mennessä ei suukappale saisi lähteä nousemaan.
 
- Erilaisilla flexibility-harjoituksilla (vaikkapa luonnonsävelsarjoja soittamalla aina yhden äänen kerrallaan lisäämällä) hivutetaan rekisteriä hiljalleen ylemmäs, ei puristamalla vaan mahdollisimman pitkään vokaalilla tekemällä. Rauhallisesti, ei tuutaten. Varmin tapa pilata päivänsä on soittaa kovaa ylhäältä heti kärkeen. Siellä ylhäällä tarvitaan oikeasti paljon enemmän energiaa joten ajatus mukana. Kun soitetaan sellaisella mp-nyanssissa ylös niin kylläse soundi kuulostaa kapealta, mutta joka tapauksessa se kuulostaa kapeammalta koska luonnonsäveliä soi vähemmän mitä ylemmäs mennään. Sen kun hyväksyy eikä lähde liialla ilmalla puhaltamaan huuliaan huitsinvitsinnevadaan niin kas kummaa alkaa ansatsikin kestämään puhallusta ylärekisterissä ihan erilailla, ja alkaa tulla sitä soundiakin. Jos huulet puhalletaan huitsinjne.vitsiin niin ei jää enää värähtelevää ainesta ilmavirtaan ja sitten auttaa enää raaka voima (prässi, järjetön puhallus) ja sitähän ei kukaan halua.
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
Cliffies
02.11.2006 20:10:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ansatsikeskustelua menossa digitaalinen trumpetti-ketjussa, sinne hop!
Minä kysyisin että pitäisikö vielä treenata vai ei?
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
isojussi
10.11.2006 18:38:30
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä alan nyt kunnon nollaamisen jälkeen nostaa ansatsia takasin ylös. Rupeenko heti tuuppaamaan 3-4 tuntia päivässä vai nostanko harjoitusmäärän vähitellen kohilleen?
 
Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa
Cliffies
19.11.2006 17:53:57 (muokattu 12.12.2006 08:44:13)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä alan nyt kunnon nollaamisen jälkeen nostaa ansatsia takasin ylös. Rupeenko heti tuuppaamaan 3-4 tuntia päivässä vai nostanko harjoitusmäärän vähitellen kohilleen?
 
Toivottavasti nollaaminen tapahtui lepäämällä... :D Minun mielipiteeni on että EDIT käyrätorvella ja mahdollisesti muulla vaskisoittimella EDIT kannattaa soittaa sellaisia pätkiä kun pystyy keskittymään kunnolla. Mieluummin 3-4 minuuttia kerrallaan ajatuksella kuin naama puhki. Varsinkin jos ajat jotain uusia ideoita soittoosi niin erityisen huolella, perustreenejä tarpeeksi h-i-t-a-a-s-t-i että varmasti on ajatus mukana.
 
Jos oikein haluat kunnolla (masokistisesti) alkuun niin laita kello hälyttämään esim. viiden minuutin päästä, ja sitten hälärin jälkeen mietit teitkö sitä mitä piti vai vaan soittelitko, ja tätä voit sitten toistaa tarvittaessa.
 
Ihan vaan soitteleminenkin on kehittävää ja hauskaa, MUTTA (anteeksi huuto) suosittelen lähtemään hitaasti keskittyen liikkeelle ihan joka päivä, kehityt nopeammin ja lähtee hommat oikeille raiteille.
 
Ideeali tilanne olisi treenailla jonkun kanssa, kun vuorotellen soittaa niin tulee ihan varmasti tauotettua soittoa tasaisesti, mitä ei aina yksin malta. Lisäksi on toinen korvapari kuulemassa= parempi kontrolli ja tulee yritettyäkin enemmän.
 
Keskittynyttä treeniä tunti päivässä (mieluiten aamulla) niin on homma paljon paremmalla tiellä kuin vaan silmittömästi tuupaten. 3-4 tuntia on tosi pitkä aika jos aikoo saada tehoja.
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
isojussi
23.11.2006 15:11:12
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toivottavasti nollaaminen tapahtui lepäämällä... :D
 
Joo - mitä nyt omb-keikoilla vähän Ilta Skanssissa jne. laulusäkeistöjen väliin. Eli nollaantunut on.
 
...mietit teitkö sitä mitä piti vai vaan soittelitko, ja tätä voit sitten toistaa tarvittaessa....
 
Tää on hanskassa (tai ainakin pitäis olla)
 
- Ensin vähän kvinttejä pelkillä huulilla
- Sitten sama suukappaleella
- Sit six notes
- sit "norsuhajoitus"
- sit flexibility
- sit "Caruson kiipeemisharjotus"
- Arbaania
- Play-a-longeja yms.
 
Tauot toki pitää muistaa. 15 - 20 min kerrallaan, sitten paussi.
 
Vuoropäivinä korvaan alkupään Bar van Lierin "Coordination training program for trombone":lla
 
Kaikessa tässä pitää muistaa koko ajan tiukka fokusoituminen siihen, mitä onj tekemässä.
 
Samoin kyllä vielä pitää vähän lyhentää.
 
Ihan vaan soitteleminenkin on kehittävää ja hauskaa, MUTTA (anteeksi huuto) suosittelen lähtemään hitaasti keskittyen liikkeelle ihan joka päivä, kehityt nopeammin ja lähtee hommat oikeille raiteille.
 
Totta. Toki pitää muistaa, van Lierin mainio tokaisu: "Harjoitelkaa, sillä harjoittelu on tärkeää, mutta muistakaa soittaakin!"
 
Ideeali tilanne olisi treenailla jonkun kanssa...
 
Tähän ei vaan oo nyt tsäännssejä...
 
Keskittynyttä treeniä tunti päivässä (mieluiten aamulla) niin on homma paljon paremmalla tiellä kuin vaan silmittömästi tuupaten. 3-4 tuntia on tosi pitkä aika jos aikoo saada tehoja.
 
Sasse!
 
Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa
Cliffies
27.11.2006 13:55:54 (muokattu 12.12.2006 08:45:14)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

- Ensin vähän kvinttejä pelkillä huulilla
- Sitten sama suukappaleella
- Sit six notes
- sit "norsuhajoitus"
- sit flexibility
- sit "Caruson kiipeemisharjotus"
- Arbaania
- Play-a-longeja yms.

Tauot toki pitää muistaa. 15 - 20 min kerrallaan, sitten paussi.

 
Tuli mieleen että miksi tuota päristelyä ilman suukappaletta? Mää oon viime vuosina ollut hyvin kielteinen kyseistä hommaa (EDIT siis käyrätorven ja mahdollisesti muun vaskisoittimen suukappaleella EDIT) kohtaan joten olisi kiva kuulla mitä hyötyä siitä voisi olla. Oman näkemyksen mukaan johtaa huulten kiristymiseen ja sisäänpäinkääntymiseen eikä sitten mihinkään muuhun.
 
En noita harjoituksia tunne nimiltä, tuli mieleen että jos tuo norsuha(r)joitus on jonkinlainen fortissimomeininki niin miksi ennen flexibilityjä? Flexibilitytreenit on ehdottomasti tärkeintä osa-aluetta vaskitreenissä, ja niillä säädetään huulet kohdalleen ja niitä täytyy tehdä hitaasti, ennen niitä ei kannattaisi soitella hirveän kovvoo.

Oma:Ihan vaan soitteleminenkin on kehittävää ja hauskaa, MUTTA (anteeksi huuto) suosittelen lähtemään hitaasti keskittyen liikkeelle ihan joka päivä, kehityt nopeammin ja lähtee hommat oikeille raiteille.

Totta. Toki pitää muistaa, van Lierin mainio tokaisu: "Harjoitelkaa, sillä harjoittelu on tärkeää, mutta muistakaa soittaakin!"
 
Jep. Siksi on tärkeää treenata huolella ja ajatuksella koska soittaessa tekniikan säätämiseen ei jää aina hirveästi aikaa, mitä nyt pientä hienosäätöä voi tehdä.
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
isojussi
27.11.2006 14:36:10
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuli mieleen että miksi tuota päristelyä ilman suukappaletta? Mää oon viime vuosina ollut hyvin kielteinen kyseistä hommaa kohtaa joten olisi kiva kuulla mitä hyötyä siitä voisi olla. Oman näkemyksen mukaan johtaa huulten kiristymiseen ja sisäänpäinkääntymiseen eikä sitten mihinkään muuhun...
 
Ymmäärän hyvin sun kantas ja vielä hyvin perustelitkin. Tarvii pohtia asiaa. Sehän on kait kokolailla täysin puhdas voimatreeni??? Rissasen Antti sanoi, että sitä ei saa missään nimessä tehdä liikaa. Kuuluu mm. tohon Lierin systeemiin. Tästä asiasta on todella suuretkin staraopet eri mieltä. Esim. se Christian Lindbergin ope oli sitä mieltä, että ei edes sukappaleella tulisi soittaa, kun taas ymmärtääkseni varsinkin "kevyemmän" osaston jenkkigurut on huulillapärryyttelyn kantaa.
 
En noita harjoituksia tunne nimiltä, tuli mieleen että jos tuo norsuha(r)joitus on jonkinlainen fortissimomeininki
 
Norsutreeri lyhykäisesti: Soitetaan alkaen suuren oktaavin Bb:stä duuriasteikon 5 ensimmäistä ääntä ja takaisin ynnä kolmisointu ja takaisin (siis Bb,C,D,Eb,F,Eb,D,C,Bb,D,F,D,Bb) 8 sekuntia pitkinä ääninä (eli 8 iskua, tempo = 60) näin soitetaan kvinttiympyrä kiertäen, lopuksi taas Bb:stä. Kaikki mahdollisimman alhaalta, ilman kvarttivenaa, ei mitenkään kovaa, (mf/mp??) tärkeää on hyvä fokus ja saundi. Juutilaiselta tän oon oppinu, hän kuulemma Lampiselta.
 
niin miksi ennen flexibilityjä? Flexibilitytreenit on ehdottomasti tärkeintä osa-aluetta vaskitreenissä, ja niillä säädetään huulet kohdalleen ja niitä täytyy tehdä hitaasti, ennen niitä ei kannattaisi soitella hirveän kovvoo.
 
Kiitos! Tällaista kommentointia kaipasin. Tosin kun asiaa kyselin oli esim juutilaisen Petrin mielipide se, että harjoitusjärjestys kovin henkilökohtainen juttu. Tuota sun aiemminmainiytsemaa tauotusta sekin painotti kovasti.
 
Sviddu, tuntuu vaan, että sen verran kovaa mennään nyt koko ajan, että treenaaminan jää viä haaveeks. Prklprklprklprklprkl.....

Oma:
 
Jep. Siksi on tärkeää treenata huolella ja ajatuksella koska soittaessa tekniikan säätämiseen ei jää aina hirveästi aikaa, mitä nyt pientä hienosäätöä voi tehdä.

 
Aamen!
 
Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa
Cliffies
27.11.2006 15:12:45 (muokattu 12.12.2006 08:46:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ymmäärän hyvin sun kantas ja vielä hyvin perustelitkin. Tarvii pohtia asiaa. Sehän on kait kokolailla täysin puhdas voimatreeni??? Rissasen Antti sanoi, että sitä ei saa missään nimessä tehdä liikaa. Kuuluu mm. tohon Lierin systeemiin. Tästä asiasta on todella suuretkin staraopet eri mieltä. Esim. se Christian Lindbergin ope oli sitä mieltä, että ei edes sukappaleella tulisi soittaa, kun taas ymmärtääkseni varsinkin "kevyemmän" osaston jenkkigurut on huulillapärryyttelyn kantaa.
 
Tässä mennään sille alueelle myöskin jossa mun tietämyksessä on aukko, en voi olla varma asiasta koska en isosuukappaleisilla torvilla ole ihan kauheasti pelannut. Äkkiä ajateltuna tuntuu siltä että isompi suukappale antaa enemmän pelivaraa joten naaman ei tarvitse olla ihan justiinsa ja on enemmän toleranssia virhillä, antanee myöskin suuremman mahdollisuuden käyttää eri ansatseja esim. ylärekkarissa ja/tai alhaalla. Tosin kyllä pitkällä olevalle pasunistille tai tuubistille homma on varmasti ihan yhtä haastavaa kuin trumpetistille/torvistilla. Kai sitä vaan itteä v****taa kun tuntuu siltä että tuubistille lyödään vaan torvi kouraan ja parin vuoden päästä se on jo opiskelemassa, ja hyviä baritonistejakin tuntuu olevan vähän joka pumpussa. Se on kamala asia tämä suukappalekateus...
 
Se pointti siis oli vaan mulla että mietin onko se pasuunan suukappale niin iso että huulia täytyy tukea huomattavan erilailla kuin vaikkapa torvessa. Kyllä mää silti uskon että isoissakin torvissa on parempi jos yksi ansatsi kattaa koko rekisterin. Kai...
 
Mitä tohon voiman tuntuun suukappaleetta päristellessä tulee niin musta kyseessä on vähän valheellinen asia. Se että huulet väsyy äkkiä ei ole kauhean positiivinen asia. Ilman suupalaa huulet myös kiristyy koko matkalta jolloin tuntuma ja myöskin kuormitus on erilainen. Ehkä pasuunan vingutusosastoa voisi kehittää näin mutta hinta on aika korkea soundiosastolla.
 
Mikäli siis ajattelet sitä voimatreeninä, niin silloin päristely ei kyllä (omasta mielestäni) saisi olla päivän aloituksena. Päivä pitäisi alkaa iisisti etsien mahdollisimman hyvin resonoivaa soittotapaa, ja sitten sitä hyvin resonoivaa helppoa soittotapaa aletaan harjoitusten avulla laajentamaan kunnes rekisteri on käyty läpi ja samalla on myös selvinnyt minkälainen päivä on kyseessä (ikävä totuus on että vaikeina päivinä, kun naama on jäykkä/väsynyt/turvonnut tms. pitäisi jaksaa tehdä hommat vielä huolellisemmin).
 
Norsutreeri lyhykäisesti: Soitetaan alkaen suuren oktaavin Bb:stä duuriasteikon 5 ensimmäistä ääntä ja takaisin ynnä kolmisointu ja takaisin (siis Bb,C,D,Eb,F,Eb,D,C,Bb,D,F,D,Bb) 8 sekuntia pitkinä ääninä (eli 8 iskua, tempo = 60) näin soitetaan kvinttiympyrä kiertäen, lopuksi taas Bb:stä. Kaikki mahdollisimman alhaalta, ilman kvarttivenaa, ei mitenkään kovaa, (mf/mp??) tärkeää on hyvä fokus ja saundi. Juutilaiselta tän oon oppinu, hän kuulemma Lampiselta.
 
Kuulostaa hyvältä. Kannattaisko sinne alas ensin mennä jollain treenillä (kvinteillä? mites perhanassa ne pasuunan luonnonsävelsarjat sijoittukaan...) keskirekisterissä ettei lähde liian löysällä tuntumalla sitten tekemään tota ja varsinkaan liian (viritykseltään)matalana. Tuli vaan mieleen.
 
Kiitos! Tällaista kommentointia kaipasin. Tosin kun asiaa kyselin oli esim juutilaisen Petrin mielipide se, että harjoitusjärjestys kovin henkilökohtainen juttu. Tuota sun aiemminmainiytsemaa tauotusta sekin painotti kovasti.
 
Näinhän se on, kukin löytää tapansa. Periaatteena että jos toimii niin ota ja jos ei niin vaihda. Eikö olekin helppoa EDIT käyrätorvensoitto ja mahdollisesti muu EDIT vaskisoitto?
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
isojussi
27.11.2006 19:18:08 (muokattu 27.11.2006 19:18:32)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä mennään sille alueelle myöskin jossa mun tietämyksessä on aukko, en voi olla varma asiasta koska en isosuukappaleisilla torvilla ole ihan kauheasti pelannut. Äkkiä ajateltuna tuntuu siltä että isompi suukappale antaa enemmän pelivaraa joten naaman ei tarvitse olla ihan justiinsa ja on enemmän toleranssia virhillä, antanee myöskin suuremman mahdollisuuden käyttää eri ansatseja esim. ylärekkarissa ja/tai alhaalla. Tosin kyllä pitkällä olevalle pasunistille tai tuubistille homma on varmasti ihan yhtä haastavaa kuin trumpetistille/torvistilla. Kai sitä vaan itteä v****taa kun tuntuu siltä että tuubistille lyödään vaan torvi kouraan ja parin vuoden päästä se on jo opiskelemassa, ja hyviä baritonistejakin tuntuu olevan vähän joka pumpussa. Se on kamala asia tämä suukappalekateus...
 
Se pointti siis oli vaan mulla että mietin onko se pasuunan suukappale niin iso että huulia täytyy tukea huomattavan erilailla kuin vaikkapa torvessa. Kyllä mää silti uskon että isoissakin torvissa on parempi jos yksi ansatsi kattaa koko rekisterin. Kai...

 
Hehe - suukappalekateus...
 
Mutta juu - Mitä alemmas, sen enempi (ainakin mun ymmärrykseni mukaan) huulia "rullataan" ulospäin ja ylömennessä sisäänpäin - mutta ei liikaa. Samoin jopa jotkut muuttavat suukappaleen pystykulmaa lärviinähden rekisteristä riippuuen (taas kerran Petrin neuvo). Eli alasmenessä käännetää torven nokkaa ylöspäin ja ylösmennessä alaspäin. Taas kerran ei liikaa.
 
Puhuinkohan mä taas ihan eri asiasta.
 
Nåjåå - siis meinaan onhan isossa suukappaleessa enemmän tilaa tehdä juyskia huulilla. Mutta onko se sit helpompaa - en tiä.
 
Mitä tohon voiman tuntuun suukappaleetta päristellessä tulee niin musta kyseessä on vähän valheellinen asia. Se että huulet väsyy äkkiä ei ole kauhean positiivinen asia. Ilman suupalaa huulet myös kiristyy koko matkalta jolloin tuntuma ja myöskin kuormitus on erilainen. Ehkä pasuunan vingutusosastoa voisi kehittää näin mutta hinta on aika korkea soundiosastolla.
 
Mikäli siis ajattelet sitä voimatreeninä, niin silloin päristely ei kyllä (omasta mielestäni) saisi olla päivän aloituksena. Päivä pitäisi alkaa iisisti etsien mahdollisimman hyvin resonoivaa soittotapaa, ja sitten sitä hyvin resonoivaa helppoa soittotapaa aletaan harjoitusten avulla laajentamaan kunnes rekisteri on käyty läpi ja samalla on myös selvinnyt minkälainen päivä on kyseessä (ikävä totuus on että vaikeina päivinä, kun naama on jäykkä/väsynyt/turvonnut tms. pitäisi jaksaa tehdä hommat vielä huolellisemmin).

 
Taitaa olla kyllä nyt jälkeenpäin ajatellen, että siinä ajetaan enempikin just balanssia ja kontrollia takaa - prkl, en enää osaa sanoo - haha!
 
Sinänsä unohdin ihan alusta ja ensiks sellasen "tosi löysän" pärryyttelyn. eli niinku hevoisen pärskähdyksen ja poskien ravistelun. Se on jo niin automaatio, etten enää muistanu mokomaa, vaikka sen aina teenkin.
 
Kuulostaa hyvältä. Kannattaisko sinne alas ensin mennä jollain treenillä (kvinteillä? mites perhanassa ne pasuunan luonnonsävelsarjat sijoittukaan...) keskirekisterissä ettei lähde liian löysällä tuntumalla sitten tekemään tota ja varsinkaan liian (viritykseltään)matalana. Tuli vaan mieleen.
 
Toi on itteasiassa siis just se helpoitensyttyvä rekkari ja "herättelenhän" mä aina ensi turvan sixnotesilla. Norsu on eriomainen jatke sille. Mutta tolle treenille, mitä kuvasit on olemassa nimikin. Mikäs v***u se ny oli. En muista, joku kans pasuunaguru. Toiset tekee niitä, toiset sixnotesin, kolmannet molemmat. Tyyljejä on monia.
 
Näinhän se on, kukin löytää tapansa. Periaatteena että jos toimii niin ota ja jos ei niin vaihda. Eikö olekin helppoa vaskisoitto?
 
Heheheee - helppo, kun heinänteko, josta voin monivuotisella kokemuksella sanoo, että se on helppoo - jos sen osaa.
 
EDIT: Remington!!!
 
Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa
Baryton-B
28.11.2006 15:48:39
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

...Äkkiä ajateltuna tuntuu siltä että isompi suukappale antaa enemmän pelivaraa joten naaman ei tarvitse olla ihan justiinsa ja on enemmän toleranssia virhillä, antanee myöskin suuremman mahdollisuuden käyttää eri ansatseja esim. ylärekkarissa ja/tai alhaalla. Tosin kyllä pitkällä olevalle pasunistille tai tuubistille homma on varmasti ihan yhtä haastavaa kuin trumpetistille/torvistilla. Kai sitä vaan itteä v****taa kun tuntuu siltä että tuubistille lyödään vaan torvi kouraan ja parin vuoden päästä se on jo opiskelemassa, ja hyviä baritonistejakin tuntuu olevan vähän joka pumpussa. Se on kamala asia tämä suukappalekateus...
 
Missäs niitä hyviä barytonisteja luuraa kun ei ole minun silmiin sattunut?
 
Minun lisäkseni Tampereella eräs toinenkin vaihtoi trumpetista barytoniin koska huulet eivät kestäneet trumpetin soittoa. Ja me molemmat soitimme samat kappaleet barytonilla paremmin kuin trumpetilla. Homma ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen. Trumpetin ansatsi on liian kireä barytonille/tuuballe/pasuunalle, eli kyllä se ansatsi uudelleen on treenattava. On kylläkin olemassa ammattisoittajia, jotka pystyvät vaihtamaan lennossa trumpetista pasuunaan. Esim. TV2:n studio-orkesterissa on/oli? sellainen.
 
Kuten sanoit, kun edetään pidemmälle niin yhtä vaikeita lienevät molemmat. Esim. tuubaan vaihtaneet 'näyttävät' pärjäävän hyvin, koska stemmat ovat vain iskuja. Mutta kun mennään suuriin taipuisaan legatosoittoon (kvintit, oktaavit), niin luulen, että isot torvet ovat vaikeampia kuin trumpetti. Näitä soittajia onkin jo sitten harvemmassa. Vetopasuunasta en tiedä, mutta olettaisin sillä niiden olevan sillä helpompaa? Toki niistä tahtoo syntyä glissandoja, mutta niiden harjoittelu vetopasuunalla voi auttaa venttiilipelien soittoa. Lisävaikeus tulee siitä, että isot torvet kuluttavat ilmaa huomattavasti enemmän kuin trumpetti. Ansatsi on saatava 'taloudelliseksi' (mutta ääni silti 'avoimeksi'), että jaksaa soittaa pitkät fraasit täysmittaiseksi.
 
Se pointti siis oli vaan mulla että mietin onko se pasuunan suukappale niin iso että huulia täytyy tukea huomattavan erilailla kuin vaikkapa torvessa. Kyllä mää silti uskon että isoissakin torvissa on parempi jos yksi ansatsi kattaa koko rekisterin. Kai...
 
Se on parempi kaikilla vaskilla, ja siihen minäkin olen pyrkinyt. Silloin huulet ovat valmiina hyppäämään mihin äänen hyvänsä. Mutta kun isolla suukappaleella hypätään ylä-äänistä esim. pedaaliääniin tai vaikkapa viivaston alle g:n, niin huulten liike on huomattavasti suurempi kuin trumpetissa ja se tuo oman vaikeusasteen mukaan. Alaspäin se on helppoa, mutta takaisin ylös vaikeampaa, koska huulien asento on muuttunut niin paljon. Esim. Myllyksellä kyllä leuka laskee (hampaiden rako suurenee) hypättäessä korkealta alas.
 
Mitä tohon voiman tuntuun suukappaleetta päristellessä tulee niin musta kyseessä on vähän valheellinen asia. Se että huulet väsyy äkkiä ei ole kauhean positiivinen asia. Ilman suupalaa huulet myös kiristyy koko matkalta jolloin tuntuma ja myöskin kuormitus on erilainen. Ehkä pasuunan vingutusosastoa voisi kehittää näin mutta hinta on aika korkea soundiosastolla.
 
Suukappaleella päristelyä harrastetaan paljon, sillä on tilanteita (matkat, muut kiireet ym.) joissa pitäisi pitää soittokuntoa yllä, mutta soitinta ei ole mahdollista pitää mukana...sitä voi tehdä vaikka autoa ajaessa.
 
Mutta senkin voi tehdä oikein ja väärin. Kannattaa päristellä pääasiassa 'alaääniä'. Ylä-ääniä päristellessä käy helposti niin kuin sanot.
Taipuisa legato onnistuu pelkällä suukappaleella hyvin. Siksi usein harjoittelen niitä siten, että soitan legaton suukappaleella ja ja kytken melkein heti sen soittimeen ja yritän tehdä saman. Ensin kevyesti, ja sitten koko ajan ottamalla soitinta mukaan enemmän ja enemmän = löysään huulia.
 
Kun tämä on opittu, voi tehdä päinvastoin, eli päristelee suukappaleella täsmälleen samoin kuin siinä olisi soitin kiinni. Silloin pelkällä suukappaleella päristelystä on hyötyä. Tämä nyt on vain minun mutu tuntumaa. Iso-Jussi voisi kertoa miten homma oikein tehdään.
 
"EWI4000s ei tarvitse anasatsia - ai niin, se hengitystekniikka - ja ei tarvi osata transponoida"
Cliffies
28.11.2006 20:36:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Missäs niitä hyviä barytonisteja luuraa kun ei ole minun silmiin sattunut?
 
Hmm. Jos otetaan mikä tahansa suomalainen soittokunta/puhallinorkesteri tms. niin aivan valtavan paljon suuremmalla todennäköisyydellä löytyy hyvä baritonisti kuin vaikkapa cornisti. Onko sitten toinen helpompi (harrastajalle) kuin toinen vai onko toisella vaan yleensä niin paljon mielekkäämpää soitettavaa (perinteinen soittokuntaohjelmisto) vai missä lienee syy mutta kyllä pieneltäkin paikkakunnalta löytyy monesti baritonisti jota kestää kuunnella.
 
Kyllä mua vastaan on tullut Tampereella hyviä baritonisteja. Ei ehkä sadoittain mutta kuitenkin. Riippuu varmaan kuinka korkealle laitat riman.

Kuten sanoit, kun edetään pidemmälle niin yhtä vaikeita lienevät molemmat. Esim. tuubaan vaihtaneet 'näyttävät' pärjäävän hyvin, koska stemmat ovat vain iskuja. Mutta kun mennään suuriin taipuisaan legatosoittoon (kvintit, oktaavit), niin luulen, että isot torvet ovat vaikeampia kuin trumpetti. Näitä soittajia onkin jo sitten harvemmassa.
 
Tästä rohkenisin olla eri mieltä. En ymmärrä miksi trumpettia hehkutetaan notkeana soittimena vaikka virtuoosituubisteja tulvii ovista ja ikkunoista. Venetsian Karnevaaleja tai Kimalaisen lentoa kuulee verrattain usein Tuuballa ja Baritonilla, Trumpetilla aika harvoin. Toisaalta em. kappaleet ei mitään hirveän isoja legatohyppyjä kysy. Harrastajapuolella tosin käsite notkea tuubisti taitaa silti olla aika harvinainen.
 
Se on parempi kaikilla vaskilla, ja siihen minäkin olen pyrkinyt. Silloin huulet ovat valmiina hyppäämään mihin äänen hyvänsä. Mutta kun isolla suukappaleella hypätään ylä-äänistä esim. pedaaliääniin tai vaikkapa viivaston alle g:n, niin huulten liike on huomattavasti suurempi kuin trumpetissa ja se tuo oman vaikeusasteen mukaan. Alaspäin se on helppoa, mutta takaisin ylös vaikeampaa, koska huulien asento on muuttunut niin paljon.
Esim. Myllyksellä kyllä leuka laskee (hampaiden rako suurenee) hypättäessä korkealta alas.

 
Eli leuka hoitaa homman, huulten asento (ansatsi) ei tällöin muutu juurikaan. Edellyttää tosin että on hyvä kontakti (ala)leukaan (tiedetään joo että meillä on vain yksi leuka). Muutoinkin alarekkarissa pitää pitää tuntuma yhtä tukevana kuin muuallakin, jos siis hyvää tekniikkaa ja soundia kaipaa.

Suukappaleella päristelyä harrastetaan paljon, sillä on tilanteita (matkat, muut kiireet ym.) joissa pitäisi pitää soittokuntoa yllä, mutta soitinta ei ole mahdollista pitää mukana...sitä voi tehdä vaikka autoa ajaessa.
 
Tuo on ihan kuningassitaatti tuo autohomma, täytyy hetken muistella keneltä se oli.
Liikenneturvallisesti aika kyseenalaista eikä hommaan keskittyminenkään taida olla kovin hyvää. Jos mittaa laatua minuuteissa niin sitten on varmaan kiva.
 
(Max Reger: Kirje kriitikolle) Istun taloni pienimmässä huoneessa. Arvostelunne on edessäni. Tuossa tuokiossa se on oleva takanani.
isojussi
28.11.2006 23:01:42
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

...Toki niistä tahtoo syntyä glissandoja, mutta niiden harjoittelu vetopasuunalla voi auttaa venttiilipelien soittoa.
 
Mihin tämä lause perustuu ja mitä se tarkoittaa?
 
Lisävaikeus tulee siitä, että isot torvet kuluttavat ilmaa huomattavasti enemmän kuin trumpetti.
 
Onkoos tääkän nyt ihan näin??
 
Esim. Myllyksellä kyllä leuka laskee (hampaiden rako suurenee) hypättäessä korkealta alas.
 
Ootko katsonut, ettei työnny samalla hieman eteen? Näin olen antanut itselleni opettaa.
 
. Kannattaa päristellä pääasiassa 'alaääniä'. Ylä-ääniä päristellessä käy helposti niin kuin sanot.
 
Taas asia, joka on mulle opetettu niin, että koko rekisteriä.
 
Taipuisa legato onnistuu pelkällä suukappaleella hyvin. Siksi usein harjoittelen niitä siten, että soitan legaton suukappaleella ja ja kytken melkein heti sen soittimeen ja yritän tehdä saman. Ensin kevyesti, ja sitten koko ajan ottamalla soitinta mukaan enemmän ja enemmän = löysään huulia.
 
Kun tämä on opittu, voi tehdä päinvastoin, eli päristelee suukappaleella täsmälleen samoin kuin siinä olisi soitin kiinni. Silloin pelkällä suukappaleella päristelystä on hyötyä. Tämä nyt on vain minun mutu tuntumaa. Iso-Jussi voisi kertoa miten homma oikein tehdään.

 
Soon piiiitkä tarina, mutta lyhykkäisesti: Pienen oktaavin Bb:stä kvinttejä alaspäin puolikas kerrallaan, eli Bb-F-Bb, A-E-A niin alas kuin menee, sit sama niin ylös kuin menee. Vähän pidemmälle ehtineet tekee viä oktaavit päälle. Sitten "läikötetään" koko rekisterin glissandoja samalla työntäen suukappaletta vähitellen torveen. Kun suuesa on rännissä taivutetaan sitä pienen oktaavin Bb:tä sormittamatta/vetämättä puolikkalla ylöspäin ja samoin alaspäin. Sit samat kokonaisella ja puolellatoista ja enemmälläkin, jos vaan menee. Näin saadaan ansatsi "keskelle" virettä.
 
Ilman mersua Suomi olisi polkupyörien ja uiton varassa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti