Puhaltimet ›

Mä en ole ollenkaan varma kumpi meistä ymmärtää tässä kohtaa tämän fysiikan paremmin :-)l
 
Sovitaan että sinä:D Jos ei muuta, niin mä oon ainakin tosi huono selittämään asioita.

Hyvää keskustelua ja itseäni kiinnostaa paljon!
 
Mutta se asia mitä yritin kysyä ja mihin en vielä ilmeisesti vastausta saanut, tai en ainakaan ymmärtänyt... eli kun suukappaleen lykkää torveen niin että se on viritysmittarin mukaan vireessa, niin mikä ero siinä tilanteessa on siihen että lykkää suukappaletta syvemmälle ja avaa kurkkua enemmän, kunnes vire on taas kohdallaan? Suomenkieli on vaikeaa :) Eli mistä sen tietää milloin kurkku on tarpeeksi paljon avoinna, mutta ei liikaa?
 
Alkutilanne: mulla on suukappale 1/3 torvessa kiinni. Soitto on vireessä ja kurkulle en tee mitään.
 
Uusi tilanne: suukappale on 2/3 torvessa kiinni. Soitto on liian korkeaa aluksi, mutta avaamalla kurkkua saan sen vireeseen kaikilla sävelillä. Soitto on vireen suhteen vaikeampaa, mutta äänet syttyvät helpommin kuin ennen.
 
Mistä voin tietää että alkuperäisessä tilanteessa en pidä kurkkua liian suljettuna? Kokeneella se lienee helppoa kun sen huomaa soundissa, mutta aloittelijoilla se huono soundi voi johtua vaikka mistä muustakin. Kannattaisiko siis treenata suukappale syvemmälle torveen painettuna, vai kannattaisiko luottaa siihen että se tuntuu luontevammalta alkuperäisessä tilanteessa? (onko se vaan väärin opittu tapa?)
 
Käyn viikottain soitonopettajalla ja siellä näistä on hyvä keskustella, mutta toisaalta on mukava että täällä netissäkin saa sitten uusia ajatuksia, jotta osaa sitten ehkä paremmin vielä kysyä opettajalta :)

Hyvää keskustelua ja itseäni kiinnostaa paljon!

Mutta se asia mitä yritin kysyä ja mihin en vielä ilmeisesti vastausta saanut, tai en ainakaan ymmärtänyt... eli kun suukappaleen lykkää torveen niin että se on viritysmittarin mukaan vireessa, niin mikä ero siinä tilanteessa on siihen että lykkää suukappaletta syvemmälle ja avaa kurkkua enemmän, kunnes vire on taas kohdallaan? Suomenkieli on vaikeaa :) Eli mistä sen tietää milloin kurkku on tarpeeksi paljon avoinna, mutta ei liikaa?

Alkutilanne: mulla on suukappale 1/3 torvessa kiinni. Soitto on vireessä ja kurkulle en tee mitään.

Uusi tilanne: suukappale on 2/3 torvessa kiinni. Soitto on liian korkeaa aluksi, mutta avaamalla kurkkua saan sen vireeseen kaikilla sävelillä. Soitto on vireen suhteen vaikeampaa, mutta äänet syttyvät helpommin kuin ennen.

Mistä voin tietää että alkuperäisessä tilanteessa en pidä kurkkua liian suljettuna? Kokeneella se lienee helppoa kun sen huomaa soundissa, mutta aloittelijoilla se huono soundi voi johtua vaikka mistä muustakin. Kannattaisiko siis treenata suukappale syvemmälle torveen painettuna, vai kannattaisiko luottaa siihen että se tuntuu luontevammalta alkuperäisessä tilanteessa? (onko se vaan väärin opittu tapa?)

Käyn viikottain soitonopettajalla ja siellä näistä on hyvä keskustella, mutta toisaalta on mukava että täällä netissäkin saa sitten uusia ajatuksia, jotta osaa sitten ehkä paremmin vielä kysyä opettajalta :)
 
Tämä on sellainen asia minkä sun tarvii käydä opettajasi kanssa. :)
Sillä tämä on erittäin hankala kirjoittaen opettaa.
Sun tarvii vaan löytää sellainen paikka, jossa pystyt muuttamaan virettä sekä ylös, että alas. (itse taidan jättää pillin vähän liian korkeaksi, koska minusta on helpompi laskea virettä kuin taas nostaa.)
Tässä nyt olen puhunut aika paljon siitä "kultaisesta keskitiestä" ja edelleenkin siitä puhun.. Ja siis, nämä jutut voivat vaatia pitkää harjoittelua. Ei kannata olettaa että tällaisen jutun oppisi muutamassa viikossa, ei pakolla edes muutamassa kuukaudessa.
 
Myös yksityisopettajista, kannattaa käydä monella yksityisopettajalla. Pitää yksi vakituinen opettaja, silloin kun toimertuu ja on rahaa, käydä muutamalla muulla opettajalla kuuntelemassa heidän visionsa soittamisesta. Näin minä ainakin olen tehnyt ja tiedän kuulleeni monta eri näkökulmaa tähän asiaan. Niistä olen sitten itse päätellyt ja yhdistellyt itselleni parhaan mahdollisen tyylin soittaa.

Tämä on sellainen asia minkä sun tarvii käydä opettajasi kanssa. :)
Sillä tämä on erittäin hankala kirjoittaen opettaa.
Sun tarvii vaan löytää sellainen paikka, jossa pystyt muuttamaan virettä sekä ylös, että alas. (itse taidan jättää pillin vähän liian korkeaksi, koska minusta on helpompi laskea virettä kuin taas nostaa.)
Tässä nyt olen puhunut aika paljon siitä "kultaisesta keskitiestä" ja edelleenkin siitä puhun.. Ja siis, nämä jutut voivat vaatia pitkää harjoittelua. Ei kannata olettaa että tällaisen jutun oppisi muutamassa viikossa, ei pakolla edes muutamassa kuukaudessa.
 
Myös yksityisopettajista, kannattaa käydä monella yksityisopettajalla. Pitää yksi vakituinen opettaja, silloin kun toimertuu ja on rahaa, käydä muutamalla muulla opettajalla kuuntelemassa heidän visionsa soittamisesta. Näin minä ainakin olen tehnyt ja tiedän kuulleeni monta eri näkökulmaa tähän asiaan. Niistä olen sitten itse päätellyt ja yhdistellyt itselleni parhaan mahdollisen tyylin soittaa.
 
Mielenkiintoista ja opettavaista keskustelua. Sitten vielä huomataan harjoituskämpän ulkopuolella, että ilman lämpötilakin vaikuttaa vireeseen. Räntäsateisella vappukeikalla ja helteisellä juhannuskeikalla ei oikein pärjää samalla suukappaleen paikalla.

Mielenkiintoista ja opettavaista keskustelua. Sitten vielä huomataan harjoituskämpän ulkopuolella, että ilman lämpötilakin vaikuttaa vireeseen. Räntäsateisella vappukeikalla ja helteisellä juhannuskeikalla ei oikein pärjää samalla suukappaleen paikalla.
 
Ja klarinetissa vire muuttuu kunhan soitin ehtii soittaessa lämmetä.

Ja klarinetissa vire muuttuu kunhan soitin ehtii soittaessa lämmetä.
 
ja bänditreeneissä saa ensimmäisen tunnin taistella vireen kanssa kun VR jätti fonistin vartiksi aseman laiturille lumeen vartomaan seuraavaa junaa, ja perillä huomaakin olevansa ensimmäisenä treeneissä, tottakai ilman treenikämpän avainta...:)