Puhaltimet ›

Joo, kolvi riitti tuossa kohtaa erinomaisesti, ei mennyt kuin muutama sekunti kun tina juoksi. Käytin tinassa olevan juoksutteen lisäksi siveltävää juotosnestettä varmistamaan "kastumisen" sekä tietysti putsasin viilalla pyyhkäisten tankojen päät (korjauspalat tietenkin olivat jo puhtaalla metallilla kun ne oli 5 minuuttia sitten sorvattu:). Oikean käden peukalokoukku ei sensijaan irronnut juotoksestaan kohtuullisella lämmitysajalla, joten pitää joku kerta viedä töihin ja tehdä happi-asetyleenipillillä sen siirto.
 
Minä myös haaveilin pikkusorvista monta vuotta, mutta kun työpaikalla oli iso vanha TOS, kärkiväli jotain 3 metriä, niin ei tullut hankittua. Töistä möivät päälliköt mokomat sitten sorvin pois joku aika sitten niin hommasin oman. Kiinalainenhan tuo on, kärkiväli 35 cm ja pyörintähalkaisija 18 cm, painaa n. 50 kg, eli jaksaa yksin kanniskella. Ihan tarkka ja näihin hommiin tarpeeksi iso kuitenkin kun ensin purin, putsasin varastorasvoista ja laitoin kaikki säädöt kohdilleen (kuulostaa tutulta, vähän sama operaatio kuin fonissa, paitsi että sorvi on uusi, foni taas 30-40 vuotta vanha, hintaluokka molemmilla suunnilleen sama) Tehtaan jäljiltä oli kaikissa johteissa pahuksesti väljää, mutta ne ovat tuossa kaikki myös ruuveilla säädettävissä, joten parin tunnin työllä siitä tuli ihanan tiukka. Joudun vaan pitämään faijan autotallissa kun itse asun kerrostalossa eikä keittiön pöydällä kuitenkaan paljoa viitsisi sorvata (tosin pienen pajanurkkauksen järjestäminen kotiin on pyörinyt mielessä).
 
Eihän tuo ikinä varmaan hintaansa tienaa rahallisesti, mutta metallintyöstö on myös itsessään harrastus, joka kaikenlisäksi hyödyttää monia muita harrastuksia, joten sikäli katson kannattavaksi sijoitukseksi. Sitä paitsi kun itse tekee niin saa sellaista kuin haluaa (tai osaa tehdä:).
 
Edit. nuo väljyydet mitä minulla oli eivät olisi kunnolla korjaantuneet pelkillä prikoilla, kartioruuvien kärjet olivat niin vähän sisällä rei-ssä että sivuttaisvälystä olisi jäänyt lähes millin verran.

Jep, mä selvisin about puolen millin sivuttaisvälyksellä. Just ja just menettelee. Mistäs tollasen kiinalaisen sorvin hankit? Kerran se on laitettavissa käyttökelpoiseen kuntoon, niin sait meikäläisen kiinnostumaan =) Mulla on tarve metallin lisäksi sorvailla puuta. Mutta eiköhän tuo siihenkin tarkoitukseen sovi. Ei viittis mitään "ammattisorvia" hankkia kun huvikseen on jotakin toisinaan tekevinään.

Uranus-tuonti-nimsestä firmasta hommasin, heidän sivuillaan on iso määrä muitakin malleja ja mm. jyrsinkoneita yms. himottavaa.
 
Hanurista olevasta nimestään ((yo)Ur-Anus, hehe) huolimatta ilmeisesti ihan ok firma, ainakin vastasivat nopeasti sähköposteihin ja myös toimitus oli ripeä, tilauspäivänä oli lähtenyt matkahuollon mukana ja seuraavana päivänä jo perillä.
 
Täällä http://www.mini-lathe.com/ on erinomaiset sivut aiheesta, paljon säätö-, käyttö- ja modausvinkkejä tuontyyppisille sorveille. Itselläni on haussa mm. sopivan tarkka ja tukeva kulmarauta että saisi kääntökelkan pystyasentoon ja siihen pienen ruuvipuristimen jyrsimistä varten. Pitkittäikelkan lukitsin pitänee myös pykätä, otsapinnan sorvauksessa tahtoo kelkka pyrkiä työstovoiman vaikutuksesta likkumaan poispäin istukasta, jolloin pinnasta ei tulekaan suoraa, tosin sitä voi estää pysäyttämällä johtoruuvin ja kytkemällä ruuvilukon (joka muuten on yksi niistä vähemmän vakuuttavista osista, mutta toimii kuitenkin) tai pitämällä käsipyörästä kiinni.
 
Huolellisen säädön jälkeen tarkkuus tosiaan riittää mainiosti soitin- ja varmasti myös pienoismallinrakennuskäyttöön kunhan ymmärtää koneen rajoitukset, kovasta teräksestä ei isoa lastua voi kerralla ottaa, mutta messinki työstyy oikein näppärästi, kestää ottaa parikin milliä kerralla halkaisijasta ennenkuin alkaa liikaa väristä.
 
Monien kiinalaisten tuotteiden tapaan tässäkin on jotkut asiat tehty oikein hyvin kun taas jotkut kohdat on toteutettu hiukan röytäen tai heppoisesti, mutta perusasiat eli johteiden koneistus ja laakerien yms. tarkkuus tuntuvat ainakin omassani olevan ihan kunnossa, eli pienellä virittelyllä täysin käyttökelpoisen oloinen vekotin.
 
Tietysti jos laatua haluaa niin kannattanee metsästellä esim. käytettyjä Emgoja yms, yhtä Emgoa myös katselin mutta se ehti mennä ennenkuin kerkesin ottaa myyjään yhteyttä. Vähän harmittaa kyllä, sillä siinä olisi ollut myös jyrsinyksikkö, toisaalta se oli pienempi kuin tämä ostamani.

Amerika paketti saapui tänään, ja tietysti piti heti alkaa hommiin. Vaihdoin aluksi oktaaviläppien tyynyt, räkäventtiilin korkin (tilalle tuli klarinettiin tarkoitettu korkkityyny) sekä ylimmät kolme tyynyä ja ala D#-tyynyn jossa oli leveät painumat akselissa olleen klapin jäljiltä sekä veden jättämiä jälkiä. Ylä "stackia" en ruvennut vielä purkamaan, uudet tyynyt on sinnekin. Etenkin oktaaviläppien ja ylimmän lusikan tyynyt olivat aika hurjassa kunnossa http://s273.photobucket.com/albums/ … ction=view&current=PA210195.jpg ja siin olivat tuon näköiset jo paikoillaan ollessaan, eivät kärsineet irrotuksessa. Silti torvi vielä toimi ja alimmatkin äänet syttyivät helpohkosti.
 
Vaihdoin myös ala-A-mekanismin rullaa nostavan vivun kuluneen korkin teflonsuikaleeseen, mikä teki ala-A:n peukalonäppäimestä selvästi kevytkäyttöisemmän. Täytyy jatkaa taas kun kerkiän.

Näkyy olevan Fleabayssa samanlainen foni myynnissä, torin siistimmässä kunnossa ja Weltklang-merkkisenä (vinkin sain SaxOnTheWeb-sivustolta).
 
http://cgi.ebay.de/Weltklang-Barito … QQcmdZViewItem?hash=item25031311378
 
Saas nähdä mitä tuosta tarjotaan.

Taas tuli muutaman tunnin rupeama tehtyä, nyt on kaikki tällä kertaa vaihdettavat tyynyt uusittu ja ylästackin ajoitus alustavasti säädetty. Korkit jätin tarkoituksella vielä vähän korkeiksi (heh, korkit jäivät korkeiksi) kun ne kuitenkin todennäköisesti painuvat kasaan ajan mittaan. Eli jätin koneistoon pientä "ennakkoa" siten että suoraan sormella painettava läppä sulkeutuu aavistuksen myöhemmin kuin muut. Yksi läppä on senverran epäkeskeinen että ääniaukon reuna osuu turhan lähelle resonaattorin reunaa, tosin se kyllä sulkeutuu tiiviisti. Täytyy tarkkailla tuota ja mahdollisesti hankkia siihen myöhemmin sellainen tyyny jossa ei ole resonaattoria vaan pelkkä niitti. Epäkeskeisyys kun on läpän varren suuntaista, eli taivuttamalla sitä ei saa korjattua, vartta pitäisi lyhentää.
 
Tee-se-itse-korjaajalla on ainakin se etu puolellaan ammattilaiseen verrattuna että ammattilaisen on pystyttävä luovuttamaan asiakkaalle "valmis" soitin jonka pitää soida optimaalisesti heti alusta asti, muuten asiakkaasta tuntuu että korjaus ei ole onnistunut. Itse kun tekee niin voi juuri esimerkiksi jättää varaa materiaalien, tyynyjen jne. kokoonpuristumiselle, soittaa kaikessa rauhassa muutaman tunnin ja tehdä hienosäätöä sitten kun kaikki on "asettunut".
 
Mitään gorillaotetta ei läppien sulkeminen kuitenkaan vaadi, kävin kellarissa testaamassa (oli muuten betoniseinäisen mankelihuoneen kaiku aika sopiva tuolle soundille, kuulosti oikein hyvältä) ja torvi soi hienosti ihan normaalilla tatsilla, alimmatkin äänet syttyvät ja soivat helposti. Ylä-F on vieläkin hankala saada syttymään suoraan, liu-uttamalla alempaa sekin kyllä soi. Epäilen että johtuu siitä että tuo Fibracell medium soft on ehkä vieläkin hiukan turhan löysä. Ensi viikolla pitäisi tulla Gonzales 2,5-lehtiä, saa nähdä sitten miten ne pelaavat. Saattaa kyllä olla ansatsistakin kiinni, tenorilla minulla ei kuitenkaan ole mitään vaikeuksia saada "lusikoita" ja ylä F#:ää soimaan.
 
Alkaa tuntua siltä että baritonifoni sattaisi olla se "minun juttuni" josta harjoittelulla löytyy SE soundi jota hain ensin sellosta, sitten tenorifonista, joka kylläkin pääsee jo aika lähelle, mutta ei ole ihan tarpeeksi möreä. Baritoni kuulostaa tällä hetkellä parhaimmillaan aikalailla siltä miltä minä haluankin kuulostaa. Nyt vaan pitää opetella soittamaan sitä :)

Alkaa tuntua siltä että baritonifoni sattaisi olla se "minun juttuni" josta harjoittelulla löytyy SE soundi jota hain ensin sellosta, sitten tenorifonista, joka kylläkin pääsee jo aika lähelle, mutta ei ole ihan tarpeeksi möreä. Baritoni kuulostaa tällä hetkellä parhaimmillaan aikalailla siltä miltä minä haluankin kuulostaa. Nyt vaan pitää opetella soittamaan sitä :)
 
Vanhana (entisenä) fonistina minun on pakko ja ilo kiittää Murgoa seiikkaperäisestä ja ammattimaisesta triidistään. Parasta mitä tämä palsta voi tarjota. Niin mukavaa lukea. Kiitos!
 
PS. Sitten joskus, kun oikea aika koittaa, niin ääninäytteitä.
PS2. Muistanko oikein, että Gerry Mulligan on tehnyt aikoinaan duo-musiikkia tuuban tai baritonitorvistin kanssa?

Kiitos kiitoksesta, tosin ammattimainen lienee liioittelua, olen nimenomaan aloitteleva harrastelija sekä foninsoiton että soitinkorjauksen alalla, tosin metallitöitä ja teknisten laitteiden korjausta teen (tai oikeastaan nykyään opetan, mistä johtunee taipumukseni seikkaperäisiin selityksiin ja ajoittain jopa "rautalangasta vääntämiseen") ihan ammattimaisestikin.
 
Eli en tiedä miten "oikeaoppisesti" olen hommaa tehnyt, lähes kaikki tietoni aiheesta ovat peräisin nettilähteistä (jotka tosin nykyään ovat varsin runsaita ja korkeatasoisia, mm. SaxOnTheWeb-sivustolla on mahtava määrä alan huippuammattilaisten kirjoituksia puhaltimien korjauksesta, eri menetelmistä ja niiden eduista ja haitoista, samoin Stephen Howardin sivusto on hyödyllistä luettavaa aiheesta kiinnostuneelle, mies on muuten sivujensa mukaan parhaillaan kirjoittamassa Haynesille saksofonin korjausmanuaalia samaten MusicMedicin nettisivuilla ja heidän korjauspakettinsa mukana tulevassa ohjelehtisessä on runsaasti hyviä ohjeita). Näitä tietoja olen pyrkinyt yhdistelemään oman mekaanisten laitteiden ymmärtämykseni ja "maalaisjärjen" kanssa.
 
Mitään rakettitiedettähän tuo fonin mekanismi ei ole, joskin suunnittelu ja rakenne on näin raskaskoneteknikon silmin hiukan "heppoinen", esimerkiksi vipusuhteet ovat sellaisia että paikoitellen vaikkapa korkin kokoonpuristuminen tai pienikin taipuma osissa aiheuttaa säätöihin heittoa. Toisaalta jos se rakennettaisiin pomminvarmaksi ja ikuisesti säädöissä pysyväksi, siitä tulisi aika kolhon näköinen ja painavakin. Uudemmissa foneissa on myös usein säätöruuveja tärkeimmissa kohdissa, tuossa vanhuksessa ei sellaista ylellisyyttä ole vaan kaikki ajoitukset on säädettävä korkkeja ja huopia vaihtamalla ja hiomalla, mikä tekee työstä hidasta, pitää varoa hiomasta liikaa tai koko homman saa aloittaa alusta uudella korkinpalalla, joten mieluummin jättää hiukan varaa ja kokeilee perusteellisesti ennenkuin hioo viimeiset kymmenesosamillit.
 
Mutta hyvin mielenkiintoinen projektihan tuo on ollut ja varmasti jatkuu pienten hienosäätöjen ja parantelujen merkeissä. Minulla on myös odottamassa inspiraatiota/vapaata aikaa vanha oikeasti soittokelvottomassa kunnossa oleva (mm. kellon kiinnitysholkki murtunut, ajoitukset aivan metsässä, osa tyynyistä riekaleina jne.) klarinetti jonka ostin halvalla harjoittelukappaleeksi ja jota olis tarkoitus alkaa värkätä kuntoon. Sillä ei tosin ole mitään kiirettä kun minulla on toinen hyvässä soittokunnossa oleva ja laadultaan paljon parempi klarinetti, joten tuota projektia voi tehdä kaikessa rauhassa hiljalleen kun huvittaa.
 
Ääninäytettä barskasta täytynee tehdä kunhan löydän sopivat lehdet ja saan ansatsin jonkinlaiseen kuntoon, pari vuottahan tässä varmaan saa vielä treenailla ennenkuin voi sanoa osaavansa soittaa, mutta jonkinlaista kuuntelukelpoista ääntä kyllä jo lähtee ajoittain. Pitäisi vaan löytää joku harrastelijabändi tms. johon tuo sopisi, porukalla olisi kivampi metelöidä. Heavybändiin tuo sopii korkeintaan ehkä johonkin biisiin erikoisuutena, mutta vakinainen hommani sillä saralla lienee jatkossakin koskettimet.

Rakentelin tuossa itselleni vuodonhakuvalon http://s273.photobucket.com/albums/jj240/Murola/Tools/ . Aihio on Motonetistä ostettu amispoikien corolloihin discotunnelmaa luomaan tarkoitettu n. 7 euron "neonvalolamppu". Alunperin se on 20 mm paksu, mutta teurastettuani sen suojaavan muoviputken sisältä löytyi n. 10 mm:n paksuinen kylmäkatodiloisteputki ja sen vaatima hakkurijännitelähde. Juotin johdot irti putkesta ja jatkoin niitä n. metrin pätkällä tavallista kalusteverkkojohtoa. Hakkurin sijoitin alkuperäisen lampun päätykappaleen sisään ja johdon liitokset sekä putken toisen pään suojasin kutistesukalla ja teipilla. Putken kylkeä pitkin kulkevan johdon päälle laitoin 2 kerrosta sähköteippiä, käyttöjännitehän näissä on korkea, joten sähköiskuriskin takia hyvä eristys on tarpeen. Virta tosin lienee sen verran pieni ettei aiheuta varsinaista vaaraa, mutta väärällä hetkelä saadun näpsyn aiheuttama hätkähdys saatta aiheuttaa vahinkoja.
 
Valo on sen verran kirkas että pimeässä huoneessa luulisi toimivan hyvin, kunhan kerkiän niin täytyy koettaa josko tuon saisi baritonin ala-D#-läpän reiästä ujutettua sisään, toivottavasti ei ole liian pitkä. Putki on myös riittävän ohut maahtuakseen klarinettiin. Varoahan tuota saa kun on lasia, mutta kestänee kyllä huolellisessa käytössä kun päät on pehmustettu, alkuperäisen lampun runkoputki toimii hyvin säilytyssuojuksena. Virtalähteenä toimii tässä vaiheessa moottoripyörän akkulaturi joka antaa 400 mA/12V jatuntuu pelaavan tarkoituksessa erinomaisesti.
 
Edit. Eipä mahdu, pari senttiä liian pitkä. No, toimiihan tuo alimmille läpille sekä tenorille ja klarinetille. Pitää siis tehdä se LED-versio barskaa varten.

Rakentelin tuossa itselleni vuodonhakuvalon http://s273.photobucket.com/albums/ … la/Tools/?action=viewt=PA280197.jpg
 
Eipä päästänut katsomaan, tulli tällainen viesti useammankin yrityksen jäkeen:
 
"The action that you were trying to perform has failed."
 
Yritin Firefoxilla ja Safarilla....

Sorry, tuli kai taas epähuomiossa sellainen linkki joka toimii vain kirjautuneena. Koetetaan uudelleen http://s273.photobucket.com/albums/jj240/Murola/Tools/ nyt siellä on myös kuva pikapikaa värkkäämästäni LED-versiosta, kaksi sinistä LEDiä ja etuvastus. Aika alkeellinen tekele, mutta tarpeeksi pieni että mahtuu ala-C#-läpän raosta sisään ilman että tarvitsee edes läppää irrottaa.
 
Korjasin myös tuon ylemmän linkin.