Puhaltimet ›

Joo, ja lehdet pitäisi oikeasti totuttaa kostuttamalla, painelemalla ja soittamalla alkuun vain vähän kerrallaan.
 
Olen tehnyt niin että kotona ennen treenikämpälle lähtöä liotan käytettäviä lehtiä pari minuuttia vesilasissa, sitten olen "silittänyt" niitä kevyesti tiskipöytää vasten ja laittanut lehtikoteloon. Kämpällä (n. 15 minuuttia välissä) olen sitten kostuttanut uudelleen suussa ennen puhaltelua. Tällä hetkellä jaksan puhaltaa ehkä n. puoli tuntia kerrallaan ennen kuin turpa väsyy liikaa, olen aina välillä vaihdellut lehteä vertaillakseni niitä. Nyt tuntuu parhaalta 2,5, kakkonen menee "tukkoon" jos puhaltaa kovempaa.
 
Kotiin tultuani ole huuhtonut lehdet ja suukappaleen haalealla vedellä ja antanut kuivua.

Olen tehnyt niin että kotona ennen treenikämpälle lähtöä liotan käytettäviä lehtiä pari minuuttia vesilasissa, sitten olen "silittänyt" niitä kevyesti tiskipöytää vasten ja laittanut lehtikoteloon. Kämpällä (n. 15 minuuttia välissä) olen sitten kostuttanut uudelleen suussa ennen puhaltelua.
 
Niin tuo kuulostaa normaalilta käsittelyltä ennen soittamista. Totutuksessa käsitellään uutta lehteä säännöllisesti usean päivän ajan peräkkäin ja soitetaan sillä vain lyhyitä aikoja kunnes se on sisäänajettu.
 
Asiasta toiseen. En tiedä mitä sillä fonilla soitat, mutta itse olen taas havahtunut siihen että liikaa tulee soitettua tuttuja kivoja piisejä helposta sävellajista. Sitten kun pitäisi soittaa jotain muuta, tuleekin tenkkapoo. Nyt olen, klaralla tosin, useamman päivän ajan soitellut lähinnä "sormiharjoituksia". Loppujen lopuksi sormet on totutettava jokaiseen sävelten vaihdokseen jota aikoo joskus tarvita, samaan tapaan kuin kitaralla sointujen vaihdokset on opeteltava sujuviksi. Harrastelijan ei toki tarvitse hallita kaikkia sävellajeja. Nuo harjoitukset eivät edes tunnu niin tylsiltä kun laittaa sopivan taustan soimaan, Band in a Box on siinä oiva kaveri.

Toistaiseksi soitan lähinnä vain duuriskaalaa ylös alas+aina välillä koetan opetella kromaattisia sormituksia. Ainoa kappale jonka jotenkin tunnistettavasti saan ulos on edelleen se Hämähämähäkki :) Eli lähinnä keskityn vielä ansatsin harjoitteluun. Lihasten treenaus vienee kuitenkin oman aikansa. Kielitystä olen välillä koettanut treenata, mutta ei se vielä oikein suju etenkään matalilla äänillä.
 
Koko normaaliääniala menee jo, lusikat ja ylä-Fis tosin erittäin epävarmasti. Pitkiä nuotteja olen myös puhallellut. Joka kerta kuitenkin on hiukan helpompaa, joten eiköhän se siitä vielä lähde sujumaan.
 
Tulee treenattua vain se n. puoli tuntia päivässä kun kotona ei kehtaa möykätä eikä treenikämpällä viitsi useampaa kertaa päivässä käydä. Onneksi ei ole kiire mihinkään.
 
Luultavasti tälläkin kuten viululla ja sellolla tulee aluksi soiteltua venäläisiä ja suomalaisia kansansävelmiä sekä "ikihirveitä".

Toistaiseksi soitan lähinnä vain duuriskaalaa ylös alas+aina välillä koetan opetella kromaattisia sormituksia.
 
Tarkoitat ehkä c-duuriskaalaa? Kannattaa ottaa ohjelmaan muutama muu duuri, vaikka d, f ja g, sitä kautta niitä kromaattisia säveliä tulee luonnostaan mukaan. Ja lisää sävellajeja sitä mukaan kuin taito kasvaa. Ja tuota kuvaamaasi repertuaaria ajatellen mollit myös, vieläpä luonnollisena ja harmoonisena, niin tulee lisää noita kromaattisia säveliä tutuksi.
 
Asteikkoa vetäessä oppii siirtymään peräkkäisten sävelien välillä mutta ei sen enempää, joten siitä voi sitten laajentaa soittamalla sointupohjaisia arpeggioita (tyyliin c-e-g-c-e-g.. ja takaisin) eri sävellajeissa. Ja sitten intervallipohjaisia harjoituksia, esim. terssit c-e d-f e-g ... ylös ja alas, ja taas eri sävellajeissa. Ja niin hitaasti että saa puhtaasti toimimaan. Tekee oikein hyvää.

Lehtiä liotan vesilasissa vaan erittäin harvoin kun sattuu olemaan kyseessä vanha lehti joka on kuivahtanut "läpi". Yleensä käytössä olevalle lehdelle riittää pieni nuolaisu ja oikein suukappaleeseen kiristys.

Lehtiä liotan vesilasissa vaan erittäin harvoin kun sattuu olemaan kyseessä vanha lehti joka on kuivahtanut "läpi". Yleensä käytössä olevalle lehdelle riittää pieni nuolaisu ja oikein suukappaleeseen kiristys.
 
Sulla lienee jokin kosteutta ylläpitävä säilytyspaikka noille lehdille? Silloinhan niitä ei paljon tarvitse liottaa.
 
Mutta miten sisäänajat ne lehdet?

Sulla lienee jokin kosteutta ylläpitävä säilytyspaikka noille lehdille? Silloinhan niitä ei paljon tarvitse liottaa.
 
Mutta miten sisäänajat ne lehdet?
 
No ainakin nuo vandorenin uudet lehdet on pakattu yksittäisesti myös semmoisiin muoveihin jotka pitävät kosteutta. Pidän yleensä käytössä vaan sen verran lehtiä, että eivät kerkeä kuivahtelemaan.
 
"Sisäänajossa" käytän joskus liotusta, mutta mulla on varmaan sitten käynyt vain niin hyvä tuuria aina, että lehdet eivät ole pahemmin vaatineet liuottelua. Siinä soitellessa tietysti paranevat, jos alussa hieman jäykkyyttä.

No ainakin nuo vandorenin uudet lehdet on pakattu yksittäisesti myös semmoisiin muoveihin jotka pitävät kosteutta. Pidän yleensä käytössä vaan sen verran lehtiä, että eivät kerkeä kuivahtelemaan.
 
"Sisäänajossa" käytän joskus liotusta, mutta mulla on varmaan sitten käynyt vain niin hyvä tuuria aina, että lehdet eivät ole pahemmin vaatineet liuottelua. Siinä soitellessa tietysti paranevat, jos alussa hieman jäykkyyttä.
 
Itse asiassa luulen, että klaran lehdet, ja erityisesti Vandoren, ovat sisäänajon kanssa paljon tarkempia. Kun mietin, niin fonin lehtien kanssa ei ole koskaan ollut sellaisia ongelmia kuin klarassa (että ne on oikeasti vaikea saada soimaan).

Asteikkoa vetäessä oppii siirtymään peräkkäisten sävelien välillä mutta ei sen enempää, joten siitä voi sitten laajentaa soittamalla sointupohjaisia arpeggioita (tyyliin c-e-g-c-e-g.. ja takaisin) eri sävellajeissa. Ja sitten intervallipohjaisia harjoituksia, esim. terssit c-e d-f e-g ... ylös ja alas, ja taas eri sävellajeissa. Ja niin hitaasti että saa puhtaasti toimimaan. Tekee oikein hyvää.
 
Tämmöisiä treeniohjeita kyllä itse kaipaa. Opettajaa ei ole mullakaan tällä hetkellä pariin vuoteen ollut, mutta taso ei vielä riitä kyllä omatoimiseen aktiiviseen ja tehokkaaseen etenevään treenaukseen. Tuntuu, että on jäänyt junnaamaan yksin paikoilleen.
Mutta pitääkin taas lähteä noista asteikoista yms. perusteista liikkeelle ja saada puhallus kuntoon. Lisää näitä vinkkejä voi antaa.

EN nyt thän hätään löytänyt sopivampaakaan ketjua, enkä uutta vitsinyt aloittaa.
 
Tein vertailua muutamasta lehdestä. Tarkoituksena oli äänittää näytteet kaikista, että saisin jotian feedbackiä siitä mihin suuntaan pitäisi mennä. Mutta.... kun äänitin peräkkäiset näytteet ja kuuntelin, en huomaa juuri mitään eroa!!!
 
Ilmeisesti siis soitan edelleen niin huonosti, että on ihan sama millä puhallan.
 
Menin niin häkellyksiin lopputuloksesta, että unohdin jopa missä järjestyksessä näytteet ovat. Käytöss äoli kuitenkin kaksi suukappaletta ja 4 eri lehteä: Bari medium, fibracell soft ja medium soft, sekä rico 2,5.
Näistä siis vain rico on aito, toiset muovia.
 
Huomaako edes missä vaiheessa vaihtuu suukappale??
 
http://www.kolumbus.fi/tavaton/lehdet.mp3
 
Se ero noissa kuitenkin on, että toisilla on helppo soittaa, toisilla vaikea, joko sen takia että ovat niin löysiä, tai siksi että on liian jäykkiä. Äänessä en huomaa eroa. Siispä jatkan sellaisilla millä on mukava soittaa ja jotka ei vingahtele liian helposti (löysät) ja joilla ei suu ole puuduksissa 5 minuutin jälkeen (jäykät...tosin nyt noista ei enää mikää ole liian jäykkä, joko lehti on löystynyt tai naama vahvistunut)
 
edit: tosin voihan olla että erot ovat niin pieniä kun noi kaikki on äänitetty Ale-Makasiinin parin euron mikillä puolen toista metrin päästä.

edit: tosin voihan olla että erot ovat niin pieniä kun noi kaikki on äänitetty Ale-Makasiinin parin euron mikillä puolen toista metrin päästä.
 
Äänityskalusto varmasti vaikuttaa jos on tosi halvasta päästä.
 
Kokeilin itse tenorilla, tosin lehtiä en löytänyt kotoa kuin yhtä mallia: Rico Select Jazz 2H. Mutta kokeilin tuon Jupiter JTS-25Y:n (vastaa 700-sarjaa mutta hopeakaulalla) oalla suukappaleella ja Mayerin seiskalla. Suukappaleilla on minusta selvä ero, se tuntuu kyllä soittaessakin ja joltain osin on vaikea sanoa kuinka paljon erot johtuvat siitä. Äänityshuone vaikuttaa matalilla, siksi otin myös oktaavia ylempää. http://goldenepave.com/tenortest.mp3 . Kunhan löydän Legeren muovilehden täältä jostain, pitää kokeilla silläkin.

Kokeilin itse tenorilla, tosin lehtiä en löytänyt kotoa kuin yhtä mallia: Rico Select Jazz 2H. Mutta kokeilin tuon Jupiter JTS-25Y:n (vastaa 700-sarjaa mutta hopeakaulalla) oalla suukappaleella ja Mayerin seiskalla. Suukappaleilla on minusta selvä ero,
 
Mulla on ilmeisesti paljon opittavaa vielä kuuntelemisestakin. En nimittäin hirveän suurta eroa huomaa noissa sinunkaan äänissäsi. Ensin ajattelin että se ensimmäinen on hiukan..."tunkkaisempi" ... ja sitten tas ylemmissä äänissä se jälkimmäinen oli hiukan "ohuempi"... mutta en mitenkään pysty sanomaan että toinen olisi huonompi tai parempi kuin toinen.
 
Ero sinun äänityksien ja minun välillä sen sijaan on räikeän suuri. Siinä missä mun äänitys on karkea ja repivä, sulla on pehmeänpi ja kuulaampi...hiukan klarinettimaisempi. Ehkä se ero ei selity pelkällä mikrofonilla. Vaan millä?

Mulla on ilmeisesti paljon opittavaa vielä kuuntelemisestakin. En nimittäin hirveän suurta eroa huomaa noissa sinunkaan äänissäsi. Ensin ajattelin että se ensimmäinen on hiukan..."tunkkaisempi" ... ja sitten tas ylemmissä äänissä se jälkimmäinen oli hiukan "ohuempi"... mutta en mitenkään pysty sanomaan että toinen olisi huonompi tai parempi kuin toinen.
 
Eka on Meyerin 7, toinen Jupiter. Meyerilla tulee pehmeämpi ääni, Jupiterilla huomaan nyt olevan selvää taipumusta kirkkaampaan, jopa metalliseen sävyyn. Luulen kyllä että yritin jotenkin soittaessa minimoida sitä eroa. Minusta Meyer oli helpompi soittaa alarekisterissä, Jupiterin kanssa piti väkisin välttää ettei ääni mennyt liian teräväksi. Ylärekisterissä ero kuuluu soitossa selvemmin, mutta Jupiter ei ole ollenkaan huono.
 
Mutta eipä kai ole tarkoituskaan lajitella näitä hyviin ja huonoihin vaan tunnistaa millaisia soundillisia taipumuksia noilla on. Meyerin suhteen en vielä vetäisi mitään johtopäätöksiä, koska en ole selvästikään vielä tottunut siihen. Niin paljon riippuu soittajasta.
 
EDIT: Enkä mä oikeastaan väitä että erot kuuluisi noista niin selvästi, varsinkaan alarekisterissä. Mutta itse huomasin kyllä miten toinen oli luonnostaan pehmeä, toinen terävä, melkein metallinen.
 
Ero sinun äänityksien ja minun välillä sen sijaan on räikeän suuri. Siinä missä mun äänitys on karkea ja repivä, sulla on pehmeänpi ja kuulaampi...hiukan klarinettimaisempi. Ehkä se ero ei selity pelkällä mikrofonilla. Vaan millä?
 
Siitä että enimmäkseen olen soittanut klarinettia pari viimeistä vuotta? Vai siitä että naapurien pelossa en uskalla puhaltaa reilusti?

Siitä että enimmäkseen olen soittanut klarinettia pari viimeistä vuotta? Vai siitä että naapurien pelossa en uskalla puhaltaa reilusti?
 
No...piti kokeilla...yleensä soitan niin paljon kuin keuhkoista irtoaa..nyt yritin soittaa niin hiljaa kuin pystyn. Vaihdoin myös mikrofonia...nyt oli käytössä 20 vuotta sitten tietokonepaketin mukana tullut pieni mikki, jonka laitoin kiinni torveen. Ja yritin muistella miten soitin klarinettia 30 vuotta sitten ....
 
Kai tämä sitten hiukan lähempänä on tuota samaa, mutta edelleen niin kaukana... sain kuitenkin pientä hajua siihen että oikeasti varmaan pitäisi yrittää enemmän tuota ääntä...ettei vain puhalla, vaan oikeasti yrittäisi saada äänen tulemaan "syvemmältä"... jospa kesällä ehtisi harjoitella....
 
http://www.kolumbus.fi/tavaton/lehdet2

sain kuitenkin pientä hajua siihen että oikeasti varmaan pitäisi yrittää enemmän tuota ääntä...ettei vain puhalla, vaan oikeasti yrittäisi saada äänen tulemaan "syvemmältä"... jospa kesällä ehtisi harjoitella....
 
Nyt rupeaa löytymään sävyjä sieltä. Äläkä ota tuota minun räpellystä malliksi, siinä voi olla kuulakkuutta mutta jotenkin siitä puuttuu taas yhtä sun toista muuta. Soitan fonia niin vähän. Kuuntele fonisteja levyiltä ja mieti millaisesta soundista pidät. Referenssi pitää olla, muuten sitä on tyytyväinen kaikkeen mitä saa aikaan :-) Ja kannattaa soittaa pitkiä ääniä. Mutta tuskinpa kannattaa liikaa panostaa välineiden vertailuun, käytä niitä millä soitto sujuu.
 
EDIT: eikä klarinetin opit suoraan sovi fonille, turha niitä muistella.
 
EDIT2: Menin vielä soittelemaan. Meyer tuntuu vaativan vähän enemmän tukea, taisi tulla liiankin tumma, tunkkainenkin soundi noihin äkkiä vedettyihin näytteisiin.

EDIT: eikä klarinetin opit suoraan sovi fonille, turha niitä muistella.
 
Juu, se oli lähinnä loppukevennyksenä tuossa. :)
 
Oikeasti en tiedä millaisen äänen haluaisin fonista. Toki olen kuunnellut monia, mutta niitä kun on niin monenlaisia. Haluaisiko tumman ja pehmeä, vai oikein räkäisen. Riippuu fiiliksestä ja kappaleesta jota yrittää soittaa. Siksi yritän hiukan haarukoida sitä millaisilla välineillä mihinkin pääsee.
 
Kakarana kun soittelin klarinettia, haaveilin paljon rokimmasta, leveästä ja säröisestä äänestä.
 
Tässä esimerkki kuulaasta soundista jonka haluaisin
http://www.youtube.com/watch?v=1gECbi8TDHQ&feature=related
 
mutta tällaista tuli kakarana kuunneltua
http://www.youtube.com/watch?v=zIQlnIlC6OQ
 
Mutta oikeasti halusin saksofonin kun kuuntelin 80-luvulla Gerry Mulligania Porissa, vaikka se soittikin baritonia eikä tenoria. Mutta se soitto oli niin helppoa, pakottamatona, ja soundiltaan korvanmyötäistä.
http://www.youtube.com/watch?v=25yQ9C4E79w&feature=related
 
Jyväskylässä kävi joskus 70-luvun ja 80-luvu taitteessa soittelemassa Sam Rivers. Se oli kuuuntelushokki joka upposi meikäläiseen ihan kybällä. Oli käsittämätöntä miten paljon erilaisia ääniä yhdestä soittimesta pystyi soittamaan
http://www.youtube.com/watch?v=J83DsYQJ_D0

Oikeasti en tiedä millaisen äänen haluaisin fonista. Toki olen kuunnellut monia, mutta niitä kun on niin monenlaisia. Haluaisiko tumman ja pehmeä, vai oikein räkäisen. Riippuu fiiliksestä ja kappaleesta jota yrittää soittaa. Siksi yritän hiukan haarukoida sitä millaisilla välineillä mihinkin pääsee.
 
Mä luulen että kannattaisi keskittyä jompaan kumpaan jonkin aikaa. Noista ei voi ottaa keskiarvoa. Oma tuntumani olisi että kehittää pehmeää soundia ensin.
 
Tässä esimerkki kuulaasta soundista jonka haluaisin
http://www.youtube.com/watch?v=1gECbi8TDHQ&feature=related
 
Kelpaa hyvin tavoitteeksi. Itse hankin tuon tenorin kuultuani Ben Websterin balladisoundia, alttoa olin soittanut vasta kolme kuukautta.
 
mutta tällaista tuli kakarana kuunneltua
http://www.youtube.com/watch?v=zIQlnIlC6OQ
 
Muistan ajan... Välillä on tosiaan tuollaiset fiilikset.
 
Oli käsittämätöntä miten paljon erilaisia ääniä yhdestä soittimesta pystyi soittamaan
http://www.youtube.com/watch?v=J83DsYQJ_D0
 
Mulla oli sentapainen kokemus kun olin seuraamassa klezmerin mestarikurssia. Klarinetisti joka opetti siellä oli kyllä ihmemies sen soittimensa kanssa.

Mä luulen että kannattaisi keskittyä jompaan kumpaan jonkin aikaa. Noista ei voi ottaa keskiarvoa. Oma tuntumani olisi että kehittää pehmeää soundia ensin.
 
TUlipahan oikeen ajateltua että mitä mä ajan takaa. Ja surffailin youtubessa kappaleesta toiseen.
 
Sitten se välähti.
 
Ääni jota mä haen ei ole saxofonin ääni. Se on tumma, se on erikoinen, se on kaunis, se on kirkas, se on samettinen, se taipuu se on täyteläinen. Ääni jota kuuntelin vuosikausia levyiltä. Itse en pysty sitä tuottamaan koska en osaa laulaa, eikä kurkkuun voi vaihtaa suukappaletta eikä lehteä, torvesta puhumattakaan.
 
Tämän äänen jos saan soimaan muualtakin kuin levylautaselta niin olen löytänyt hakemani. Nyt vain kerrot millä suukappaleella, fonilla ja tekniikalla pääsen lähelle.
 
http://www.youtube.com/watch?v=PoFYV8IOtR4

Tämän äänen jos saan soimaan muualtakin kuin levylautaselta niin olen löytänyt hakemani. Nyt vain kerrot millä suukappaleella, fonilla ja tekniikalla pääsen lähelle.
 
Siinähän sitä on tavoitetta kerrassaan! Eikä voi olla varma onnistuuko keneltäkään. Mutta hyvä kun tavoitteet selkiävät.
 
Sanoisin, että unohda silti toistaiseksi välineiden kokeilu. Ota ne värkit joilla soitto sujuu, soita pelkkiä pitkiä ääniä ja tutkiskele miten ansatsi vaikuttaa soundiin. Sieltä se löytyy jos on löytyäkseen.

EN nyt thän hätään löytänyt sopivampaakaan ketjua, enkä uutta vitsinyt aloittaa.
 
Tein vertailua muutamasta lehdestä. Tarkoituksena oli äänittää näytteet kaikista, että saisin jotian feedbackiä siitä mihin suuntaan pitäisi mennä. Mutta.... kun äänitin peräkkäiset näytteet ja kuuntelin, en huomaa juuri mitään eroa!!!
 
Ilmeisesti siis soitan edelleen niin huonosti, että on ihan sama millä puhallan.
 
Menin niin häkellyksiin lopputuloksesta, että unohdin jopa missä järjestyksessä näytteet ovat. Käytöss äoli kuitenkin kaksi suukappaletta ja 4 eri lehteä: Bari medium, fibracell soft ja medium soft, sekä rico 2,5.
Näistä siis vain rico on aito, toiset muovia.
 
Huomaako edes missä vaiheessa vaihtuu suukappale??
 
http://www.kolumbus.fi/tavaton/lehdet.mp3
 
Se ero noissa kuitenkin on, että toisilla on helppo soittaa, toisilla vaikea, joko sen takia että ovat niin löysiä, tai siksi että on liian jäykkiä. Äänessä en huomaa eroa. Siispä jatkan sellaisilla millä on mukava soittaa ja jotka ei vingahtele liian helposti (löysät) ja joilla ei suu ole puuduksissa 5 minuutin jälkeen (jäykät...tosin nyt noista ei enää mikää ole liian jäykkä, joko lehti on löystynyt tai naama vahvistunut)
 
edit: tosin voihan olla että erot ovat niin pieniä kun noi kaikki on äänitetty Ale-Makasiinin parin euron mikillä puolen toista metrin päästä.
 
Kyllähän noissa eroja kuuluu, tosin ei kovin isoja ja aika vaikea sanoa mikä on parempi tai huonompi, riippuu siitä mitä haetaan. Ensimmäiset olivat minun (puu) korvaani aika samanlaisia mutta kaksi viimeistä sitten poikkesivat enemmän, olivat hiukan "terävämpiä" tai "karkeampia", viimeinen hiukan tummempi kuin toiseksi viimeinen. Mutta aika pieniä eroja ainakin näin tietokoneen kaiuttimilla kuunneltuna.