Puhaltimet ›

Suosittelen muuten niille jotka ajattelevat että saksofonin valmistus on äärimmäisen vaikeaa salatiedettä jonka hallitsee vain muutama ihminen maailmassa esim. Selmerin ja Yamahan esittelyvideoita fonien valmistuksesta (en muista löytyvätkö jopa ko. valmistajien nettisivuilta)...
 
Sinä oot kyllä onnistunu avartamaan meikäläisen tietoisuutta näistä jutuista aika älyttömästi. Plussaa siitä ehdottomasti.
 
Nyt on tullu jo vähän mietittyä soittimen kuntoa, ja kunnossa pitoa eritavalla.

Tietoa on netissä huimasti sille joka jaksaa etsiä ja lukea. Pitää vain muistaa suodattaa MuTu ja uskomukset ja tehdä itse omat johtopäätöksensä.
 
Paha kyllä lukemalla ei opi soittamaan... no, kävin juuri kämpillä, Pink Panther alkaa jo sujua jotenkin, tosin hitaasti ja ontuen, mutta muutama kerta treeniä vielä niin... Lomakin alkoi juuri, joten nyt on aikaa harjoitella.

En minäkään ole pro. Mutta tiedän kokemuksesta että alussa on elämä helpompaa, jos edes soitin toimii. Sinähän olet jo omaasi rassannut. Ja edessä pitäisi olla mieluusti pitkä tie soittimesi kanssa.
 
Tässä kannattaa kyllä huomata se, että Murgo selvästikin on ihminen jota soittimet kiinnostavat paitsi soittimina myös teknisinä laitteina. Sellaisella taustalla on likipitäen väistämätöntä että alkaa rassata soitintaan, vaikkei olisi tarvettakaan. Rassaaminen voi silloin olla päämäärä sinänsä tai keino oppia ymmärtämään soittimen toimintaa. Ja siihen hommaan halpissoitin on paljon sopivampi kalu kuin parempi ja kalliimpi.

Pitää muistaa että näitä ketjuja lukee myös sellaiset, jotka eivät osaa tai halua rassata. Ja joku tekee ostopäätöksensä sitten siltikin näiden ruusunpunaisten lasien läpi katsottujen uskomusten mukaan.
 
Kyseinen pilli varmaan falskasi ja oli ehkä raskas soittaa. Senhän piti olla sinällään hyvä, eikös?
 
Onnea oli että soittaja löysi vian itse ja sai sen korjatuksi. Pahin skenaario on se, että vuotava pilli jää soittamatta ja harrastus syntymättä ihan siinä uskossa (niinkuin olen kirjoittanut jo monia kertoja tämän saman fraasin) "kun se fonin soittaminen on niin sairaan vaikeeta". Itseasiassa tämä on mennyt juuri niinkuin arvelinkin.
 
Kehutaan halpiksia ja ostetaan sitten sakilla myöhemmin ne toimivatkin pillit. Jotka ei sitten loppujen lopuksi paljon kalliimmaksi olisi tulleet. Mun mielestä.

Pitää muistaa että näitä ketjuja lukee myös sellaiset, jotka eivät osaa tai halua rassata. Ja joku tekee ostopäätöksensä sitten siltikin näiden ruusunpunaisten lasien läpi katsottujen uskomusten mukaan.
 
Kyllä tämän tajuan ja siksi ymmrrän myös noita sinun kommenttejasi. Kaiken kaikkiaan voisi toivoa että lukemalla koko keskustelun saa aika paljon miettimisen aihetta (sen sijaan että nappaisi täältä valmiita, "helppoja" vastauksia).
 
Kyseinen pilli varmaan falskasi ja oli ehkä raskas soittaa. Senhän piti olla sinällään hyvä, eikös?
 
Kokeilin soitinta käsittääkseni ennen tuota "korjausta", enkä huomannut sitä hankalammaksi soittaa kuin oma runsaan tonnin Jupiterini. Se ei todista mitään siitä että soitin olisi hyvä, mutta ei se kelvotonkaan ollut.
 
Kehutaan halpiksia ja ostetaan sitten sakilla myöhemmin ne toimivatkin pillit. Jotka ei sitten loppujen lopuksi paljon kalliimmaksi olisi tulleet. Mun mielestä.
 
Tänne on ilmaantunut aika joukko uusia foninsoittajia. Ihan hyvä sekin.

Kyllä minä tosiaan katson pienen "rassauksen" ja virittelyn kuuluvan itselläni olennaisesti harrastukseen. On mukavaa jos omalla säädöllä tai modifioinnilla saa soittimen toimimaan paremmin. Tietysti Jos peukalo on keskellä kämmentä eikä osaa hakea tietoa esim. netistä tai kirjastosta, tai muuten vain ajattelee että "minä vaan soitan, muut huoltakoot" niin silloin kannattaa ostaa asiantuntevasta liikkeestä, jolloin myyjä tekee "hienovirityksen". Onhan niitä kitaristejakin jotka vievät soittimensa liikkeeseen kieltenvaihtoa tai intonaation säätöä varten. Eihän jokaisen tarvitse välttämättä opetella huoltamaan soitintaan eikä selvittää miten se toimii, minulle se vain tuottaa lähes yhtä paljon tyydytystä kuin itse soittaminen. Lisäksi olen paljon parempi värkkäämään teknisiä laitteita kuin soittamaan :)
 
Halppisten ja käytettyjen soittimien ostaminen on siis minulle tavallaan tietoinen riski, tosin tietysti aina etukäteen selvitän asiat mahdollisimman tarkkaan, siksi mm. luin kymmeniä tai satoja sivuja nettikeskusteluja ja -artikkeleita aiheesta ennen fonin hankkimista. Sekin on minulla osa huvia, on mukavaa ottaa selvää itseä kiinnostavista asioista. Tietysti jollekin taas saattaa olla vaikeaa luopua mukavista "helpoista vastauksista" ja suusta suuhun kiertävistä "absoluuttisista totuuksista" ja etsiä tietoa niiden sijaan. Hyvä esimerkki tämä foorumi, lähes joka kerta kun joku esimerkiksi kitarapalstalla kysyy kokemuksia jostakin aloittelijahintaluokan soittimesta, tulee useita vastauksia tyyliin että "XXX on kiinalainen halppispaska, osta Ibanez RG 321 tai Squier ja Microcube". Veikkaisin että useimmat näistäkään vastaajista eivät ole kokeilleet sen enempää XXX:ää kuin squieria tai RG 321:tä (itselläni oli vuoden verran RG 7321, joten sinänsä voin sanoa että Iban RG- sarja on ainakin tuon yksilön perusteella hyvä ostos, eli en väitä että neuvo on huono, mutta väite että merkki XXX on paskaa pelkästään sillä perusteella että se on halpa häiritsee aina.).
 
Samoin täällä puhallinpuolella jos joku kysyy kokemuksia/tietoa jostain aloittelijatason soittimesta, aina joku vastaa tyyliin että en ole kokeillut enkä tunne ketään joka olisi, mutta varmaan on täysin kelvoton, kun ei tuolla hinnalla voi tehdä kunnollista, osta Yamaha. Neuvo ei sinänsä taaskaan ole huono, Yamaha tunnetaan hyvänä ja tasalaatuisena valmistajana, jonka maine tietysti myös näkyy hinnassa, mutta minua nyppii tuo tietyn tuotteen tuomitseminen suoralta kädeltä ilman muuta perustelua kuin että "ei noin halvalla voi tehdä käyttökelpoista fonia, soittimen valmistus on millin tuhannesosan tarkkaa rakettitiedettä sekoitettuna mustaan magiaan, kiinalaisilla ei VOI olla osaamista siihen". Ei se että kiinassa työvoimakustannukset ovat murto-osa länsimaihin tai Japaniin verrattuna tarkoita etteikö kiinalainen pystyisi tekemään saman tuotteen yhtä hyvin. Kiinassa kuitenkin oli korkeakulttuuri jo silloin kun eurooppalaiset asuivat savupirteissä. Myös Japanin kulttuuri on pitkälti kiinalaista tuontitavaraa. Kiina vain on viimeisen vuosisadan aikana kärsinyt kommunistisesta hallinnosta joka on jarruttanut asioita, mutta nyt siellä on kehitys (joissain suhteissa kuten luonnonvarojen riittävyyden kannalta valitettavasti) huimassa vauhdissa.
 
Lukemani perusteella aikoinaan kun japanilaiset soittimet tulivat markkinoille ne tuomittiin täsmälleen samalla tavalla ja samoin "perustein" halvaksi roskaksi kuin nyt kiinalaiset. Nekin myös ilmeisesti aivan alussa olivatkin sitä, kuten ehkä myös ensimmäiset kiinalaiset vuosituhannen alussa. Tuotehan oli heille uusi, joten meni jonkin aikaa että oppivat valmistamisen niksit. Ajan myötä japanilaisten tuotteiden arvostus kuitenkin nousi ja sen mukana hinnat, tosin arvostushan tällaisilla traditionalistisilla markkinoilla nousee paljon hitaammin kuin laatu, laatu saadaan helposti kuntoon vuodessa-parissa, mutta arvostus jota nakertavat kokemukset alkutuotannon susikappaleista ja lastentaudeista seuraa paljon suuremmalla viiveellä. Sama tapahtui myöhemmin taiwanilaisten torvien kohdalla, joten eiköhän kiinalaistenkin arvostus (ja hinta) jossain vaiheessa ala nousta, ellei ole alkanut jo. Kuten olen tainnut mainitakin, nykyisessä globaalitaloudessa tuttu turvallinen ja "helppo" vakiovastaus että laatu ja hinta korreloivat suoraan ei vain enää päde kun samanlaisen tuotteen eri valmistusmaiden kustannustasossa voi olla monikymmenkertainen ero, mikä tietysti näkyy myös hinnassa etenkin kun tuotteen valmistus vaatii paljon ihmistyötä jonka hinnassa on suurimmat erot.
 
Varmuutta ja "turvallisuutta" hakevat tietysti ostavat edelleen soittimensa (toivottavasti asiantuntevasta) liikkeestä ja maksavat hinnan mielenrauhastaan, en minä ketään siitä moiti ja varmasti vaikkapa ammattilaiselle jolle varmuus ja huollon saatavuus on kaikki kaikessa ja toisaalta soittimen hinta (kyseessä kun on verovähennettävä tulonhankkimisväline) toissijaista tämä on paras vaihtoehto. Itse olen "seikkailija", minulle on osa hupia "katsoa mitä sieltä tulee ja mitä minä pystyn sille tekemään ja saanko siitä ääntä". Jos joku minua pitää sen takia ääliönä, niin saa minun puolestani pitää. Itse en pidä "tuttuun ja turvalliseen" pitäytyvää mitenkään hölmönä, sen sijaan uusien vaihtoehtojen ehdoton ja perustelematon tyrmääminen ja niistä kiinnostuneiden ihmisten toistuva tuomitseminen "harhaoppisiksi" ja yritykset vaientaa heidät ettei "status quo" vain järkkyisi häiritsee minua. Maailma muuttuu koko ajan, muutos on ainoa pysyvä asia eikä se mene pois vaikka sen miten monta kertaa yrittäisi kiistää.
 
P.S. Jokos tämä halppikset vastaan "perinteiset valinnat" olisi käsitelty loppuun ettei joka kerta kun joku vaikka kysyy jostain soittotekniikkaongelmasta tulisi vastauksia tyyliin "mitäs menit sen paskapillin ostamaan, jos olisit ostanut sen-ja-sen niin ei olisi ongelmia", kun niitä ongelmia (tai siis haasteita) kuitenkin aloittelijalla varmasti kuitenkin on vaikka olisi miten kallis torvi.
 
Vai pitäisikö jonkun tosiaan perustaa se erillinen huone halppis- harrastelija ja aloitteleville fonisteille ettei puritaanien tarvitsisi pahoittaa mieltään kerettiläisten jutuista?

Kymys vielä tuosta äänenvoimakkuudesta: Onko altto hiljaisempi kuin tenori?

Kymys vielä tuosta äänenvoimakkuudesta: Onko altto hiljaisempi kuin tenori?
 
Voi se vähän olla. Mutta siitäkin kyllä ääntä lähtee. Kun aloin soittaa fonia, aloitin altolla ja asuin paritalossa jossa naapuri oli muuttanut pois ja myymässä asuntoa. Aina ennen näyttöä hän kävi pyytämässä että olisin soittamatta.
 
Muuten tuosta äänen voimakkuudesta. Vähän tuntuu siltä että sitä ei itse kuule niin kovaa, en ole koskaan tuntenut tarvetta kuulosuojaimiin tai korvatulppiin soittaessa. Edessä seisova kuuntelija on kyllä reagoinut siihen ääneen.
 
Hiljaa soittamisesta. Olen viime aikoina saanut aika kivasti tenorin soimaan hiljempaa. Siinä on ilmeisesti niksinä että mitä hiljempaa soitat, sitä enemmän tarvitaan tukea palleasta.

Muuten tuosta äänen voimakkuudesta. Vähän tuntuu siltä että sitä ei itse kuule niin kovaa, en ole koskaan tuntenut tarvetta kuulosuojaimiin tai korvatulppiin soittaessa. Edessä seisova kuuntelija on kyllä reagoinut siihen ääneen.
 
Sama juttu, ei se omaan korvaan kuulosta mitenkään hirveän kovalta, mutta kaikkien joiden kuullen ole soittanut, ensikommentti on ollut että "oho, lähteepä siitä tosi kova ääni".
 
Menevätköhän omat korvat puhaltaessa jotenkin lukkoon? Nielun ja korvien välillähän on yhteys, demppaisiko tärykalvon sisäpuolinen paine sitä jotenkin? Tai sitten kyse on vain siitä että fonissa ääni suuntautuu soittajasta poispäin?
 
Tuli tuossa mieleen veikeä idea fonin hiljentämiseksi kun huvikseni treenikämpällä soittelin laulumikkiin (ei äänenvahvistuksen takia, vaan halusin kokeilla miltä foni kuulostaa kaikulaitteen kautta). Jos soittaisi mikkiin ja olisi joku laite tai tietokoneplugari joka kääntäisi äänen vastakkaisvaiheeseen, ja sen jälkeen se ajettaisiin kaiuttimesta ulos, niin eikö se kumoaisi ääntä? Tällä periaatteella toimivia kuulosuojaimia ja kuulokkeita käsittääkseni on olemassa, mutta onkohan sellainen ohjelma tarpeeksi nopea vai pitääkö melun olla luonteeltaan tasaista huminaa tms. että ohjelma ehtii muodostaa sille "vastaäänen". Tosin siinä voisi käydä niinkin että vastakkaisvaiheinen ääni "kuolettaisi" fonin soinnin kokonaan jo torven sisällä, kun vaikuttaa siltä että pienessä kiviseinäisessä huoneessakin on vaikea saada matalia ääniä soimaan, ilmeisesti heijastusten takia.

..nyppii tuo tietyn tuotteen tuomitseminen suoralta kädeltä ilman muuta perustelua kuin että "ei noin halvalla voi tehdä käyttökelpoista fonia, soittimen valmistus on millin tuhannesosan tarkkaa rakettitiedettä sekoitettuna mustaan magiaan, kiinalaisilla ei VOI olla osaamista siihen".
No oliko se tuhannesosamillien tarkkuudella valmistettu, jos sinäkin kelvottoman valmistustoleranssin paljalla luomella havaitsit?
 
Ehkä kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin sinä, vaan heitto voi olla suurempi tai useassa kohtaa? Nythän puhutaan muutaman viikon vanhasta soittimesta.
 
Jos verrataan sitä vaikka tuohon aiemmassa vastauksessa esille tulleeseen Mk -sarjan Selmeriin; kummalla veikkaat olevan enemmän käyttövuosia vielä edessään?
 
Ymmärrän että omaa soitinta on kehuttava oli se millainen tahansa. Tarkoitus on vain tuoda toinenkin vaihtoehto esiin, ilman ruusunpunaisia laseja päässä. Soittaminen on parhaimmillaan iloista, kevyttä soittamista eikä soittimen rassaamista.

Murgo, tuo vastavaiheinen ääni olisi ihan toimiva tapa. Niitä ei taida olla kovin hyvin markkinoilla muussa kuin kuulosuojaimissa/kuulokkeissa ja joissakin autoissa. Eli ei sen äänen tarvitse olla tasaista huminaa. Teknisesti tehtävissä, mutta taitaa olla liian marginaalista tämä saksofonitouhu. Googlella löytyy silent machine tai silence machine, jos haluat vielä jotain muita laitteita tutkiskella.

Murgo, tuo vastavaiheinen ääni olisi ihan toimiva tapa. Niitä ei taida olla kovin hyvin markkinoilla muussa kuin kuulosuojaimissa/kuulokkeissa ja joissakin autoissa. Eli ei sen äänen tarvitse olla tasaista huminaa. Teknisesti tehtävissä, mutta taitaa olla liian marginaalista tämä saksofonitouhu. Googlella löytyy silent machine tai silence machine, jos haluat vielä jotain muita laitteita tutkiskella.
 
Tuota voisi kyllä kokeilla. En viitsi alkaa elektroniikkaa vääntämään mutta sopiva työkalu plugarin vääntämiseen löytyy. Hardisratkaisun saa toki nopeammaksi.
 
Tuntuisi että mikrofonin, kaiuttimen ja soittimen sijoittelu aiheuttaa tuossa mielenkiintoisia ongelmia ja/tai seurauksia. En ole perehtynyt noihin ratkaisuihin, mutta äkkipäätä tuntuisi että kuulosuojain ja auto ovat sikäli "helppoja" tapauksia että meteli on ulkopuolella, josta se voidaan napata mikrofonilla, ja vaiheenkäännöllä ja sopivalla voimakkuuden säädöllä vaimentaa metelin kuuluminen sisäpuolella olevassa rajatussa tilassa. Kuuloke on vieläpä niin pieni että etäisyydet eivät aiheuta ylimääräistä vaihesiirtoa. Auto on jo mutkikkaampi tapaus, mutta matalien taajuuksien (pitkä aallonpituus) vaimennus onnistunee.
 
Tuossa fonitapauksessa meteli on samassa tilassa kuin missä halutaan vaimentaa. Eli foni, mikrofoni, kaiutin ja kuulija ovat samassa tilassa. Voisi arvella että vaimentaminen voisi toimia vain niillä taajuuksilla joilla aallonpituus on niin pitkä että noiden pisteiden välinen vaihe-ero on pieni.
 
Tai sitten halutaan vaimentaa huoneen sisällä oleva meteli sen ulkopuolella. Silloin kuulija voi olla vaikka missä, joten vaihe-erokin voi olla mitä tahansa. Ei taida toimia. EDIT: Saatan kyllä olla väärässäkin tässä. Jos vastavaihetta antava kaiutin on ihan äänilähteen vieressä, niin sitten noita vaihe-eroja ei tule. Taisin ajatella tuossa edellä siihen tyyliin, että kaiutin on huoneen ulkopuolella.
 
Muistanpa tieteisnovellin, jossa tekniikan opiskelija kosti ex-tyttöystävälleen väsäämällä tuollaisen vastavaihehiljentimen ko. tyttöystävän konserttiesiintymiseen.

Liittysköhän tää Kovan äänen huomaamattomuus siitä, että toi fonin ääni johtuu myös luissa korvien lisäksi, koska Suukappale on hampaissa kiinni. En tiedä tarkkaan oisko tuossa se syy, mutta voisi kuvitella. Toinen syy voi olla se, että fonin ääni leviää todella leveälle alalle, paitsi ylös joten se ei vaikuta niin paljon. Tämmöstä pohdintaa vain...

Muistanpa tieteisnovellin, jossa tekniikan opiskelija kosti ex-tyttöystävälleen väsäämällä tuollaisen vastavaihehiljentimen ko. tyttöystävän konserttiesiintymiseen.
 
Turhan paljon vaivaa pelkästään hiljentämistä varten, eikö joku yksinkertaisempi PA:n sabotaasi olisi riittänyt siihen? Hienostuneempi olisi ollut virittää johonkin väliin joku autotune-systeemi, mutta säädettynä niin että esiintyjä kuulostaa karmean EPÄvireiseltä. :)
 
Ilmeisesti kaiuttimen tosiaan pitäisi olla hyvin lähellä äänilähdettä. Fonissa ongelmana on vielä se että ääni tulee isolta alueeltä, ei pelkästä kellosta, joten esimerkiksi kellon reunalle viritetty kaiutin olisi jo aika kaukana äänilähteestä korkeilla äänillä. Ilmeisesti tuo etäisyyden vaihtelu pitäisi kompensoida ohjelmassa, vaatisi kyllä tosiaan varmaan että kaiutin olisi kiinni fonissa ettei sen asema äänilähteeseen nähden muuttuisi koko ajan. Yksi pohdittava seikka on tosiaan se, miten voimakas vastakkaisvaiheinen ääni sotkee fonin sisäisiä värähtelyjä, voi käydä niinkin ettei soi enää ollenkaan tai soi jotenkin oudosti, vaikkapa niin että perustaajuus kumoutuu ja pelkät harmoniset kuuluvat.

Turhan paljon vaivaa pelkästään hiljentämistä varten, eikö joku yksinkertaisempi PA:n sabotaasi olisi riittänyt siihen? Hienostuneempi olisi ollut virittää johonkin väliin joku autotune-systeemi, mutta säädettynä niin että esiintyjä kuulostaa karmean EPÄvireiseltä. :)
 
Tuo kertomus lienee kirjoitettu joskus vuosikymmeniä sitten; siinä on varmaan ollut ihan vahvistamaton esitys mielessä. Mutta kun googlasin eilen aiheesta, niin tuohon novelliin viitattiin idean lähteenä.
 
Ilmeisesti kaiuttimen tosiaan pitäisi olla hyvin lähellä äänilähdettä. Fonissa ongelmana on vielä se että ääni tulee isolta alueeltä, ei pelkästä kellosta, joten esimerkiksi kellon reunalle viritetty kaiutin olisi jo aika kaukana äänilähteestä korkeilla äänillä. Ilmeisesti tuo etäisyyden vaihtelu pitäisi kompensoida ohjelmassa, vaatisi kyllä tosiaan varmaan että kaiutin olisi kiinni fonissa ettei sen asema äänilähteeseen nähden muuttuisi koko ajan.
 
Aavistelen että se ratkaisu josta netissä on kirjoituksia perustuu useamman mikrofonin ja kaiuttimen käyttöön. Se taitaa avata lisää mahdollisuuksia.

Nonniih, tulipa sitten tilattua hetken huumassa tommonen Thomann TTS-350. Saapi nähä minkälainen on, ja jos kitaransoittelu jää takavasemmalle :P

Sain testata tänään kaverin halpis-alttoa. Itse kun olen harvakseltaan puhkunut tuohon ennen sotia valmistettuun tenoriin, niin ero oli melkoinen. Eihän tämä uutuuttaan kiiltävä altto painanut mitään!!! Ja siihen oli äärimmäisen kevyt puhallella, riitti kun hönkäili hiukan sinne päin niin ääni soi. Tällä vanhalla valurautatenorilla pitää valmistautua joka nuottiin niin kuin olympialaisten painimatsin finaaliin, että saa äänen edes ulos. Hämmentävä kokemus... enkä tiedä onko ero siinä, että altto on niin paljon kevyempi soittaa, vai onko ero suukappaleessa, vai onko tuo oma torvi vain oikeasti jo vanhuuttaan hankala. Mutta ilmeisesti torvissa on eroja.

Sain testata tänään kaverin halpis-alttoa. Itse kun olen harvakseltaan puhkunut tuohon ennen sotia valmistettuun tenoriin, niin ero oli melkoinen. Eihän tämä uutuuttaan kiiltävä altto painanut mitään!!! Ja siihen oli äärimmäisen kevyt puhallella, riitti kun hönkäili hiukan sinne päin niin ääni soi. Tällä vanhalla valurautatenorilla pitää valmistautua joka nuottiin niin kuin olympialaisten painimatsin finaaliin, että saa äänen edes ulos. Hämmentävä kokemus... enkä tiedä onko ero siinä, että altto on niin paljon kevyempi soittaa, vai onko ero suukappaleessa, vai onko tuo oma torvi vain oikeasti jo vanhuuttaan hankala. Mutta ilmeisesti torvissa on eroja.
 
Altto on tosiaan hämmentävän pieni käsissä sen jälkeen kun on soittanut tenoria. Mutta ei se minusta erityisemmin kevyempi ole soittaa. Paljon enemmän vaikuttaa suukappale ja lehdykkä. Voi siis olla että sinulla on turhan raskassoittoinen setup: isoaukkoinen suukappale ja/tai jäykkä lehti. Voihan soittimessakin olla vikaa. Soitinkaupassa voisit käydä kokeilemassa jotain oppilasmallin tenoria.

Sain testata tänään kaverin halpis-alttoa. Eihän tämä uutuuttaan kiiltävä altto painanut mitään!!! Ja siihen oli äärimmäisen kevyt puhallella, riitti kun hönkäili hiukan sinne päin niin ääni soi.
 
Musiikkikaupan myyjä/omistaja suositteli minulle "edottomasti tenori" kun aprikoitsin, altto jo kädessäni, kummallakohan alkaisi soittaa. "On siitä niin paljon helpompi saada ääntä"
 
Sain opettajaltani ohjeen, että erilaisia soittimia ja suukappaleita pitää kokeilla ennen ostopäätöstä. Useampi musiikkikaupan myyjä on kyseenalaistanut tämän neuvon.
 
Pistää mistään mitään tietämöttömän aika sekaisin.
 
Mutta se kysymäni melu-asia tuli melko selväksi, kiitoksia vastauksia lähettäneille. Jos ymmärsin oikein, altolla ja tenorilla ei tässä suhteesa ole suurta eroa, ei absoluuttisessa äänen voimakkuudessa ,eikä siinä, kuinka sillä voi soittaa hiljaa.

Koitin nyt sitten lomien loputtua tilata Englannista Walsteinin sopraanon, ei siitä tunnu pääsevän yli ennenkuin kokeilee. http://www.woodwindandbrass.co.uk/ ei vain tunnu olevan ajan tasalla, webbisivun mukaan on varastossa mutta tilaukseen vastasivat että lopussa, syyskuussa tulee lisää.
 
Huomasin myös että pikatoimitus meinasi tulla tosi kalliiksi (100 puntaa). Otin kokeeksi pois tilaukseen lisäämäni suukappaleen ja kaksi askia lehtiä, ja toimituskulut vähenivät viidelläkymmenellä punnalla. Olisi siinä tullut kallita lehtiä.