Puhaltimet ›

voisiko joku kertoo trumpetin suukappaleista.Mikä esim:suukappale mukautuu korkeiden sävelien sottoont:2c

voisiko joku kertoo trumpetin suukappaleista.Mikä esim:suukappale mukautuu korkeiden sävelien sottoont:2c
 
Kysymys lienee pikemminkin siitä, miten soittaja mukautuu korkeiden äänien soittoon. Vastaus: harjoittelemalla. Tylsä vastaus, mutta esim. minulla ei eri suukappaleilla ole eroja ylärekisterissä kuin puoli- tai korkeintaan kokosävelaskeleen verran.
 
2c on aika iso suukappale, mutta ei se mikään este ole. Nuo kokonumeroinnit esim. Bachin suukappaleissa ovat sellaisia, että mitä pienempi numero, sitä isompi suukappale. Pienillä on periaatteessa vähän helpompi soittaa ylhäältä. Kestävyys on parempi, mutta toisaalta soundi keski- ja alarekisterissä voi kärsiä.
 
Suukappaleaiheista keskustelua on mm. täällä:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=46&t=91210&o=0&co=0
 
joka näyttäisi tällä hetkellä olevan seuraava topikki tästä alaspäin.

voisiko joku kertoo trumpetin suukappaleista.Mikä esim:suukappale mukautuu korkeiden sävelien sottoont:2c
 
Paras suukappale on semmonen, joka omille huulille parhaiten sopii. Ittellä ainaki on niin paksut huulet, ettei ne sovi kovin pieneen suukappaleeseen, yleensä ainaki näihin trumpetin mukana valmiina tuleviin suukappaleisiin on turha yrittääkää turpaansa sovittaa.
 
Korkeiden sävelten soitto on kyllä ennen kaikkea kiinni soittajasta ja reenistä, mutta ittellä on tuo ylärekisterin soitto helpottunut, kun löysäsi vähän tatsia: kun puristaa liikaa, lakkaa lopulta kaikki äänet tulemasta ja tulee verenmaku suuhun.

Kyllä Bachin suukappaleissa pienin numero tarkoittaa suurinta rimmiä, kirjaimet menevät päinvastoin kuin rintaliiveissä, A on suurin ja patamaisin jne.!
terv. tm

Minä sain Thomannilta tällaisia vastauksia samantyyppiseen kysymykseen, mutta sopinevat trumpettiinkin.
 

 
evp trumpetist
 

 
- big cup is for big volume
- small cup you need only a bit air, but you have a small sound
- deep cup makes the sound dark
- narrow cup makes the sound fair

Kyllä Bachin suukappaleissa pienin numero tarkoittaa suurinta rimmiä, kirjaimet menevät päinvastoin kuin rintaliiveissä, A on suurin ja patamaisin jne.!
terv. tm
 
Bachilla näin onkin, mutta esim. Schilkellä A-kuppi on kaikkein matalin.

Toi on - ehkä - paras saatavilla oleva opas suukappalevalintaan.
 
http://www.bachbrass.com/mouthpiece/Images/bachmouth.pdf
 
Eikä tarkoita sitä, että just Bach olisi silti hankittava.

- small cup you need only a bit air, but you have a small sound
 
Kupin leveyden ja syvyyden lisäksi ilman kulutukseen vaikuttaa erittäin paljon myös suukappaleen porauksen leveys ja muoto. Pienikin suukappale voi vaatia paljon ilmaa, jos siinä on iso "reikä" keskellä.

Hetkineewiz: Täällä puhutaan kupeista ja rimmeistä, mutta pitää muistaa että myös kurkulla ja backborella on paljon merkitystä!!!

Jos soitto ei oikein lutviudu, 90% tapauksessa jossain vaiheessa etsitään syytä suukappaleesta tai soittimesta. Tosiasia on kuitenkin; vaikka antaisin minkälaisen 'rännin' esim. Jouko Harjanteen käteen, niin hän soittaa tunnon tuskia tuntematta lähes mitä vaan pitkään ja kevyesti. Minä kuulun niihin, joilta soittimen ja suukappaleen vaihtosairaus on mennyt ohitse jo kauan sitten. Trumpetistin pitäisi pystyä soittamaan myös flyygeltorvea ja piccolotrumpettia. Suukappaleet tuskin ovat kaikissa samanlaiset. Monet oikean ansatsin omaavat soittavat jopa barytonia (tai pasuunaa) rinnakkain. Toki ne häiritsevät toisiaan, mutta esim. pasuunan soitto vähäisessä määrin korvaa osittain pedaaliäänien harjoittelua...luulisin.
 
Toki ensimmäinen suukappale pitää olla määrätyllä tavalla hyvä, sillä loivennetaan aloittelijan tekemien virheiden aiheuttamia huulen vaurioitumisia. He kun aina kumminkin kokeilevat sitä maagista korkeaa C:tä liian aikaisin ;-)
 
Pari vuotta sitten eräs n. 12-vuotias poika aloitti soittamisen minun vanhalla Selmerillä. Opettaja kuulemma oli pätevä. Vuoden soitettuaan opettaja suositteli uuden soittimen ostoa. Poikaa kehuttiin nopeasta kehityksestä. Itse olen hieman toista mieltä, mutta vanhemmat luottivat opettajaan enemmän kuin minun oppeihin ja varoituksiin. Ymmärrän soittimen vaihdon ainoastaan siinä tapauksessa, että _oma_ soitin motivoi jatkamaan soittamista entistä innokkaammin joka toki on ihan pätevä syy. Sitä syytä ei kuitenkaan pojalle, eikä hänen vanhemmilleen kerrottu. Minun soitin toimi kuin unelma, mutta se uusi soitin meni jumiin kerran kesken sooloesityksen. Minun soitin kun oli 'sisäänajettu' tai soitettu 'auki' kuten jotkut soittajat sanovat.
 
Näissä jutuissa on esiintynyt sanoja joita minäkään en ymmärrä (teknistä 'musiikkislangia'). Kannattaisiko välttää niiden käyttöä, josko näitä lukee jotkut aloittelejatkin?
 
Minun trumpetin suukappaleessa lukee "VINCENT BACH 6½C". Vanhassa suukappaleessa on numero 7C. Se on samankokoinen, mutta poraus pienempi.
Vanhan B-kornetin suukappaleessa ei ole merkintöjä. Se on samankokoinen kuin Bach, mutta kapeammat reunat ja käyrätorvimainen kuppi.
Barytonin suukappaleessa on merkintä "JK 6½A".
 
Kun venttilit ovat hapettuneet, niin älkää missään tapauksessa hioko niitä hiomakankaalla, vaikka se olisi kuinka hienorakeista. Siihen on ihan muut keinot, joita kokeilemalla ei kannata opiskella.
 
Olen myös joskus valmistanut itse trumpettiöljyä jostain saamani ohjeen mukaan. Ei ollut hyvää. Venttiiliöjy pitää olla ohuemmasta päästä, joka tarkoittaa sitä, että venttiilejä on voideltava useammin.

Yleisesti suukappaleista, mieluummin vähän liian iso kuin vähän liian pieni. Mitä pitemmällä on soittotekniikassaan sitä enemmän on mahdollista kokeilla siirtymistä pienempään. Mikäli on selkeä tekniikan käymistila/ansatsiremontti menossa niin ei missään tapauksessa liian pientä.
 
Tää nyt on trumpettikeskustelu, mutta torvistina vinkaisen tähän väliin että silloin tällöin kun tulee jotain korkeata kamaa vastaan johon tarvitsee diskanttitorvea (siis käyrätorvi jonka f-puoli on oktaavia korkeampi) niin saatan käyttää pienempää suukappaletta, koska joka tapauksessa pikkutorvella ei haeta mitään jenkkisoundia. Aika paljon soitan pikkutorvea normaalilla suukappaleella, ellei ihan poikkeuksellisen korkeata nuottia tule vastaan.
 
Kannattaa siis harkita pienemmän (lähinnä siis pienempi poraus/matalampi kuppi, rimmin koko mielellään sama) suukappaleen käyttöä tilapäisesti poikkeuksellisen korkean kaman parissa ja treenata kuitenkin normaalilla. Pitkäaikaisena ratkaisuna ylärekisterin ongelmiin en pientä suukappaletta näe, soundiongelmien ja muiden tekniikkaongelmien vuoksi.
 
Lopuksi huomattakoon että monilla huippusoittajilla on tosi pieniporauksisia suukappaleita ja todella upea soundi. Mikä kenenkin ansatsia parhaiten palvelee.
 
Minun soitin toimi kuin unelma, mutta se uusi soitin meni jumiin kerran kesken sooloesityksen. Minun soitin kun oli 'sisäänajettu' tai soitettu 'auki' kuten jotkut soittajat sanovat.
 
Yleensä ne vanhat soittimet vasta jumittaakin... Kyllä uudet soittimet on ihan soittokunnossa tehtaalta tullessaan, pesu ja öljyäminen niin pitäisi toimia kuin unelma, muuten on huonolaatuinen soitin kyseessä. Jos nyt kerran sattuu nuoren pojan soitin jumittamaan niin syynä lienee vain soittimen huollon laiminlyönti.
 
Tuo soittimen auki puhaltaminen on vähän on vähän niin ja näin, yleensä kyseessä on soittajan tottuminen torveen eikä päinvastoin. Uudella soittimella täytyy aina löytää uusi puhallustuntuma. Jos vaihtaa vaikkapa Paxmanista (pitkä suuputki, pieni vastapaine) Alexanderiin (lyhyt suuputki, voimakas vastapaine) ja puhaltaa täsmälleen samalla lailla niin varmasti tulee vaikeuksia ja ongelmia. Varmasti myös instrumentin soittaminen vaikuttaa itse soittimeen, mutta voidaanko näitä muutoksia havaita ja todentaa mitenkään on eri asia. Kyllähän metalli väsyy ja aikaa myöten soittimesta tulee täysi lahna, mutta toiset (jenkit) tykkää näistäkin. Pölhöimmät jopa vie (uusia) soittimiaan kryogeenisesti (cryogenic stress relief treatment, ei taida olla suomenkielistä sanaa) käsiteltäväksi. Miksei samantien osta vanhaa torvea ja laita sitä kuntoon?

Kyllähän metalli väsyy ja aikaa myöten soittimesta tulee täysi lahna, mutta toiset (jenkit) tykkää näistäkin. Pölhöimmät jopa vie (uusia) soittimiaan kryogeenisesti (cryogenic stress relief treatment, ei taida olla suomenkielistä sanaa) käsiteltäväksi. Miksei samantien osta vanhaa torvea ja laita sitä kuntoon?
 
Vaskisoittimet ovat valmistettu yleensä jostain messinkiseoksesta. Messinki voi olla kovaa tai pehmennettyä (vertaa kuumennettu kupariputki). Minä olen käsittänyt asian niin, että uudessa soittimessa on metallissa jännityksiä joita syntyy valmistusvaiheessa putkia taivuteltaessa. Kuparikin kovenee kun sitä taivuttelee. Soittaessa nämä pintajännitykset tasaantuu ja soitin alkaa resonoida tasaisemmin. Tästä johtuu sanonta "soitin on puhallettu auki". Tämä metallin "väsyttäminen" soittamalla siis tekee metallista kovemman, eikä pehmeämmän.
 
Tämä ei ole mikään tieteellinen selitys vaan oma oletukseni. Sen tiedän, että messinkiseokset käyttäytyvät noin, mutta sitä en, mikä kovuus antaa kauneimman soundin. Taitaa kultainen keskitie olla siinäkin ja kuka sanoo mikä on kaunein soundi...makuasia.
 
Todennäköisempää on, että soittimen pintajännitykset trimmataan jo tehtaalla valmiiksi optimiksi nykyaikaisin valmistusnmenetelmin...ehkä kuitenkin vain kalliimmat soittimet. Soittimen pinnoitus myös vaikuttaa, vähän sama asia kuin viuluissa lakka. Vaskeja on myös ohut- ja paksupellisiä. Minun Selmer on paksupellinen ja se soi pehmeämmin kuin ohutpellinen. Ohutpellinen on kevyempi soittaa koska metalli resonoi helpommin. Sama ero on paksupellisessä Yamahan barytonissa ja vanhassa munamallisessa ohutpellisessä barytonissa. Ohutpellistä on selkeästi kevyempi soittaa.

Minun Selmer on paksupellinen ja se soi pehmeämmin kuin ohutpellinen. Ohutpellinen on kevyempi soittaa koska metalli resonoi helpommin. Sama ero on paksupellisessä Yamahan barytonissa ja vanhassa munamallisessa ohutpellisessä barytonissa. Ohutpellistä on selkeästi kevyempi soittaa.
 
Tämä tulos on mielestäni vertailukelpoinen vain jos on kaksi malliltaan samaa soitinta eripaksuisesta metallista valmistettuna.

Pari vuotta sitten eräs n. 12-vuotias poika aloitti soittamisen minun vanhalla Selmerillä. Opettaja kuulemma oli pätevä. Vuoden soitettuaan opettaja suositteli uuden soittimen ostoa. Ymmärrän soittimen vaihdon ainoastaan siinä tapauksessa, että _oma_ soitin motivoi jatkamaan soittamista entistä innokkaammin joka toki on ihan pätevä syy.
 
Sain soittimen vaihdon syyn selville. Soitin vaihdettiin sen vuoksi, että uudempi soitin on kevyempi soittaa. Se on ohutpellisempi ja hopeoitu. Soitin resonoi paremmin, sointi 'terävämpi', kuten olen kertonutkin. Minun paksupellinen soitin on enemmän klassinen trumpetti, eli pehmeä-äänisempi. Lisäksi minun trumpetin kellon suussa on kaksinkertainen pellitys, eli niklatun värinen kehys.
 
Barytonissa tuon resonoinnin tuntee helpommin. Kun soittaa soittokunnassa, sen tuntee huulissaan/päässään tjm. koska ääni on kohdallaan. Soitin siis resonoi myös ympärillä olevien äänien mukaan. Vaikea kuvata tuota tunnetta, soitin ikäänkuin 'aukeaa' silloin kun ääni on kohdallaan ympärillä soiviin ääniin verrttuna.

Ittellä ainaki on niin paksut huulet, ettei ne sovi kovin pieneen suukappaleeseen, yleensä ainaki näihin trumpetin mukana valmiina tuleviin suukappaleisiin on turha yrittääkää turpaansa sovittaa.
 
Hei,
Olen aloitteleva trumpetisti ja koitan epätoivoisesti saada pillistäni edes jonkinlaisen äänen ulos heikoin tuloksin. Itselläni myös paksut huulet ja suukappale on Yamahan 11B4. Kun suukappaleen siirtää reilusti sivuun, missä huulet ovat luonnollisesti ohuemmat, niin silloin jonkinlaista ääntä saa jo kuulumaan.
 
Voisiko suurempi suukappale auttaa(suosituksia), vai onko vaan tekniikkani täysin väärä?
 
Ja kyllä, etsin myös opettajaa itselleni(Oulun seudulta, pikaviestiä). Kysyin vaan ennen kuin tunneille pääsen(jos pääsen).

Itselläni myös paksut huulet ja suukappale on Yamahan 11B4. Kun suukappaleen siirtää reilusti sivuun, missä huulet ovat luonnollisesti ohuemmat, niin silloin jonkinlaista ääntä saa jo kuulumaan.
 
En osaa sanoa, mikä merkitys on huulien paksuudella, mutta tummaihoiset jazz:n 'isät' eivät pystyisi sit soittamaan lainkaan, jos se siisrtä olisi kiinni.
 
Huulia ei tungeta suukappaleen sisään. Pidä huulet ihan normaalissa asennossa ja yritä päristää niitä ilman suukappaletta. Muista, että huulien keskiosan pitää päristä, eli purista huulia keskikohdalta vastakkain. Kun lausut "mum", niin huomaat mikä kohta pärisee. Älä purista huulien sivuosia liikaa, sillä liika puritus on keskiosan puristuvoimasta pois. Huulia ei käännetä sisäänpäin. Lisää joskus toiste, nyt on kiire. Onnea kokeiluille.
 
Voisiko suurempi suukappale auttaa(suosituksia), vai onko vaan tekniikkani täysin väärä?
 
Tekniikkasi lienee väärä, lue edellisiä viestejä suukappaleesta.