Puhaltimet ›

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, miten Rock/Blues - tyyppinen
ääni saadaan aikaan fonilla. Tarkoitan esim. Bruce-Springsteen-tyyppistä
rosoista soundia. Olen kokeillut eri suukappaleita, eri lehtiä, jne. Tuloksena
on vain puhdas ääni joka sopii lähinnä klassiseen tai Jazziin. Onko kysymys
puhallustekniikasta, soittimesta vai mistä? Itselläni on Yaganisawan tenorifoni.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, miten Rock/Blues - tyyppinen
ääni saadaan aikaan fonilla. Tarkoitan esim. Bruce-Springsteen-tyyppistä
rosoista soundia. Olen kokeillut eri suukappaleita, eri lehtiä, jne. Tuloksena
on vain puhdas ääni joka sopii lähinnä klassiseen tai Jazziin. Onko kysymys
puhallustekniikasta, soittimesta vai mistä? Itselläni on Yaganisawan tenorifoni.
 
Olen kuullut että yhdenlainen rosoisuus tehdään hyräilemällä samalla kun soitetaan. En tiedä sitten onko se mitä haet.

Kyseinen tekniikka merkitään nuotteihin "crawl". Aika raskas soittaa tuolla tekniikalla esim. kokonaiset iltamat.
 
Levyjä kuunnellessa pitää muistaa, ettei kaikkea ole tehty ehkä kerralla tai aidosti.
 
Särmää löytyy esim. metallisesta suukappaleesta ja sopivan löysästä lehdestä. Silloin suukappaleen tulisi olla tarpeeksi avoin, että voit soittaa myös ylärekisterissä. Jonka takia ansatsisi pitää olla kunnossa, jotta virekin olisi vielä kohdallaan.
 
Rosoa saa toki muutenkin, bakeliittikin naukuu osaavissa käsissä. Suukappalettahan ei kannattaisi ostaa ellei sitä pääse kokeilemaan. Vähän niinkuin ostaisit kengät tai tekohampaat postimyynnistä... mikäli et pääse testaamaan.
 
Sitten kun saat sen särmäsi toimimaan, huomaat istuvasi jossain sektion pultissa. Soittelet siinä jotain kolmatta ääntä ja kapellimestari huomauttaa että vaihdas vähemmän eroittuvaan soundiin. Ja aloitat soundimaailmasi perusremontin alusta. Jee.

Rosoa saa toki muutenkin, bakeliittikin naukuu osaavissa käsissä.
 
Voikohan tuota mitenkään sanallisesti selittää? Eli mitä "osaavat kädet" tekevät eri tavalla verrattuna klassiseen tai jazz-tyyliin. Eli miten se ansatsi muuttuu...

Voikohan tuota mitenkään sanallisesti selittää? Eli mitä "osaavat kädet" tekevät eri tavalla verrattuna klassiseen tai jazz-tyyliin.
Säröhän tarkoittaa lehden terävämpää iskua vasten suukappaletta. Joka voi olla vaikea saada aikaan paksulla lehdellä. Metallinen suukappale antaa jo itsessään säröisemmän soundin. Mutta kovasti erilaisen verrattuna bakeliittiseen. Eli sen bakeliittisen pitää olla vieläkin avoimempi. Jolloin sävelpuhtauden pitäminen kuosissa on vieläkin vaikeampaa. Ja ilmaakin saattaa mennä enemmän.
 
Tämä ei varmaan ole ainoa tapa. Itse olen löytänyt aitoa barskan soul-röhinää sellaisella bakeliittisella suukappaleella, joka oli seissyt soitinliikkeen hyllyssä -70 luvun alusta saakka. Oli niin avoin, ettei kukaan ollut uskaltanut edes kokeilla. Sain muuten alkuperäishinnalla. :)
 
Nyttemmin soittelen metallisilla suukappaleilla.. altosta baritoniin. Barskan ylärekisterikin pysyy vähän paremmin hanskassa.
 
Kuunteles vaikka Blues Brothersien "Sweet Home Chigaco" ja siinä barskasoolo. Jätkä vetää melkein koko ajan ylärekisteri tapissa ja puhtaasti. Osaavat kädet, sanoisin.

...Kuunteles vaikka Blues Brothersien "Sweet Home Chigaco" ja siinä barskasoolo. Jätkä vetää melkein koko ajan ylärekisteri tapissa ja puhtaasti. Osaavat kädet, sanoisin.
 
Hjuuuu - mutta eikös siinä barskaa soitakin pasunisti?

Taitaa tosiaan olla multi-instrumentalisti Tom 'Bones' Malone (elokuvan soundtrackilla tenori & baritonisax, pasuuna, trumppa ja taustalaulu). Ei muuten hassumpi se pasuunasoolokaan. Toinen fonistihan on Lou 'Blue Lou' Marini (altto ja tenorisax) soittanee sen tenorisoolon samalla säikeellä?
 
Kuis sä tolla repertuaalilla teet Malonesta vain pasunistin? ;)