Puhaltimet ›

Olen rakastunut saksofoniin ja haluisin moista oppia soittamaan. Tunnen itseni kuitenkin kovin epämusikaaliseksi, lapsena kävin pianotunneilla puolivuotta, huonolla menestyksellä.. Olisiko tälläisestä fonistiksi koskaan?
 
Mitäs muuten sanotte huuto.netissä myytävistä parin sadan euron pilleistä, onko ihan täyttä skebeliä? Tuhatta euroa kun ei millään tässä vaiheessa uskalla sijoittaa, kun ei yhtään tiedä riittääkö innostusta ollenkaan tarpeeksi, ja oppiiko sitä mitään..

Olen rakastunut saksofoniin ja haluisin moista oppia soittamaan. Tunnen itseni kuitenkin kovin epämusikaaliseksi, lapsena kävin pianotunneilla puolivuotta, huonolla menestyksellä.. Olisiko tälläisestä fonistiksi koskaan?
 
Mitäs muuten sanotte huuto.netissä myytävistä parin sadan euron pilleistä, onko ihan täyttä skebeliä? Tuhatta euroa kun ei millään tässä vaiheessa uskalla sijoittaa, kun ei yhtään tiedä riittääkö innostusta ollenkaan tarpeeksi, ja oppiiko sitä mitään..
 
Minusta aina kannattaa yrittää jos kiinnostusta vain riittää. Mulle iskotettiin pienenä ajatus että mä en ole musikaalinen, ja vaikka siinä on tottakin, en ole antanut periksi. Fonin soiton aloitin vasta myöhemmällä iällä, jokunen vuosi sitten, tosin pohjana oli lapsena soitettua nokkahuilua ja myöhemmin soitettua midipuhallinta, joten sormet löysivät paikkansa melkein heti. Ja täytyy sanoa että sitä muuta puolta, ansatsia, hengitystä ym. oli peloteltu liikaa. Itse pääsin omasta mielestäni liikkeelle oikein mukavasti. Sitten vähitellen alkoi tosin tajuta mitä puutteita soitossa, soundissa yms. oli.
 
Eli ihan hyvät mahdollisuudet on oppia soittamaan vähintäänkin omaksi iloksi.
 
Mutta aloittelijankaan ei kannata lähteä liikkeelle kelvottomalla soittimella, siitä ei ole mitään hyötyä. Halvan soittimen kanssa ottaa ison riskin, ellei todellakin saa soitinta kokeilutettua asiantuntijalla. Yksi vaihtoehto olisi soittimen vuokraaminen.

Olen rakastunut saksofoniin ja haluisin moista oppia soittamaan. Tunnen itseni kuitenkin kovin epämusikaaliseksi
 
Kuulostaa niin tutulta, että on ihan pakko kommentoida.
 
Koulussa oli laulunumero aina siellä asteikon alapäässä. Opettajat saivat iskostettua paksuun kalloon, että musiikki ei ole mun laji. Tykkäsin silti soitella. Milloin milläkin, lähinnä kavereilta lainatuilla soittimilla. Soittotunneilla en käynyt koskaan. Haaveilin saksofonista mutta milläs rahaton ja epämusikaalinen sellaista ...
 
Niin kului vuodet, ja vuosikymmenet. Tänä syksynä, reilu kuukausi sitten iski ajatus, että mitäs mä oikeen vielä odottelen, ostanpa fonin.
Lueskelin netistä pari päivää mitä näilläkin palstoilla sanottin, ja jätin sitten thomanin torven tilaamatta. Paikallisessa soitinkorjaamossa kävin kyselemässä käytettyä, ja löytyikin. 70 vuotta vanha tiivis tenori. Ja ei kun soittelemaan! Arvelin että jos kyllästyn ja myyn niin tokkopa tuon arvo enää laskee mihinkään, kun on sillä jo ikää takana. Ja jos se aivan romu olisi niin kai se olisi jo kauan sitten kuopattu.
Myyjä vielä itse puhalteli siihen kaupantekohetkellä ja totesi että ei se pahemmin vuoda mistään.
 
Ensimmäinen viikko oli tuskaa kun en saanut matalampia ääniä irti pillistä ollenkaan. Meinasin jo epäillä että torvi kuitenkin oli huono. Vaan kun olin sentään kuullut että siitä ääniäkin lähtee niin vielä uskoin että omassa soitossa se vika. Lueskelin netistä lisää, ja joltain ulkomaansivustolta löytyi vinkkejä. Pitää survoa suukapale syvemmälle suuhun ja pitää vähentää puristusta todella reilusti ja kurkku auki jne... ja niin ihme tapahtui!!! Naapurit varmaan muistavat vielä pitkään ne sulosävelet mitkä peittivät lähiseudun maansiirtokoneiden mylvinnän mennen tullen alleen.
 
Tervetuloa kerhoon!

Ensimmäinen viikko oli tuskaa kun en saanut matalampia ääniä irti pillistä ollenkaan. Meinasin jo epäillä että torvi kuitenkin oli huono. Vaan kun olin sentään kuullut että siitä ääniäkin lähtee niin vielä uskoin että omassa soitossa se vika. Lueskelin netistä lisää, ja joltain ulkomaansivustolta löytyi vinkkejä. Pitää survoa suukapale syvemmälle suuhun ja pitää vähentää puristusta todella reilusti ja kurkku auki jne... ja niin ihme tapahtui!!!
 
Minulla ei kumma kyllä ollut tuota matalien äänien ongelmaa aluksi, tosin voi olla että altto on tuossa helpompi. Minun isoin ongelmani alkuun oli että laitoin ylähuulen suukappaleen ja hampaiden väliin, varmaan siksi että suukappaleen tärinä kiusasi hampaita vasten. Kävin sitten kerran opettajalla ja selvisi miten suukappaleen pitää olla suussa. Tärinäongelma ratkesi siihen suukappaleen päällä kiinnitettävällä kumitarralla.
 
Matalista vielä. Kun nyt olen yli vuoden pääasiassa opetellut klarinettia, niin en tahdo enää saada tenorista matalia ääniä ollenkaan. Siinäkin on käynyt mielessä, onko soitin käytön puutteessa jo vaurioitunut, mutta luulisin että omasta ansatsista siinäkin on kyse. Klarinetti vaatii tiukemman ansatsin.
 
Olisikohan muuten aloittelevien puhaltajien huoneelle tarvetta? Voisi vaihtaa kokemuksia pienemällä jakelulla.

Matalista vielä. Kun nyt olen yli vuoden pääasiassa opetellut klarinettia, niin en tahdo enää saada tenorista matalia ääniä ollenkaan. Siinäkin on käynyt mielessä, onko soitin käytön puutteessa jo vaurioitunut, mutta luulisin että omasta ansatsista siinäkin on kyse. Klarinetti vaatii tiukemman ansatsin.
 
Niinhän siinä käy, että jos klaran äkäsellä ansatsilla menee tenoria soittamaan niin todennäkösesti löydät uusia entistäkin korkeampia ääniä tenoristasi. Matalat äänet kun vaatii todella rentoa ansatsia. Foni ei käytön puutteesta vaurioidu, läppien tyynyt saattavat kylläkin ajan myötä heikentyä. Jos ne (yksikin) vuotaa niin alaäänet ei syty. Jos olet soitellut vuoden klarinettia koskematta tenoriin niin en ihmettele jos et ekoilla yrityksillä saa tenorin matalimpia ääniä.
 
Menipä taas off-topic...

Foni ei käytön puutteesta vaurioidu, läppien tyynyt saattavat kylläkin ajan myötä heikentyä. Jos ne (yksikin) vuotaa niin alaäänet ei syty.
 
No niitä läppiä juuria epäilinkin, mutta todennäköisesti ongelma on kyllä tosiaan ansatsissa.

Toinen juttu äänen muodostuksessa uutta fonia ostavalle suukappale. Sain testata useampia kun tuota tenoria ostin. Joillakin ääni irtosi paljon helpommin kuin toisilla. Valitsin niitä sen, jolla oli helpoin soittaa. jos joskus opin niin paljon että alan kiinnittää huomiota soundiin enemmän, niin tutkin tilannetta uudelleen. Alussa pidin tärkeimpänä sitä että homma lähtee toimimaan, eikä kaadu siihen ettei saa kuin pihinää ilmoille.
Lehtien valinta on vielä kesken. testattuna on nyt rico 1, rico 2 1/2 sekä bari medium muovilehti. Tilauksessa on fibracel.
Puulehti on huomattavasti mukavampi kuin tuo muovinen...muovinen sattuu kieleen tai jotain. Vaan se harmittaa, että juuri kun löytää hyvän lehden ja sillä muutaman päivän puhaltelee, niin sitten se enää soikaan. Vinkuu kuin porsas vaikka eilen vielä soi kauniisti. Selitä siinä sitten kotona että vika on välineessä eikä soittajassa. Ja taas uutta etsimään... no, testaan noita synteettisiä vielä jonkin verran, jos niistä löytyisi pysyvä ratkaisu...

Toinen juttu äänen muodostuksessa uutta fonia ostavalle suukappale. Sain testata useampia kun tuota tenoria ostin. Joillakin ääni irtosi paljon helpommin kuin toisilla. Valitsin niitä sen, jolla oli helpoin soittaa. jos joskus opin niin paljon että alan kiinnittää huomiota soundiin enemmän, niin tutkin tilannetta uudelleen. Alussa pidin tärkeimpänä sitä että homma lähtee toimimaan, eikä kaadu siihen ettei saa kuin pihinää ilmoille.
 
Tunnettujen merkkien, kuten Yamahan, aloittelijoiden malleissa tämä on otettu huomioon, eli mukana tulee helpposoittoinen suukappale. Eniten siinä taitaa vaikuttaa sen raon suuruus. Alussa pitäisi olla aika pieni rako siinä että sen äänen ylipäänsä saa. Pitemmän päälle sitten pieni rako ja mahdollisesti vielä löysä lehti on kyllä soundillisesti sitten huono yhdistelmä.

Lehtien valinta on vielä kesken. testattuna on nyt rico 1, rico 2 1/2 sekä bari medium muovilehti. Tilauksessa on fibracel.
vandoren sen olla pitää.
 
Vaan se harmittaa, että juuri kun löytää hyvän lehden ja sillä muutaman päivän puhaltelee, niin sitten se enää soikaan. Vinkuu kuin porsas vaikka eilen vielä soi kauniisti. Selitä siinä sitten kotona että vika on välineessä eikä soittajassa.
Kyllähän ne lehdet muuttuu, mutta että parissa päivässä loistavasta surkeaksi? Vähän pistää epäilemään. Työnnä se vinkuva lehti suuhun ja kokeile hetken päästä uusiks. Vinkuminen johtuu yleensä siitä että se on kuiva. Mutta myönnän toki itsekin, lehtiä on kiva syyttää.

Mitäs muuten sanotte huuto.netissä myytävistä parin sadan euron pilleistä, onko ihan täyttä skebeliä?
Jep, jos skebeliä haluaa, sitä saa kyllä helvemmallakin
 
Tuhatta euroa kun ei millään tässä vaiheessa uskalla sijoittaa, kun ei yhtään tiedä riittääkö innostusta ollenkaan tarpeeksi, ja oppiiko sitä mitään..
Tuhatkin euroa fonista on halpa hinta. Mun opettaja ostatti mulla 1800 euron yanagisawan heti ekana vuonna, mulla kun oli semmonen vanha romu. Ja kyllä kannatti. 1800e ei ole kallis hinta siitä että saa koko rahalla täyttä laatua jos vertaa puolen tonnin kastelukannuun. Soittimeen kannattaa panostaa jos on tosissaan soittoa aloittamassa. Voisin melkein lyödä vetoa ettet pysy parin sadan fonin varressa pariakaan vuotta motivaatio-ongelman takia. Ja jos et aiokkaan pysyä, ei tietenkään kannata mitään kallista peliä ostaakkaan.

Tuosta otsikosta "foni soittotaidottomalle?",
taitaa olla yleinen käytäntö olla soittotaidoton ennen soittimen hankkimista, ei kai kukaan ole seppä syntyessään.
hommataan soitin --> soitetaan sitä --> tullaan taitavaksi
 
E. nimimerkillä kokemusta on

Ähh... Ihannetilannehan se olisi, jos saisi alkuun laadukkaan soittimen, mutta ymmärrän täysin tuon hintapelon. Kaikilla kun ei välttämättä pappa betala ja tuhatlappusia loju nurkissa. Alussa soitto kuulostaa joka tapauksessa melko hirveältä, niin se on loppujen lopuksi melko sama, onko soitin 200 vai 2000 euron arvoinen. Varmasti pystyy aloittamaan "romulla", kunhan se soitin ei vuoda ja kaikki nappulat, läpät ym toimii. Ja jos innostusta riittää pidemmälle, niin sitten on järkevääa panostaa enemmän.
 
Kuinka paljon olette edes kokeilleet noita halpisfoneja? Itse joskus kävin testailemassa huvin vuoksi ja niistä lähtee joskus jopa pelottavan hyvin ääni ja sitä miettii miksi vitussa maksaa fonista moninkertaisesti heti alkuun (ok, vire heittelehtii enemmän, ergonomia voi tuntua hassulta ja metalli on pehmeämpää).
 
Vaan se harmittaa, että juuri kun löytää hyvän lehden ja sillä muutaman päivän puhaltelee, niin sitten se enää soikaan. Vinkuu kuin porsas vaikka eilen vielä soi kauniisti.
Ohuet lehdet kyllä kokevat usein pikaisen kuoleman. Jos lehdykkä porsastelee, niin kannattaa lämmitellä pitkillä äänillä ja kokeilla, että jospa se porsas rupeisi käyttäytymään asiallisesti. Tuota kostuttamista kantsii todella enemmän harrastaa ja joskus myös pieni lehdykän hiominen auttaa. Yleensä huono merkki (ainakin mulle) on lehdessä se, jos se heti ensimmäisellä kerralla soi kuin seireeni. Loppupeleissä parhaat ja pitkäikäiset päreet alussa eivät lähde pelittämään erityisen hyvin, mutta jonkun ajan kuluttua kuuluu "ahhhhhh".

Alussa soitto kuulostaa joka tapauksessa melko hirveältä, niin se on loppujen lopuksi melko sama, onko soitin 200 vai 2000 euron arvoinen. Varmasti pystyy aloittamaan "romulla", kunhan se soitin ei vuoda ja kaikki nappulat, läpät ym toimii.
Joo, mutta onko kyse pelkästä kuulijan miellyttämisestä? 2000 euron fonilla ei välttämättä puhalla yhtään sen kauniimmin aluksi kuin halvallakaan. Kyse on mielestäni soittomukavuudesta. Huonolla fonilla on tuskallisen vaikeaa saada edes huono ääni, paremmalla soittimella saa ehkä saman äänen mutta helposti. Kumpikohan motivoi enemmän yrittämään kauniimpaa ääntä?
 
Ja jos innostusta riittää pidemmälle, niin sitten on järkevääa panostaa enemmän.
Jos innostustä yleensäkkään riittää enää huonon soittimen vuoksi...
 
Yleensä huono merkki (ainakin mulle) on lehdessä se, jos se heti ensimmäisellä kerralla soi kuin seireeni. Loppupeleissä parhaat ja pitkäikäiset päreet alussa eivät lähde pelittämään erityisen hyvin, mutta jonkun ajan kuluttua kuuluu "ahhhhhh".
Valitettavaa mutta totta

Joo, mutta onko kyse pelkästä kuulijan miellyttämisestä? 2000 euron fonilla ei välttämättä puhalla yhtään sen kauniimmin aluksi kuin halvallakaan. Kyse on mielestäni soittomukavuudesta. Huonolla fonilla on tuskallisen vaikeaa saada edes huono ääni, paremmalla soittimella saa ehkä saman äänen mutta helposti.
 
Halpojen soitinten varsinainen ongelma taitaa olla epätasainen laatu. Soittotaidoton ei pysty kaupassa soitinta arvioimaan, ja postimyynnissä riskit ovat vielä isommat. Aika moni soittohaluinen on yksin liikkeellä. Varmaan halvallakin voi aloittaa jos on tottunut soittaja arvioimassa soittimen kelvollisuuden.
 
Lehdyköistä. Itselläni on sellainen fiilis että olen tuhonnut aika monta lehteä liialla kostuttamisella. Laitan pari kolme lehteä vesilasiin, otan yhden ja alan soittaa, ja puolen tunnin päästä muistan että ne ovat vielä vedessä. En tiedä ovatko ne pysyvästi pilalla mutta sellainen tuntuma on jäänyt. Klarinetin lehdistä on kyse.

Itsellä on kokemusta vian ja ainoastaan tuosta todella vanhasta fonista, mutta olen ainakin vielä reilun kuukauden soittelun jälkeen vakuuttunut, että en soittaisi tippaakaan paremmin 10 kertaa kalliimmallakaan soittimella. Niin paljon tuntuu olevan kiinni puhaltelutekniikasta, lehdistä, suukapuloista yms. Ja jos peli on jo 70 vuotta maailmaa kiertänyt niin eiköhän ensimmäiset irtoruuvit ole jo pudonnneet. :)
 
Kyseessä on siis aivan eri asia, ostaako aloitteleva harrastelija itselleen kotisoittopeliä, vai ammattilainen tulevaa työkaluaan. Kauppakassina voin käyttää Opel Corsaa, mutta en lähtisi sillä voittamaan RAC-rallia.

Itsellä on kokemusta vian ja ainoastaan tuosta todella vanhasta fonista, mutta olen ainakin vielä reilun kuukauden soittelun jälkeen vakuuttunut, että en soittaisi tippaakaan paremmin 10 kertaa kalliimmallakaan soittimella. Niin paljon tuntuu olevan kiinni puhaltelutekniikasta, lehdistä, suukapuloista yms. Ja jos peli on jo 70 vuotta maailmaa kiertänyt niin eiköhän ensimmäiset irtoruuvit ole jo pudonnneet. :)
 
Sä olet saanut hyvän pelin sitten. Jos ymmärsin oikein hankit sen luotettavasta liikkeestä ja ehkä joku kokeilikin sitä. Mutta olisitko huutanut sen nettihuutokaupasta?

Sä olet saanut hyvän pelin sitten. Jos ymmärsin oikein hankit sen luotettavasta liikkeestä ja ehkä joku kokeilikin sitä. Mutta olisitko huutanut sen nettihuutokaupasta?
 
Niitäkin katselin, mutta en uskaltanut. Eikä aivan sopivia ollut ainakaan juuri sillä hetkellä tarjolla. Halusin nimenomaan tenorin siksi että siinä on jonkin verran jyhkeämpi ääni kuin altossa.
 
http://www.varve.fi/
 
Tuolta ostin ja tyytyväinen olen. Kun menin saksofonia kysymään niin sielläkin tosin ensin neuvottiin ostamaan saksasta halpa peli...vasta kun kerroin että käytettykin voisi kiinnostaa niin kaivoi jostain hyllyltä tuon, ja testasi vielä itse ennen kuin antoi, että varmasti on toimiva peli.

Halpojen soitinten varsinainen ongelma taitaa olla epätasainen laatu. Soittotaidoton ei pysty kaupassa soitinta arvioimaan, ja postimyynnissä riskit ovat vielä isommat. Aika moni soittohaluinen on yksin liikkeellä. Varmaan halvallakin voi aloittaa jos on tottunut soittaja arvioimassa soittimen kelvollisuuden.
Totta, jos kokenut soittaja, esim. opettaja käy testaamassa soittimen ja toteaa sen hyväksi, ostamaan vain. Netistä tai postimyynnistä ei edes kannata harkita, koska siellä ovat huonoimmat soittimet. Ne jotka ei ole kelvanneet kenellekkään kaupassa.
 
Lehdyköistä. Itselläni on sellainen fiilis että olen tuhonnut aika monta lehteä liialla kostuttamisella. Laitan pari kolme lehteä vesilasiin, otan yhden ja alan soittaa, ja puolen tunnin päästä muistan että ne ovat vielä vedessä. En tiedä ovatko ne pysyvästi pilalla mutta sellainen tuntuma on jäänyt. Klarinetin lehdistä on kyse.
Heh, ei niitä lehtiä ole tarkoitus hukuttaa. Ei niitä veteen tartte laittaa, suuhun hetkeksi ja soittamaan. Mitä nyt voi kuvitella tapahtuvan jos puulehteä liottaa pitkään vedessä...

Ei niitä veteen tartte laittaa, suuhun hetkeksi ja soittamaan.
 
Ei kai olisi pakko veteen laittaa mutta minulle se on tuntunut kätevämmältä ja toiminut paremmin kuin suussa pitäminen, kunhan niitä ei unohda sinne (siis vesilasiin, suuhun tuskin unohtaa jos soittaakin aikoo).

Ei kai olisi pakko veteen laittaa mutta minulle se on tuntunut kätevämmältä ja toiminut paremmin kuin suussa pitäminen, kunhan niitä ei unohda sinne (siis vesilasiin, suuhun tuskin unohtaa jos soittaakin aikoo).
 
Ollaan jo kaukana alkuperäisestä otsikosta, mutta mitäs tuosta.
Jostain luin, oliko näillä palstoilla, vai jollain netin ulkomaankielisillä sivuilla. Joku tietäväisen oloinen henkilö vertaili veden ja syljen eroja, ja oli ehdottomasti veden kannalla. Sylki kun sisältää aineita jotka helpottavan ruuansulatusta, eivätkä ne aineet juuri erottele puuta muusta ruuasta. Vesi on siinä suhteessa "vaarattomampaa" lehdelle. Samasta syystä kehoitti pesemään lehden jokaisen soittokerran jälkeen.
 
Kuulostaa ainakin järkevältä.