Puhaltimet ›

Aloittelijan pahin virhe on ostaa heti alkuun se halvin thomannin pilli vaan aloittaa jollain ihan kunnon soittimella, (esim. Jupiter, Yamahan oppilasmallit) koska huonommat soittimet ovat huonoja vireeltä ja soinniltaan josta saattaa myöhemmin koitua ongelmia tai pahimmassa tapauksessa menetät kiinnostuksen koko hommaan ja lopetat. Huono foni saattaa jopa käydä kalliimmaksi kuin se pari sataa euroa kalliimpi koska läppien nahkapehmusteiden erittäin huono laatu johtaa jatkuvaan remontoitiin, kuten minulla kävi ensimmäisen fonin kanssa. Eli huonolla soittimella soittaessasi saundisi ei välttämättä kehity oikealla tavalla. Kuitenkin joudut jossain vaiheessa ostamaan paremman torven ja vaikka koko homma ei alkaisi innostamaan niin voithan myydä sen pillin pois. Kun menet ostamaan sitä ihka ensimmäistä saksofoniasi kannattaa mukaan ottaa joku guru joka tietää asioista ja testailee pillejä, sillä torvet ovat yksilöitä, ns. huonoista merkeistäkin voi löytyä hyviä yksilöitä.
 
Myös hyvä suukappale on hyvin tärkeä aloittelevalle fonistille. Älä siis tyydy siihen torven mukana tulleeseen vaan hanki heti joku kunnon suukappale. Hyviä suukappaleita on esim. Meyer ja Otto Link, toki monia muitakin. Suukappaleenkin ostossa kannattaa pyytää viisaimmilta neuvoa. Suukappaleen lisäksi saundiin vaikuttaa lehti (päre, kieli) jonka pitäisi olla hyvässä suhteessa suukappaleeseen jotta saisi tuotettua mahdollisimman paljon ääntä mahdollisimman pienellä energia määrällä.
 
Kaikista tärkeintä on kuitenkin ette osta sitä 400 € Thomann halpista, älä missään nimessä!! Ei, ei, EI! Siinä menee soittoinnostus heti. En voi tätä tarpeeksi korostaa, älä!
 
Joo, ja viisaammat voi sitten lisäillä kaikkee mitä olen unohtanut tai en tienny.
 
Edit: Korjailtu

Hoho. Tult mieleeni oma ensimmäinen pillini. Vanha kunnon century. Son vieläkin soitossa. Ei kyllä mulla, mutta yhellä tyttösellä. Siinä oli kaikki äänet ihan persiillään, ja ergonomia ei ollu siellä päpinkään, mutta hyvin soittelin sillä ekat vuoteni. Ja enkä mie siitä nyt niin paljon maksanut. 2500mk. Ihan käypä pilli. Ei ollu mikään thomannin ruppana, vaikkei kaukana toisaalta ollutkaan.
 
edit. eiks sulla ollu se jupiteri millä alottelit? Se oli jopa ihan hyvä alottelija pilli.
 
Kannattaa muuten minusta myös vähän suhteuttaa se trööttä alottelijalle. Ne alottelijan torvet on tehty ohuemmaks just sen takia, että alottelijat sais niistä helpommin hyvän äänen, ilman mitään sairasta painetta.
Samahan se on muissakin torvissa. Siks niitä alottelija pillejä on, että ne ois helpompi soittaa. ja siks ne on tehty halvemmasta materiaalista, ettei tunnu niin vaikealta aloittaa soittoa, mutta sekin kai siinä on, että alottelija pilleissäkin on hyviä ja huonoja.

eiks sulla ollu se jupiteri millä alottelit? Se oli jopa ihan hyvä alottelija pilli.
 
Joo Jupiteri se oli, ihan hyvä mutta muuten mutta nahkapehmusteita piti kokoajan käydä vaihtatuttamassa ja oli sen koneistonkin kanssa kokoajan pientä säätöä.

Myös hyvä suukappale on hyvin tärkeä aloittelevalle fonistille. Älä siis tyydy siihen torven mukana tulleeseen vaan hanki heti joku kunnon suukappale. Hyviä suukappaleita on esim. Meyer ja Otto Link, toki monia muitakin.
 
Mitenkäs, kun tuolla FAQ:ssa sanottiin Meyerin suukappaleista "erittäin vaikeita aloittaa", ja tässä saa vähän toisenlaisen käsityksen. Itse menin kahden viikon jälkeen ostamaan Meyerin suukappaleen (6) ihan piruuttani, enkä kadu.

Mitenkäs, kun tuolla FAQ:ssa sanottiin Meyerin suukappaleista "erittäin vaikeita aloittaa", ja tässä saa vähän toisenlaisen käsityksen. Itse menin kahden viikon jälkeen ostamaan Meyerin suukappaleen (6) ihan piruuttani, enkä kadu.
 
No itse ensimmäinen ostamani suukappale oli myös Meyer (5), enkä katunut minäkään. Nyt tekis mieli ostaa vähän isompi aukkonen suukappale. Sehän suukappaleen aukon koko ei vaikuta siihen puhaltamiseen vaikeuttavasti kun on oikean kokoinen lehti. Mitä isompi aukkoinen suukappale sitä pienempi lehdykkä.
 
edittiä

Mitenkäs, kun tuolla FAQ:ssa sanottiin Meyerin suukappaleista "erittäin vaikeita aloittaa", ja tässä saa vähän toisenlaisen käsityksen. Itse menin kahden viikon jälkeen ostamaan Meyerin suukappaleen (6) ihan piruuttani, enkä kadu.
 
On aika herkkä vireen kannalta. On paaaljon helpompiakin suukappaleita aloittaa, kuten muummoassa vandorenin suukapulat, joissa ei sen vireen kanssa tartte taistella niin paljon. Ovat sellaisia perus varmoja. Mutta mayerista saa tosiaankin enemmän niitä sävyjä irti. ja on mukavampi soittaa.

Missä hinnoissa mahtaa nykyisin liikkua käytetty Yamahan YAS-62 -altto? Ilmeisesti "out of production". Kehtaisiko tuota yrittää kaupata jollekulle aloittelijalle (kait melko yleinen "seuraava soitin", jos on aloiteltu Yammun 22/32:lla tai Centurylla tjsp), ja millaista hintaa tuosta vois pyytää?
 
Hyvä soitin hyvällä suukappaleella (Meyer 5) ja loistokunnossa, mutta vanha ei enää jaksa...

Missä hinnoissa mahtaa nykyisin liikkua käytetty Yamahan YAS-62 -altto? Ilmeisesti "out of production". Kehtaisiko tuota yrittää kaupata jollekulle aloittelijalle (kait melko yleinen "seuraava soitin", jos on aloiteltu Yammun 22/32:lla tai Centurylla tjsp), ja millaista hintaa tuosta vois pyytää?
 
Hyvä soitin hyvällä suukappaleella (Meyer 5) ja loistokunnossa, mutta vanha ei enää jaksa...
 
Kuopiossa näin myytävän 62 jassia tonnilla, mutta oli melkein uus. Tuohan on nyt kuitenkin ihan yks yamahan kovimmista foneista toi 62, jotenka kyllä siitä rohkenee pyytää päälle 600-700 ilman täysremppaakin. Jos soi siis. Oot vissiin maksanu siitä yli kymppitonnin joskus markkojen aikaan?

Kuopiossa näin myytävän 62 jassia tonnilla, mutta oli melkein uus. Tuohan on nyt kuitenkin ihan yks yamahan kovimmista foneista toi 62, jotenka kyllä siitä rohkenee pyytää 600-700 ilman täysremppaakin. Jos soi siis. Oot vissiin maksanu siitä yli kymppi tonnin joskus markkojen aikaan?
 
Oisko ollu jotai 3500,-(mk) niin että välissä annettiin myös 32-jassi kauppiaalle. Että halvalla sai, mutta pari vuotta 62:n valmistuksen loppumisen jälkeen kuulin uusien, liikkeissä jäljellä olevien hintojen olevan järjestään jotain 12 000 mk.
 
62 on kova (vitun kova), kyllä sillä monet ihan perusremppoja soittelee, mutta altto on tosiaan mun makuun nykyisellään liian jazz. Haluiskohan joku vaihtaa ton päittäin johonkin soittokelpoiseen tenoriin?=)

Sehän suukappaleen aukon koko ei vaikuta siihen puhaltamiseen vaikeuttavasti kun on oikean kokoinen lehti. Mitä isompi aukkoinen suukappale sitä pienempi lehdykkä.
 
edittiä
 
No sen verran se vaikuttaa, jos pileä nusastaan, että kaikki päreet eivät soi kaikkien suukapuloiden kanssa. Ainakaan toisinpäin tuo ei toimi. Eli jos pistää pieniaukkoiseen suukappaleeseen paksun lehden, on se värinä jo sen verran suuri, kun sen saa soimaan, että menee auttamattomasti tukkoon koko vehmas.
 
Niin ja myös suukappaleiden poraus on aikasen tärkeä soundin muuntelun kannalta. Klassisissa suukappaleissa on pyritty ahtamaan ilma pienempään ylos mennessään, että se on helpompi pitää kiinteänä se ääni. niissä on yleensä täys ympysä ahtaus, kun pop/jazz suukappaleissa on joko sivu ahtaus, tai ei ollenkaan. ja pyöreät linjat leikkauksessa tuo pehmeyttä sointiin paljon (vrt. Berg Larsen) ja kulmikkaat linjat sitä roch nasaaliutta. (vrt. Eugene Rousseaux)

62 on kova (vitun kova)
 
Repesin...

Mietin tässä, että pitäisiköhän sitä aloittaa saksofonin soitto tossa syksymmällä jos jostain opettajan löydän. Oisko ehdotuksia minkälainen peli kannattaisi hommata näin ihan alkuun, budjetti ei kylläkään päätä huimaa...

Mietin tässä, että pitäisiköhän sitä aloittaa saksofonin soitto tossa syksymmällä jos jostain opettajan löydän. Oisko ehdotuksia minkälainen peli kannattaisi hommata näin ihan alkuun, budjetti ei kylläkään päätä huimaa...
 
Yamahan alottelija pillit on kuulemma kelvollisia ja Jupiteri kans. Hinta ois siibä 800-1000€ paikkeilla.

hohoo, mulla on golden cupin foni, jolle yleensä lähinnä hymähdellään ymmärtäväisesti. soihan tuo kumminkin, ja kun ei paremmasta tiedä niin ei osaa kaivata.

Yamahan alottelija pillit on kuulemma kelvollisia ja Jupiteri kans. Hinta ois siibä 800-1000€ paikkeilla.
 
Jaahas, kylläpäs on kallista... Taidankin ostaa ihan vaan jonkun ritsan ja soittaa sillä

Jaahas, kylläpäs on kallista... Taidankin ostaa ihan vaan jonkun ritsan ja soittaa sillä
 
Jos menet musiikkiopistoon opiskelemaan, on usein mahdollisuus ottaa sieltä vakituinen lainasoitin.

EKAN FONIN OSTAMISEN ABC !!!! (nimim. 10 ekaa fonia ostanut)
 
1. Eka foni vaihtuu AINA jossain vaiheessa, joten täydellisyyden tavoittelu alussa on turhaa ja mahdotonta. Itselläni eka foni kesti neljä vuotta.
 
2. Mieti paljonko rahaa voisit max pistää foniin. esim. 500€-1000€. Lisää siihen 500€, jolloin hintahaarukaksi tulee 500-1500€ ja mene soitinkauppaan. Kokeile käsissä soittomia ja fiilistele niitä. Kysy myyjältä kaikkea mahdollista tyhmää tyylin, "miksi tää painaa enemmän kui toi toinen?". Valkkaa se foni mistä pidät eniten hinnasta viis ja TINKAA siitä 20% pois, vaikka mikä olisi niin 50€ on hinnasta saatava pois. Soitinkaupoilla on aina hirveät katteet.
 
3. Mene seuraavaan kauppaan ja toista edellinen.
 
4. Osta sitten se foni mihin jäi parhaat fiilikset ja rahat riittävät. Pitää jäädä sellainen olo, että voin käydä kysymässä fonista kaupassa tai vaikka vaihtamassa sen, ilman suurempaa vänkäämistä. "Kiinalaisissa" foneissa tämä erityisesti korostuu, kun niissä on usein pikkuvikoja, joita pitää korjauttaa.
 
Jos ostaa fonin näkemättä esim. Thomannista pitää aina varautua maksamaan täysremontti, jotta fonin saisi kunnolliseksi. esim. Kiinalainen foni Suomesta 550€ (sis. takuu), kiinalainen thomannilta (250€ + 300€remontti=550€). Jos foni on rikki eikä sillä voi soittaa, ei siitä ole mitään hyötyä.
 
HUOM! Fonin ulkonäkö on tärkeä seikka, sanoivat "ammattilaiset" saundista mitä tahansa. ...ainakin alussa, usein myös lopussa :D Toiset tykkää vanhoista kurttuisista ja toiset uusista kiiltävistä sekä yhdet sinisistä foneista.
 
KÄYTETTY FONI:
 
Ota kaveriksi joku joka oikeasti tietää (ja ottaa vastuun), esim. soiton opettaja!
 
YLEISTÄ VUODATUSTA:
 
Nojaa. Fonit on siitä erilaisia verrattuna trumpetteihin tai pianoihin, että HYVÄN VOI SAADA HALVALLA! Yhtä todennäköistä on että HALPA ON TODELLA HUONO!
 
Fonissa hinta muodostuu rungon materiaalista, esim. halpoja pillejä voi väntää käsin mutkalle kellon reunasta, tekniikan tarkkuudesta ja viimeistelystä. Jonkun halvan pillin voi saada muutaman tunnin remontoinilla kunnolliseksi, mutta toisaalta todella harvalla on ammattitaitoa tehdä sellaista tai sanoa että mikä halpa on hyvä. Uudet jupiterit on ihan yhtä hyviä, kuin mitkä tahansa muut halvat fonit esim. yamahat.
 
Omakohtainen tarina:
 
Kaapista löytyy kiinalainen käyrä sopraano ja yanagisawa suora sopraano. Kiinalaisella on halppo laittaa sormet järjestykseen ja saundi on aivan mahtava, toisaalta vireeseen joutuu keskittymään paljon ja silti se on kamala. Yanagisawassa, joka oli 4 kertaa kalliimpi, on vire lähes yhtä helppo saada suoraan kuin altossa ja bändissä soittaminen on paljon helpompaa. Soitan kumpaakin yhtä paljon (lue: yhtä vähän) ;-)

Aloittelen saksofonin soittoa, ja soittimena on vaarilta peritty Selmer Bundy II, jostain 70-luvulta. Minkäköhän tasoinen soitin tämä mahtaa olla?

SelmerBandy on merkkinä verrattavissa esim. Jupitereihin. Ne on suunniteltu amerikkalaisiin marssibändeihin, eikä niillä ole mitään tekemistä aidon Selmerin kanssa. Ihan OK halpa perusfoni. Toivottavasti ei ollut kallis?

Mahtaiskohan olla mahoton ostos ensimmäiseksi saksofoniksi tämmönen jupiterin JAS-767? Entäs olisko Karl Glaser merkkinä yhtään paha? Tai hyvä.