Puhaltimet ›

onko yanagisawan 901 ja t- 992 muuta eroa kun hinta?
jälkimmäinen tonnin kalliimpi. ja entä miten se bronssi vaikuttaa saundiin?

onko yanagisawan 901 ja t- 992 muuta eroa kun hinta?
jälkimmäinen tonnin kalliimpi. ja entä miten se bronssi vaikuttaa saundiin?
 
Mulla on yanagisawa a901, eipä oo soittimessa mitään valittamisen aihetta. Varsinkin jos oot ostamassa ensimmäiseksi foniksi niin älä ihmeessä osta tota tonnin kalliimpaa vaikka se olis kuinka paljon parempi. Oon soittanu omalla a901:llä yli 6 vuotta enkä vieläkään oo ostamassa uutta paremman tarpeessa. Jos oot taas kokeneempi soittaja ni sitten en lähe neuvomaan kun en tiedä paljoa noiden erosta, varsinkaan hinta-laatusuhteesta. Sain oman yanagisawani muistaakseni alle parilla tonnilla ja jos 992 maksais sitten sellaset kolme tonnia niin enpä oikein jaksa uskoa että se olisi yhtä paljon parempi ominaisuuksiltaan kuin hinnaltaan.
...paitsi että nyt kun katon tota sun viestiä tarkemmin taidat olla tenoria hommaamassa, tämä siis käsittelee alttoja, ohi tais mennä...no, joka tapauksessa uskon että sama idea on noiden tenorien suhteen.

entä miten se bronssi vaikuttaa saundiin?
 
se on väri, ei vaikuta soundiin

Itse olen tykännyt enemmän Yamahan saman hintaluokan pilleistä. Kannattaa testetailla eri soittimia, niin se hyvä löytyy.

En oo 992:sta kokeillut, mutta 901:sen ja 991:sen eroja vertailin enemmänkin oman torveni hankinnan yhteydessä. 992 ja 991:hän ovat muistaakseni rungon materiaalia lukuunottamatta samat mallit. 901 osoittautui saundiltaan peltisemmäksi kuin 991. Hyvä "rokkitorvi" vai miten sitä nyt kuvailisi. Koska mielessäni oli lähinnä big-band -tyylinen saundi, valitsin sitten 991:sen. Klassistakin sillä on veivattu hyvin tuloksin.
 
Nii se pronssi, sen idea on kait pehmentää saundia. Kuulemma myös lommoutuu herkemmin kuin messinki.

Että testamaan vaan niitä torvia, tai tilaa testattavaksi.

Mikä se edes on? :D

Nii se pronssi, sen idea on kait pehmentää saundia. Kuulemma myös lommoutuu herkemmin kuin messinki.Onko nyt tenorin soundilla hirveästi merkitystä loppupeleissä. Mukavammalta tuo 991/992/9920 jne. tuntuu kädessä, kun mekanismit on jämäkämmät ja tarkemmat.
 
Eikös se niin mene, että mitä lommoisempi ja skeidaisempi foni, niin sitä parempi soundi.
 
Sillä on merkitystä soundiin, onko maha täynnä tai soittaja krapulassa. Sillä on myös merkitystä mikä suukappale-kieli yhdistelmä. Sillä on hieman merkitystä mikä kaula fonissa on. Sillä ei ole käytännössä juurikaan merkitystä soundiin, mikä torvi on kyseessä. Itse soiton mukavuuteen ja vireeseen kylläkin. En usko että kukaan monikaan pystyy erottamaan foneja sokkotestissä pelkästään soundin perusteella. Varsinkaan materiaalilla ei ole merkitystä.

Itsellä on aikasen uusi t-901, ja voin kyllä suositella. En osaa sanoa noiden kahden eroista, mutta musiikkiopistolta lainassa olleen yamahan halvimmasta päästä olevimman tenorin jälkeen tuo yanagisawa 901 tuntuu todella hyvältä. Itse koen, että tästä yanagisawasta on helppo saada jämäkkä soundi, klassiseen toimii ainakin ihan loistavasti. Hintaahan tälläkin jo on se n. 1850€, että ei kuitenkaan missään halppisfoneissa liikuta.

Itsellä on aikasen uusi t-901, ja voin kyllä suositella. En osaa sanoa noiden kahden eroista, mutta musiikkiopistolta lainassa olleen yamahan halvimmasta päästä olevimman tenorin jälkeen tuo yanagisawa 901 tuntuu todella hyvältä. Itse koen, että tästä yanagisawasta on helppo saada jämäkkä soundi, klassiseen toimii ainakin ihan loistavasti. Hintaahan tälläkin jo on se n. 1850€, että ei kuitenkaan missään halppisfoneissa liikuta.
 
Pakko laittaa tähän halpistenori-ketjussakin ollut linkki vertailuun kiinalaisen Walsteinin ja Yanagisawa 991 välillä joka on tuota 901 kalliimpi malli.
http://www.shwoodwind.co.uk/Reviews … enor/Walstein_versus_Yanagisawa.htm

Terveppä terve!
 
Kaikella kunnioituksella kaikkia vastaajia kohtaan, mutta nyt on mennyt keskustelu aika pahasti metsään..
 
Aloitetaan nyt vaikka siitä ettei minulla ole kokemusta Yanagisawan soittimistia kuin se mitä nyt intissä piti joitan kuukausia sellaisella tenorilla soittaa.. Itse olen Selmer-mies, mutta pidän silti yanagisawaa suuressa arvossa. Siltikään en voi kyseisistä malleista sanoa muuta kuin kannattaa kokeilla ja eikä sulje kumpaakaan soitinta pois.
 
Sitten.. Melkein hermostuin kun joku uskaltaa väittää ettei materiaalilla ole muuta eroa kuin väri. Tottakai on. Pohtikaamme syvemmin yleensäkin vaskisoittimien kuin puupuhallinsoittimienkin sielunelämästä.
 
Mitä puhallinsoittimen ääni on?
 
Se on suukappaleen kautta puhaltamalla aikaan saatuaa resonanssia rungossa, joka luo soittimelle omalaatuisen saundin. Olkoon kyse sitten puusta tai metallista tehdystä soittimesta. Jos materiaalilla ei olisi väliä niin eikö esim klarinetti ja saksofoni kuulostaisi samalta? Ja siltikin kaikki erottavat ne toisistaan. Jos olette ikinä kuuleet metallista klarinettia niin sitä on todella vaikea erottaa sopr. saksofonista.
 
Miksi eri metalli soi eri tavalla?
 
On monia syitä miksi runkomateriaali resonoi, mainittakoon tässä tarkeimmät, koska monikaan soitin ei edes voi olla täysin puhtaasta materiaalista tehty.
 
Ensimmäiseksi metallin kovuus, kuten varmaan olette huomanneet että erillaisia käytettyjä metalleja on monenlaisia, ainakin kultaa, hopeaa, pronssia, nikkeliä ja yleisempänä materiaalina messinki. Messinkihän on monien metallien sekoite?
Joten sen kovuus voi vaihdella ihan fonikohtaisesti. Hopea on varmasti yksi aine jota käytetään kovettamaan metallia, esim kullasta tai pronssista täysin tehty soitin olisi todella "kolhualtis", joten se on ratkaistu lisäämällä hopeaa. Mutta kuitenkin niin vähän että "päämetalli", esim kulta, ei menetä ominaisuuksiaan.
Ja nimen omaan tuo metallin kovuus vaikuttaa resonanssiin, tästä johtuu se miksi yleensä pronssia ja kultaa pidetään pehmeämpi saundisena kuin esimerkiksi hopea. Miksi sitten käytetään messinkiä, se on halvempaa ja sekoitussuhteita muuttamalla saadaan haluttu metallinkovuus, eli toisin sanoen yksilöllinen saundi.
 
PS. Siksi "halpasoittimissa" on paljon eroja, koska messinginlaatua ei valvota tarkkaan.
 
Toiseksi metallin luontaiset "jännitteet". Ensinnäkin kuka niin nyt sitten sanoikin että mitä lommoisempi soitin niin sitä parempi saundi, ei pidä ainakaan osittain paikkaansa.
Esimerkiksi jos mietitään moottoripyörä kypärää. Kypärä suojaa koska siinä on hyvät jännitteet, mutta jos se edes tippuu maahan, niin ainakin suositellaan silloin ostamaan uusi kypärä. Koska kypärän "jänniteet" voi hajota ja silloin kypärä ei ole enää turvallinen, vaikka päälipuolin se voi näyttää hyvältä.
Sama juttu on soittimissa, jos metalliin tulee kolhuja niin siinä on kolme vaihtoehtoa, se joko pysyy samana, paranee tai huononee. Voi olla jopa yhden kolhun jälkeen niin ettei soitin enää soi lainkaan, koska metallin luontaiset jännitteet muuttuvat tai katoavat.
 
Kolmanneksi metallin karkaistuminen.
Moni sanoo että paljon soitettu vanha soitin on parasta maailmassa. No tuohan on ihan mistä tykkää. Itselle olisi sama ostaisinko käytetyn tai uuden soittimen.
Miksi näin sitten sanotaan. Soittaessa muodostuva resonanssi karkaisee vuosien varrella soitinta. Eli siis metalli jännittyy. Moni puhuu myös puhallinsoittimista kuin autoista, että ne tarvitsee "sisäänajaa" ensin, jotta metalli vähän karkaistuisi ja omalaatuinen saundi tulisi metallimateriaalille.
Miksi sitten vanha vähän käytetty soitin ei aina ole hyvä?
Koska jos mietitään 50 vuotta vanhoja soittimia joita on vaikka ensimmäiset kymmenen vuotta soitettu aktiivisesti ja sen jälkeen se on lojunut kaapissa.
No ensinnäkin silloin ainakin vanhassa puupuhaltimessa olisi jo tyynyt menneet ja vaskisoittimessa kaikki jumittaneet paikoilleen. Mutta se ei ole se suurin syy, vaikka niin moni voisi luulla. Tuollaiset asiat ovat pikkujuttu hoitaa.
Silloin kuin 50 vuotta vanhaa soitinta vielä soitettiin, muodostui metallirunkoon erittäin hyvä karkaisu ja soittimessa oli erittäin hyvä saundi, mutta sen jälkeen kun se on ollut soittamatta karkaisu on hiljalleen kuollut metallissa ja sen mukana myös metallin ominaisjänniteet. Ja siksi vanha soitin ei aina ole hyvä juttu.
Sillä silloin kun soitin on uusi, sen "sisään soittaminen" ei kestä hirveän kauaa, mutta siinä kohtaa kun kyse on vanhasta soittimesta niin metallin uudelleen karkaiseminen voi olla todella hankalaa. Jotkut jopa puhuvat useista vuosista.
 
Mitä merkitystä on metallin "jännitteillä"?
Se vaikuttaa metallin resonanssiin. Kuinka paljon runko pääsee resonoimaan estettä.
 
En usko että kukaan monikaan pystyy erottamaan foneja sokkotestissä pelkästään soundin perusteella.
Tähän haluan vielä vähän kommentoida vielä. Tämä on mielenkiintoinen aihe.
Siis tämä väite varmasti pitääkin paikkaansa, MUTTA olen silti erimieltä.
Tarkoitan että ensinnäkin on mahdotonta että vaikka kahdella soittajalla olisi täysin samanlaiset soittimet, suukappaleet ja muut vempeleet vielä siihen päälle, niin siltikin varmasi saundi on molemmilla erillainen. Koska saundi muuttuu jo pelkästään soittoasennosta, suun asennosta suhteessa suukappaleeseen, kielen asennosta, kurkun käytöstä jne jne jne..
Itse olen sitä mieltä että saundista jopa 50% muodostuu kehossa ja loput soittimessa. Rungossa, kaulassa, suukappaleessa, suukappaleen kiristimessä, lehdyköistä ja jopa koneiston kiinnitystavasta ja kohdista runkoon.
 
Voisin jatkaa vaikka tätä keskustelua loputtomiin, mutta nyt saa kirjoittaminen riittää.. :)
 
Toivottavasti tästä on apua joillekin uuden tai vanhan soittimen ostamisesta miettivälle.
 
Kysymyksiä otan mielelläni, myöskin siksi että en oikolukenut tekstiä, joten siinä voi olla virheitä.
 
T: ZaGaali

Todellakin on hullua väittää, että materiaalilla ei ole väliä ja saundi riippuu todellakin soittajasta enemmän kuin soittimesta. Vaikka tosiaankaan en kiistä, etteikö soittimellakin olisi suuri merkitys.

Jos materiaalilla ei olisi väliä niin eikö esim klarinetti ja saksofoni kuulostaisi samalta? Ja siltikin kaikki erottavat ne toisistaan. Jos olette ikinä kuuleet metallista klarinettia niin sitä on todella vaikea erottaa sopr. saksofonista.
 
Pääsyy miksi klarinetti kuulostaa erilaiselta on että putki on tasapaksu, kun taas fonin putki on kartio. Klarassa parilliset ylä-äänet ovat heikkoja, etenkin alarekisterissä, ja siitä tulee se vähän ontto ääni.
 
Mulla on metallinen klarinetti, mutta se on turkkilainen, matalassa G-vireessä ja hankala saada soimaan. Se kuulostaa erilaiselta, mutta eroja puiseen Bb-klaraan on niin paljon etten pysty päättelemään materiaalin osuutta. Foorumeilla olen myös lukenut metalliklaroista joita on vaikea erottaa puuklarinetista.
 
En väitä tällä etteikö materiaalilla olisi väliä kun puhutaan nyt vain foneista. Varmasti kaikissa akustisissa soittimissa sillä on väliä. Mutta eikös pelkkä fonin ääni ole kuitenkin aika raaka, aika paljon vaikuttaa soittajan sisuskalut myös.
 
EDIT: Tässä vähän tuon metallisen G-klarinetin ääntä http://goldenepave.com/metal.mp3 . Suukappale on älyttömän isoaukkoinen eikä sen tilalle mahdu täkäläinen, joten lehdykkä on ykkönen! Sormitukset hukassa myös koska koneisto on Albertin, eli vireongelmat (= täydellinen epävire) johtuvat osaksi vääristä sormituksista.

ZaGaalille+
Kiitos älykkäästä kirjoituksestasi. Hyvä, että nuoretkin ymmärtävät, ettei laatua ja taitoa saa ilmaiseksi. Mikään muu musiikkihistoriassani ei riso minua enemmän kuin se, että 30 vuotta sitten lopetettuani fonin soiton (hopeanauloja lauassa:-), myin oman kutosMarkkuni pilkkahintaan pois - sen reaaliarvo ja haluttavuus on vähintään kymmenkertaistunut näiden vuosien aikana. Markun äänen tunnistan vieläkin.
- Kuvassasi hyppysissäsi sopranino - mikä?
 
editz vähän typoa

Kuvassasi hyppysissäsi sopranino - mikä?
 
Ei ole vaan soprillo (tai piccolo saxofoni). Eli sopraninosta vielä yksi pienempi. Maailman pienin sarja valmisteinen saksofoni. (enkä tiedä onko kukaan ikinä pienenpää edes valmistanut). Soitinta olen saanut vain kokeilla ja sekin oli Ranskan maalla. Harmi ettei ollut oma. Erittäin vaikea soitettava.
 
Tietoa lisää:
http://www.eppelsheim.com/soprillo.php
 
Siltä löytyy myös contrabasso- ja subkontrabassosoxofoni. :)
 
Kiitos Klezberg tarkennuksesta. Yritin vain saada jonkin esimerkin ja se taisi vähän mennä metikköön.. :/ Mutta idea säilyy.

Ei ole vaan soprillo (tai piccolo saxofoni). Eli sopraninosta vielä yksi pienempi. Maailman pienin sarja valmisteinen saksofoni. (enkä tiedä onko kukaan ikinä pienenpää edes valmistanut). Soitinta olen saanut vain kokeilla ja sekin oli Ranskan maalla. Harmi ettei ollut oma. Erittäin vaikea soitettava.
 
Tietoa lisää:
http://www.eppelsheim.com/soprillo.php
 
Siltä löytyy myös contrabasso- ja subkontrabassosoxofoni. :)
 
Kiitos linkistä, en tietänytkään, että noin pieniä...oppia ikä kaikki. Miten sait kontaktin valmistajaan ja missähän hinnoissa nämät pyörii. En kysele siksi, että ostamassa olisin, mutta löytyisihän hinta Yksilöllisen Käsityön arvolle.

Kiitos linkistä, en tietänytkään, että noin pieniä...oppia ikä kaikki. Miten sait kontaktin valmistajaan ja missähän hinnoissa nämät pyörii. En kysele siksi, että ostamassa olisin, mutta löytyisihän hinta Yksilöllisen Käsityön arvolle.
 
Kyseinen saxofoni oli ranskalaisen Serge Bertocchi omistama.
Kokeilin kysestä fonia hänen oppilaansa luona jolla foni oli lainassa.
 
Linkkia Sergestä
 
http://www.woodbrass.com/saxophonemes/
 
Ja hinnasta saxophones.co.uk tietää enemmän. Hinnat punnoissa. Muualta en ole fonin hintaa löytänyt.
 
http://www.saxophones.co.uk/acatalo … e_saxes_by_Benedikt_Eppelsheim.html

ZaGaali: Oikein hyvä kirjoitus, mutta tuo resonanssiosa jäi hieman hämäräksi. Ei kai foni itsessään resonoi vaan se ääni resonoi siellä fonin sisällä. Muuttuuko ääni muka, jos esim. laittaa kaulaan jeesusteippiä. En itse ainakaan ole huomannut. Ainakin Sonny Rollins väänsi omat foninsa ihan mutkalle paremman soundin perässä. Väittäisin, että puhuminen metallin sisäisistä jännityksestä ja karaistumisesta menee jo aika hifistelyksi.
 
Mitä tulee materiaalin ikään, karkaistumiseen ja laatuun, niin aiheesta on muitakin mielipiteitä. Marginaalinen ero materiaalilla on joka tapauksessa. Monet ammattisoittajat sanovat, että Reference 54/36:t ovat parempia kuin alkuperäiset - jo hyllystä. Miten soitto karaisee fonia? Molekyylit kolisee toisiaan vasten, kun foni resonoi.? Joku tietty eloksoitunut pinta foniin saattaa syntyä kuolan ja liinan vuorottelulla. Niin monta argumenttia kuin tälle materiaaliaiheelle löytyy, löytyy aina myös vasta-argumentteja yhtä lailla. Brassi soittimien soinnista ei voi vetää analogioita saksofoneihin.
 
Olen edelleen sitä mieltä että 9910, 992:n ja 991 (mitä näitä nyt on) soundillinen ero on aivan marginaalinen. Kun puhutaan yli 2500€ foneista, kysyn edelleen; Onko sillä mitään väliä mistä soitin on tehty? Onko juurikaan edes väliä minkä merkkinen soitin on kyseessä?
 
90% alan kovista soittajista soittaa Mark6:lla, mutta onko siinä kyse lähinnä jazzin legendojen soiton "matkimisesta" vai siitä että kyseinen foni olisi parempi kuin muut. Enemmän taitaa kuitenkin vielä porauksella (isoaukkoinen Keilwerth) tai läppien asettelulla (vanha fonit) olla merkitystä soundiin ja vireeseen, kuin fonin materiaalilla. Ammattisoittaja valitsee tietenkin sen kaikista parhaan fonin tarkoitukseensa - ihan jo pelkästään varmuuden vuoksi. Omaan foniin tutustuminen ja totuttautuminen vie kuitenkin aina jonkin aikaa.
 
Fonin soittoon liittyy paljon ikuisuusaiheita - vrt. HIFI-laitteet. Yksimielisyyttä aiheesta "soundi" ei koskaan löydy, kun sitä ei ole. Ei edes yksimielisyyttä siitä mistä se syntyy. Mielestäni esim. kiristimellä ei ole vaikutusta soundiin - monen mielestä on. Jollekin joku tietty osan vaihdos (esim. tyynyjen/kaulan vaihdos) parantaa soundia kun toiselle siitä ei ole mitään hyötyä. Monella vanhalla levyllä tietyn soittajan soitto soundaa ihan täsmälleen samalta, vaikka foni/kieli/pulikka ovat vaihtuneet - esim. Charlie P.
 
Omien kokemusten mukaan Suomessa fonin soundia parantaa ainoastaan joko maaginen "Mark 6"-lätkä tai "tää on Jukka Perkon vanha" :)
 
Täältä voi lukea periaatteita fonin soundin syntymisestä. Tässäkin on enemmän periaatetta kuin käytäntöä, esim. kellon vaikutus ääneen on lähinnä hypoteettinen. http://www.phys.unsw.edu.au/jw/saxacoustics.html
 
edit Typoja korjailtu.

ZaGaali: Oikein hyvä kirjoitus, mutta tuo resonanssiosa jäi hieman hämäräksi. Ei kai foni itsessään resonoi vaan se ääni resonoi siellä fonin sisällä. Muuttuuko ääni muka, jos esim. laittaa kaulaan jeesusteippiä. En itse ainakaan ole huomannut. Ainakin Sonny Rollins väänsi omat foninsa ihan mutkalle paremman soundin perässä. Väittäisin, että puhuminen metallin sisäisistä jännityksestä ja karaistumisesta menee jo aika hifistelyksi.

 
Juu, itsehän en soittimista juuri mitään tiedä, mutta teknisesti ajateltuna karkaiseminen ja jännitykset kuulostavat vähän arveluttavilta.
 
Googlella voi selvittää mitä karkaisu tarkoittaa ja puhaltimessa ne ehdot eivät millään täyty. En tosin tiedä tarkoitetaanko tässä nyt jotain muuta kuin tuota teknistä materiaaliopin termiä. Karkaisu ei kuulosta oikein hyvältä jos soitinta yritetään saada resonoimaan -> ominaisresonanssitaajuus nousee.
 
Joku viisaampi voisi laskea kuinka julman paljon tarvitaan energiaa oikeasti metallin rakenteen muuttamiseksi (suhteessa mitä ihminen pystyy puhaltamalla tuottamaan) -> jännitteiden muutokset. Torveenhan voi laittaa massan resonoimaan mukana. Se vaikuttaa materiaalien eroihin nähden moninkertaisesti, enkä usko että sitäkään kukaan huomaisi (ominaisresonanssitaajuus sekä vaadittava energia). Ja se vielä että jännitteet muuttuisivat pysyvästi, tarvitaan luokkaa prosenttien muutos, ja sellaista soitinta ei kyllä kukaan pystyisi pitämään käsissään/suussaan, ainakaan miellyttävästi pitkiä aikoja.
 
Voisiko tuo torven sisäänajaminen liittyä siihen, että korva tottuu ääneen tai siihen että keho adaptoituu soittimeen? Äänentoistossa jotkut puhuvat tästä korvien tottumisesta aika kiivaasti.
 
Vertaus moottoripyörien kypärään... Kypärissä käytetään mm. Kevlaria/hiilikuitua ja niiden alttius kolhuille perustuu kuiturakenteeseen. Mutta se nyt ei olekaan oleellista tässä...
 
Tällaista... pistin vähän toisenlaisia aatoksia aiheesta, kuin ZaGaali. Toivottavasti tästä saadaan jotain rakentavaa aikaiseksi :)

Terveppä terve! Tämähän alkaa mennä mielenkiintoiseksi. :)
 
ZaGaali: Oikein hyvä kirjoitus, mutta tuo resonanssiosa jäi hieman hämäräksi. Ei kai foni itsessään resonoi vaan se ääni resonoi siellä fonin sisällä. Muuttuuko ääni muka, jos esim. laittaa kaulaan jeesusteippiä. En itse ainakaan ole huomannut. Ainakin Sonny Rollins väänsi omat foninsa ihan mutkalle paremman soundin perässä. Väittäisin, että puhuminen metallin sisäisistä jännityksestä ja karaistumisesta menee jo aika hifistelyksi.
 
Itseasiassa tähän asiaan en uskalla täydellä varmuudella sanoa mitään. Mutta, haluaisin antaa esimerkin metallinen jänniryksen ja karaistumisen merkityksestä.
Eräs tuttuni on armeijan hommissa ja hänelle annettin mahdollisuus hankkia itselleen soitin. Hän kuitenkin meni tutkimaan armeijan vanhoja soitinvarastoja ja löysi sieltä itselleen aidon Selmer Balanced Actionin. Hän kunnosti sen täysin mutta siltikin foni oli tukkoisen oloinen ja kuuloinen. Hän itse kertoi minulle kuinka kauan hänellä meni ennen kun sain fonin "auki" puhallettua, jopa 5 vuotta. Vaikka hän soitti sitä niin usein kuin mahdollista.
 
Mitä tulee materiaalin ikään, karkaistumiseen ja laatuun, niin aiheesta on muitakin mielipiteitä. Marginaalinen ero materiaalilla on joka tapauksessa.
 
Tämä kyllä pitää täysin paikkaansa ja yritin sitäkin myös tekstissäni sanoa. Yritin sanoa tekstissäni ja pistää väitöksen, että materiaali merkitsee. Fonissa, no kieltämättä se ei merkkaa niin paljoa.
 
Juu, itsehän en soittimista juuri mitään tiedä, mutta teknisesti ajateltuna karkaiseminen ja jännitykset kuulostavat vähän arveluttavilta.

Googlella voi selvittää mitä karkaisu tarkoittaa ja puhaltimessa ne ehdot eivät millään täyty. En tosin tiedä tarkoitetaanko tässä nyt jotain muuta kuin tuota teknistä materiaaliopin termiä. Karkaisu ei kuulosta oikein hyvältä jos soitinta yritetään saada resonoimaan -> ominaisresonanssitaajuus nousee.
 
En missään nimessä halua syödä sanojani enkä perua, MUTTA kuitenkin, uskoisin, ja nyt voi mennä metsään. Mutta siis karkaisu ja karaistuminen on eri asia. ja uskoisin että se mitä ajan takaa on metallin karaistumista. Ja myönnän virheeni.. olen puhunut molemmilla nimillä.. :/ Kaikki nämä tiedot jotka olen saanut, ovat olleet henkeviä puheita vanhojen gurujen ja soitinkorjaajien kanssa, ja tottakai, internet.

Joku viisaampi voisi laskea kuinka julman paljon tarvitaan energiaa oikeasti metallin rakenteen muuttamiseksi (suhteessa mitä ihminen pystyy puhaltamalla tuottamaan) -> jännitteiden muutokset. Torveenhan voi laittaa massan resonoimaan mukana. Se vaikuttaa materiaalien eroihin nähden moninkertaisesti, enkä usko että sitäkään kukaan huomaisi (ominaisresonanssitaajuus sekä vaadittava energia). Ja se vielä että jännitteet muuttuisivat pysyvästi, tarvitaan luokkaa prosenttien muutos, ja sellaista soitinta ei kyllä kukaan pystyisi pitämään käsissään/suussaan, ainakaan miellyttävästi pitkiä aikoja.
 
Eihän metallin rakenteen muuttaminen tarvi tapahtua hetkessä, onhan ruostuminenkin rakenteenmuutos. :P Miksi myös karaistuminen voisi tapahtua hitaasti?

Voisiko tuo torven sisäänajaminen liittyä siihen, että korva tottuu ääneen tai siihen että keho adaptoituu soittimeen? Äänentoistossa jotkut puhuvat tästä korvien tottumisesta aika kiivaasti.
 
Tämän uskon pitävän paikkaansa. Kylläkin. Sillä aina kun saa uuden soittimen on pakko esimerkiksi saada intonaatio kohdilleen.. Ja sehän tapahtuu täysin korvilla

Vertaus moottoripyörien kypärään... Kypärissä käytetään mm. Kevlaria/hiilikuitua ja niiden alttius kolhuille perustuu kuiturakenteeseen. Mutta se nyt ei olekaan oleellista tässä...

:) Idea on silti sama, kolhusta johtuen rakenne muuttuu ja pilaa kypärän.
hmm.. Jos nyt aletaan miettimään, ja myös niin että resonanssi vaikuttaa runkoon..
 
Jos sinulla on kumilenkki sormien välillä löysällä, se ei "soittaessa" soi lainkaan.
Mutta jos kumilenkki kiristetään se soi.
 
Eli siis ajan takaa tätä jänniteasiaa. Jos fonin rungon jännite on päässyt kolhun takia katoamaan, sen jännite kärsii ja ei soi koska ei pysty resonoimaan.

Miksi noissa fonin akustiikkaartikkeleissa on jätetty kokonaan tuo materiaalin muuttuminen / ja foniin resonointi, jos sillä kerran on jotain merkitystä? Mennään aika mututuntumalla, jos ei ole faktoja asiaan.
 
Käyrätorvessa, pasuunassa ja trumpetitissa soundi muuttuu olennaisesti metallin väsymisen myötä. Joitain tiettyjä pasuunoita on joista olen kuullut äänen paranevan iän myötä - muuten kaikki brassi soittimet kuluvat ajan myötä. Soittimet myös kuluvat jonkin verran vaikka niitä ei soitettaisi. Fonin ääni ei synny siitä, että foni resonoi vaan että ääni resonoi fonin sisällä. Vanhat fonit soivat yhtä hyvin nyt kuin uutenakin. Suukappaleessa ääni kimpoaa eri tavalla bakeliitista kuin metallista, mutta kummankaan resonointi ei vaikuta soundiin. Jotkut vanhat foni ovat hapettuneet(ruostuneet) pilalle. Lakan poisto tai lisäys ei juuri vaikuta fonin soundiin. Väittäisin, että tämä fonin jännitehomma on 99% fuulaa. Pakko ei ole uskoa, mutta mitään faktaa ei toistaiseksi ole tullut vastaan joka tuon todistaisi vääräksi/oikeaksi.
 
Sen itsekin olen huomannut, että vähän aikaa käyttämättä ollut foni ei soi niin hyvin kuin ahkerassa käytössä ollut. Uskon senkin olevan enemmän kiinni äänen heijastumisominaisuuksista kuin resonoinnista. Esitä asiaan joku fakta, niin sitten lupaan harkita asiaa tai myöntää olleeni väärässä :)