Puhaltimet ›

Pääsin tuossa kokeilemaan työkaverin Yamaha-tenoria ja alkoi Startonen myynti kaduttaa, joten ryhdyin metsästämään itselleni uutta tenoria.
 
Pari myyjää ei vastannut, yksi torvi oli jo mennyt kun kyselin, mutta sitten löytyi torilta myynnissä oleva Itäsaksalainen Weltklang-tenori. Tämähän on käytännössä sama merkki eri leimoilla kuin tuo Berg Larsen, "sukunäkö" on selvä, useimmat ratkaisut ovat samanlaisia, joten sopii hyvin yhteen barskan kanssa.
 
Myyjä ei tiennyt torven ikää, mutta Sax-On-The_Webin kautta sain sarjanumerotaulukon jonka perusteella valmistusajankohta sijoittuisi vuoteen 1972, eli torvi olisi minua vuoden nuorempi. :)
 
Soitin on soittokuntoinen, lommoton ja tiivis sekä tyynyt hyvät (niissä muuten ei ole lainkaan resonaattoreita, ei edes niittejä eikä reikiä, eli resoja ei ole koskaan ollutkaan!) joten lähtökohta on huomattavasti parempi kuin baritonin kohdalla. Ainoa varsinainen "vika" torvessa on että edellinen omistaja oli ruiskuttanut sen kultamaalilla johon oli vielä ripoteltu hilettä sekä liimattu pari muovista tähteä sekä tekotimantti kaulaan. Tällainen karvainen ruma karjuhan ei tietenkään voi näyttäytyä kimaltelevan "blingbling"-torven kanssa, joten maali saa lähteä. :)
 
Maalaus on onneksi tehty siististi, torvi on ollut purettuna maalauksen aikana joten läpissä ja mekanismissa ei maalia ole, pelkässä rungossa ja kaulassa. Työtä putsaus kuitenkin teettää purkamisen ja kasaamisen verran koska maalin poisto ei onnistu läppiä vahingoittamatta. Maalinpoistoa varten hankin Nitro Morsia joka ei vahingoita metallipintaa mutta poistaa maalin helposti ilman turhaa raapimista.
 
Homman sain jo senverran alkuun että irrotin oktaaviläpän ja putsasin sekä killotin kaulan josta ainakin paljastui virheetön hopeointi alta, torven hyvä yleiskunto antaa odottaa myös rungon pinnan olevan maalin alla kunnossa.
 
Kuvia lähtötilanteesta sekä putsatusta kaulasta. http://s273.photobucket.com/albums/jj240/Murola/Weltklang/
 
Pitää jatkaa hommaa työpaikalla, kotona ei viitsi isompia kokonaisuuksia putsata melko voimakkaiden huurujen takia, samoin hopeakiilloke kehittää aika ikävän mätien kananmunien hajun reagoidessaan hapettuman kanssa.

Weltklangin hopeointi taitaa olla niklaus. Mutta ei se soundiin vaikuta. Kokemukseni mukaan pillissä on tuhti ja muhkea soundi, jos moitittavaa pitäisi keksiä niin näppäinkoneisto on kuin suoraan Zetorista. Sillä kun tottuu soittamaan niin mikään muu ei tule tuntumaan könköltä. Onnea puhdistusprojektiin.

Sirgtr: Kokemukseni mukaan pillissä on tuhti ja muhkea soundi, jos moitittavaa pitäisi keksiä niin näppäinkoneisto on kuin suoraan Zetorista. Sillä kun tottuu soittamaan niin mikään muu ei tule tuntumaan könköltä.
 
Toi on aika pätevä kuvaus kaikista saksalaisista saksofoneista. Keilwerthin ja Weltklangin ero on se ero mitä voi länsi- ja itä-saksalaisen instrumentin väliltä olettaakin löytävänsä. Itse olen juuri moisten panssarivaunujen ystävä. Paljon joutuu työtä tekemään soittaessaan, etenkin sormillaan, mutta kun siihen tottuu saa vastineeksi varmatoimisen soittimen jossa ei soundista puutu missään tilanteessa.

Sirgtr: Weltklangin hopeointi taitaa olla niklaus. Mutta ei se soundiin vaikuta. Kokemukseni mukaan pillissä on tuhti ja muhkea soundi, jos moitittavaa pitäisi keksiä niin näppäinkoneisto on kuin suoraan Zetorista. Sillä kun tottuu soittamaan niin mikään muu ei tule tuntumaan könköltä. Onnea puhdistusprojektiin.
 
Kyllä se ainakin on tummunut kuten hopea niistä muutamista kohdista joissa tummumaa on, niklaus ei kai tummu ainakaan samalla tavalla kuin hopea? Tummentuma myös lähtee mukavasti hopeakiillokkeella tutun hajun säestyksellä (ilmeisesti se musta on hopeasulfaattia joten kiillotuksessa syntyy voimakas katku kun kiillotusaine pelkistää hopean ja rikki vapautuu). Myös tuo SOTW:stä linkitetty sarjanumerotaulukko sanoo näiden olevan hopeoituja.
 
Mekanismi tosiaan on tukevaa tekoa, mutta ei mielestäni mitenkään epätoivoisen jäykkä. Tosin lyhyt- ja heikkosormisella voisi olla vaikeuksia, esim. vasemman käden pikkusormen nappulat ovat aika kaukana. Tässä kuitenkin on oikean käden peukalokoukku järkevässä paikassa toisin kuin baritonissani jossa jouduin siirtämään sen kun kyynärpää tuli kipeäksi huonon asennon takia.

No niin, nyt on torvi muttereina ja maali poistettu sekä runko kiillotettu. http://s273.photobucket.com/albums/jj240/Murola/Weltklang/
 
Kuten toivoinkin, pinta maalin alla on lähes virheetön torven iästä huolimatta. Nitro Mors irrotti maalin kolmella käsittelyllä joista jokaisen jälkeen huuhtelin kuumalla vedellä ja kuivasin paineilmalla. Kiillotukseen meni pari tuntia rattoisasti, onneksi jouset ovat tässä tylpät joten selvisin yhdellä pistohaavalla :)
 
Nyt on jäljellä enää vaativampi osa työstä eli koneiston osien putsaus ja kasaus sekä säätöjen tarkastus.

Homma etenee, läppien suojukset, kelloläpät sekä ala"stäkki" putsattu, kiillotettu, voideltu ja asennettu. http://s273.photobucket.com/albums/ … ction=view&current=P4060253.jpg
 
Nyt valitettavasti tulee torven laittoon katkos, pääsiäiseksi kun on tarkoitus lähteä mökkireissulle.

Murgo: Homma etenee, läppien suojukset, kelloläpät sekä ala"stäkki" putsattu, kiillotettu, voideltu ja asennettu. http://s273.photobucket.com/albums/ … ction=view&current=P4060253.jpg
 
Nyt valitettavasti tulee torven laittoon katkos, pääsiäiseksi kun on tarkoitus lähteä mökkireissulle.
 
Taitaas sinulla olla uusi ammatti (tai ainakin sivusellainen) tulossa? Kiitos presentaatioistasi!!!!

Armando Bugari: Taitaas sinulla olla uusi ammatti (tai ainakin sivusellainen) tulossa? Kiitos presentaatioistasi!!!!
 
Harrastus vain, harrastuksissa on onneksi se ylellisyys että kerralla voi tehdä vain niin kauan kuin on kivaa ja sitten kun alkaa väsyttää niin jatkaa myöhemmin. Pysyy tarkkuus yllä eikä väsymys pääse haittaamaan työn huolellisuutta. Yleensä harrastuksista katoaa hauskuus jos ne muuttuvat työksi ja kuvaan astuvat kannattavuus ja tulospaineet.
 
Tällainen perushyvässä kunnossa olevan soittimen (ei lommoja, vääntymiä tms.) putsaus ja huolto kuitenkin vaatii lähinnä vain aikaa ja huolellisuutta, ei niinkään suurta taitoa tai erikoisvälineitä, joten kannattaa tehdä itse harrastemielessä, mutta jos tästä pitäisi päästä tuntipalkoille niin eihän näin halvan torven takia kannattaisi ryhtyä tällaisia tuntimääriä käyttämään (esim. n. tunti purkamiseen, 4 tuntia pelkkään rungon puhdistukseen ja kiillotukseen ja ties kuinka monta tuntia vielä jäljellä mekanismin putsausta, kasaamista ja säätöä). Valitettavasti nykyään kun yleensä kaikki mitataan rahassa ja työ on elinkustannuksista ja verotuksesta johtuen kallista, joten usein on matemaattisesti "kannattavampaa" hankkia uutta kuin korjata vanhaa. Harrastajan ei tarvitse ajatella tällaista kun omille tunneille ei tarvitse laskea hintaa, päinvastoin, harrastukseen saa ja pitää kulua aikaa.
 
Mutta tämä kaikenlaisten laitteiden kunnostaminen ja rakenteleminen (samoin kuin soittaminenkin) on stressaavan päivätyön vastapainoksi loistavaa terapiaa, aika kuluu kuin huomaamatta, mieli lepää ja kokee tekemisen iloa kun työn tuloksen näkee (ja toivottavasti kuulee) heti. Siinä päivän huolet unohtuvat hetkeksi kun töiden jälkeen vetää puolen tunnin töräyttelyt tyhjässä korjaamohallissa (juuri sopiva kaiku). Työkaverien joukosta myös löytyy muitakin harrastajia, joten välillä soitellaan porukalla.

No niin, mökkireissu tuli tehtyä ja tänään sain torven kasaan. Pari kuvaa lisätty. http://s273.photobucket.com/albums/jj240/Murola/Weltklang/
 
Kasaus sujui mukavasti, ainoastaan ylästackin (onko tuolle samalla akselilla olevien läppien ryhmää tarkoittavalle "stack"-sanalle lyhyttä suomenkielistä vastinetta?) kasaus vaati hiukan enemmän pähkäilyä, osa palikoista kun ei mene paikoilleen kuin yhdessä ja siihen kun vielä lisätään muutama jousi jotka on asennettaessa pujotettava osissa oleviin reikiin sensijaan että ne nojaisivat "lankarulliin", niin kädet tahtovat loppua kesken. Kirurgin suonenpuristimet osoittautuivat muuten loistavaksi työkaluksi jousten säätöön ja paikoilleen asetteluun.
 
Ilmeisesti kaikki osat ovat suunnilleen kohdillaan koska sen pienen kokeilun perusteella minkä kehtasin kotona tähän aikaan pyhäpäivästä töräyttää koko skaala tuntuisi soivan alhaalta ylös asti ja äänet syttyvät helposti. Äänenvärikin on edelleen oikein miellyttävä.
 
Muutamia jousia taivuttelin myös hiukan kevyemmiksi, joten tuntuma ei ole enää ihan yhtä traktorimainen. Nyt pitää vielä sorvata samanlainen alumiininen vasemman käden peukalonappi kuin baritoniinkin, alkuperäinen muovinen kun ei tykännyt Nitro Morsista ollenkaan vaan suli ruman näköiseksi klimpiksi. :)
 
Edit. Nappi tuli tehdyksi ja istuu kuin nenä päähän.