Puhaltimet ›

Kertokaahan ku jäi tossa käteen tommonen perusharppu, mutta miten löytää ne nopeasti ne 1-10 reikää ku jotain tabseja esim lukee?

Helvetillisellä treenaamisella. Ei huuliharppua opita soittamaan tosta vaan millään poppakonsteilla sen enempää kuin mitään muutakaan soitinta.

šniiii....
 
Ajattelin täs mennä ostaa huuliharpun mut millaasen ostan ja miten kannattaa alottaa treenaaminen kun en sen päälle viel mitää ymmärrä...

šniiii....
 
Ajattelin täs mennä ostaa huuliharpun mut millaasen ostan ja miten kannattaa alottaa treenaaminen kun en sen päälle viel mitää ymmärrä...
 
Varmaan meinaat ihan perus bluesharppua? Osta halpa.

Itse juuri pari kuukautta sitten päätin ryhtyä huuliharpistiksi. Onhan tuo nyt helppo soitin siinä mielessä, että siitä saa sentään ääntä irti ensi yrittämällä toisin kuin jostain trumpetista.
 
Tee näin:
1) Kuuntele mahtavaa musiikkia, jossa on yksinkertaista huuliharppua (omakohtainen suositus: Neil Young).
2) Osta C-duuriharppu, semmoinen perusmalli ei maksa enempää kuin 30 e.
3 a) Jos ymmärrät musiikin teoriasta jotain, kato huuliharpun mukana tulevasta lapusta mikä sävel tulee mistäkin reiästä.
3 b) Jos et ymmärrä teoriaa, syö ohje.
4) Kuuntelee sitä mahtavaa musiikkia ja soita perässä. Ei oo vaikeeta, vaikka ensin tuletkin soittaneeksi puolet vääriä säveliä. Huuliharppu on yksinkertainen soitin.

Mun vinkit treenaamisen tosissaan aloittamiseen ovat:
 
a) Hanki C-duuri vireinen 10 reikäinen bluesharppu, vakavasti innostunut voi hommata myös jonkin edullisen C-kromaattisen harpun.
 
b) Monissa musiikkikirjastoissa on myös huuliharpulle soitonoppaita. Netistäkin löytyy ohjeita, mutta ne ovat hajanaisempia, eikä ole sitä laina-aikaa siellä painamassa hommaa eteenpäin. Eli kirjastosta opas, mahdollisesti sellainen, missä on CD mukana.
 
c) Käydään huolella kirjan ohjeet ja harjoitukset läpi. Näin saa ainakin jonkinlaisen kokonaiskuvan, jonka joku toinen on pureksinut valmiiksi tästä haastavasta aiheesta. Suosittelisin treenaamaan alkuun sekä vihellys että kielitekniikan, vaikka niissä omat hankaluutensa onkin. Kielitekniikka on ainakin itselleni vaikeampi, mutta se mahdollistaa monia juttuja, jotka pelkällä viheltelyllä jäävät haaveeksi.
 
d) Kun perussoitanto reilun puolen vuoden treenauksen jälkeen alkaa olla hanskassa. Yksittäiset äänet lähtee tarkasti, taivutus ei ole ongelma ja mahdollisesti kielitekniikkakin luistaa, niin on aika hakea uudenlaisia opuksia.
Bluesharpusta kiinnostuneille suosittelen omasta kokemuksesta kirjaa nimeltä: "Blues harmonica collection" by David McKelvy. Tuossa on käyty "tabulatuureina" läpi bluesharpun mestareiden levytyksiä, Sonny Boy Williamson II, Little Walter, Walter Horton, Jimmy Reed, Howlin' Wolf, yms. Noiden herrojen levytyksiä on vieläkin kohtalaisen helppoa löytää sieltä Anttilan alehyllystä, vieläpä noita samoja raitoja, mistä käännökset on tehty. Siitä sitten tahkoamaan raitoja ja nuotinnosta... Todella opettavaista hommaa.
 
Country, rock, jazz, yms. suuntiin löytyy myös oppaita, mutta en omaa niistä kokemusta.
 
Treenausintoa!

Osta Hohnerin Special 20 C-harppu. Siitä saa helposti ääntä ulos ja benditkin onnistuu paremmin kuin monella muulla. Ja on halpa. Noin 20 ekee.

Osta Hohnerin Special 20 C-harppu. Siitä saa helposti ääntä ulos ja benditkin onnistuu paremmin kuin monella muulla. Ja on halpa. Noin 20 ekee.
 
No ei se Hohnerin Pro harppukaan ole kuin noin 23-24e tietämissä. Toisaalta minulla on tuossa neljä Harley Bentonia jotka taas maksaa alle 4e ja aivan hyvin vinguttelee niilläkin. Sitten on kolme Huang Star Performeria jotka ei kanssa paljoa tuolle Hohnerille häviä. Hintaa noin kymppi.
 
Että jos minä olisin valikoimassa uutta harppua, niin joko tilaisin muussa yhteydessä Toomannilta tuollaisen Harley Bentonin tai ostaisin Huang Star Performerin. Tai sitten suoraan Hohnerin Pro harpun.

Kielitekniikka on ainakin itselleni vaikeampi, mutta se mahdollistaa monia juttuja, jotka pelkällä viheltelyllä jäävät haaveeksi.
 
Minkäslaiset jutut on sitten mahdollista soittaa vain tuolla kielitekniikalla? Itse olen käyttänyt pelkkää vihellystyyliä. Kieltäni en meinaa saada millään toimimaan, joten laiskana en ole sitä jaksanut treenata.
 
Lähinnä kyllä vain olen folk/rock -tyylistä harppua soittanut, ja vielä telineen kanssa mikä kyllä rajoittaa kun ei voi käyttää käsiakrobatiaa. Voisin kuvitella että bluesissa juuri tulee eteen juttuja, joissa ei enää yksinkertainen tekniikka riitä. Folkissa pärjää vain sinne tänne puhaltelemalla. ;) (vaikka ei ihan dylaniksi heittäytyisikään)

Minkäslaiset jutut on sitten mahdollista soittaa vain tuolla kielitekniikalla?
 
Äkkiä tulee mieleen ainakin oktaavit, eli kielen molemmin puolin pystyy puhaltamaan oktaavin välein oleviin reikiin. Bluesharpulla joutuu vähän hakemaan, kun puhalluspuolella pitää tukkia kielellä kaksi keskimmäistä ja imupuolella kaksi tai kolme kohdasta riippuen. Kromaattisella kolme keskimmäistä toimii joka paikassa. Tietty muitakin kuin oktaaveja voi tehokeinona käyttää.
 
Komppauksessa kieli on myös näppärä, kun sillä voi taputtaa tahtia... Eli soittaa toisesta reunasta melodiaa ja "taputtamalla" kieltä soittaa perussointua sinne sekaan. Toi tietty harpussa on aika rajallinen toi sointuvalikoima. Kansanmusiikkimiehet käyttää tätä aika paljon. Onpa toi joissain Sonny Boy Williamson II:n introssakin käytetty tekniikka.
 
Jos soitto kielen kummaltakin laidalta on sujuvaa, niin "hypyt" helpottuvat eli esim. juuri oktaavin tai ylikin siirtymä ylös/alaspäin onnistuu ikään kuin kielen reunaa vaihtamalla ja siitä liikkumalla tarvittavaan suuntaan. Helpottaa hankalissa melodioissa.
 
Jos nyt haluaa kuulostella kielitekniikan parhaimmistoa tuolta kromaattisen harpun puolelta, niin esim. Larry Adlerilta löytyy sellaisia "aika" teknisiä vetoja jazzstandardien parissa, silti soudi ja tone ovat kohdallaan.
 
Lähinnä kyllä vain olen folk/rock -tyylistä harppua soittanut, ja vielä telineen kanssa mikä kyllä rajoittaa kun ei voi käyttää käsiakrobatiaa. Voisin kuvitella että bluesissa juuri tulee eteen juttuja, joissa ei enää yksinkertainen tekniikka riitä. Folkissa pärjää vain sinne tänne puhaltelemalla. ;) (vaikka ei ihan dylaniksi heittäytyisikään)
 
Oletko katsastanut Jimmy Reedin tuotantoa? Hänhän oli myös teliharpun kanssa liikkeellä, toki bluesin puolella. Kyllä kielitekniikka varmaan toimii myös telineenkin kanssa.
 
Jotkut harpistit, esim. Lynwood Slim, ovat vakuuttuneita, että kielitekniikka on se ainut ja oikea, koska sillä säästää ilmaa ja saa paremman tonen ja soundin. Ehkä se johtuu siitä, kun suu täytyy tyypillisesti pitää avoimempana , isompana ja ehkä rennompanakin kuin vihellystekniikkaa käytettäessä.
 
Äänien taivuttaminen voi olla se hankalampi löydettävä tuolla kielitekniikan puolella. Itse saan kyllä taivutettua, mutta teen siinä jotain väkivaltaa itselleni, koska kurkku tulee kipeäksi... :-( Joten teen ne taivutukset vihellystekniikalla ja sopivin kohdin käytän kielitekniikkaa muihin juttuihin. Olen kuitenkin vakuuttunut, että on mahdollista löytää ihan toimiva taivutustekniikka tuollakin puolella, itse en sitä vaan ole "vielä" löytänyt...
 
Ehkä toi on vähän sellainen plektra vs. sormet -juttu.

No nyt tuli vähän motivaatiota yrittää soitella kielen kanssa. Bendauksen löytäminen on mulla vielä kesken vihellystekniikallakin, kurkku tulee kipeäksi mutta sitä on sitten vaikea sanoa johtuuko se huuliharpusta vai kevätsäästä.

Ihte ostin musamaailmasta C-viritteisen ihan perus vehkeen ja olikohan se 35€

Ihte ostin musamaailmasta C-viritteisen ihan perus vehkeen ja olikohan se 35€
 
Aika kallis!

Aika kallis!
 
Elämä on.
 
Anteeksi, oli pakko sanoa.
 
Mikä harppu se oikein on?

Elämä on.
 
Anteeksi, oli pakko sanoa.
 
Mikä harppu se oikein on?
 
No samaa ihmettelen minäkin, kun Hohnerilta taitaa kaikki nuo klassiset Pro-, Blues-, harpit ja Marine Bandin saada noin 25e.

Onkos noissa C,D,G,F... jne. -harpuissa soitannollisesti mitään eroa vai vaikuttaako tuo vaan äänen korkeuteen? Ois tuossa laatikossa isäukon vanha Hohnerin blues-harppu mallia F ja lähinnä kuulostaa äänenkokorkeuden puolesta partiopilliltä. Eli jos nyt huuliharpun soittaminen kiinostaa niin kannattaako alkaa harjoittelemaan tuolla kunnes saa esim. C-harpun hommattua vai kannattaako jättää tuo suosiolla syrjään?

Kyllä noi bluesharput ovat "sävelasteikoltaan" muuten samanlaisia, ainoastaan korkeus on erilainen. Jos sitten on mainintaa mollista, niin viritys on tietty erilainen. Jotkut merkit myyvät myös ns. country-viritteisiä harppuja.
 
Normaaleista harpuista toi F on korkeimmalle viritetty ja nää muut aina G:hen asti tulevat siitä alemmas. F:ä kuulostaa kyllä aika pilliltä niin kuin sanoit... Saatavilla on myös oktaavia alemmas viritettyjä bluesharppuja.
 
Korkeat vireet, kuten tuo F, saattavat olla inan helpompia taivutettavia, mutta nyt ennen kuin kaikki ryntäävät ostamaan E- ja F-harput kaupasta, pitää muistaa, että niillä on siis helpompi opetella tekemään homma "väärin". Se C on ihan hyvä aloitusharppu ja oppaat on yleensä tehty sille.
 
A- ja G alkavat olla jo vähän tiukempia taivutettavia merkistä riippuen ja noi oktaavia alemmat vaatii jo tiukkaa rutistusta ja vahvan tekniikan.
 
Mutta jos sulla on se F-harppu kourassa, niin kyllä silläkin voi aloittaa ja oppia monta asiaa. Taivutusten treenailuun tuolla ensimmäisenä harppuna suhtaudun hieman skeptisesti.

A- ja G alkavat olla jo vähän tiukempia taivutettavia merkistä riippuen ja noi oktaavia alemmat vaatii jo tiukkaa rutistusta ja vahvan tekniikan.
 
Sellanenkin näkökulma vielä, että halvimmilla harpuilla bendaus voi olla turhauttavan vaikeaa aloittelijalle. Mulla oli aluksi vain sellanen opetuskirjan mukana tullut C-vireinen Pocket Pal, jolla taivutus onnistui paljon huonommin kuin vähän hintavammalla A-harpulla jonka ostin seuraavaksi.

Kiitän viisaampiani. Kyllä se varmaan pitänee hommata tuollainen C-eikaikistahalvin-harppu jos sillä sitten menisi alusta asti oikein. Tosin eipä ole tuo taivutus onnistunut vielä tällä f-harpullakaan mutta eiköhän se siitä reenamalla joku päivä ala taipua.

Voisiko joku neuvoa ihan aloittelijalle, miten kielitekniikka ja viheltely tehdään? Entäs bendailu? Mitään muita vinkkejä aloittelijalle? Löysin äsken hyllystäni Hohner Chrometta 8, jonka faija on joskus ostanut mulle. Eipä ole ikinä tullut soiteltua, mut nyt on alkanut vähän kiinnostaa.