Puhaltimet ›

Tulipa taas ostettua vanha munillepotkittu soittimenrähjä Sulo Vilen tyyliin sikana säkissä (en ole edes nähnyt sitä vielä luonnossa,menen hakemaan sen vasta ensi viikolla). Tällä kertaa kyseessä on (ilmeisesti Bb-vireinen?) tuuba http://muusikoiden.net/dyn/users/61234.jpg
 
Ajattelin että ellen saa tuota soittokuntoon, niin siitä saa kiillotettuna ainakin komean koriste-esineen olohuoneen seinälle. Tarkoitus kuitenkin olisi ensin kokeilla josko siitä saisi ääntä sekä mahdollisesti harjoitella siihen lommojen oikaisemista yms.
 
Eli onko kellään mitään käsitystä missä valmistettu (venäläinen?) ja kuinka vanha tuo on ja onko tosiaan Bb-vireinen kuten olin netistä löytyvien kuvien perusteella putkiston rakenteesta päättelevinäni? Myyjän kuvauksen mukaan kokonaispituus on 93 cm ja kellon halkaisija 36 cm ja kylkeen on kaiverrettu kirjaimet MIJMA.
 
Suukappale puuttuu, joten mikäli torvi vaikuttaa siltä että se saattaisi soidakin (eli venttiilit ja viritysputket pelaavat, myyjän mukaan ainakin venttiilit liikkuvat ja kaikki osat vesiläppää lukuunottamatta pitäisi olla tallella), pitänee varmaan hankkia sellainen jostain. Thomannilla näyttivät halvimmat pyörivän 30 euron tietämissä, käytettyjä ei liene pahemmin liikenteessä ainakaan tuon halvemmalla?
 
Tuubaa tai mitään muutakaan vaskipuhallinta en tietenkään ole koskaan soittanut , eli täysin hupi/harrastemielellä ollaan taas liikkeellä.
 
Edit. Googlaamalla "MIJMA tuba" löytyi sensuuntaista vihjettä että jäljet taitavat jälleen johtaa vanhan kunnon itä-Saksän sylttytehtaille.

Murgo: Tulipa taas ostettua vanha munillepotkittu soittimenrähjä Sulo Vilen tyyliin sikana säkissä (en ole edes nähnyt sitä vielä luonnossa,menen hakemaan sen vasta ensi viikolla). Tällä kertaa kyseessä on (ilmeisesti Bb-vireinen?) tuuba http://muusikoiden.net/dyn/users/61234.jpg
 
Ajattelin että ellen saa tuota soittokuntoon, niin siitä saa kiillotettuna ainakin komean koriste-esineen olohuoneen seinälle. Tarkoitus kuitenkin olisi ensin kokeilla josko siitä saisi ääntä sekä mahdollisesti harjoitella siihen lommojen oikaisemista yms.
 
Eli onko kellään mitään käsitystä missä valmistettu (venäläinen?) ja kuinka vanha tuo on ja onko tosiaan Bb-vireinen kuten olin netistä löytyvien kuvien perusteella putkiston rakenteesta päättelevinäni? Myyjän kuvauksen mukaan kokonaispituus on 93 cm ja kellon halkaisija 36 cm ja kylkeen on kaiverrettu kirjaimet MIJMA.
 
Suukappale puuttuu, joten mikäli torvi vaikuttaa siltä että se saattaisi soidakin (eli venttiilit ja viritysputket pelaavat, myyjän mukaan ainakin venttiilit liikkuvat ja kaikki osat vesiläppää lukuunottamatta pitäisi olla tallella), pitänee varmaan hankkia sellainen jostain. Thomannilla näyttivät halvimmat pyörivän 30 euron tietämissä, käytettyjä ei liene pahemmin liikenteessä ainakaan tuon halvemmalla?
 
Tuubaa tai mitään muutakaan vaskipuhallinta en tietenkään ole koskaan soittanut , eli täysin hupi/harrastemielellä ollaan taas liikkeellä.
 
Edit. Googlaamalla "MIJMA tuba" löytyi sensuuntaista vihjettä että jäljet taitavat jälleen johtaa vanhan kunnon itä-Saksän sylttytehtaille.
 
Tervetuloa vaskipuhaltajien sekalaiseen joukkoon.
 
Jos vaan venttiilit pelaa, ja pelaavaan kuntoon ne yleensä on saatavissa, niin soihan se jos ei isompia reikiä ole pellissä :) . Ensimmäinen homman on saada siihen jostain tuuban suukappale. Sopivan väliholkin sorvaamalla saattaisi käydä pasuunankin suukappale mutta silloin on vaikeaa saada soimaan niitä matalia mörähdyksiä. Mutta sillä voisi kokeilla jos löytyy helpommin.
 
Bb-tuuban suoran putken pituus (ei siis venttiilien aikaansaamia "mutkia" mukaanlukien) on n. 18 jalkaa eli n. 550cm. Es-tuuban vastaava on 395cm (13ft) ja C-tuuban 490cm (16 jalkaa). Ei kun mittaamaan vaikka villalangalla jos suukappaletta ei vielä ole...
 
Hanki oppikirja lainaksi vaikka kirjastosta.
 
Kun itse tuubaa kokeilin jäi mieleenpainuvaksi muistoksi koko kallon resonointi sävelen mukana:) . Puhaltimista oma mielisoittimeni on flyygelitorvi.

No niin, tuuba on haettu. Vaikuttaa ihan lupaavalta aihiolta, kuten myyjä lupasikin kaikki venttiilit liikkuvat herkästi, lisäksi myös kaikki viritysluistit liikkuvat ja ilmeisesti venttiilit ovat myös tiiviit päätellen siitä että kun viritysluistia liikuttaa muutaman sentin ja painaa muutaman sekunnin kuluttua vastaavaa venttiiliä, kuuluu torvestä selkeä "pop".
 
Myös kaikki venttiilien takakannet lähtivät sormin irti, joten ilmeisesti kovin pahaa korroosiota ei ole tapahtunut.
 
Lommojahan siinä on, sekä yksi pieni ilmeisesti lommojen oikomisesta seuranneen metallin väsymisen aiheuttama reikä kellossa (ei haitanne siinä kohtaa enää?), mutta ei sellaisia jotka oleellisesti vaikuttaisivat poikkipinta-alaan, paitsi yksi suuputken alussa, jonka uskoisin saavani oikaistua.
 
Laitoin tuohon piruuttani tenorisaksofonin suukappaleen (barskan olisi varmaan parempi, mutta ne ovat kummatkin töissä) ja kyllähän silläkin ääntä lähtee, matala mörinä joka laskee kun jotain venttiiliä painaa.
 
Eli pitää purkaa ja putsata tuo sekä hankkia suukappale.
 
Edit. Tässä kuvia töötistä. http://s273.photobucket.com/albums/jj240/Murola/Tuuba/
 
Edit 2. Mittasin pääputken pituuden parhaani mukaan mittanauhalla ja sain tulokseksi n. 360 cm, eli kyseessä olisi F-vireinen soitin mihin myös pienehkö koko viittaisi?

F-tuubalta se vähän näyttääkin. F-tuubat on just niitä kovimpia soolotilulilutuubia ;). jees.

IJarro: F-tuubalta se vähän näyttääkin. F-tuubat on just niitä kovimpia soolotilulilutuubia ;). jees.
 
Heh, "soolotilulilutuuba". Vaikka soitetaanhan niitä bassosoolojakin. Suukappale lähti muun rojun mukana tilaukseen eli jos kaikki menee hyvin niin ensi viikolla pääsee koettamaan ihan oikeita ääniä. Pitää siihen mennessä purkaa ja putsata venttiilit sekä kylvettää koko hoito perusteellisesti. Ensin ajattelin kiillottaa tuon, mutta jos siitä tuleekin soittopeli eikä koriste niin voi olla että jätän tuollaiseksi patinoituneeksi ja ainoastaan puhdistan.
 
Pitää vain yrittää saada jotain järkeä noihin sormituksiin, logiikka kun ei ole ollenkaan niin selkeä kuin saksofonissa. Onneksi bassoinstrumentilla ei välttämättä tarvitse osata soittaa kovin montaa säveltä/biisi :)

Murgo: Pitää vain yrittää saada jotain järkeä noihin sormituksiin, logiikka kun ei ole ollenkaan niin selkeä kuin saksofonissa. Onneksi bassoinstrumentilla ei välttämättä tarvitse osata soittaa kovin montaa säveltä/biisi :)
 
Vaskethan ovat suoranaisesti yksinkertaisia sormittaa: ainoastaan toinen käsi tarvitaan ja siitäkin vain kolme, no toisissa torvissa neljä, sormea.
 
Joskus kokeilin klarinetilla, molemmille käsille täysi työ :) Kolmiventtiilisissä torvissa ei esim. kankea pikkusormi haittaa.
 
Kun asteikon kulun sisäistää, on se suht selkeä. Ja mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmillä venttiileillä pärjää... No, leikki leikkinä :=)
 
Tanssimusiikissa mm. jenkat, polkat ja humpat kajahtelevat hienosti tuuballa bassotettaessa.

javirta: Vaskethan ovat suoranaisesti yksinkertaisia sormittaa: ainoastaan toinen käsi tarvitaan ja siitäkin vain kolme, no toisissa torvissa neljä, sormea.
 
Joskus kokeilin klarinetilla, molemmille käsille täysi työ :) Kolmiventtiilisissä torvissa ei esim. kankea pikkusormi haittaa.
 
Kun asteikon kulun sisäistää, on se suht selkeä. Ja mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmillä venttiileillä pärjää... No, leikki leikkinä :=)
 
Tanssimusiikissa mm. jenkat, polkat ja humpat kajahtelevat hienosti tuuballa bassotettaessa.
 
No, mikä kenellekin on loogista, torvissahan pelaa binäärilogiikka kuten tietokoneissa kun taas vaikkapa fonissa lasketaan enimmäkseen ihan simppelisti sormilla, aina kun nostaa yhden sormen pois niin mennään ikään kuin yksi "valkoinen kosketin" ylöspäin, tietysti "mustat koskettimet" sekä korkeat ja matalat äänet tuovat sitten omat koukeronsa systeemiin.
 
Eli epäilen että korvakuulolta soittaminen ei ole torvella niin itsestäänselvää kuin fonilla, mutta eipä kai se ylivoimaistakaan ole. Sormitustaulukkoja onneksi löytyy, joten pitänee vaan sahata skaalaa ylös ja alas kunhan ensin saan äänen tuosta :)

Murgo: Eli epäilen että korvakuulolta soittaminen ei ole torvella niin itsestäänselvää kuin fonilla, mutta eipä kai se ylivoimaistakaan ole. Sormitustaulukkoja onneksi löytyy, joten pitänee vaan sahata skaalaa ylös ja alas kunhan ensin saan äänen tuosta :)
 
Korvakuulolta soittaminen on vaikeampaa kuin esim. mandoliinin soitto...ainakin minulle, mutta oppimiskysymys sekin. Minun ei ole koskaan tarvinnut soittaa vaskia korvakuullolta. Toki joitain kappaleita olen ulkoa opetellut.
 
Jos olisin sinun tilallasi nyt, miettisin ekaksi minkä vireisten nuottien avulla opettelisin sormituksen. Eli mitä nuotteja oletat jatkossa alkavasi soittamaan. Tähän saanet vastauksen, että kannattaa opetella transponoimaan kaikkia F, C ja Bb -vireisiä. Minä en ainakaan noin alussa alkaisi sotkemaan vaikeaa alkua enempää, eli opettelisin yhden tavan kunnolla ja myöhemmin lisää. Jos alat tanssimuusikoksi, niin törmäät C-vireisiin pianon nuotteihin ja/tai sointujen mukaan soittamiseen. Soittokunnissa taas on omat tapansa.
 
Muut kertokoot lisää, sillä en osaa enempää sanoa. F-tuuba on minulle ihan vieras soitin. Bb-tuuba tutumpi.

Kaipa se täytynee C-nuottien mukaan opetella, niitä kuitenkin eniten löytyy. Todennäköisesti tuolla tulee lähinnä jotain ihan simppelejä bassojuttuja/sointumerkintöjen mukaan tuutattua huvin vuoksi.

No niin, tuubakin on nyt sitten osina, minulla ei mikään pysy kauaa yhtenä kappaleena :)
 
Purku oli helppo, mikään ei ollut jumissa, venttiilit ja niihin liittyvät osat (jotka laitoin tietenkin numeroituihin purkkeihin jotta tulevat takaisin omille paikoilleen) sekä käyttövivusto irtosivat helposti ja vaikuttavat hyväkuntoisilta, joskin ovat erittäin likaisia. Joku ilmeisesti kuitenkin on pitänyt torvesta huolta koska venttiilien laakereissa oli vielä hiukan öljyä, samoin luisteissa on rasvaa, tosin aika jämähtänyttä.
 
Seuraava operaatio onkin sitten happokylpy, kunhan ehdin käydä työpaikalla kylvettämässä. Koetan ensin etikkahappoliuosta sekä venttiileille että koko torvelle ja mikäli se ei irrota kaikkea kökköä venttiileistä, niin myös suolahappoa löytyy.
 
Suukappaleen holkissa on jostain syystä rullattu kuparipellin pala http://s273.photobucket.com/albums/ … ction=view&current=P7310262.jpg ,olisiko joku joskus käyttänyt jotain muuta suukappaletta? Holkki tuntuisi olevan tiukasti kiinni, mutta tinaa ei näy missään, olisiko liimattu? Pitänee koettaa varovasti lämmittämällä.

Murgo:Suukappaleen holkissa on jostain syystä rullattu kuparipellin pala http://s273.photobucket.com/albums/ … ction=view&current=P7310262.jpg ,olisiko joku joskus käyttänyt jotain muuta suukappaletta? Holkki tuntuisi olevan tiukasti kiinni, mutta tinaa ei näy missään, olisiko liimattu? Pitänee koettaa varovasti lämmittämällä.
 
Tuo saattaa olla piennysadapteri, eli älä hävitä sitä. Sitä ei liimata, eikä tinata, lienee vain jumissa. Suukappaleissa kun tahtoo olla erikokoisia kartioita, joka kannattaa ottaa huomioon suukappaletta ostettaessa. Noita adaptereita myös myydään. Juuri teetin 'mutka-adapterin' uuteen barytoniini (40 euroa)

Murgo: Seuraava operaatio onkin sitten happokylpy, kunhan ehdin käydä työpaikalla kylvettämässä. Koetan ensin etikkahappoliuosta sekä venttiileille että koko torvelle ja mikäli se ei irrota kaikkea kökköä venttiileistä, niin myös suolahappoa löytyy.
 
Sorry jos sekaannun asiaan neuvoineni, mutta ehkä varoitus jollekin muullekin. Venttiileihin ei sitten pidä koskea hiontapaperilla, ellei se ole _kiilloitukseen_ tarkoitettu, hiton hienoa ja veden tai kiilloitusaineen kanssa tarkoitettu käytettäväksi. Kannattaa tutustua noihin kiilloitushionta-aineisiin jos tarvetta tulee. Olen oppinut tämän kantapään kautta.
 
Minulla sattuu olemaan sellainen erikoinen kiilloituslaikka, joka kuitenkin hioo jonkin verran. Sillä olen uskaltanut vanhan torven venttiilipintaa hioa, mutta uuteen torveen en uskalla samaa tehdä. Pitäis saada oppia auton lasien kiilloittajilta tjm. taholta.

Joo, mitään aikomusta/tarvetta venttiilien hiontaan ei ole, ne pyörivät likaisuudestaan huolimatta erittäin kevyesti. Enemmän tahmeutta on käyttövivustossa, joten sen putsaamisella ja öljyämisellä tuosta pitäisi tulla hyvinkin herkkäliikkeinen. Uskoisin että venttiilitkin puhdistuvat riittävästi ihan etikkakylvylla ja harjaamalla.
 
Adapteri irtosi varovasti lämmittämällä+kärkipihdeillä vetämällä, ei ollut juotettu eikä varmaan liimattukaan, lienee vain aikojen kuluessa takertunut kiinni. Tuo kyllä näyttää aika kotitekoiselta, se on tosiaan tehty yksinkertaisesti pyöräyttämällä pellinsuikale rullalle. Toki laitoin sen talteen, suukappale on vasta Saksasta tulossa, joten ei mitään tietoa jos tuota vaikka tarvitsisi. Tosin jos adapteri vaikuttaa tarpeelliselta niin taidan sorvata sellaisen ihan umpikamasta.
 
En tosin tiedä onko tuon "rullan" "saumakohtaan" jäävällä pienellä raolla ja sen mahdollisesti aiheuttamalla vuodolla mitään käytännön merkitystä, mutta eivätkö vuodot sun muut epänormaaliudet torvissakin vaikuta sitä enemmän mitä lähempänä suukappaletta ollaan?

Tuommoinen tuli vielä mieleen. Minulla on myös tuollainen vanha lousku, mutta baryton. Venttiilien alapuolella on kansi kierteellä kiinni ja sen alla pyöreä liukulaakerikiekko. Jos venttiilit ei kasaamisen jälkeen toimikaan hyvin, niin kannattanee sen kiekon asentoa muutella (pyörimissuunnassa). Kannattaa kasata yksi venttiili kerrallaan. Jos olit merkinnyt kiekon asennon niin fiksusti oivallettu! Se liukulaakerireikä kuluu epäkeskeisesti johtuen rakenteesta. Jos sen laittaa toiseen asentoon, niin ei toimikaan hyvin (kantapään kautta opittu).
 
Tässä uudessa barytonissa en ihan pienellä voimalla saanut niitä kiekkoja lainkaan irti. Pitää hankkia hellävaraisemmat työkalut ja yrittää myöhemmin uudelleen.
 
Murgo: mutta eivätkö vuodot sun muut epänormaaliudet torvissakin vaikuta sitä enemmän mitä lähempänä suukappaletta ollaan?
 
Totta, alussa ja lopussa. Vaseliinikin sellaisen raon tukkii, mutta on hieman sotkuista jos suukappaleen irroittaa joka välissä. Outoa on se, että pelli on noin ohutta. Onko suukappale ollut niin tarkalla, että on pakosti tarvinnut noin ohuen 'apuadapterin'. Voi olla, että uusi suukappale ei tarvi sitä, mutta toisaalta voi tarvita 'oikean' paksumman adapterin ja huonoimmassa tapauksessa suukappaleen kartio on liian suuri, jolloin tulee hieman ongelmia. Silloin olisi pakko teettää adapteri joka pidentää putkea ehkä liikaa...tai sorvata suukappaleen kartioo pienemmäksi, joka voi tulla kalliimmaksi kuin uusi suukappale.
 
Soittokunnista voisi löytyä ylimääräinen vanha torven tyyliin sopiva suukapple.

Vanha likainen torvenromu on nyt sitten vanha puhdas torvenromu :)
 
Pesin ensin raskaan autokaluston pesuun tarkoitetulla miedosti emäksisellä pesuaineella (järkeilin että jos maalipinta kestää tuota ainetta niin miksei raaka messinki) ja senjälkeen liotin lämpimässä etikkahappoliuoksessa. Torvi ei mahtunut kokonaa astiana olleeseen tynnyrinpuolikkaaseen ja osittainen upotus aiheutti pintaan joitain raitoja, mutta ne lähtivät enimmäkseen rätillä hankaamalla. Tämän jälkeen uudelleen pesu autonpesuaineella ja perusteellinen huuhtelu lämpimällä vedellä. En ruvennut poistamaan patinaa pinnasta killokkeella, hankasin vain rätillä, koska se on mielestäni mukavan "antiikkisen" näköinen noin.
 
Venttiilit liotin hiukan vahvemmassa happoliuoksessa. Ne muuttuivat hapettuneista kohdista kuparinpunaisiksi, johtuneeko sinkinkatokorroosiosta? Jotkut mekanismin osat kuten "laakeripukki" johon näppäimet on nivelletty sekä näppäinten ja työntötankojen väliset "kardaaninivelet" vaikuttaisivat myös olevan tehty jostain messinkiä punertavammasta seoksesta, ehkä pronssista, lieneekö laakeriominaisuuksien vai ulkonäön takia?
 
Venttiilit on esimerkillisesti merkitty kasausta varten, uusia merkkejä ei itse tarvinnut tehdä. Jokaisessa osassa (itse venttiilissä, sen pesässä, pohjalaakerissa, kannessa sekä näppäimen työntötangossa ja jopa venttiilin kääntövarressa) on leimattuna venttiilikohtainen numero. Samoin pohjalaakerien asento on merkitty koloilla laakerissa ja venttiilipesän reunassa. Hassua vain että venttilit eivät ole numeroitu 1,2,3,4 vaan jostain kumman syystä 13,14,15,16. Näppäinten "laakeripukissa" taas on stanssattu numero 4, mutta se on pukin yläpäässä eli venttiilin 1 (tai siis 13) kohdalla.
 
Venttiilit toimivat putsauksen jälkeenkin varsin juohevasti, tosin niihin laittamani moottoriöljy on ehkä hiukan paksua koska paluuliike on aavistuksen verran hidas. Pitänee ohentaa öljyä jollain kevyemmällä jossain vaiheessa. Tosin tuskin alkuvaiheessa mitään haittaakaan, eipähän kolise.
 
Luistit putsasin samoilla menetelmillä kuin itse rungonkin, lopuksi ruiskutin hiukan CRC:tä avoimista päistä ja sen perään puhalsin paineilmaa niin että CRC sumuuntui sisäpinnoille. Luulisi hidastavan korroosiota, tosin maku ei ole mukava, joten torvea ei parane imeskellä.
 
Uutta vesiläppää en ole vielä ehtinyt tehdä, aukko pitänee aluksi tukkia jollain muulla keinolla.
 
Nyt vain odotellaan että suukappale saapuu että pääsee koettamaan että lähteekö ääntä. Mahdollisten adapterin/suukappaleen varren sorvaus onnistuu kyllä omasta takaa.

Murgo: Vanha likainen torvenromu on nyt sitten vanha puhdas torvenromu :)
 
Sinulla tuntuu olevan pelimannihenkeä kaikenlaiseen kokeiluun. Minulla on isän vanha Bb kornetti, jota korjautin, mutta ei tullut halumaani tulosta. Olisin halunnut myös jotain happokylpyä, jotta liiat paskat lähtisi mutta ajan patina jäisi. Siksi kiinnostaa nuo touhusi. Valokuvatkin myös näistä vaiheista kiinostaisi.
 
Tuubasi lienee n. 15-...20-vuotta nuorempi kuin tuo minun vanha baryton. Siinä venttiilikonesto on nykymallia muistuttavat (jouset). Minulla jouset ovat erilaiset ja bonuksena säädettävät. Muutoin paljon lommoisempi ja merkki "Musiikkikauppa Fazer." :)
 
Venttiilit toimivat putsauksen jälkeenkin varsin juohevasti, tosin niihin laittamani moottoriöljy on ehkä hiukan paksua koska paluuliike on aavistuksen verran hidas. Pitänee ohentaa öljyä jollain kevyemmällä jossain vaiheessa. Tosin tuskin alkuvaiheessa mitään haittaakaan, eipähän kolise.
 
Sinua voisi kiinnostaa venttiiliöljyn valmistusresepti, jonka täälläkin esittelin. Löytyy sivulta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=46&t=179655 Minulla on tuota puolen litran pullollinen, mutta barytoniin liian notkeaa. Ohjeissa kerrotaan, miten sen saa vahvemmaksi.
 
Luulisi hidastavan korroosiota, tosin maku ei ole mukava, joten torvea ei parane imeskellä.
 
Tuosta syystä olen opetellut vetämään henkeä nenän kautta ja monet puhaltajat sitä suositteleekin muutenkin. Tuuba kuluttaa paljon ilmaa ja voi olla, ettei tukkoisen nenän kanssa pärjää(?)

Baryton-B: Sinulla tuntuu olevan pelimannihenkeä kaikenlaiseen kokeiluun.
 
Kyllähän noiden soittimien räplääminen ja laittelu minulla on vähintään yhtä tärkeä osa harrastusta kuin niillä soittaminen :) Toistaiseksi ainoa soitin jonka harrastus on mennyt niin "vakavaksi" että olen alkanut ottaa tunteja on saksofoni. Sekin lähti aluksi siten että ostin halvan fonin ihan kokeeksi vaikken ollut sellaista koskaan edes pitänyt käsissäni ja aloin omatoimisesti opetella.
 

 
Sinua voisi kiinnostaa venttiiliöljyn valmistusresepti, jonka täälläkin esittelin. Löytyy sivulta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=46&t=179655 Minulla on tuota puolen litran pullollinen, mutta barytoniin liian notkeaa. Ohjeissa kerrotaan, miten sen saa vahvemmaksi.
 
Joo, tuota keskustelua tuossa lueskelinkin. Tuli mieleen myös että mitenköhän toimisi lamppuöljyn ja puhdistetun mineraaliöljyn seos tai pelkkä mineraaliöljy? Mineraaliöljyä kai myydään ihonhoitoon (ns. vauvaöljy) sekä ruuanlaittoon käytettävien puuesineiden kuten leikkuulautojen ja salaattikulhojen käsittelyyn (taisin nähdä esim. Ikeassa pulloittain myynnissä), joten se ei ainakaan ole myrkyllistä. Oliiviöljyssä vähän arveluttaa härskiintyminen.

Baryton-B: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=46&t=179655
Joo, tuota keskustelua tuossa lueskelinkin. Tuli mieleen myös että mitenköhän toimisi lamppuöljyn ja puhdistetun mineraaliöljyn seos tai pelkkä mineraaliöljy?...
 
Empä osaa sanoa tuohon mitään. Sitä ompelukoneöljyä olin jo ostamassa (kiinnostaa vieläkin), mutta kun löytyikin tuo vanha pullo ohjeineen, niin se jäi. En kuitenkaan usko, että mistään rajatieteestä on kyse.
 
Tuolla on Oliiviöljystä lisätietoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oliivi … jyn_s.C3.A4ilytys_ja_s.C3.A4ilyvyys
Siinä ohjeessa sitä on vain 10 tippaa/puoli litraa. Pitänee kaataa sitä jonkun levyn päälle muutama tippa ja seurailla mitä sille tapahtuu, kuinka nopeaan petroli haihtuu ja mitä jää jäljelle. Tuo valmistamani 'öljy' on kirkkaassa 0,5 litran kossupullossa ollut vajaa 30-vuotta. Säilytetty autotallissa, jossa vuosittain lämpötila vaihtelee +5...+30 ast. Se haisee ihan 'terveelle' edelleen.

Sain sitten suukappaleenkin. Ensin tuntui ettei mitään järkevää ääntä lähde, sitten muistin teipata vesiläpän reiän umpeen. Nyt kuulostaa lähinnä pierevältä norsulta :)
 
Kovin paljoa en uskalla kotona enää näin illalla töräyttää, mutta kaipa siitä jotain ääntä rupeaa tulemaan kun aikansa treenaa. Suukappale on kyllä aika armottoman iso, tuntuu että sinne mahtuu nenäkin :)

Murgo: Sain sitten suukappaleenkin. Ensin tuntui ettei mitään järkevää ääntä lähde, sitten muistin teipata vesiläpän reiän umpeen. Nyt kuulostaa lähinnä pierevältä norsulta :)
 
Heh, no saitpahan demon mitä kuulostaa, kun torvi vuotaa.
 
Kovin paljoa en uskalla kotona enää näin illalla töräyttää, mutta kaipa siitä jotain ääntä rupeaa tulemaan kun aikansa treenaa. Suukappale on kyllä aika armottoman iso, tuntuu että sinne mahtuu nenäkin :)
 
Tuubassa kuten muissakin vaskissa on tärkeää, että puhalluksen isku lähtee palleasta ja kurkku avoimena "haaa". Ilma tulee avointa rööriä pitkin pallealihasten puristamana huulin asti. Ehkä tuubassakin kannattaa soitella pitkiä ääniä, niin kivaa kuin se onkin töräytellä iskuja kuten useimmat nuotit kertoo. Tuuba-asiantuntijat neuvokoot lisää.