Puhaltimet ›

Rohkaistuin lopultakin yrittämään soittaa oikeaa puupuhallinta, ja menin hankkimaan alttofonin. Yllätyin miten nopeasti pystyin soittamaan toivelaulukirjatason sävelmiä. Taustalla on kyllä että sormitukset löytyvät melkein luonnostaan nokkahuilun ja midiohjaimen takia. Mutta tajuan kyllä, että ansatsin kanssa on ongelma. Alin oktaavi soi ihan kohtuudella, pääsen ihan alas asti kyllä. Toinen oktaavi on ongelmallinen. Sävelmiä soittaessa pääsen kyllä sinne toisen oktaavin d:n ja e:n nurkille, mutta muuten en löydä yhtä suun asentoa jolla molemmat oktaavit soisivat. Eikä se toinen oktaavi muutenkaan soi yhtä hyvin. En myöskään saa pelkästä suukappaleesta soimaan a:ta niinkuin kuulemma pitäisi, vaan kyllä se jää selvästi alemmas.
 
Yksi juttu on, että en pysty pitämään ylähampaita kiinni suukappaleessa. Ne tärisevät siinä niin, että hirvittää. Siksi minulla tulee siihen huuli väliin. Jotain on myös pielessä kun niska tuntuu tulevan tavallista kipeämmäksi (vaikka yritän etten työntäisi päätä eteenpäin).
 
Foni on Yamaha, ja suukappale se mukana tuleva 4C, lehti on 1.5, onko liian löysä?
 
Onko muuten tietoa opettajasta pääkaupunkiseudulta, jolta voisi hakea opastusta juuri näihin juttuihin.

Tuohon suukappaleesta hampaisiin johtuvaan tärinään voi hakea helpotusta sellaisella soitinliikkeistä saatavalla kumityynyllä (vai mitä silikonia lieneekään). Niissä tyynyissä on tarrapinta valmiina joten senkun putsaa suukappaleen ja laittaa kiinni.
 
Niitä on sitten vielä eri paksuisia, oiskohan ollu jostain yhdestä millistä alaspäin. Maksaa jotain 0,5-1 e.

Tuohon suukappaleesta hampaisiin johtuvaan tärinään voi hakea helpotusta sellaisella soitinliikkeistä saatavalla kumityynyllä (vai mitä silikonia lieneekään). Niissä tyynyissä on tarrapinta valmiina joten senkun putsaa suukappaleen ja laittaa kiinni.
 
Niitä on sitten vielä eri paksuisia, oiskohan ollu jostain yhdestä millistä alaspäin. Maksaa jotain 0,5-1 e.
 
Kiitos tiedosta, täytyy kokeilla.
 
Vaihdoin kakkosen lehteen, siitä on ollut apua noihin muihin ongelmiin, ja nyt rupeaa muutenkin tuntumaan että ansatsiin alkaa löytyä puristusta sivulta päin (niinkuin ymmärsin että pitäisi olla).

Joo, sivuiltahan sitä pitäis koittaa puristaa. Mulla esim. tenorin kanssa ylähampaat vaan "lepää" siinä suukappaleen päällä. Eli suukappale on lähinnä ansatsin varassa, tai mitenkä tuota nyt kuvailisi. Alahampaat kuitenkin tukevat kevyesti alahuulta, mutta pääasiallinen puristus tulee sivuilta. Ei ole tarvinnut sätkäpaperivirityksiä tai muuta käyttää alahampaiden päällä sen jälkeen kun tuohon tyyliin opettelin soittamaan.
 
En tiedä sitten miten tilanne eroaa alton kohdalla. Tosin, kuulin klarinetin soitostakin sellaisen jutun, että tuo "ylähampaat lepäävät suukappaleen päällä" on se mihin pitäisi pyrkiä. Ja siinähän se puristus on ainakin omasta mielestäni vielä kovempi kuin fonissa.
 
Hankalia nämä ansatsiasiat, mielellään ei sanois mitään kun ei alan ammattilainen ole, että ei tulis ainakaan neuvottua väärin.
 
Kannattaa myös kokeilla välillä sellaista että soittaa vähän jäykemmällä lehdykällä, mutta vähemmän aikaa, kehittää voimaa siihen ansatsiin. Alkuun kannattaa myös pitää niitä välipäiviäkin että ehtii paikat palautumaan (vähän niinku lihasten treenauksessa noin yleensäkin on tapana).

Joo, sivuiltahan sitä pitäis koittaa puristaa. Mulla esim. tenorin kanssa ylähampaat vaan "lepää" siinä suukappaleen päällä. Eli suukappale on lähinnä ansatsin varassa, tai mitenkä tuota nyt kuvailisi. Alahampaat kuitenkin tukevat kevyesti alahuulta, mutta pääasiallinen puristus tulee sivuilta. Ei ole tarvinnut sätkäpaperivirityksiä tai muuta käyttää alahampaiden päällä sen jälkeen kun tuohon tyyliin opettelin soittamaan.
 
En tiedä sitten miten tilanne eroaa alton kohdalla. Tosin, kuulin klarinetin soitostakin sellaisen jutun, että tuo "ylähampaat lepäävät suukappaleen päällä" on se mihin pitäisi pyrkiä. Ja siinähän se puristus on ainakin omasta mielestäni vielä kovempi kuin fonissa.
 
Hankalia nämä ansatsiasiat, mielellään ei sanois mitään kun ei alan ammattilainen ole, että ei tulis ainakaan neuvottua väärin.
 
Kannattaa myös kokeilla välillä sellaista että soittaa vähän jäykemmällä lehdykällä, mutta vähemmän aikaa, kehittää voimaa siihen ansatsiin. Alkuun kannattaa myös pitää niitä välipäiviäkin että ehtii paikat palautumaan (vähän niinku lihasten treenauksessa noin yleensäkin on tapana).
 
Sitä ongelmaa, että purisin alapuolelta, en ole itsessäni huomannut.
 
Olikin mielessäni, että menen ostamaan 2.5 vahvuisia lehtiä, ja kyselen samalla tarraa siihen suukappaleen päälle.
 
En olisi niin huolissani vaikka saisin vääriä neuvoja. En ole kuolemanvakavasti liikkeellä tässä, vaan enemmän pelimannimielessä. On ollut aika hieno tunne huomata että oikeallakin soittimella (midiohjaimen jälkeen) pystyn soittelemaan kaikenlaista. Ja yritän kyllä löytää jonkun neuvomaan ennen pitkää.

No niin, kävin yhdellä tunnilla, alkoi vähän seljetä. Suukappale oli aivan liian syvällä suussa. Nyt pysyy hampaat paikallaan, ei tärise, ja toimii myös paljon vähemmällä puristamisella. Toinen oktaavikin alkaa soida. Tuntuu että tuli aluksi tehtyä kaikki mahdolliset virheet.

Täällä olis myös yksi aloitteleva alttofonisti. Huilua olen tosin soittanut kymmenisen vuotta, joten jonkinlaista pohjaa foninkin soittoon löytyy. Tässä olis nyt joitakin pieniä ja vähän isompia ongelmia, joihin toivoisin vastauksia/vinkkejä kokeneemmilta fonisteilta.
Ensinnäkin, kuuluuko lehti irrottaa suukappaleesta soittamisen jälkeen vai saako olla paikallaan myös soittokertojen välillä? Itsellä nyt ei (vielä) noita ylimääräisiä lehtiä pahemmin löydy, niin eipähän vaihdellakaan tarvitse. Kuinka herkkiä nuo lehdet muuten on?
Vähän suurempi ongelma onkin sitten ihan soittamisessa, lähinnä juuri tuossa ansatsissa. On ihan mahdotonta saada virettä pysymään kakkosoktaavissa. En vaan millään saa puristettua ansatsia tarpeeksi tiukaksi. Saattaa tietenkin olla että tähän mitään varsinaista ratkaisua ei edes ole, vaan täytyis vaan yrittää harjoitella ja mahdollisesti jollain tunnillakin käydä, jotta tietäis onko joku perusasia pielessä. Hyviä neuvoja otan kuitenkin ilomielin vastaan!

^
 
Lehden säilyttämiseen on tapoja yhtä paljon kuin soittajiakin, mutta yleisimmät tavat taitavat olla joko suukappaleeseen jättäminen tai laittaminen erityiseen lehdykkäkoteloon. Itse suosin ensimmäistä. Suositeltavaa on kuitenkin kuivata se lehti ja suukappale soittamisen jälkeen, IMO. Ja suukappale kielineen laitetaan tietysti koteloonsa/suojukseensa. Kysymystä lehtien herkkyydestä en oikein ymmärtänyt, mutta vähänkin hajonnut kieli on yleensä entinen kieli.
 
Kakkosoktaavin vire on treenauskysymys. Ohimennen mainittakoon, että suurimmassa osassa saksofoneja D on toisessa oktaavissa oletusarvoisesti epävireessä, vaatien enemmän vaivaa. Ansatsiongelmaan auttaa myös varmasti osaavalla opettajalla käväiseminen.

Meikä on niin hifistelijä että huuhtelen ja pyyhin kuivaksi lehdykän ennen lehdykkäkoteloon laittamista. Mutta kukin tavallaan.
 
Niin, kannattaa varmaan löysätä kiristin kunnolla jos tykkää säilyttää lehdykkää suukappaleessa, ettei tuu siitä kammion reunasta painaumaa siihen lehdykän alapintaan. Voipi aiheuttaa sointiongelmia jossain määrin jos ei sitten saakkaan joku kerta samaan kohtaan sitä lehteä kiinni. Tämä epätasaisuus on tosin korjattavissa helposti esim. 600:lla hiomapaperilla. Laittaa paprun esim. peilin/lasilevyn päälle ja pyyhkäisee lehdykkää siinä pari kertaa syiden mukaisesti.

Hmm. Ajattelin, että huilunsoiton ansiosta ongelmia eivät fonin kanssa aiheuttaisi niinkään sormitukset eikä hengitystekniikka, vaan lähinnä erilainen puhallustapa. Nyt kuitenkin joku tuossa hengityspuolessa mättää. Tavallaan tuntuu, että ilmaa on keuhkoissa liikaa, eikä sitä saa puhallettua tarpeeksi pois. Tästä seuraa sitten hengittämisen tarve melko usein ja hengästyminen. Samanlaiseen ilmiöön olen törmännyt nokkahuilua soittaessani, jossa tarvittava ilmamäärä on selvästi pienempi kuin huilussa. Luulin että fonin kanssa olis ennemminkin päinvastoin.
Oliskohan täällä muita sekä huilua että saksofonia soittaneita (tai soittavia), olis mielenkiintoista kuulla onko jollain samanlaisia kokemuksia?

Minäkin olen aiemmin soittanut huilua ja alttofonia nyt noin vuoden. Ihan aluksi (pari ekaa viikkoa?) tuntui, että ilma loppuu kesken. Sitten tuli tuo sama vaihe, että tuntui, että keuhkot on täynnä ilmaa. Päättelin tämän johtuvan siitä, että aluksi en oikein osannut puhaltaa ja jotenkin sain hukattua ilmaa. Sitten hetken kuluttua sain vähän paremmin puhallettua, eikä ilmaa tarvinnut niin paljoa. Toisaalta, ajattelin myös, että foni tarvitsee paljon ilmaa huiluun verrattuna ja sen takia varmaan otin sitä liikaakin (otetaan varmuuden vuoksi, ettei vaan lopu kesken). Nyt tuntuu, että osaan hiukan paremmin säännöstellä.
 
Ansatsista olen varmaan huono neuvomaan, mutta ainakin alussa soitonopettajani kysyi vähän väliä "ethän purista leualla" ja vahti ettei leukani tunge eteenpäin... Tiedän vieläkin puristavani turhan paljon ylähampailla.

Huilua en ole itse vielä ikinä kokeillut, mutta fonin kanssa tuntuu tässä asiat vähä vähältä etenevän. Opettajan luona käymällä löysin ansatsin vähän parempaan kuntoon ja täältä mnetistäkin sain lisää neuvoja. Oma kokemukseni on nyt että todellakaan ei pidä puristaa, ei juuri ollenkaan, ellei nyt sitten sivuilta. Toisen oktaavin saa soimaan pallean avulla, ei puristamalla. Lehdelläkin on merkitystä, liian löysässä on ruma ääni ja llian kireää on vaikea saada soimaan. Mutta todellakin, nämä ovat muutaman kuukauden soittaneen omia kokemuksia, eivät mitään neuvoja.