Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Deafheaven. Tältä postmetal/blackmetal/shoegaze/blackgaze (lol) -yhtyeeltä julkaistiin tänään uusi levy "Lonely People with Power."
 
Vuoden 2015 New Bermuda oli yksi parhaita sen ajan metallilevyjä ja 2021 ilmestynyt Infinite Granite taas rauhoitti tilannetta; rääkymiset ja blastbeatit jäivät pois yhtyeen keskittyessä enemmän tuohon shoegaze-puolen rockiin ja puhtaaseen lauluun.
 
Nyt uudella levyllä mennään taas kovaa ja korkealta ja metallisuus on tuotu takaisin. Pari kuuntelua takana vasta, joten ei vielä mitään kaikenkattavaa tuomiota, mutta todella hyvä hipstermetal-levy jälleen. Kappaleiden pituuksia on onneksi hieman suitsittu aiempiin albumeihin verrattuna, eikä mennä sinne 10+ minuuttiin. Tosin Infinite Granite -tyylin puhtaita lauluja olisin ottanut enemmänkin vastaan.
 
Revelator lähtee kuin hauki rannasta ja pistää jalan vipattamaan https://www.youtube.com/watch?v=1fVw2X6G_mk
 
Winona on oikein kaunis kappale tunnelmasta toiseen https://www.youtube.com/watch?v=qbt2B65JPEY
 
(en oikein ymmärrä näitä laiskoja looppaavia youtube-videoita, eikö enää jakseta tehdä edes tekoälyllä kokonaisuutta. Täytyy vain jotain pistää videolle pyörimään, että voidaan ladata biisi youtubeen omissa nimissä. Ellei näissä ole Deafheavenin tapauksessa jokin teema/tarina olemassa, jonka kokonaisuus selviää vain kaikki klipit katsomalla ja yhdistelemällä)

Sain kans vihdoin aikaiseksi kuunnella tän uusimman läpi ja oli kyllä äkkiseltään oikein erinomainen tuotos. Iski jopa ainakin melkein yhtä kovaa kuin State Faultsin Children of the Moon, joka taas on mun kirjoissa ehkä jopa paras viime aikoina julkaistu raskaamman musiikin levy. Vähän lyhyemmät biisit on myös positiivista kehitystä.
 
Viime kesänä pääsin myös todistamaan Deafheavenia livenä jollain klubilla Shibuyassa kun satuin olemaan Tokiossa just silloin kun vetivät Aasian kiertueellaan pari keikkaa Japanissa. On muuten aivan helvetin hyvä ja intensiivinen livebändi.

Laitoin soimaan aamupalan lomassa. En kuuntele keskittyneesti, vaan luen Hesaria samalla ja kirjoitan myös tätä, mutta ihan voisin sanoa tykkääväni.

On kyllä perkeleen kova tämä uusin. Ei yhtään huonoa hetkeä koko platalla, tykitystä alusta loppuun. On myös aika perhanan raskas levy heittää sen edellisen hempeilyn jälkeen. Onneksi niin, näissä nämä on parhaimmillaan.