| Aihe: Helloween | |
|---|
|
Lisätäänpä ketju vanhasta suosikista kun tuli viimein hommattua Keeper 2:n cd:nä.Aiemmin hankin tuon Keeper Legacyn joka ei paha lätty ole sekään.Mutta Keeper I&II on kyllä klassikkostatuksensa ansainneet.Ei ole kikkeli/sankari/mikäliehevimetalliin oikein mitään musiikillista lisättävää näiden jälkeen.Tunnistettavista osista (mm.Maiden,speed metal) Helloween kasasi näillä levyillä kasaan oman genrensä perusteet.
Puolivallattomasti ja hieman kärjistäen voisin todeta ,että kun molemmat Keeper-levyt kuuntelee on kuullut myös melkoisen osan mm.Stratovariuksen tuotantoa - näin eritoten sovitusratkaisujen osalta
"I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" |
|
Helloween ansaitseen tosiaan oman ketjunsa. Oma suosikkini jo vuosien takaa, olisko jotain 15 vuotta fanitusta takana. Miehistö vaihtuu mutta Michael Weikath on ja pysyy, Mr Helloween vähän samalla tapaa kui W. Axl Rose Gunnareissa. Keeperit loistavia levyjä kaikki. Uudemmasta tuotannosta The dark ride toimii parhaiten, varsinkin nimikkopiisissä on sitä jotain. Harmittaa että missasin viimeiset Suomen keikat.
"Nuotin vieressä on tilaa..." |
|
Helloween ansaitseen tosiaan oman ketjunsa. Oma suosikkini jo vuosien takaa, olisko jotain 15 vuotta fanitusta takana. Miehistö vaihtuu mutta Michael Weikath on ja pysyy, Mr Helloween vähän samalla tapaa kui W. Axl Rose Gunnareissa. Keeperit loistavia levyjä kaikki. Uudemmasta tuotannosta The dark ride toimii parhaiten, varsinkin nimikkopiisissä on sitä jotain. Harmittaa että missasin viimeiset Suomen keikat.
Niin eihän se Markus Kroskopffkaan minnekään oo mennyt?
Imperanon influences lay strong under the style of Children of Bodom, but imo they are no COB II: just consider the difference in guitar techniques , in temperament, and above all in drumming. Great drumming by Jaakko Nylund who is a founder member of t |
|
Niin eihän se Markus Kroskopffkaan minnekään oo mennyt?
No ei ole ei, Michaelin kanssa jaksavat painaa eteenpäin.
"Nuotin vieressä on tilaa..." |
|
Pitkäaikainen suosikki monen muun joukossa. Helloween osaa hoitaa oman tonttinsa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tosin viimeinen kokoonpano ei enää tähän kykene. Dark riden jälkeen mentiin pahemman kerran metsään miehistön muutoksella.
Keeperit toki ansaitsevat statuksensa mutta niiden yläpuolelle joudun henk.koht. nostamaan Time of the oathin ja the dark riden. Niissä on yksinkertaisesti sellaista raakaa meininkiä, johon ajan hammas ei pääse puremaan. Keepereistä parhaimman terän aika on jo syönyt pois. Toki Kiske on kuningas mutta Deris vakuutti paikkansa tuolla oathilla vähän erilaisella tulkinnalla. Harmillista oli tosiaan varsinkin runpalistin vaihdos riden jälkeen, sillä Ulia ei yksinkertaisesti voi korvata.
Mikää muu bändi ei tosiaan ole tällä saralla meikäläistä vakuuttanut ja oikeastaan kaikki muu kikkelihevi meneekin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Angel dust nyt oli melko lähellä mutta kokonaistuotanto jää aika kauas helloweenista.
Livenä ei ole koskaan tullut nähtyä ja tätä nykyä ei kokoonpanon puolesta kiinnostakaan. Uudet levytkään eivät ole oikeastaan edes maininnan arvoisia, sillä melkoista tuubaa tuntuu olevan juurikin samaisesta syytä.
Mainitsinko muuten, että uusi kokoonpano on perseestä? |
|
Itse olen ollu kyseisen pändin ystävä noin 5 vuotta. Kuuntelu lähti aikoinaan Keeppereistä ja himmailu on jatkunut myös uudemman tuotannon parissa. Keepperi Legacy oli aika suuri pettymys, mutta Gambling with the Devil on mielestäni taas aivan mahtava albumi!
Livenä olen myös pändiä käynyt katsomassa, joka kerta kun he ovat vain Suomeen kerenneet. Ei minua ainakaa tämä uusin kokoonpano yhtään ärsytä. Ehkä en oo tarpeeks Oldschooli. |
|
Muistan, kun veli osti keeper 2:n sen ilmestyessä. Luulin että Save Us biisissä laulettiin kertsissä "Seba's". Kisken ääntäminen schunina aschällä on hauskaa kuultavaa.
Helloweenia tullut fanitettua siihen asti kun Uli Kusch lähti. Master.. ja Oath ovat loistavia levyjä kuten myös Better Than Raw. Viimeksi mainitulla Kusch teki parhaat biisit, kuten Push, Revelation ja Hanful of Pain.
Helloween oli kyllä Hansenin ja Kisken käsissä parhaimmillaan. Weikath teki tykkibiisejä myös. Gamma Raysta tykkään myös Hansenin takia, mutta taso laskenut huomattavasti.
Harmi, ettei enää ole bändejä kuten Helloween Kisken kanssa ja Gamma Ray Scheepersin kanssa.
Helloweenilla myös toimii huumori todella hyvin. Rise & Fall, Game Is On, Heavy Metal Hamsters,.. |
|
Kyl se on mulle niin, että Kiske-Hansen-Weikath = Helloween. Kaks ensimmäistä Keeperiä on kyllä niin loistavaa materiaalia että.. Ne Pink Bubbles ja Chameleonkaan ei ole lainkaan huonoja mitä kaikki väittää, ehkä hiukan pitkiä vaan, että musiikkityylin muuttaminen EI tee mistään orkesterista huonoa, jos sen tekee hyvin. Deriksen aikanen Weeni ei taas oo iskeny niin kovasti. Paitsi The Dark Ride, Keeper 3 ja Gambling With The Devil toimii helvetillisesti, jotka taitaa olla niitä uusimpia. Hyvää musiikkia siis osataan sentään vielä edes jonkun verran nykypäivänä tehdä.
Nyt Heavy Metal Hamsters soimaan --> |
|
Oma tutustumiseni tapahtui The Time Of The Oathin myötä, jatkuen siitä sitten 80-luvun tuotantoon. Omat suosikkini löytyykin juuri sieltä eli Walls Of Jericho, eka Mini-LP sekä Keeperit I & II. Pink Bubblesilta löytyy todella kovia biisejä mutta kokonaisuus on melko hajanainen. Chameleonista taas tykkään todella paljon. Derisin tuotannosta en ole hirveästi tutustunut näihin 2000-luvun levyihin muutamia irtobiisejä lukuunottamatta. The Dark Riden biisit kuulosti aika paskalta, "Mrs. Godia" vihasin ensikuulemalta, nyt se kuulostaa jo ihan menettelevältä, "King For A 1000 Years" olikin yllättävän kova. 90-luvun tuotannosta tykkään kyllä myös helvetisti, ja minusta saisivatkin livenä keskittyä soittamaan tuon ajan klassikoita kuten "Sole Survivor", "Where The Rain Grows", ja jättää ne I Want Outit ja Future Worldit Gamma Rayn hoidettavaksi, kun mielestäni Derisin ääni ei niihin niin hyvin sovi. |
|
Onhan tuo loistava yhtye. Walls of Jericho kirkkain timantti. Siinä on kyllä melkoinen levy, vauhtia ja kunnon asennetta. Myös nykyään cd-versiossa muknana oleva Helloween EP on vähintään samaa tasoa. Keepperit tietty myös mainioita, varsinkin ekalla on muutamia bändin parhaita kappaleita (varsinkin ylimahtava I'm Alive, ne loppu soolot!). Noiden jälkeen homma vähän notkahti, mutta kyllä Time of The Oath on ihan pätevä kokonaisuus ja muiltakin levyiltä löytyy mainioita haja kappaleita. Mutta onhan se niin, että Hansen teki tästä bändistä maagisen.
Joku tuossa mainitsikin, että nyky Helloween ei kiinnosta. Ei, ei studio julkaisujen johdosta, mutta livenä bändi on kyllä edelleen tiukka. Gamma Rayn kanssa tehdyn yhteiskiertueen keikka oli todellinen helmi, vaikka paikkana olikin ankeaa ankeampi kaapelitehdas. Alkuunhan nykykokonnpano oli keikoilla ihan hukassa, mutta muutama vuosi yhdessä teki eetvarttia ja nykyisellään toimii todella hyvin. Niin klassikot kuin uudempikin matsku toimii todella hyvin. Kannattaa käydä katsastamassa, jos jossain vaiheessa taas täällä pyörähtävät (ja ei ole ollut välissä liikaa miehistön vaihdoksia...). |
 trent
22.08.2008 21:36:25 (muokattu 22.08.2008 21:36:50) | |
|
Mitäs tästä vanhasta kestosuosikista sanoisi. Hyvin toimii vuodesta toiseen, miehistönvaihdosten jälkeen on aina joutunut totuttelemaan. Suosikkilevyjäni on Time of the Oath, Better than raw, Keeper 2. Chameleonin tyrmäsin aikoinaan täysin, pitäisi löytää se jostain ja kuunnella mitä siinä olikaan vikana... muu tuotanto toimii kyllä vanhimmasta uusimpaan. Kerran on livenäkin nähty tällä nykyisellä kokoonpanolla eikä pahemmin valittamista jäänyt.
Tuplaveeteeäf. |
|
Keeper of the Seven Keysit 1&2 ovat ylittämättömiä mestariteoksia ja täydet pisteet ansaitsevia klassikkolevyjä. Muustakin tuotannosta löytyy helmikappaleita mutta yksikään Derisin aikainen levy ei ole kokonaisuutena niin hyvä että löytyisi omasta hyllystä. Time of the Oath ja the Dark Ride ovat parhaat noista Derisin aikaisista. |
|
Omistan Keeper 1 ja 2. Kakkonen on kyllä perkuleen hyvä. Ykkönenkin on hyvä.
Screw you guys! Im going home. |
|
Meikäläisellä Hellot on pysyneet kyllä suosikeissa lähes 15 vuotta ja nimenomaan kolahtivat täysillä vasta sitten, kun Andi Deris putkahti bändiin, joten jaan tässä varmaan sen verran mielipiteitä. Ja syy miksi mies kolahtaa on juuri se, ettei lauluääni ole niin samankaltainen, kuin monella tämän genren kiljukaulalla, vaan löytyy se mahtava raspi sieltä äänestä. Ja mitä levyihin tulee, välillä on ollut kuraakin, mutta viimeisin levy oli kyllä positiivinen yllätys ja melkein nousee suosikkini Master Of The Ringsin rinnalle.
Keikoillakin on tullut alvariinsa rampattua, kun tänne päin ovat tulleet, paitsi tänä kesänä. Oliko meininki vielä yhtä energistä?
"If you shake my hand, better count your fingers.." |
|
Meikäläisellä Hellot on pysyneet kyllä suosikeissa lähes 15 vuotta ja nimenomaan kolahtivat täysillä vasta sitten, kun Andi Deris putkahti bändiin, joten jaan tässä varmaan sen verran mielipiteitä. Ja syy miksi mies kolahtaa on juuri se, ettei lauluääni ole niin samankaltainen, kuin monella tämän genren kiljukaulalla, vaan löytyy se mahtava raspi sieltä äänestä. Ja mitä levyihin tulee, välillä on ollut kuraakin, mutta viimeisin levy oli kyllä positiivinen yllätys ja melkein nousee suosikkini Master Of The Ringsin rinnalle.
Itsekin allekirjoitan tämän tekstin, sillä Helloween iski minulle juuri Master of the Ringsin kohdalla. Se ja Time of the Oath ehdottomasti Helloweenin parhaimmistoa. Viimeisin tuotanto Dark Riden jälkeen ei oikein napannut, mutta uusin levy oli kyllä erittäin positiivinen levy joka nosti taas kiinnostuksen Helloweenin mahdollista uutta tuotantoa kohtaan. |
|
Helloweeniä on tullut siitä asti kuunneltua kun sokkona lainasin kirjastosta Keeper Of The Seven Keys part 2 levyn, samalla kertaa mukaan tarttui Megadethin Peace sells but whos buying, joten ei hassumpi reissu ollut se, varsinkaan kun en tiennyt yhtään mitään näistä bändeistä joskus ysärin alussa. Pettymys oli aluksi suuri, kun uudella Master Of The Rings albumilla lauloi hieman oudon kuuloinen laulaja. No pääsin siitä yli ja tämä Deriksen aikainen matsku on kolahtanut kyllä lähes yhtä kovaa.
Suosikkini Deriksen ajalta on joko The Dark Ride tai toi Deris debyytti. Suosikikseni yksittäisistä biiseistä on noussut King For a Thousand Years Legacylta. Siinä on biisi, joka olisi mahtunut vaikka Keeper 2:lle. Tuolta levyltä lisäksi mahtavalta kuulostaa Occasion Avenue. Harmi, että tuolla levyllä on pari melko heikkoa biisiä, muutenhan se ois loisto levy. Tämä uusin on kokonaisuudessaan erittäin hyvä levy, Ehkä sellainen timanttinen huipennus puuttuu, mutta hienoja biisejä levy täynnä.
Nykyään Helloween on turhan aliarvostettu bändi. Kaiken maailman kopiot keräävät toisinaan suurempaa suosiota.. |
|
Keeppereistä pidän ja se uusi kitaristi Gestner on vaihteeksi todella melodinen ja tyylitajuinen soittaja. Kuunnelkaa vaikka as long as i fall -kappaleen soolot. :)
Sinänsä en oikein pidä niistä jutuista mitä bändin sisällä on tapahtunut. Roland Grapowkin sai kuulemma potkut samaan tapaan kuin kainulainen stratoista eli tekstarilla ja kiske sai kuulla potkuistaan managerin kautta. Hansenkin lähti siksi että homma ei tuntunut enää bändiltä vaan vanhat bändikaverit alkoikin olla "yhtiökumppaneita". Mutta musa kolahtaa ja sehän on pääasia. :)
"There's no roll!
They forgot the roll and they only kept the rock. The roll's the whole damn thing dude, the rock is nothing, deal with it, the roll is king. Unfortunately most cats don't get behind the roll." -Keith Richards |
 Basil79
27.08.2008 22:46:42 (muokattu 27.08.2008 22:48:45) | |
|
No Kisken lähdön aikoihinhan bändi oli aika riitainen muutenkin. Kiske ei tainnut olla kovin tyytyväinen powermetallijuttuihin ja olisi halunnut viedä bändiä siihen suuntaan mitä on sittemmin touhuillut eli omasta mielestäni melkoista tuubaa. Varmaan jotain vaikutusta oli myös sillä rumpalin kuolemalla. Master Of The Ringshän oli sitten vastaus mitä muu bändi halusi tehdä. Chameleonhan edusti sitä suuntaa johon Kiske ilmeisesti halusi.
Harmillista tuo Hansenin aikainen lähtö bändistä. Omasta mielestäni tuo Gamma Ray on kuitenkin täysin yhdentekevä bändi, vaikka muutama ihan jees biisi mahtuu sinnekin. Hansenin lauluäänestä en pidä yhtään. Siksipä tuo Walls Of Yerichokin on jäänyt ainoaksi Helloween albumiksi, jota en pysty kuuntelemaan, vaikka sitä usein hehkutetaankin.
Olisi muuten mukava lukea Helloweenistä jokin elämänkertakirja. Ilmeisesti tällaista ei ole julkaistu. Kirjoitettavaa ainakin riittäisi. |
|
Harmillista tuo Hansenin aikainen lähtö bändistä. Omasta mielestäni tuo Gamma Ray on kuitenkin täysin yhdentekevä bändi, vaikka muutama ihan jees biisi mahtuu sinnekin. Hansenin lauluäänestä en pidä yhtään. Siksipä tuo Walls Of Yerichokin on jäänyt ainoaksi Helloween albumiksi, jota en pysty kuuntelemaan, vaikka sitä usein hehkutetaankin.
Gamma Rayn ongelma on epätasaiset levykokonaisuudet, vain No World Order toimii kunnolla. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että biismateriaaliltaan bändi menee Helloweenin ohi ja rytinällä. Biisit kuten Lust for Life, Heaven Can Wait, One with the World, No Return, Rebellion in Dreamland, Man on a Mission, Land of The Free, Tribute to the Past ja niin edelleen ja niin edelleen ovat yksinkertaisesti niin loistavia, ettei paremmasta väliä.
Kannattaa mutten katsastaa Gamma Rayn kolme ekaa levyä, siellä ei Hansen laula vaan loistava Ralf Scheepers (joka nykyään tuhlaa lahjojaan Primal Fearissa). |
|
Gamma Ray on aina kuulostanut meikäläisen korvaan huonolta kopiolta Helloweenista. Toki tykkään monesta heidän kappaleestaan mutta pääosin levyt ovat liian mielikuvituksettomia ja kappaleet itseään toistavia. Sellainen keskiverto powerbändi, joka ei ole koskaan tehnyt mitään sen suurempaa vaikutusta. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
