Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Uusi levy nyt kahdesti kuunneltu läpi. Huomaa mitä useammin tätä levyä kuuntelee niin joka kuuntelu kerralla se iskee paremmin ja paremmin. Erittäin hyvä levy ja hipoo aivan Sonatan parhaimistoa!

Don666: Uusi levy nyt kahdesti kuunneltu läpi. Huomaa mitä useammin tätä levyä kuuntelee niin joka kuuntelu kerralla se iskee paremmin ja paremmin. Erittäin hyvä levy ja hipoo aivan Sonatan parhaimistoa!
 
Ei tuo nyt huono ole mutta paluuta vanhaan on ehkä lähinnä soundeissa ja tempoissa.
Killeririffit loistaa taas poissaolollaan niin kuin ne mukaansa tempaavat biisitkin, First in line taisi olla paras mitä tällä oli tarjottavaa.
 
Parempi tämä on kuin Talviyö, ehkä jaettu sija Ninth hourin kanssa toiseksi "huonoimman" sijalle.

Akiman: Eli toisin sanoen 3/5 levykin on jo hyvä levy, toisin kuin esimerkiksi erään toisen kirjoittajan Bruce Dickinson -arvion kommentit antoivat ymmärtää, kun levy oli saanut pisteitä 3/5 ja monet tuntuivat ajattelevan, että kirjoittaja vihasi levyä.
 
Jaa ainakin omasta mielestäni tuo 3/5 voisi tarkoittaa enemmänkin että olisi sellainen keskitason "ihan ok"-sarjan levy kyseessä. En siis ajattelisi että arvostelija jotenkin vihaisi sitä. Sitten vasta ajattelisin jos olisi antanut 1/5... Btw kiitos selvennyksestä kun itsekin olen Soundin pitkäaikainen tilaaja ja levyarvosteluiden lukija. Sori jos meni kovin off-topikiksi.
 
Mitä itse Sonatan uutuuteen tulee niin yllättävän pirteän kuuloista poweria (vai miksi tätä nyt kutsuisi) tällä kertaa. Vasta toinen kuuntelu menossa joten en vielä anna lopullista arvosanaa. Ainakin edelliset 2 levyä peitotaan tällä...

Don666: Uusi levy nyt kahdesti kuunneltu läpi. Huomaa mitä useammin tätä levyä kuuntelee niin joka kuuntelu kerralla se iskee paremmin ja paremmin. Erittäin hyvä levy ja hipoo aivan Sonatan parhaimistoa!
 
En nyt ihan noin pitkälle menisi, että hipoo parhaimmistoa, kun ainakin lonkalta bändillä on puolen tusinaa parempaakin albumia. Mutta aikahan sen sitten näyttää. Kuitenkin n. neljän kuuntelun perusteella asettuu sinne hyvän keskitason tuntumaan, kokonaisuutena potkii kumoon ainakin Talviyön, Ninth Hourin ja Stones Grow Her Namen. Pariah's Childilla on jokusen tyylitajuttoman jokelluksen sijaan vastapainona muutama niin helvetin hieno biisi, kuten Blood, Take One Breath, Larger than Life ja What Did You Do in the War, Dad?, ettei uutukainen yksittäisten biisien osalta ihan vielä vedä vertoja sille.
 
Mutta paranee kuuntelulla kyllä, esim. aloitusraitaa en ollut kuunnellut uudelleen taas hetkeen mutta noin levyn aloituksena ja uusin korvin kokonaisuuteen istutettuna yllätyin, että tässähän on menoa ja hyvä kertsi, ei aiemmin kuulostanut näin hyvältä. Joten mahdollisuutena on, että muistakin kappaleista kuoriutuu uusia kerroksia vielä.
 
Pääasiassa tempo pysyy kivana läpi levyn, joskin muutamaan ralliin (vaikkapa Cure for Everything, Shah Mat) olisi kaivannut sen viimeisen kunnon kerrasta iskevän koukun tai kekseliään, vahvan melodian joka on aina ollut läsnä Sonatan ässävedoissa. Californian simppeli yhden rivin kertosäekoukku toimii ja jonnekin väliosiin löydetty taas odottamatonta kurvia ja käännettä.
 
Jos jotain erottuvia suosikkeja, niin Dark Empath kasvattaa osakkeitaan joka kerta, muutenkin koko Caleb-saaga on vaan niitä omia lemppareita aina vaan. Tässä tosiaan pysytellään sielä synkänpuoleisemmassa progetuntumassa.
 
Ja Angel Defiled. Aivan mahtava rytmitys, tempo jne. ja sellaista teatraalista meininkiä ja Kakolta vokaaleilla leikittelyä, joten kiilaa tällä hetkellä levyn ykköseksi. Joskus nämä bändin erilaiset hassuttelut ja kurvailut ovat menneet metsään, mutta nyt tuli tyylikkään loistava biisi.

Kolme kertaa levyn kuunnelleena voi sanoa että ei se Kakko paskaa puhunu.
Paljon tuplia ja hyvää menoa. Hitaammaat ja progemmat biisi sopii hienosti väliin.
Ollut vähän sellainen ajatusmaailma että oli helppoa haukkua Sonataa, mutta ei enää.
 
Ollaan selvästi tultu takas ruotuun.
 
Loistava levy ja hyviä biisejä.
Kiitos Kakolle ja muille että pääsi 20v takaisiin fiiliksiin.
 
Edit: kovin levyn sitten Reckoning Nightin. Huh huh.

Nyt oli kyllä positiivinen yllätys. Sonata oli nuoruusvuosina ehkä kovinta ikinä, joten lämmittää kyllä kovasti että uusimmalla levyllä on vanhaan meininkiin palattu ja vielä onnistuneesti. Hyvää työtä!

Kyl näin on, et se hieno Sonata palasi takaisin. Turhan kauan vaan siinä meni.

Tämä uutukainen taisi olla ensimmäinen uusi Sonatan albumi, jonka kuuntelen sitten Unian julkaisun ja pakko kehua, näin kahden kuuntelun jälkeen, että albumi oli todella positiivinen yllätys! Hyviä biisejä läpi levyn ja levy kantaa siivillään loppuun saakka. Omasta mielestä 19/20 levystä levyn toisiksi viimeinen kappale on useasti täyttä täytehuttua, mutta ainakin itselle upposi, tässä slotissa oleva kauniin melodian omaava biisi. Aika näyttää tottakai, miten albumi kestää kuuntelua, mutta ensivaikutelmat lupaavat!

Harmittaa vaan ku vinyylijulkasut on monesti tällasia; Komea Gatefold, mutta ei mitään kunnon vihkosta sisällä muuta ku hepponen paperi jossa lyriikat.
Vastakohdaksi hyllystä löytyy esim. eka painos Goodbye Yellow Brick Roadista, jonka sisältä löytyy 20 sivunen vihkonen lyriikoineen ja komeine kuvineen.

Uutta kuunnellessa tulee vaikutelma, että säveltäjällä ei ole varsinaisen sävellystyön jälkeen riittäneet paukut enää laulusuorituksiin. Liian monet biisit kuulostavat paikoin karaokeraidoilta. Valtavastihan (ja ihan poskettoman kovahan Suomesta tulevan hevin taso edelleenkin on) levyllä on hyvää, mutta onko pysytty enää rock-bändin kontekstissa.

Tjaa. Vaikka levyarvosteluna kritisoin tuota Soundin versiota, niin yleisfiiliksenä levystä jäi kyllä enemmänkin samanlaisia ajatuksia.
 
Olisin kovasti halunnut pitää tästä levystä, mutta minulle "luvattiin" paluuta perinteisen Sonatan power metal-juurille. Levyn kuunneltuani fiilis vertautuu siihen, että minulle on luvattu jossain pippaloissa "alkumaljadrinkki" ja tarjoiltu hanavedellä lantrattu kossushotti. Kyllähän se periaatteessa määritelmän täyttää, mutta niih.
 
No, olihan siellä sentään biisien tempot (temmot?) suurin piirtein kohdallaan. Suunta on oikea, mutta matkaa on vielä reilusti jäljellä.

dajackal: Tjaa. Vaikka levyarvosteluna kritisoin tuota Soundin versiota, niin yleisfiiliksenä levystä jäi kyllä enemmänkin samanlaisia ajatuksia.
 
Kovasti tuo jakaa niin arvosteluissa kuin kuulijoissa mielipiteitä.
Edelleen vaan itselle puuttuu tältäkin levyltä ne biisit jotka pakottaa nappaamaan kitaran ja soittamaan mukana. Siinä mielessä näiltä uudemmilta
vain Days of grays ja Pariahs child on olleet joidenkin biisien osalta poikkeuksia.Angel defiled on kyllä aika kivaksi osoittautunut Linen jälkeen.
 
Kontiak: Uutta kuunnellessa tulee vaikutelma, että säveltäjällä ei ole varsinaisen sävellystyön jälkeen riittäneet paukut enää laulusuorituksiin. Liian monet biisit kuulostavat paikoin karaokeraidoilta. Valtavastihan (ja ihan poskettoman kovahan Suomesta tulevan hevin taso edelleenkin on) levyllä on hyvää, mutta onko pysytty enää rock-bändin kontekstissa.
 
Jotenkin sellainen muistikuva jäänyt että Kakko olisi vähän ruotinut itseään, olikohan Talviyön osalta, että laulusuoritukset jäivät ponnettomiksi vaikka sitähän ne suurimmaksi osaksi on olleet jo kauan.
Varmaan siinä vedetään varman päälle ettei keikoilla tarvitse vaarantaa ääntä kun jo ikääkin on. Eikä siinä mitään, sen ymmärtää.
Jos sinne sitä vaaran tunnetta haluaisi, pitäisi ottaa sessioihin ihan kunnon laulutuottaja joka uskaltaa rohkeasti piiskata ja haastaa.
 
Mutta kun ponnettomuus tuli puheeksi, pyöräytin tuossa siivoillessa Ecliptica Revisitedin läpi pitkästä aikaa ja siinä on kyllä niin paska levytys ettei sen olemassaoloa voi puolustella yhtään millään.
Alkuperäisessä ei ole vielä tänä päivänäkään mitään vikaa ja se on kestänyt aikaa todella hyvin enkä ymmärrä miksi tuollaiseen on pitänyt edes käyttää aikaa.
Tuotu muka klassikkolevy uusilla soundeilla ja löysästi vedettynä nykypäivään.
Eihän tuota mikään pakko ole kuunnella mutta toivoisin kyllä ettei Sonata nyt enempää noita revisioita tekisi.
 
Neljä ensimmäistä levyä on aika perfect juuri tuollaisena kuin ne on tehty vaikka niissä selvä kehityskaari onkin kuultavissa niin soundien, sävellysten ja sovitusten puolesta.

Juu toi ecliptican uusinta oli kyllä aivan paska idea. Melkeen huonompi ku ne acoustic adventuresit.

Fantasmic: Varmaan siinä vedetään varman päälle ettei keikoilla tarvitse vaarantaa ääntä kun jo ikääkin on. Eikä siinä mitään, sen ymmärtää.
Jos sinne sitä vaaran tunnetta haluaisi, pitäisi ottaa sessioihin ihan kunnon laulutuottaja joka uskaltaa rohkeasti piiskata ja haastaa.
 
Pitää tukutukuhevibändissä laulaja olla ilman piiskaamista ja haastamistakin. Stratovariuksessa on laulaja biisissä "I'm Still Alive" siinä kohdassa kun sanat menee "Masterplan of a new".

Kyllä tuo mun mielestä hyvä levy on. Ei siinä juuri sellaista kitaravetoista poweria ole, kuten wanhoissa hywissä biiseissä, mutta muutoin mielestäni on onnistunut paluu ruotuun. Tempoa on mukavasti, leikittelevät melodiat ja rytmit paikoin, nostan myös esille onnistuneet taustalaulut/kuorot.
 
En vain käsitä, miksi Viljasen soitto haudataan miksauksessa hyvin alas jos sen edes annetaan soittaa mitään kappaleelle merkitsevää? Onkohan Kakolle jäänyt joku alitajuntainen trauma Liimataisen touhuista. Viljanen kuitenkin sujuvasti Liimataista paikkasi konserteissa ennen vakinaistamista, ei luulisi olevan taidoista siis kiinni.

Ei se varmasti ole Viljasen taidoista kiinni. Veikkaan, että kyse on enemmän siitä, että orkesterin tyyli on muuttunut enemmän popahtavampaan suuntaan. Ihan simppeli juttu, liian ärhäkät kitarat mixissä ---> kitaravetoisempi bändi, eikä tasapainoinen pop-orkesteri : p

Oli kyllä jäätävää Kakkoa taas. Lallatellen ja jolokotellen halki levyn. Kuuntelin pari kertaa läpi ja se saa riittää.

First in Linessa hieno kitarakoukku (0:50) kuin myös Cure For Everythingissä (1:32)!
 
Vaikeammaksihan se homma ymmärrettävästi menee, jos pitää harrastuksella tuoda vielä perheelle ruoka pöytään. Toisaalta jos niitä biisi-ideoita tulee kovan yrittämisen lisäksi milloin ja missä sattuu, niin ei sille nyt mitään kolmen levyn sopparia kannata tarjota.
 
6:59 -> 8:27
 
https://youtu.be/cQt9feOCyCw?t=419

Tuossahan se vastaus tulee, miksi 2004 jälkeinen Sonata ei ole ollut samanlaista:
 
https://youtu.be/cQt9feOCyCw?t=649

Torniojaws: Tuossahan se vastaus tulee, miksi 2004 jälkeinen Sonata ei ole ollut samanlaista:
 
https://youtu.be/cQt9feOCyCw?t=649
 
Ai koska tietokoneet helpotti asiaa?