Keskustelua raskaammasta musiikista ›

zeta: Halo On Fire rullaa oikein menevästi siihen asti, kunnes kehiin viskataan lepsuudessaan pari sarjatasoa alemmassa liigassa painiva riffi latistamaan tunnelma lähestulkoon täysin. Tulee mieleen jonkun edellisen kirjoittajan mainitsema The Day That Never Comes, jossa hittibiisin ainekset hukataan täysin lopun hutturiffittelyn vuoksi.
 
En tiiä mitä riffiä tarkoitat, ittelle tuo biisi on lähes täydellisyyttä kaikkien osioiden puolesta, mutta tuon tasan viiden minuutin kohdalla tulevan heviriffin olisin voinut nakata kuuseen kun en näe sillä mitään virkaa. Mutta aika lyhyt pätkähän se on, eikä se nyt tuon The Dayn rölöpieruiluun ole minusta verrattavissa.

Miksi kesä loordit ei päätyny levylle? Keskinkertainen mutta parempi kun yksikään CD2 biiseistä pl. Spit out the bone. Yhdeksännen kuuntelukerran jälkeen päätin että jää levykauppaan.

"... desire / ... fire" -riimi bongattu. Radio Rock hyväksyy.

Tässäpä aivan mahtava video jossa Metallica esittää viime yön Jimmy Fallonissa housebandin kanssa hittinsa hieman vaatimattomampien soittimien kanssa :D:D:D
 
https://www.facebook.com/FallonTonight/videos/10154764200303896/

vantage: Tässäpä aivan mahtava video jossa Metallica esittää viime yön Jimmy Fallonissa housebandin kanssa hittinsa hieman vaatimattomampien soittimien kanssa :D:D:D
 
https://www.facebook.com/FallonTonight/videos/10154764200303896/
 
Tää puolestaan oli kova. Itse asiassa ei häviä meiningissä yhtään alkuperäiselle. Tämmönen pöhköily maistuu ainakin mulle tältä bändiltä paljon paremmin kuin "uusi" musa, joka on lopultakin aina jotenkin väkinäisen kuuloista.

bedlam: En tiiä mitä riffiä tarkoitat, ittelle tuo biisi on lähes täydellisyyttä kaikkien osioiden puolesta, mutta tuon tasan viiden minuutin kohdalla tulevan heviriffin olisin voinut nakata kuuseen kun en näe sillä mitään virkaa. Mutta aika lyhyt pätkähän se on, eikä se nyt tuon The Dayn rölöpieruiluun ole minusta verrattavissa.
 
Lähinnä meinasin 3:32 starttavaa riffiä, ja eipä riffittelyn laatu enää tosta merkittävästi kohene. Tulee jotenkin mieleen, ettei ole ollut kellään selkeää visiota viedä biisiä eteenpäin mielenkiintosemmille urille, ja siksi tyydytty jämäriffiosaston anteihin.

öl m: "... desire / ... fire" -riimi bongattu. Radio Rock hyväksyy.
 
Väkevää riimittelyä levyllä siis.

zeta: Lähinnä meinasin 3:32 starttavaa riffiä, ja eipä riffittelyn laatu enää tosta merkittävästi kohene. Tulee jotenkin mieleen, ettei ole ollut kellään selkeää visiota viedä biisiä eteenpäin mielenkiintosemmille urille, ja siksi tyydytty jämäriffiosaston anteihin.

Ai. Meikä tykkää kyllä siitä kohdasta varsinkin kun laulu tulee mukaan kuvioon. 4:15 lähtevä riffi saa karvat pystyyn hienoudessaan ja 6:05 lähtee melkeinpä koko levyn paras osio. Näin sitä kuulee asiat eri tavalla.

bedlam: Ai. Meikä tykkää kyllä siitä kohdasta varsinkin kun laulu tulee mukaan kuvioon. 4:15 lähtevä riffi saa karvat pystyyn hienoudessaan ja 6:05 lähtee melkeinpä koko levyn paras osio. Näin sitä kuulee asiat eri tavalla.
 
Juu, tylsäähän musasta olisi keskustella ilman erilaisia mieltymyksiä. Olenko muuten ainoa, jolla tuosta 6:05 lähtevästä setistä tulee mieleen nyky-Armorphis?

zeta: Juu, tylsäähän musasta olisi keskustella ilman erilaisia mieltymyksiä. Olenko muuten ainoa, jolla tuosta 6:05 lähtevästä setistä tulee mieleen nyky-Armorphis?
 
Nyt kun sanoit, niin joo. Tulee aika vahvasti amorphis mieleen tuosta loppujamittelusta.

bedlam: Ai. Meikä tykkää kyllä siitä kohdasta varsinkin kun laulu tulee mukaan kuvioon. 4:15 lähtevä riffi saa karvat pystyyn hienoudessaan ja 6:05 lähtee melkeinpä koko levyn paras osio. Näin sitä kuulee asiat eri tavalla.
 
Amen! Omat ajatukset samaa linjaa. Perkeleen kova biisi ja toi kuuden minuutin kohdilta lähtö aiheuttaa kyllä huikeen fiiliksen. Menee omissa fiiliksissä Bleeding me:n kanssa kovimmat Metallica-biisit kategoriaan, hienosti rakentuu ja lopun rullaukset iskee kovaa.

Hardwired
Moth into Flame
Dream no more
Halo on fire
ManUNkind
Confusion
Spit Out The Bone
 
Näillä mennään.

Aivan järkyttävän kamalat kannet, ei paskempia ole taas vuosiin tullut vastaan. Herää kysymys Miksi? Ihan mottipää osastoa!

Mulle levyn ehdoton kärkinelikko on Halo on Fire, Now that We're Dead, Am I Savage ja Dream No More. Muut tulee sitten perästä. Ens viikolla pääsee vinyylinä pyörittelemään, niin sitten se testataan että mitkä levynpuolikkaat jää soittoon :)

Noh, eka kunnon kuuntelu ja ei nyt niin vakuuttavaa. On silti parempi kuin kaksi edellistä, mutta vähän vielä jää Loadista. Reloadin kanssa voi olla tiukkaa kisaa.

Bullitt: ManUnKind voisi ollakin ihan jees mutta Lars soittaa koko biisin ihme virveliinkompastumiskompillaan niin pilalle että kuunnellessa heräsi lähinnä halu vetää tätä turpaan.
 
Pisti kyllä pahasti korvaan jo ensimmäisellä kuuntelulla ja pistää edelleen. Tulee mieleen lähinnä lankomiehen häihin keikalle lähtenyt työpaikan terapiabändi, jonka rumpali soittaa valssia ensimmäistä kertaa.
 
bedlam: Mutta. Jos nyt pitäisi valita, että mitä Metallica-levyä kuuntelisin mieluiten, niin soittimeen menisi joko uusin levy tai Loadit. Ekoista levyistä Kill Em All. Koska viime vuosina olen huomannut, että musiikissa meininki ja fiilinki ovat nousseet minulle paljon tärkeämmäksi musiikissa kuin se, että on paperilla täydellisempiä sävellyksiä.
 
Mulla menee lähinnä Lightning, Puppets tai Load. Kill 'Em All on kuitenkin suurilta osin aika mielikuvituksetonta jöötiä, Justice soundillisesti raskasta kuunneltavaa vaikka biisit onkin ehkä Metallican parhaita ja Reloadilla taas on muutama hyvä biisi ja loput Loadin jämiä.
 
Tästä uudesta nyt todettakoon tässä vaiheessa, että aineksia ja hetkiä on mutta mielenkiinto kestäisi ehkä paremmin loppuun saakka jos tämän olisi puristanut yhteen levyyn.

Pari kuuntelua takana, mutta sen verran uskallan jo sanoa, että suurimmasta osasta biisejä tykkään. ManUNkind ja Murder One ei oikein lähde, kuten muutama muukin on todennut. Dream No Moren säkkärilaulut on hiton hyvät, muutenkin lauluissa on paljon samaa särmää ja soundia kuin Garage incin ykköslevyllä. Se toimii parhaiten kun Hetu ei vedä liian korkealta, plus tietty jotkut matalammat murjonnat tiettyihin väleihin. Now That We're Dead-biisistä tuli muuten heti mieleen edellisen levyn Unforgiven III. Kakkoslevyn kohokohtia tällä hetkellä on Here Comes Revenge. Päätösbiisikin jo pelkän Bone-huudon ansiosta nousee korkealle. Kirkiltä ei mitään klassikkosooloja irtoa, mutta sinänsä positiivinen juttu on se että suurimmaksi osaksi ne sulautuu biisiin aivan jees. Lars ei tietenkään ole enää parhaimmillaan jos pelkkää soittoa tarkkailee, Fidelmanin ja Robin haastattelut lukeneena pakko silti antaa kovasti krediittiä biisien sovittamisesta. En siis potkisi Larsia yhtään mihinkään, vaikka virvelifilleistä levyllä ei pulaa olekaan. Robert ei pääse valokeilaan, mutta ilmeisesti joku instrumentaalibiisi jäi levyltä pois josta saatetaan vielä tulevaisuudessa kuulla. Hyvät fiilikset kaikkinensa, pitää kylläkin kuunnella paljon lisää.
 
Ainiin ja Lords of Summer bonuksena on parempi kuin ekat versiot.

zeta: Olenko muuten ainoa, jolla tuosta 6:05 lähtevästä setistä tulee mieleen 80-luvun pelimusa?

Vai että sellanen levy...Magnetic oli tähän verrattuna mestariteos. Ei vaan irtoa.

Hetfield: Robert ei pääse valokeilaan, mutta ilmeisesti joku instrumentaalibiisi jäi levyltä pois josta saatetaan vielä tulevaisuudessa kuulla.
 
On kyllä jokseenkin käsittämätöntä, millaisen potentiaalin jättävät käyttämättä. Ilmeisesti basistin roolin korostaminen ei sovi Larsin eittämättä vahvaan visioon, jossa pääosaa näyttelee virveli - vuosi vuodelta vain vahvemmin.
 
No, ehkä kuuntelen muutenkin mieluummin jatkossa esim. Lights, Camera, Revolutionia.