Keskustelua raskaammasta musiikista ›

rokki (ja metalli) on vapauden musaa ja siihen ei mitkään kiihkouskovaiset, nazit, kommunistit, saatanan palvojat, eikä muut aivopestyt kuulu
 
Eli rokki ja metalli merkistevät vapautta ajatella vapaudesta tasan sillä yhdellä (kapeakatseisella) tavalla.
 
Sepäs onkin kerrassaan vapauttavaa... :)

"olen jalo kun en dissaa metallia jesseyden takia. katso äiti"
 
ja kyllä uskon todellakin että kommenttini on asiaankuuluva ja analyyttinen.

Eli rokki ja metalli merkistevät vapautta ajatella vapaudesta tasan sillä yhdellä (kapeakatseisella) tavalla.
 
Sepäs onkin kerrassaan vapauttavaa... :)
 
eli millä tavalla?
 

 

 
--------------
diskleimereitä:
 
ei oo mitään jeesusta vastaan. kaiken sen mukaan mitä olen itse tutkinut se oli hyvä jäbä. osa teksteistä saattaa viittaa siihen että se oli terroristi, mikä "ei oo khuul", mut sitten taas kuka tahansa roomanvallan vastustaja voittaa pointteja.
 
ei oo mitään hippejä vastaan, mut useimmat hipit haluaa nähdä yhteiskunnan josse he itse ovat vallassa (tai ei suoranaisesti itse he, vaan niitten aatteet)
 
ei oo mitään satanisteja vastaan.... mut vittu keksikää ny vittu jokin parempi esikuva... (filosofisesti)
 
"vapaus" = 100 prosenttinen kontrolli omaan elämään, (mikä tarkoittaa 100% vastuu omista "virheistä") ja 0% kontrolli keneenkään muuhun.
 
THE COLD TRUTH
ONLY ANARCHISTS DESERVE FREEDOM

Mua oikeestaan lähinnä oksettaa kaikki musiikki joka ottaa jotenkin aktiivisesti poliittisesti tai uskonnollisesti kantaa yhtään mihinkään. En jaksa kuunnella biiseissä saarnausta jeesuksesta, saatika saatanasta. Enkä myöskään jotain white power-paskaa saatika antirasismi-paskaa. Koko musiikin käsite vesitetään typerillä aatteilla ja vakaumuksilla ja se halventaa musiikin koko olemusta. Siihen menee maku.
 
Mä tykkään musiikista, en jeesuksesta, tai mistään muusta vastaavasta paskasta.
 
Mua ei vaan kiinnosta.

White Metal-sanasta tulee aina väkisin mielleyhtymä Whitecrossiin (http://www.guitarjams.net/whitecross_88.jpeg), mikä on pelkkää miinusta.
 
White metal on nimikkeenä perseestä, kun se ei anna musiikista järkevää kuvaa pelkän yhteisen lyyrisen puolen vuoksi. "Se on vaan sitä jeesustelua."
 
Kovia nimikkeitä löytyy, juurikin vanhat Tourniquetit iskee tykeimmin näistä.
 
E:
 
Tässä on muuten kova uusi tuttavuus. Divinefiren rumpali/kitaristin/biisintekijän Jan Stefanovicin ja Scar Symmetryn laulajan projekti: Miseration
 
http://www.myspace.com/miseration
 
Aikas tiukalle kuulostaa.
 
Kuuntelin tuota viestiäsi suuremmin noteeraamatta, ja oisin voinut vannovani kuuntelevani Scar Symmetrya. Se oliki se laulaja kun jallitti...

Lasketaanko tässä nyt White Metalliksi kaikki kristityt bändit vai vaan ne ketkä antaa sen näkyä ja kuulua musiikissaan?
 
Itse kristittynä kyllä mielummin kannustan tätä metallia kuin sitä vastakohtaa, mutten itse oikeastaan kuuntele näitä aikaisemmin ketjussa mainittuja bändejä. Hyviä bändejä keillä kuitenkin on kristittyä sanomaa on esim. UnderOath ja Killswitch Engage (vielä Jessen aikoihin).
 
Mielenkiintoista tämä jengin asenne täällä, kun Jeesuksen ylistys on ällöä ja ärsyttävää, mutta esim. Marduk putoaa ihan helposti vaikka siinä ylistetään ihan avoimesti vanhaa vihtahousua. Johtuneekohan siitä, ettei kristinusko ole muodikasta tänäpäivänä.

eli millä tavalla?
 
No tuossahan juuri esittelit oman versiosi siitä, miten kuuluu ajatella jotta voi olla vapaa. :)
 
Se nyt vain tuntuu jollain tavalla niin koomiselta, jos pauhataan kovin paljon vapaudesta ja samaan hengen vetoon luetellaan tiukka lista siitä, mitä ei saa sanoa, miten ei saa ajatella, mitä ei saa kannattaa jne jne... "Vapautta on se että ajattelee vapaudesta juuri niin kuin minä sanon tai määrään..." :D

Tuleehan noita kuunneltua:
 
Crimson Moonlight (huippu)
Extol
Vardoger
Antestor
Tourniquet
.
.
.

Marduk putoaa ihan helposti vaikka siinä ylistetään ihan avoimesti vanhaa vihtahousua. Johtuneekohan siitä, ettei kristinusko ole muodikasta tänäpäivänä.
 
Jeh, ei ole muodikasta olla muodikas.

Onkohan tässäkin tapauksessa nyt kyseessä komediaelokuvista tuttu meininki:
 
*mutust mutust* "Mmm... hyvää. Mitä tässä on"
"Hyydytettyä rotan umpilisäketta visvapedillä."
"YÄÄÄK!!"
 
Hyvältähän tuo Mortification kuulosti, eikä minua ollenkaan haittaa mikään "kristillinen sanoma", sillä ei sitä kuule rytkeen ja örinän läpi. Pointtina siis se, että ellei joku olisi etukäteen sanonut musiikin olevan kristillistä, niin en olisi missään vaiheessa edes tajunnut ajatella asiaa.

Löysin myspacesta Mortificationin laulaja-basistin entisen bändin Lightforcen! Soittaa 80 luvun musaa ihan hyvää!
 
http://profile.myspace.com/index.cf … r.viewprofile&friendID=98147762

Taisin jossain aiemmassakin ketjussa mainita Antestorin. Hammerin Hellihän siinä teutaroi rummuissa Det Tapte Liv -ep:llä. Olisi vain enemmän niitä mättöbiisejä saanut olla siinäkin.

Ihan yks ja sama kuhan rokkaa... Toinen hoilaa jeesuksesta, toinen saatanasta ja kolmas lohikäärmeestä... Aitous ratkaisee, ja musa.

Pitkästä aikaa löysin Sanctifican Spirit of Purity levyn ja toimii edelleen. Harmi, kun tuokin pändi on jo kuopattu.
Parasta sinfonista (black)metallia tässä genressä.

Ihan yks ja sama kuhan rokkaa... Toinen hoilaa jeesuksesta, toinen saatanasta ja kolmas lohikäärmeestä... Aitous ratkaisee, ja musa.
 
Sama kanta mulla!

Tuntuu siltä, että nykypäivänä onnistutaan säväyttämään ja vihastuttamaan, suorastaan shokeeraamaan (hyvä termi hakusessa), ihmisiä huomattavasti tehokkaammin laulamalla Jeesuksesta ja Jumalasta, "God rlz!", kuin perinorjalaisella 666-satan-antikrist-tr00-kvlt-kellarimörinällä konsanaan.
 
On tosiaan mielenkiintoinen seikka, ettei (lähes) mikä muu tahansa lyriikoiden aihe aiheuta sen kummempia inhoreaktioita, mutta jesseheviin (tai white metalliin, mitä ikinä onkaan) vähänkin viittava materiaali saa heti heittämään levyt roviolle. "Mä oon kova hevijätkä, mähän en tämmöstä nössöpaskaa kuuntele!". Taitaa se white metal vaan olla todellista rebelkamaa, ehkä sitä osin siksi arvostankin. ;)
 
Kyllä näitä kovia white metal bändejäkin löytyy ja tulee kuunneltua, ei vaan ole liian montaa olemassa. Muun muassa Tourniquet, Believer, Slechtvalk, Antestor, Trouble, Kekal, Callisto, Mortification ja Immortal Souls nyt ainakin tulee mieleen.
 
Immortalin Tuskan keikkaa odotan innolla, Vader ja Emperorkin kiinnostaa, mutta totisempi saatananpalvontameininki on jo liian pelleilyä.
 
Ehkä sain pointtini esille, ainakin toivottavasti.
 
EDIT: unohtui se paras, eli Crimson Moonlight

Ärsyttää tuo musiikki vähän, mutta onneksi ei ole pakko kuunnella. Luulisi olevan parempiakin tapoja ja musiikkia tyylejä uskonsa kanavoimiseen ja ilmentämiseen. Sano.
 
EDIT- Se on sinänsä huvittavaa, että ihmiset rupeavat naureskelemaan ja väheksymään, jos joku sanoo, että se on muutakin kuin musiikkia.
 
EDIT- Liian monta näkökantaa! Enemmän kuin kaksi! Mun näkökanta on, sellainen että jos mä kerran pystyn kuuntelemaan Immortalia sun muita helvetistä tulleita =) Niin miks kukaan ei pysty kuuntelemaan tätä?
 
Siksi, että monilla tämän musiikin kuuntelijoilla on kielteinen suhtautuminen uskontoihin.

Jostain syystä avoimesti uskonnollinen musiikki (yksittäispoikkeuksia lukuunottamatta) ei ole koskaan mulle uponnut, oli se sitten tekopyhää tai tekopahaa. :)

Aloitusbiisissä oli kyllä hyvää ysärimeininkiä. Kristilillinen sanoma on vaan plussaa, vaikka eihän niistä sanoista juurikaan selvää saa. :)
 
No nyt ymmärrän.

Paskaa isolla äällä.