Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Outoa kyllä, mulle vieraimmalta biisiltä tuntuu tuo eka, eli Clenching The Fists Of Dissent... Monta toimivaa juttua, mutta biisin kymmenminuuttinen kokonaisuus ei ole ihan vielä mulle auennut.
 
Mulle taas toi biisi toimi heti ekalla kuuntelulla, kokonaisuus tuntui muodostavan ihan luonnollisen ja loogisen paketin. Viimeinen biisi taas on kokonaan aukeamatta. Mutta hyvä, että on erilaisia korvia ;)
 
Soundeja pitää kyllä kehuskella vielä. Dvd:ltä kävikin selväksi, että triggereitä on vältelty rummuissa ja koetettu muutenkin pärjätä mahdollisimman pitkälle vehkeiden omilla soundeilla. Jytisee! Tuplabasarikohdat jopa hieman liikaakin, subbaria pitää vaimentaa, jottei koko talo hytky.

Pitäs kyllä tsekata tuo Elegies dvd, nyt kun MH on herännyt takaisin henkiin. far out.

Tuplabasarikohdat jopa hieman liikaakin, subbaria pitää vaimentaa, jottei koko talo hytky.
 
Tuo Elegies DVD vasta jykevän alapään omaakin. Kuuntelin tuota hieman paremmilla kuulokkeilla (Beyerdynamic DT770) ja huomasin miten isolta ja selkeältä esim. basso siinä kuulostaa. Erittäin hyväsoundinen keikka kokonaisuudessaan, joka ei varmasti telkkarin kaiuttimien tai kehnojen tietokonekajarien läpi pääse oikeuksiinsa.
 
Tuossa ei muuten ole 5.1 miksausta, siitä pieni miinus.

Kävin tänään hakemassa ja kerran ehdin kuunnella läpi. Hyvä levy, biisien pituus tuo syvyyttä eikä tylsyyttä ja riffit ovat median thrash -hehkutteluista huolimatta juuri sitä Machine Head groovea jota odotinkin, tosin tällä kertaa astetta pitemälle vietynä. Kitarasooloista iso plussa ja tasalaatuisuudesta toinen. Parhaat biisin tuntuisivat tällä hetkellä ainakin olevan ne neljä viimeistä. Tosin aika vaikea päättää kun alkukolmikkokin (mukaanlukien kuuntelemalla parantunut Aesthetics of Hate) on melkoisen vakuuttava. Now I lay Thee Down ei oikein jaksa innostaa, että voi surku, yksi tylsä biisi tunnin mittaisella albumilla.

Itelle tuli yllätyksenä miten laadukas tämä blackening on kokonaisuutena. Kuuntelin pari kertaa ajatuksella ja levyn dynamiikka on uskomatonta luokkaa. Tosiaankin vähän samanlainen keskittyneisyys ja vaihtelevuus kuin master of puppetsilla. Flynn ja Demmel ei ole sitten Vio-lencen jälkeen intoutunut näin kovaan kitarointiin, mitä nyt tällä uutukaisella.

Enpä saanut vielä perjantaina levyä haettua, maanantaina sitten. Tässähän alkaa vissiin ihan kuumottaa kun noita hehkutuksia lukee, hehee.

Ihan vitun kova levy.
 
Äijät laittanu "vanhoilla" päivillään sitten parhaan riffivarastonsa ja agressionsa nyt julki. Siis vitu, ihan mielettömän loistokas rieska! Eipä muuta osaa sanoa, pitkät biisit ei vaan toimi useimmilla bändeillä mutta jumalude, MH aloittaa lättynsä kymmenminuuttisella eepoksella joka jaksaa loppuun asti niin huhhuh.. Toimii, kiitos.

Voi vittu lopettakaa nyt, en mie jaksa maanantaihin asti :D

Kone Pää pääsi nyt kyllä yllättämään. Enpä olisi millään uskonut että uransa parhaan levyn pyöräyttäisivät vanhoilla päivillään. Viime lätyllä oli jo vähän yritystä, mutta melko köykäiseksi jynkytykseksi meni. Onneksi nyt lähtee!

Hirviät oli odotukset levylle tämän hehkutuksen jälkeen...
 
...enkä pettynyt. Puheet BMEn kyykkäämisestä ovat kyllä karvan verran liioiteltuja, mutta toisaalta kyseessä on kaksi melko erilaista levyä, Burnin turpaanvetoaggressio vs. Blackeningin eeppisyys (vaikka kyllä tässäkin välillä läski tummuu:). Molempi parempi.

Pitäs kyllä tsekata tuo Elegies dvd, nyt kun MH on herännyt takaisin henkiin. far out.
 
Elegies on keikan puolesta pirun kova, mutta kuvauksen puolesta p*ska. Kuvakulmat aivan liian läheltä ja niitä vaihdetaan aivan liian usein. Sekavaa, niin sekavaa.
 
Uudesta kiekosta olen kerinnyt kuunnella vain yhden biisin, Aesthetics of Haten, mutta jo sen perusteella voi sanoa että aivan hemmetin tiukkaa materiaalia ovat jätkät väänhäyttäneet. Pakko-ostoslistalla. Ihan niinkuin Chimairan uusin ei olisi riittänyt.

Elegies on keikan puolesta pirun kova, mutta kuvauksen puolesta p*ska. Kuvakulmat aivan liian läheltä ja niitä vaihdetaan aivan liian usein. Sekavaa, niin sekavaa.
 
Juu, mutta mitä metalli-DVD:tä ei tuolla tyylillä sitten ole toteutettu?
 
Tuo on ikävä kyllä tätä päivää, vaikka kyllähän nuo nopeat leikkaukset tavallaan kuitenkin lisää intensiteetin tuntua ja tuovat siten säpinää... Ehkä nuo tekevät DVD:stä nauttimisen kuitenkin aika raskaaksi - silmät voivat ainakin väsyä.

Vielä pitää hehkuttaa, että on kyllä saaaaaaataran kova siivu tuo Wolves. Kyllä kyseessä on parhaita metallipiisejä, sanotaanko....vuosikymmeneen, nyt vähintään.
Moniosainen, mutkikas, progehtava, energinen, moshattava, prkl, stna, vidun kova.
 
Niin ja tosiaan ainut moite tässä mahtavan kokonaisuuden muodostavassa lätyssä on tuo viimenen bonus-coveri Battery veto. Olisivat nyt laittaneet sen tuolla extralevylle.
Mutta en valita. Sen enempää.
 
Nyt vaan tartteis saada MH Ouluun. Eikö ne Teatrialla vois pyörähtää!?

Vielä pitää hehkuttaa, että on kyllä saaaaaaataran kova siivu tuo Wolves.
 
Tääkin on hyvän levyn merkki, että jokainen biisi taitaa olla jonkun henk. koht. lemppari. Itselle taas Wolves, Slanderous ja Farewell to Arms ovat tällä hetkellä ne vähiten kolahtaneet viisut. Joka ei tietty meinaa että ne huonoja olisivat, eivät vain ihan samalla tavalla karvoja nostata kuin loput.

pitäshän tää pitkän linjan fanina käydä noutamassa. viime levy oli kyl iso pettymys

pitäshän tää pitkän linjan fanina käydä noutamassa. viime levy oli kyl iso pettymys
 
Iso pettymys? Oliko kyse enemmän tyylistä vai itse biisien laadusta? Itelle tuo edellinen levy oli valtava positiivinen ylläri, eteenkin todella laimean Superchargerin jälkeen...
 
E: Ottaa muuten pattiin tällä uudella levyllä, monen nyky-levyn tapaan, tuo levyn masteroiminen liian kuumaksi, eli siis se digitaalinen ritinä joka useassa biisissä iskee kun äänenpaine nousee korkealle (liidit yms.)... Onko kaikkien oikeasti pakko lähteä tähän "loudness-sotaan" - olisi mukavaa jos näistä levyistä olisi saatavilla myös hiljaisempi ja ritina-vapaa versio. Tuolla levyn korkealla volyymillä kun ei kotona tee mitään, volume-nappula kun löytyy soittimesta ;)

Iso pettymys? Oliko kyse enemmän tyylistä vai itse biisien laadusta? Itelle tuo edellinen levy oli valtava positiivinen ylläri, eteenkin todella laimean Superchargerin jälkeen...
 
no iso pettymys on väärä sana kuvaamaan tuntemuksia viime levyä kohtaan, mutta jotenkaan en päässyt kaikkien kappaleiden kanssa sinuiksi, vaikka toisaalta siellä on paikoittain niin rapeaa meininkiä että oksat pois. Ja muistan kyllä kun ekaa kertaa autosoittimeen sen laitoin, niin hymy oli korvissa. täytynee pitkästä aikaa kunnella. niin, itselle kyllä supercharger kolahti vitun hyvin, en tiedä syytä, vaikka selvästi kevyempi levyhän se oli.
Vaikka paras lienee silti burn my eyes, ainakin klassikoin.
bändi on ehkä aikuistunut hieman liikaa, :D

Nyt on uutta levyä tullut kuunneltua jonkun verran, ja kyllähän tämä alkaa aika pahasti upota. Noihin satunnaisiin puhtaisiin lauluihinkin alkaa korva tottua, aluksi niitä aika pahasti vierastin. Joutuu vissiin sijoittamaan tähän bändiin enemmänkin.

E: Ottaa muuten pattiin tällä uudella levyllä, monen nyky-levyn tapaan, tuo levyn masteroiminen liian kuumaksi, eli siis se digitaalinen ritinä joka useassa biisissä iskee kun äänenpaine nousee korkealle (liidit yms.)... Onko kaikkien oikeasti pakko lähteä tähän "loudness-sotaan" - olisi mukavaa jos näistä levyistä olisi saatavilla myös hiljaisempi ja ritina-vapaa versio. Tuolla levyn korkealla volyymillä kun ei kotona tee mitään, volume-nappula kun löytyy soittimesta ;)
 
Samoin. Itellä myös nuo ritinät tuppasivat häiritsemään varsinkin kuulokekuuntelussa. Kylläpä nuo kaijuttimien kauttakin kuuluu, mutta ei niin häiritsevästi.
Ihme homma, että masterivaiheessa moiset menevät läpi..
Mut joo, pikkuasioita, mutta jostain on kiva valittaa kun kaikki muu on niin täydellistä :D

Levyllä on muuten todella hienoja puhtaita lauluosuuksia. Esimerkiksi Beautiful Mourning-biisistä löytyvä "this is our last goodbye"-kohta saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.