Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kuuntelin tuota Holy Mountainia jotain 2 minuuttia alusta, mutten sitten halunnut enempää, koska en halua hirveästi etukäteen kuulla tuota Hypnotizea. Hyvältä se kyllä kuulosti.
 
Tässä on asennetta! Plussan annan moisesta itsensähallinnasta tässä musiikin nettikaupan maailmassa.

nyt olen töissä kuunnellut kaikki noi muut levyt moneen kertaan läpi, ja täytyy kyllä sanoa että kun ei sytytä niin ei sytytä. nimikkolätystä ei jäänyt yksinkertaisesti mitään käteen ja steal this albumin pizzapie-hassuttelu ja pari muuta yksityiskohtaa sai aikaan korkeintaan hetkellisen hassun hetken ja hymähdyksen.
 
toxicityn muutamat biisit jäävät aina seuraavaksi päiväksi päähän soimaan (tapeworm, needles ja aerials), mutta hassua on se, etten tunnusta edes pitäväni hirveästi kyseisistä biiseistä. (no jäähän se yölinnun sitä saa mitä tilaa:kin välillä päähän soimaan). hyvän kuulosia biisejä, mutta kun ei vaan tunnu saavan otetta, niin ei mahda mitään. liian basic meininki, ja heikommin musiikkia tunteva ja kuunteleva voisi toxicityn heivata samaan nu-metal lokeroon; sinne johki kornin ja limppareiten välimaastoon. hyvä soppa, mutta mausteet on unohtunut, tosin ilman tätä toxicity-levyä mezmerize tuskin olisi (ruokametaforaa jatkaen) kuin härkää el cordobes!!

Tässä on asennetta! Plussan annan moisesta itsensähallinnasta tässä musiikin nettikaupan maailmassa.
 
No mutta kiitoksia!
 
tapeworm
 
Tuollaista biisiä ei ole, mutta Needlesissä on sanoituspätkä "Pull the tapeworm out of your ass, hey!".

tapeworm
 
warez, senkin rotta!

tapeworm
 
Hyi, lapamato. http://www.dierenkliniekdetoren.nl/ … /Vogelkliniek/Wormen/tapeworm-1.jpg
 
Ja sellaista kappaletta ei SOAD:lla ole.

Tässä on asennetta! Plussan annan moisesta itsensähallinnasta tässä musiikin nettikaupan maailmassa.
 
Minäkin kuuntelin sitä vain 2 minuuttia ja sitten lopetin! Lisäksi kuuntelin Kill Rock'n'rollia 2 minuuttia ja sitten lopetin senkin. Eli ansaitsisin... 2 plussaa!
 
*väsähtänyt ja muiden myötähäpeän aistiva hymiö*

Tuollaista biisiä ei ole, mutta Needlesissä on sanoituspätkä "Pull the tapeworm out of your ass, hey!".
 
no näinhän se tais olla, eniveis, muuten kyllä pointti varmaan tuli selväks.

Tuollaista biisiä ei ole, mutta Needlesissä on sanoituspätkä "Pull the tapeworm out of your ass, hey!".
 
No jos tarkkoja ollaan, niin onhan siinä enemmänkin noita tapeworm-kohtia:
My tapeworm tells me what to do... My tapeworm tells me where to go.
Että ihan tarpeeksi, jotta biisiä voi kutsua Tapewormiksi.
 
Höhö. Olipa ot.
 
Ei vielä minullekaan oikein Toxicity iske. Mikähän siinä oikein on. Takaraivossa on ajatus (tai jopa tieto), että tämähän on aivan helvetin kova tapaus ja merkittävä albumi muutenkin. Mutta biisit ei tunnu lopullisesti oikein aukeavan. No, kai sitä on vain tullut liikaa kaikkea ylistys-hypeä kuultua.
Mezmerize kyllä aukeaa ja tarttuu, tarttuu todella tiukasti. Kohta tietysti kyllästytän itseni siihen, sen verran joka tunti täytyy kyseisiä biisejä kuulla.
 
Pitäisiköhän minunkin uskaltaa pari minuuttia kuunnella jotain noista uusista biiseistä...
 
E: ä

Nyt on alkanut SOAD kolahtamaan, alkuvaikeuksien jälkeen.
Samat sanat Ktulun kanssa: Loistavaa ja omaperäistä.
 
Mezmerize.

Ei vielä minullekaan oikein Toxicity iske. Mikähän siinä oikein on. Takaraivossa on ajatus (tai jopa tieto), että tämähän on aivan helvetin kova tapaus ja merkittävä albumi muutenkin. Mutta biisit ei tunnu lopullisesti oikein aukeavan. No, kai sitä on vain tullut liikaa kaikkea ylistys-hypeä kuultua.
 
Paljon mahdollista. Itse tutustuin koko bändiin sillä tavalla, että olin lukenut lehdestä hyvän arvostelun Steal this albumista ja sen innoittamana lainasin Toxicityn. Tuolloin en tiennyt mistään mitään, en heavystä enkä musiikista ylipäätään.
No, liekö se Prison songin alku sitten shokeerannut niin, että kyseinen albumi on mielestäni edelleen yksi nerokkaimmista teoksista musiikin historiassa. S/T tulee kyllä helvetin lähelle.
 
Mezmerize kyllä aukeaa ja tarttuu, tarttuu todella tiukasti. Kohta tietysti kyllästytän itseni siihen, sen verran joka tunti täytyy kyseisiä biisejä kuulla.
 
Niin, se Mezmerize... Minä olen varmaan kuullut tuosta levystä vähän liikaakin hypetystä, koska minusta tuntuu että kuuntelen sitä liian vähän. (Tiedän, hölömö tunne, mutta minkäs teet).
Kaksi ensimmäistä albumia ovat SOADin parhaat, vaikka Mezmerize on jälleen kerran karvanmitan päässä. On se vuoden albumi anyway.

Omasta mielestä tuo Mezmerize on huippu levy, mutta ei se
System of a downin paras lätty ole. Mielestäni Toxityllä on paremmat biisit ja kokonaisuutenakin se on vahvempi kuin uusi levy

Mezmeraizzi on liian lyhyt! Miksiköhän sitä toista lättyä ei voitu julkaista samalla kertaa? Onko tässä nyt kyse rahastuksesta, kuuntelijoiden aliarvioimisesta vai mistä?

Mezmeraizzi on liian lyhyt! Miksiköhän sitä toista lättyä ei voitu julkaista samalla kertaa? Onko tässä nyt kyse rahastuksesta, kuuntelijoiden aliarvioimisesta vai mistä?
 
Kuulemma jos ne oltaisiin samalla julkaistu, niin siinä olis ollut liikaa kamaa johonka pitäisi perehtyä, kyllästyä. Tai jotain.

Mezmeraizzi on liian lyhyt! Miksiköhän sitä toista lättyä ei voitu julkaista samalla kertaa? Onko tässä nyt kyse rahastuksesta, kuuntelijoiden aliarvioimisesta vai mistä?
------------------------------------------------
Kuulemma jos ne oltaisiin samalla julkaistu, niin siinä olis ollut liikaa kamaa johonka pitäisi perehtyä, kyllästyä. Tai jotain.
 
Itse epäilin tota juttua, että olisi muka liian ISO paketti tai monipuolinen tai taiteellinen kokonaisuus sulatettavaksi noi molemmat levyt kerralla, mutta nyt kun olen asiaa pohtinut, niin jos ne olisi molemmat julkaistu kerralla, niin veikkaan ettei olisi kolahtanut niin kovaa. Miettikääpä sitä että jos olisi jotain parikymmentä biisiä jotka pitäisi pystyä sulattamaan yhtenä pakettina. Nyt kun biisejä on vähemmän, niin niihin pystyy keskittymään paremmin. En ole ikinä ollut isojen levykokonaisuuksien ystävä, joten minulle tuo kahteen osaan jakaminen sopii vallan mainiosti.

Onneksi eivät julkaisseet tunnin mittaista lättyä. Mezmerize on kyllä niin mainion tiukka paketti. Monet pitkät levyt (esim Soundgardenin Superunknown) olisivat kyllä hyötyneet kahtiajakamisesta.

Hmm. Vai laulaa Malakian mielestänne liikaa. Ei minun mielestäni.
 
En ole noita aikaisempia levyjä vielä(kään) saanut kovinkaan hyvin aukeamaan (enkä ole kyllä vielä antanut niille tarpeeksi mahdollisuuksiakaan), että en oikein niiden Tankian-pitoisiin kappaleisiin osaa mennä Mesmerizea laulamisen osalta vertaamaan. Olen samaa mieltä siitä, että Tankian on teknisesti Malakiania lahjakkaampi laulaja, vieläpä aika suuressa määrin. Malakianin lauluääntä voi puolustella lähinnä sen mielenkiintoisella (!?) soundilla, jollaisen tosin myös Tankiankin omaa. Mutta:
 
Malakianin lauluosuudet ovat mielestäni juuri paikallaan, juuri sopivan kuuloisia, juurikin kappaleisiin natsaavia. En oikein osaa edes kunnolla perustella mikä niissä meikäläistä viehättää. Ehkä ne ovat kaikessa "nasaaliudessaankin" (ehkäpä juuri sen ansioista) jotenkin vain sopivan kaukana sellaisesta perus-metallilaulannasta, jota kohtaan minulla on aikojen kuluessa syntynyt ikäviä ennakkoluuloja.
 
Hyvänä esimerkkinä Malakianin minua miellyttävästä laulamisesta voisin mainita vaikkapa Lost in Hollywoodin, jossa laulajana on minusta oikea mies. Ne "All you maggots smoking fags out there on Sunset Boulevard" ja "All you bitches put your hands in the air and wave them like you just don't care"-laulahdukset eivät minua ärsytä, niinkuin joitakuita muita, vaan alleviivaa biisin luomia mielikuvia aivan mestarillisella tavalla.
 
Olen myös onnellinen siitä, ettei Malakian ole yhtyeen päälaulaja. Ehkäpä osa Mezmerizen viehätystä onkin laulamisen vaihtelevuus ja jakaminen, se tekee biiseistäkin "ilmavampia" ja monipuolisempia. Ehkäpä vain kunnioitan artistien visiota liiaksi, mutta Mezmerize on tälläisenään mielestäni täydellinen levy, jossa on kaikkea juuri sopivasti, myös Malakianin laulua. Toivottavasti se on juuri tälläiseksi tarkoitettukin.
 
Muutenkin, mitä enemmän olen levyä kuunnellut, sen enemmän olen tykännyt. Aluksi esim. This Cocaine Makes Me Feel Like I'm On This Song ja Old School Hollywood vaikuttivat vähän pettymyksiltä, nyt olen huomannut pitäväni molemmista ja jälkimmäisessä on mielestäni jopa yksi levyn tarttuvimmista kertosäkeistä. Samoin on Sad Statue noussut paremmaksi kuin ensin luulinkaan.
 
Toivottavasti en nyt tukahduta itseäni jatkuvalla kuuntelulla. Vuosien Nirvanan-kuuntelu laittoi loppujen lopuksi jopa hieman kyllästymään yhtyeeseen, mitä en ikinä olisi voinut uskoa, enkä kyllä myöskään myöntää. Ehkäpä tauoton SOAD-tykistely saisi taas jaksamaan innostua Nirvanasta. Haha. Minulla kun on aika harvoja näitä suosikkiyhtyeitä. Onneksi Hypnotize tulee "pian".

Olen itse tutustunut bändiin vasta tämän uutuukaisen tiimoilta ja täytyy sanoa, että toimii kuin tauti. Pitkään aikaan mikään bändi ei ole saanut huulille yhtä leveää hymyä aikaiseksi kuin SOAD. Todella hyvä levy. Pitänee tarkistaa sitten nämä aikaisemmatkin tuotokset.

Hmm. Vai laulaa Malakian mielestänne liikaa. Ei minun mielestäni.
 
En ole noita aikaisempia levyjä vielä(kään) saanut kovinkaan hyvin aukeamaan (enkä ole kyllä vielä antanut niille tarpeeksi mahdollisuuksiakaan), että en oikein niiden Tankian-pitoisiin kappaleisiin osaa mennä Mesmerizea laulamisen osalta vertaamaan. Olen samaa mieltä siitä, että Tankian on teknisesti Malakiania lahjakkaampi laulaja, vieläpä aika suuressa määrin. Malakianin lauluääntä voi puolustella lähinnä sen mielenkiintoisella (!?) soundilla, jollaisen tosin myös Tankiankin omaa. Mutta:
 
Malakianin lauluosuudet ovat mielestäni juuri paikallaan, juuri sopivan kuuloisia, juurikin kappaleisiin natsaavia. En oikein osaa edes kunnolla perustella mikä niissä meikäläistä viehättää. Ehkä ne ovat kaikessa "nasaaliudessaankin" (ehkäpä juuri sen ansioista) jotenkin vain sopivan kaukana sellaisesta perus-metallilaulannasta, jota kohtaan minulla on aikojen kuluessa syntynyt ikäviä ennakkoluuloja.
 
Hyvänä esimerkkinä Malakianin minua miellyttävästä laulamisesta voisin mainita vaikkapa Lost in Hollywoodin, jossa laulajana on minusta oikea mies. Ne "All you maggots smoking fags out there on Sunset Boulevard" ja "All you bitches put your hands in the air and wave them like you just don't care"-laulahdukset eivät minua ärsytä, niinkuin joitakuita muita, vaan alleviivaa biisin luomia mielikuvia aivan mestarillisella tavalla.
 
Olen myös onnellinen siitä, ettei Malakian ole yhtyeen päälaulaja. Ehkäpä osa Mezmerizen viehätystä onkin laulamisen vaihtelevuus ja jakaminen, se tekee biiseistäkin "ilmavampia" ja monipuolisempia. Ehkäpä vain kunnioitan artistien visiota liiaksi, mutta Mezmerize on tälläisenään mielestäni täydellinen levy, jossa on kaikkea juuri sopivasti, myös Malakianin laulua. Toivottavasti se on juuri tälläiseksi tarkoitettukin.
 
Pidät ilmeisesti myös Fred Durstin laulusta.

Fred Durstin? Ei helvetti, nyt et taida tajuta mitä "parodia" tarkoittaa. Koko Lost in Hollywoodhan kertoo länsimaisen musiikki/elokuvateollisuuden harhaanjohtamasta tulokkaasta. Nuokin "all you bitches..." -kohdat tekevät varsin onnistunutta pilaa nykyartistien – mm. Fred Durstin – mukanihilistisestä maailmankuvasta.
 
Jos taas tarkoitit lauluääntä, vertaisin Malakiania itse mieluummin vaikka Neil Youngiin.

Tarkoitin nimenomaan lauluääntä. Äläkä nyt jumalauta sotke Neil Youngia tähän!