Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Toista se oli ennen kun laulettiin norjaksi ja poltettiin kirkkoja.. eiku
 
kyllä ne mukavia biisejä on kaikki EDT ja sitä ennen tehdyt..

Luin muuten jostain, että Dimmu ois äänittämässä Stormblastin uudestaan. Jos on, niin odotan sitä todella kovalla mielenkiinnolla.

Uusin Guitar World nimesi Dimmu Borgirin Enthrone Darkness Triumphantin yhdeksi keskeisimmistä black metal levyistä.

Uusin Guitar World nimesi Dimmu Borgirin Enthrone Darkness Triumphantin yhdeksi keskeisimmistä black metal levyistä.
 
Se on helvetin hyvä. En pidä vain siitä yhdestä kappaleesta jossa se nainen "keikistelee" äänellään.

Se on helvetin hyvä. En pidä vain siitä yhdestä kappaleesta jossa se nainen "keikistelee" äänellään.
 
Mä en tiedä, onko hyvä vai ei kun en ole koko bändiä paria biisiä enempää ikinä kuullut. Kai se on omalla sarallaan.

ylipäätään jos minun pitäisi nimetä parhaat örinäbiisit (sivullisena käytän tämmöistä termiä. pahoittelen) niin Dimmun Mourning palace ja Mayhemin Freezing moon nousevat varmaan korkeimmalle korokkeelle.
 
sivullisena olen huomannut, että dimmu vissiin nauttii kohtuullista suosiotakin.. taitaa soitella jenkeissäkin kohtuu isoilla areenoilla. tai no ainakin ozzyfestin ansiosta ;)

Uusin Guitar World nimesi Dimmu Borgirin Enthrone Darkness Triumphantin yhdeksi keskeisimmistä black metal levyistä.
 
Haha, no guitar world ei varmaan tiedä paskaakaan mistään.
Yksi keskeisin Black Metal levy on Burzumin Aske.
Enthronea voitaisiin pitää ehkä uuden aikakauden alkuna ja kaupallisuuden kulmakivenä Black Metallille.
Onko se Black Metallia että 14 vuotiaat gootit hyppi silmille heti kun Enthrone ilmestyi?
Se on vain raakeaa todellisuutta, Dimmu oli ennen eri bändi.

Haha, no guitar world ei varmaan tiedä paskaakaan mistään.
Yksi keskeisin Black Metal levy on Burzumin Aske.
Enthronea voitaisiin pitää ehkä uuden aikakauden alkuna ja kaupallisuuden kulmakivenä Black Metallille.
Onko se Black Metallia että 14 vuotiaat gootit hyppi silmille heti kun Enthrone ilmestyi?
Se on vain raakeaa todellisuutta, Dimmu oli ennen eri bändi.
 
Just. Paska lehti. Täytyy lopettaa lukeminen ja tilaaminen.
 
No jos nyt jotain kumminkin kiinnostaa Guitar Worldin mielipiteet niin muut keskeisimmät black metal levyt ovat seuraavat:
 
- Venom - Black Metal (täysin samaa mieltä)
- Mercyful Fate - Melissa (todellakin)
- Bathory - Under The Sing Of The Black Mark
- Darkthrone - A Blaze In The Northern Sky
- Mayhem - De Mysteriis Dom Sathanas (pojat, jotka ottivat Venomin turhan tosissaan, mutta bändin keskeisyyttä black metallin kannalta ei voi vähätellä)
- Dissection - Storm Of The Light's Bane
- Cradle Of Filth - Dusk And Her Embrace
- Emperor - Anthems Of The Welkin Dusk (on muuten hyvä levy, vaikka en ko. musiikkityylistä juurikaan perusta)
- Dimmu Borgir - Enthrone Darkness Triumpanth
- Immortal - Sons Of The Northern Darkness
 
Sori, meni vähän offtopiciksi. Itse en osaa sanoa oikein mitään muista kun näistä vanhemmista klassikoista.

Haha, no guitar world ei varmaan tiedä paskaakaan mistään.
Yksi keskeisin Black Metal levy on Burzumin Aske.
 
Hyvää päivää! Eh, niin, black metalin perusominaisuutena voidaan kyllä pitää sitä loogista dikotomiaa, jonka kautta "kaupallinen" ja "true" BM ovat toisensa poissulkevia asioita eivätkä niiden edustajat näin ollen voi mitenkään olla keskeisiä alan julkaisuja. Se on joko tai, poijjaat, joko tai.
 
Burzumillakin riittää keskeisempiä levyjä kuin joku kälyinen Aske. Vaikka on silläkin hetkensä (Stemmen fra Taarnet).
 
Sitä paitsi minun mielestäni listasta puuttuu sellaisia äärettömän tärkeitä nimiä kuin Tsatthoggua, Mystifier, Evol, Ancient (siis ne vanhat levyt!), Carpathian Full Moon, Fimbulwinter, Mysticum ja Ophthalamia. Siis oikeasti, mitä ne siellä Guitar Worldissa ovat ajatelleet kun nämä on jätetty pois?

Hyvää päivää! Eh, niin, black metalin perusominaisuutena voidaan kyllä pitää sitä loogista dikotomiaa, jonka kautta "kaupallinen" ja "true" BM ovat toisensa poissulkevia asioita eivätkä niiden edustajat näin ollen voi mitenkään olla keskeisiä alan julkaisuja. Se on joko tai, poijjaat, joko tai.
 
Burzumillakin riittää keskeisempiä levyjä kuin joku kälyinen Aske. Vaikka on silläkin hetkensä (Stemmen fra Taarnet).
 
Sitä paitsi minun mielestäni listasta puuttuu sellaisia äärettömän tärkeitä nimiä kuin Tsatthoggua, Mystifier, Evol, Ancient (siis ne vanhat levyt!), Carpathian Full Moon, Fimbulwinter, Mysticum ja Ophthalamia. Siis oikeasti, mitä ne siellä Guitar Worldissa ovat ajatelleet kun nämä on jätetty pois?
 
Pääasia, että Venom on siellä ansaitulla paikallaan samoin kun Bathory ja Mercyful Fate.

Sanoituspuoli on kieltämättä hienoa, kunhan nyt ei tosissaan kaikkea ota.
 
Mielipiteet bändistä toki eroavat huimasti, mutta eikö olekin parempi niin, että jotkut rakastavat ja jotkut vihaavat, kuin että olisi kaikkien mielestä "ihan ookoo" bändi...?

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa onko musa Turea ja UG:ta vai ei. Minua kiinnostaa vain, onko se hyvää.
 
DB ei ikävä kyllä (minun mielestäni) ole.
Harvinaisen naurettavat (jopa bläkiksi) tekotaiteelliset ja tekosynkät sanoitukset ja tympeät biisit juustoa tihkuvilla synajutuilla ja tusinabläkkis-kitarariffeillä eivät vaan kolahda.
Mitä tällaiseen "taiteellisempaan" bläkkikseen tulee, niin Emperor pesee DB:n 6-0.
 
Anteeksi.
 
Ja jos GW:n listoista puhutaan, niin Kornin Head ja Munky ovat ko. läpyskän mukaan kovempia kepittäjiä kuin vaikkapa Jason Becker.
Ihan perseestä tollaset listat muutenkin. :)
 
Mutta kommentoidaanpas kuitenkin tuota bläsk metal-listaa, kun ei ole parempaakaan tekemistä...
 
Venom - Black Metal
Kaiken pahan alku ja juuri.
 
Mercyful Fate - Melissa
Vaikutti paljonkin myöhempiin bändeihin. Muiden muassa Emperorin pojat tunnustautuvat faneiksi.
King Diamond keksi myös ruumismaskit.
 
Bathory - Under The Sing Of The Black Mark
Ensimmäinen skandinaavinen BM-bändi. Tarviiko tähän nyt muuta sanoa.
Keksihän Quorthon siinä sivussa viikinkimetallinkin.
 
Darkthrone - A Blaze In The Northern Sky
Mayhem - De Mysteriis Dom Sathanas
Norja-BM:n edelläkävijät.
Pakko kyllä sanoa, että Mayhemin musa oli loppujen lopuksi melko keskinkertaista. Bändi tuskin olisi tänä päivänä yhtä kuuluisa ilman ulkomusiikillisia juttuja. Sama pätee kyllä vielä vahvemmin Burzumiin.
 
Dissection - Storm Of The Light's Bane
Melodista bläkkiä. Se oli jotain ihan uutta siihen aikaan.
 
Cradle Of Filth - Dusk And Her Embrace
Sotkivat BM:ää perinteisempään hevi-ilmaisuun ja goottimetalliin. Reseptiä on sittemmin kopioitu lukemattomien bändien toimesta.
 
Emperor - Anthems Of The Welkin Dusk
Veivät Black Metallin täysin uuteen suuntaan klasarivaikutteineen.
 
Dimmu Borgir - Enthrone Darkness Triumpanth
Tämä ei sinänsä sisältänyt mitään uutta, kun vertaa Dissectioniin, Emperoriin ja CoF:iin, mutta myi enemmän kuin nuo kolme yhteensä. Kai sekin on sitten merkittävää.
 
Immortal - Sons Of The Northern Darkness
Lisättiin bläkkiin vähän enemmän mäiskettä. Tämäkin oli kyllä tehty jo, mm. Blasphemyn, Bestial Warlustin ja Deströyer 666:n toimesta.
 
Kahta viimeistä en allekirjoita, mutta loput enemmän tai vähemmän kyllä.
 
Mutta missä Hellhammer/Celtic Frost?
Olivat, ja ovat edelleen valtava vaikute sekä death- että black metal-musiikille.

Tämä ei sinänsä sisältänyt mitään uutta, kun vertaa Dissectioniin, Emperoriin ja CoF:iin, mutta myi enemmän kuin nuo kolme yhteensä.
 
Öh, oletko nyt aiiivan varma?

Kuuntelin "True Kings Of Norway" cdtä joka ihmeellisesti löytyi Kuusankosken kirjastosta.
 
Ei voisi paskemmat soundit olla niissä Emperorin biiseissä esimerkiksi. Kyllä silloin nyt olisi voinut vähän edes siihen panostaa mutta tapansa kullakin.

Kuuntelin "True Kings Of Norway" cdtä joka ihmeellisesti löytyi Kuusankosken kirjastosta.
Ei voisi paskemmat soundit olla niissä Emperorin biiseissä esimerkiksi. Kyllä silloin nyt olisi voinut vähän edes siihen panostaa mutta tapansa kullakin.
 
Levyllä "In the Nightside Eclipse" on juuri sellaiset soundit kuin pitääkin. Paras on ehkä just se epäselvin biisi "Burning Shadows of Silence".

Venom - Black Metal, Kaiken pahan alku ja juuri.
 
En kyllä laittaisi BM-levyjen listaan, vaikka onkin ***vetin hyvää

Emperor - Anthems Of The Welkin Dusk
Veivät Black Metallin täysin uuteen suuntaan klasarivaikutteineen.

Samothin (ja mun) mielestä edellinen albumi oli parempi
 
Immortal - Sons Of The Northern Darkness Lisättiin bläkkiin vähän enemmän mäiskettä. Tämäkin oli kyllä tehty jo, mm. Blasphemyn, Bestial Warlustin ja Deströyer 666:n toimesta.
 
Listan pointti ei kai ollut että olisi pitänyt keksiä jotain uutta

On se ihmeellistä kuinka huumorimusiikki voi olla näin suosittua.

Ohhoh voi voi pojat pojat. En jaksa enää selittää / väitellä, taisitte käsittää nyt jotain väärin taas tai sitten jotain muuta. Miten joku viittii selittää että "no onhan sillä burzumilla niitä muitakin keskeisiä levyjä" tai että "kyllä se on se dimmu burgerin enthrone ja cradle of friesin dusk and her...".
Burzumi on sentään luonut kulttia ja Aske oli se ensimmäinen luomus.

Burzumi on sentään luonut kulttia ja Aske oli se ensimmäinen luomus.
 
Eka levy oli kylläkin nimeltään Burzum. Aske on sitä seurannut ep joka myöhemmin julkaistiin tuon s/t:n kanssa yhdessä (miinus alkuperäinen A Lost Forgotten Sad Spirit).

Burzumi on sentään luonut kulttia ja Aske oli se ensimmäinen luomus.
 
Kulttibändihän se nimenomaan on. Mutta mitä kautta Burzum sitten nousi omaan asemaansa? 1990-luvun piiripienipyörii-asetelmassa Varg oli, kaikkien haastatteluiden ja historiikkien mukaan, melko keskellä kaikkea silloisen skenen tapahtumia. Okei. Niin olivat monet muutkin, mutta usea sen aikainen yhtye on valunut (ihan ansaitustikin) unholaan. Burzum julkaisi kolme täyspitkää albumia ja yhden EP:n Deathlike Silencen kautta. Tässä ei ole vielä sinänsä mitään ihmeellistä, eikä se anna kovinkaan suurta pohjaa tai selitystä Burzumin menestykselle - moni muukin julkaisi materiaalia tuolla "legendaarisella" lafkalla muodostumatta itse legendaksi. Jos nyt halutaan puhua BM-kulttuurista, on muistettava se että 1990-luvun "hulluina vuosina" genren menestys nousi huimasti Euroopan maissa yleisesti, kun Norjan miekkoset tulivat laajempaan tietoisuuteen; tällaisessa yhteydessä yhden ainoan alueen genrekehys, siis skene, on väistämättä liian kapea näkökulma.
 
Burzum nousi kuitenkin keskeiseen asemaan vasta siinä vaiheessa, kun Tiziana Stupia, varsin bisnesälyinen nainen, perusti Misanthropy Recordsin, joka lähti ensisijaisesti julkaisemaan Burzumia. Tärkein tuotos oli silloin vielä julkaisematon "Filosofem", mutta Misanthropy julkaisi myös Burzumin muun katalogin - sillä seurauksella, että sekä Varg että Tiziana nauttivat edelleen levymyynnin tuotosta, vaikka lafka itsessään on jo kuopattu. Tämän takia Burzumin albumit kuten "Det Som Engang Var" tai "Hvis Lyset Tar Oss" ovat keskeisempiä, sillä tällöin B:n jakelukanavat moninkertaistuivat ja tekivät sen jo pelkästään määrällisesti mahdolliseksi, että Burzum ei jää pelkäksi kuriositeetiksi. Julkaisu, jolla on sekä debyyttialbumi ja Aske-EP yhdistettynä, on tietysti genrehistoriallisesti kiinnostava paketti, mutta jää tässä valossa auttamatta myöhempien tuotosten jalkoihin.