Keskustelua raskaammasta musiikista ›

(Kuuntelin juuri Leprosyn kaks kertaa putkeen läpi...)
 
Mie kanssa. Kuuluu kaikkien aikojen TOP 3:een meikäläisen metallilistalla:
 
Reign in Blood
Leprosy
Altars of Madness

Pitäisi varmaan tutustua noihin vanhempiinkin julkaisuihin.
 
Nehän ne parhaita ovatkin! Neljä ekaa levyä on jumalaisia!
 
Onkohan hyvä?
 
Ei ollu kaksinen kun joskus jostain kuulin... Tiedä sitten.

Chuck oli loistava vokalisti,varsinkin "Scream Bloody Goren" karjaisut iskivät.

Noi vanhat Deathit missä Chuck vetää voksit
 
Voksit? Vokaalit? Kenen muun kuvittelit uudemmilla levyillä laulut vetävän?

Deathin tuotanto uskomattoman tiukkaa kamaa, mutta mua kuitenkin pikkusen häiritsee se, että (melkein) kaikki biisit on tehty ihan saman kaavan mukaan eli ovat rakenteeltaan samanlaisia. Ensin verse, sitten chorus. Sen jälkeen joku toinen osio ja sitten taas verse ja chorus biisin loppuun.

Deathin tuotanto uskomattoman tiukkaa kamaa, mutta mua kuitenkin pikkusen häiritsee se, että (melkein) kaikki biisit on tehty ihan saman kaavan mukaan eli ovat rakenteeltaan samanlaisia. Ensin verse, sitten chorus. Sen jälkeen joku toinen osio ja sitten taas verse ja chorus biisin loppuun.
 
Ai? Siis perus poppis-hittikaavalla? No just. Kyllä omaan korvaan kuulostaa esim. Open Casket tai 1000 eyes semmosilta biiseiltä että niisä olisi pikkusen enemmän tavaraa ennen kuin ehditään edes "viralliseen" chorukseen.Kuten myös koko Symbolic-levy tuntuu olevan täynnä monimutkasia biisejä monimutkaisin sovituksin, eikä The Sound of Perseverancekaan yhtään ns. "hittikaavamaisemmalta" kuulosta. Ihte en omista vanhemmasta tuotannosta kuin Scream Bloody Goren, joten olen vähän huono sanomaan niistä mitään. Voihan ne heidän biisinsä ollakin toistensa kanssa rakenteiltaan yhteneväisiä, yks ja sama mieshän ne pääosin on teheny, mutta en menisi sanomaan että tuo kaava jota kerroit niiden käyttävän, olisi oikea.
 
Saatan toki olla mielipiteeni kanssa väärässä...mutten usko=)

Kyllä omaan korvaan kuulostaa esim. Open Casket tai 1000 eyes semmosilta biiseiltä että niisä olisi pikkusen enemmän tavaraa ennen kuin ehditään edes "viralliseen" chorukseen.Kuten myös koko Symbolic-levy tuntuu olevan täynnä monimutkasia biisejä monimutkaisin sovituksin, eikä The Sound of Perseverancekaan yhtään ns. "hittikaavamaisemmalta" kuulosta.
 
Taisit ehkä ymmärtää hiukan väärin. Tavaraahan niissä biiseissä ihan uskomattoman paljon, mutta biisien rakenne on vain usein mainitsemani kaltainen. Yleensä kun on ehditty biisin puoliväliin eli ensimmäinen verse ja chorus on mennyt ja tullut joku muu väliosa, alkaa biisi ikäänkuin alusta eli verse ja chorus tulee uudestaan ja sitten biisi loppuu. Ja nämä verse ja chorus tarkoittavat nimenomaan kohtia, joissa lauletaan.
 
Kun kuuntelin esim. Symbolicia ekan kerran, pystyin noin biisin puolivälissä päättelemään miten biisit päättyvät. Kyllä tämä rakenne toimii todella hyvin. Se vaan pistää korvaan, kun sama rakenne on lähes joka biisissä. Chuck tuntuu mieltyneen tähän rakenteeseen.
 
Yksikään Deathin levy ei todellakaan kuulosta minkään hittikaavan mukaan tehdyltä. Kaipaisin vaan hiukan vaihtelua.
Tämä ei kuitenkaan ei himmennä sitä, että Chuck oli yksi hienoimmista muusikoista ikinä ja Death, joka on muuten lempibändini, on musiikkia parhaimmillaan. Tästä me olemme varmaan samaa mieltä. ;)
 
Saatan toki olla mielipiteeni kanssa väärässä...mutten usko=)
 
En minäkään välttämättä oikeassa ole. Sitä paitsi kaikki mielipiteet ovat yhtä oikeita. ;)

Taisit ehkä ymmärtää hiukan väärin. Tavaraahan niissä biiseissä ihan uskomattoman paljon, mutta biisien rakenne on vain usein mainitsemani kaltainen. Yleensä kun on ehditty biisin puoliväliin eli ensimmäinen verse ja chorus on mennyt ja tullut joku muu väliosa, alkaa biisi ikäänkuin alusta eli verse ja chorus tulee uudestaan ja sitten biisi loppuu. Ja nämä verse ja chorus tarkoittavat nimenomaan kohtia, joissa lauletaan.
 
Jeps, nyt meni kyllä meikäläisen piikkiin. Oot muuten ihan oikiasa, näin olen ihtekki kuullut, ja varsinkin vielä tuosa Symbolicilla. Tuo oli myös hyvä kun selitit mitä tarkotit tuolla versellä, nyt voin täysin allekirjoittaa tuon näkemyksesi!=)
 
Yksikään Deathin levy ei todellakaan kuulosta minkään hittikaavan mukaan tehdyltä. Kaipaisin vaan hiukan vaihtelua.
Tämä ei kuitenkaan ei himmennä sitä, että Chuck oli yksi hienoimmista muusikoista ikinä ja Death, joka on muuten lempibändini, on musiikkia parhaimmillaan. Tästä me olemme varmaan samaa mieltä. ;)
 
Ei Chuckin voittanutta. Ja onhan sekin tärkeä seikka, ettei nämä nykypäivän kaikenmaaliman Fred Durstit, Jonathan Davisit ja muut voi koskaan saavuttaa legendastatusta koska mielestäni ne eivät ole tehneet mitään merkittävää, ehkä he myyvät enemmän levyjä kuin esim. Death, mutta siinä missä Death oli edelläkävijä, ovat nämä nykypäivän suosikit päässeet jo valmiiksi katettuun pöytään eli kaikki pohjatyö on jo tehty. Schuldiner kuuluu kuitenkin siihen katraaseen, joka ohjasi metallimusiikkia uusille urille, täten hänen legendastatus, esim. James Hetfieldin, Kerry Kingin, Tom Gabriel Fischerin, Mille Petrozzan kaltaisten kavereiden ohella, on ehdottoman vaadittavaa ja suotavaa.
 
Vasta vähän aikaa sitte löysin itse Deathin musiikin, ja voin sanua että myyty olen. Ehkä ajan vieriessä ja lisää levyjä hankkineena voin laskea bändin aivan ehdottomaan kärkiviisikkooni, nyt ne ovat jo todella lähellä! =)
 
Pahoittelen vielä kerran edeltänyttä väärinkäsitystäni.

Evil Chuck sanoi jossain haastattelussa halunneensa aina pitää kappaleissaan ns. perinteisen rakenteen (eli että riffit tulee aina toistettuna tasajakoisin määrin) Se vähän tökkii jo Spritual Healingissä, joka oli aikanaan varsinainen uuden suunnannäyttäjä, kuitenkin katalogista ehkä huonoiten säilynyt.

Pahoittelen vielä kerran edeltänyttä väärinkäsitystäni.
 
Sitä vartenhan tämä paikka on, että keskustellaan ja vaihdetaan mielipiteitä.

Mitä mieltä porukka on tosta LIVE IN EINDHOVEN DVD:stä ?
Onko ostamisen arvoinen?

Mitä mieltä porukka on tosta LIVE IN EINDHOVEN DVD:stä ?
Onko ostamisen arvoinen?
 
Osta mieluummin Live in LA. Paremmin Deathin musiikki sopii klubeille kuin ulkoilmakonsertteihin.
 
Itselläkin tuo Death on yksi suosikkibändeistä ja ainakin tällä hetkellä suosikkialbumina on Human. Kaikki albumit hyllystä löytyy, mukaanlukien Control Deniedin Fragile Art of Existencen, joka on mielestäni aivan helvetin kova albumi. Heikoimpana albumina porskuttaa mielestäni Spiritual Healing, jota en ole varmaankaan paria-kolmea kuuntelukertaa enempää jaksanut luukuttaa.

Spiritual Healing kaipaa vähän pureksintaa. Mut sitten kun se alkaa kolisemaan niin se kolisee lujaa! Itelle Leprosy tärkein levy,mutta vituttaa kovemmalla volyymilla kuunneltuna ne lätkytys kaiku rumpu soundit.

Olen nähnyt sen Live in LA. ja tykkäsin tosi paljon joten täytyy hommata sitte se Live in Eindhoven vaikka ei olis niin hyvä mitä tuo toinen.

Ylös tämäkin keskustelu hienoimmasta bändistä ja erityisesti suuresti arvostamastani muusikosta eli Chuck Schuldinerista.
 
Selailin tuossa Death-nettisivuja (koska tiedän Deathista oikeastaan vasta sen, että musiikki on aivan mahtavaa) ja törmäsin vanhoihin kiertuepäivämääriin. Mahtaako täällä olla ketään, joka olisi ollut tuolla 1992 Suomen keikalla? Olisi siistiä kuulla kokemuksia. Tai ketään, joka on ollut millään muulla Deathin keikalla?
 
Ja sitten sellainen kysymys näistä ilmeisesti epävirallisista Chuckin harjoitusnauhoja ja demoja sisältävistä kokoelmista - kannattaako ostaa? Toisaalta olisi mielenkiintoista kuulla ne, mutta toisaalta taitavat olla epävirallisia, ja juuri niiden ns.rip-off-tahojen julkaisemia. Vai olenko ihan väärässä?

Ja sitten sellainen kysymys näistä ilmeisesti epävirallisista Chuckin harjoitusnauhoja ja demoja sisältävistä kokoelmista - kannattaako ostaa? Toisaalta olisi mielenkiintoista kuulla ne, mutta toisaalta taitavat olla epävirallisia, ja juuri niiden ns.rip-off-tahojen julkaisemia. Vai olenko ihan väärässä?
 
Et ole ymmärtänyt väärin. Ne on julkaistu ilman Schuldinerin perheen lupaa ja toivomuksia.

Ja sitten sellainen kysymys näistä ilmeisesti epävirallisista Chuckin harjoitusnauhoja ja demoja sisältävistä kokoelmista - kannattaako ostaa?
 
Ei kannata.
Kakkaa, kakkaa kakkaa, kakkaa... jne

ilmeisesti osapuolet (ei tietoa siitä keitä nämä ovat, ilmeisesti levy-yhtiö ja joitakin soittaja) kiistelevät Schuldinerin omaisten kanssa jo valmiiseen materiaaliin liittyvistä oikeuksista
 
Olen ymmärtänyt että Schuldinerin äiti omistaisi(?) oikeudet näihin julkaisemattomiin juttuihin. Ja jos ei omista, niin ainakin on sen julkaisemista vastaan. Eikös Schuldinerin äiti ylläpidä myös virallisia Schuldiner-nettisivujakin?
 
Mikskähän Chuck veti aina melkein kaikki kitarasoolot, vaikka Deathissä oli aina muita taitavia sooloilijoita kuten Andy LaRocque.
 
Live in L.A. tallenteella kakkoskitaristi vetää The Flesh And The Power It Holdsin intron ihan päin seiniä :)
Kovia soittajia Deathissa oli läpi yhtyeen taipaleen, sitä ei käy kiistäminen. Ja syy Chuckin suureen sooloiluun on varmasti se, että Chuck nyt oli bändin nokkamies ja mastermind.
 
ettei nämä nykypäivän kaikenmaaliman Fred Durstit, Jonathan Davisit ja muut voi koskaan saavuttaa legendastatusta koska mielestäni ne eivät ole tehneet mitään merkittävää
 
Ei ehkä legendastatusta, mutta Davisin puolesta voidaan sanoa että kyllä KoRn oli merkittävässä asemassa (käytetään nyt sitten vaikka karmeaa termiä) nu-metal bändien esiinmarssissa. Kaikki Limpbizkitit, Linkin parkit, Mudvaynet yms. ovat paljon velkaa KoRnille. Hyvä/huono asia, päättäkää itse... Ja onhan Davis oikeasti hyvä laulaja :)
Toivottavasti tämä ei aiheuta mitään off-topic keskustelua. Tähdennetään vielä että olen samaa mieltä että Death oli uranuurtaja ja suunnannäyttäjä.

Et ole ymmärtänyt väärin. Ne on julkaistu ilman Schuldinerin perheen lupaa ja toivomuksia.
 
No hyvä, että jätin kauppaan. Ei sitä nyt sentään mahdottomia. Levyt riittäköön, nehän oli sitä, mitä Chuck halusi ihmisten kuulevan.

Mahtaako täällä olla ketään, joka olisi ollut tuolla 1992 Suomen keikalla? Olisi siistiä kuulla kokemuksia. Tai ketään, joka on ollut millään muulla Deathin keikalla?
 
Niin, olisi kiva kuulla, mielipiteitä jos joku on nähnyt Deathin livenä. Ja sanottakoon vielä, että Symbolic ja The sound of perserverance ovat Deathin parhaita levyjä.