Keskustelua raskaammasta musiikista ›

eli huomenna levyn voi näemmä käydä noutamassa talteen...

eli huomenna levyn voi näemmä käydä noutamassa talteen...
 
Vai ylihuomenna? 28. pvä näkyy olevan virallinen ilmestymispäivä Suomessa.

Vai ylihuomenna? 28. pvä näkyy olevan virallinen ilmestymispäivä Suomessa.
 
Jep, näin on.

Eilen oli jo keltaisessa jäänsärkiässä!

Eipä näkynyt Oulun kaupoissa tänäänkään koko plättyä, hieman kummallista. Tosin tämä iltahan menee jalkapallia ja lätkää katsoessa.

Ei ole järkeä. Tänään tuli levy postissa ja täytyy sanoa, ettei pitkään, pitkään aikaan ole mikään levy ole vetänyt oloa näin hiljaiseksi ja räjähdysherkäksi samaan aikaan kuin nyt. PARhautta ja TIManttisuutta niin paljon samassa paketissa, etten voi kuin päästää itkuhuudon valloilleen!!!
 
Bändi on tiukassa kunnossa, soundit murskaavat mutta kappaleet...Sävellykset ovat vain niin uskomattoman tiukkoja ettei mitään rajaa. Nyt minut voinee vaijentaa.

Ei ole järkeä. Tänään tuli levy postissa ja täytyy sanoa, ettei pitkään, pitkään aikaan ole mikään levy ole vetänyt oloa näin hiljaiseksi ja räjähdysherkäksi samaan aikaan kuin nyt. PARhautta ja TIManttisuutta niin paljon samassa paketissa, etten voi kuin päästää itkuhuudon valloilleen!!!
 
Bändi on tiukassa kunnossa, soundit murskaavat mutta kappaleet...Sävellykset ovat vain niin uskomattoman tiukkoja ettei mitään rajaa. Nyt minut voinee vaijentaa.
 
Veit kyllä sanat suusta. Aivan tajuttoman kova lätty. En muista milloin viimeksi olisin saanut samanlaisia multiorgasmeja levyä kuunnellessa.
Ei pysty edes sanoin kuvailemaan tämän levyn hienoutta. Aaaahh.

Burn My Eyes dwarffattiin juuri rankalla kädellä. Total airguitartastic awesomness!

Jeh, kyllä on vahva ja eteenkin rohkea levy Machine Headilta - biiseissä kun saattaa olla purtavaa lyhytpinnaisille jopa liaaksi, meikäläiselle tämä on kyllä ihan herkkua. Ekat kuuntelut meni lähinnä ihmetellessä, mutta näin kolmen kokonaisen pyöräytyksen jälkeen alkaa levy tuntua jo yhtenäiseltä ja suoraan sanottuna mainiolta. Kuka olisi Superchagerin jälkeen uskonut että MH tuuttaa sen perään kaksi näin kovaa lättyä...
 
Levyllä on muuten omaan korvaan todella maukkaat soundit - kaikki instrumentit erottuvat hienosti ja äänimaisema on yleisesti ottaen todella massiivinen.
 
Kyllä muuten ihmetyttää muakin se Soundin arvostelu... Olikohan Silas edes kuunnellut levyä? Tekstissä ei nimittäin puhuttu musiikista oikeastaan sanallakaan. Tuommosen arvion voisi kirjoittaa ehkä ainoastaan kansia katselemalla vahvan ennakkoluuloisesti, hmm.. :) Ja ketäköhän ne Roadrunnerin "syömähampaat" sitten on, jos MH on vain "turha purukaluston osa"? Ehkä Trivium, Nickelback tai vaikka Ill Nino, hohoo. Noh, onhan siellä hyviäkin bändejä :P Mutta todella kummallinen ja kehno arvostelu, ainakin jos musiikkia ajatellaan.

Ensimmäinen pyöräytys takana ja peukku nousee pystyyn täältäkin. Edellisellä levyllä oli vielä pari kohtaa, jossa mietti hetken että "miksi tämä riffi on tässä ja miksi sitä soitetaan 16 kertaa", mutta tällä levyllä kitarointi toimii. Hitto, ensimmäinen levy vuosiin, jonka meinasin lopettaa kesken sen takia, että alkoi tehdä mieli ottaa kitara kaulaan ja syöstä tapporiffejä!
 
En sitä Soundin arvostelua ole lukenut, mutta jos siinä lyriikoita kritisoitiin niin toisaalta ymmärrän kyllä. Kun bändiin tutustuin vuosien jälkeen uudelleen edellisen levyn kautta, mietin sanoituksia lukiessani että tällä bändillä toimisi ehkä biisit paremmin jos sanoituksia EI voisi lukea samalla lehdykästä. Tavallisestihan niiden puutetta päinvastoin harmittelee. Blackeningin viimeisen raidan kohdalla yllätyin jo, että osaahan se Flynnkin jopa runoilla, kunnes huomasin että juuri kyseiseen viisuun oli saatu apuja muulta bändiltä. Saisivat osallistua enemmänkin tekstipuoleen.
 
No, pääasia että musa potkii. Ja sehän potkii! Alkuperäisen kanssa yksi yhteen soitettu Battery-cover oli kyllä turha bonusbiisi, vaikka toki kuuleekin, että vaikutteita on tälle levylle haettu muunmuassa nimenomaan vanhoista Metallicoista ja Slayereista.

Ei tuossa Soundin jutussa mun mielestä edes puhuttu lyriikoista, lähinnä biisien nimistä. Mutta oon kyllä samaa mieltä noista Robbin lyriikoista, eivät ole kummoisen kekseliäitä - musiikin mukana ajavat tosin asiansa...

Pari biisiä olen tainnut joskus kuulla ko. bändiltä, eikä ole kyllä oikein minkäänlaisia muistikuvia musiikista. Nyt kun ajankulukseni tätä topiccia luin, niin iski jostain syystä hirveä himo ostaa ihan pure heräteostoksena tuo The Blackening. Pitäsköhän sitä huomenna rykästä.

Pari biisiä olen tainnut joskus kuulla ko. bändiltä, eikä ole kyllä oikein minkäänlaisia muistikuvia musiikista. Nyt kun ajankulukseni tätä topiccia luin, niin iski jostain syystä hirveä himo ostaa ihan pure heräteostoksena tuo The Blackening. Pitäsköhän sitä huomenna rykästä.
 
Voi kun itsekin olisin heräteostoksena tämän levyn rykäissyt ilman mitään ennakkotietoja. Kokemus olisi varmasti ollut räjäyttävä, nyt tiesi jo etukäteen odottaa hyvää.

Pari biisiä olen tainnut joskus kuulla ko. bändiltä, eikä ole kyllä oikein minkäänlaisia muistikuvia musiikista. Nyt kun ajankulukseni tätä topiccia luin, niin iski jostain syystä hirveä himo ostaa ihan pure heräteostoksena tuo The Blackening. Pitäsköhän sitä huomenna rykästä.
 
Osta herätteenä, jos et tykkää niin ostan siulta pois.

On kyllä perkuleen kova levy. Ensimmäiset puolikymmentä kertaa meni vähän ihmetellessä, että mimmoinenkohan tästä aukenee, vai aukeneeko laisinkaan. Mutta NYT, hemmetti...helevetin hieno kokonaisuus, ei tällä hetkellä yhtään heikkoa lenkkiä. Tajutonta riffittelyä. Tosiaankin levyä kuunnellessa tulee polttava halu ottaa kitara käteen, pedalista rässi säröt kehiin, ja alkaa jytkyttelemään....
Suosittelen lämmöllä. Machine Head on iskussa.

Loistava levy indeed.

Mulla on ollut pitkään tapana näin pienissä perjantaisissa kalsariolusissa kuunnella jotain rauhallista laulantaa tyyliin Tracy Chapman, mutta silloin tällöin ilmestyy joku metallilevy joka räjäyttää tajunnan ja muistuttaa, että kyllä hyvä hevi on kuiteskin hyvää. Kolmas kerta nimittäin lähtee kohta tälle illalle putkeen. Ekalla kierrolla ajattelin, että Slanderous saattaisi biiseistä ehkä jäädä fillerin asemaan, mutta kyllähän sekin alkaa toimia.
 
Uskomattoman hienoja ja tyylitajuisia sooloja ja harmonioita kyllä levy on täynnänsä, varsinkin kun ajattelee minkälaisesta tyylistä bändi alunperin ponnistaa.
 
Biiseistä tulee mieleen vanhan Metallican ajat; siinä kun nykyään tavallisesti biisi on kuultu ensimmäisen kertosäkeen kohdalla (sen jälkeen tulee toinen säkeistö, kertosäe, soolo tai mitäänsanomaton välisoitto + loppukertosäe), tällä levyllä biisit jatkavat elämistään kahden säkeistön jälkeenkin ja säästelevät paukkuja loppuun asti. Välillä mennään jopa Toolmaisiin biisirakenteisiin, mammuttimainen Halo on väliosaltaan vieläkin mulle vähän utopiaa, samoin kuin levyn päätöskipale.
 
Battery-cover on tottakai tarkoitettu kunnianosoitukseksi, mutta väkisinkin tulee mieleen jotta tässä on vähän kuin heitetty haaste vanhoille patuille. En nimittäin olisi vielä pari kuukautta sitten millään uskonut, että Machine Head voisi olla mitenkään se bändi joka täyttäisi Metallican ja Panteran jättämän aukon riffimetallin kategoriassa, mutta tällä levyllä bändi täyttää nuo saappaat aika hämmästyttävän hienosti.

Battery-cover on tottakai tarkoitettu kunnianosoitukseksi, mutta väkisinkin tulee mieleen jotta tässä on vähän kuin heitetty haaste vanhoille patuille. En nimittäin olisi vielä pari kuukautta sitten millään uskonut, että Machine Head voisi olla mitenkään se bändi joka täyttäisi Metallican ja Panteran jättämän aukon riffimetallin kategoriassa, mutta tällä levyllä bändi täyttää nuo saappaat aika hämmästyttävän hienosti.
 
Tätä samaa olen itekkin ajatellut. Tuntuu että itse Metallicasta ei ole enää millään siihen asemaan mikä sillä oli 80-luvulla, ainakaan juuri tämän raskaamman, aggressiivisemman ja progressiivisemman metallin saralla... Nykypäivän bändit (esim. Lamb Of God, Mastodon, MH ja jopa Slipknot) vetävät sellaisella intensiteetillä, ettei mun nähdäkseni Metallican "vanhoilla herroilla" yksinkertaisesti riitä paukut. Panteran tilanne on taas varmasti kaikille tuttu.
 
Kuten jo aiemmin mainitsin, on kyllä iso ilo nähdä Machine Headin kokeneet kollit näin kovassa vedossa - tätä sitä kai odottelin jo silloin '97 kun The More Things Change ilmestyi.
 
E: Tuo uus levy muuten todistaa taas miten kova äijä tuo Robb on muusikkona - vokaalit lähtee monipuolisesti ja kitarasta irtoaa niin hienoa leadia kuin myös tiukkaa riffiä, puhumattakaan äijän showmiehen taidoista livetilanteessa.

Ei kyllä Slanderousissa on niin tapporiffi, että oksat pois, väkisinkin pää nytkyy mukana. Niin, ja siis koko levy on kyllä helvetin tiukka ainakin ensi-istumalta, tuli muutama muukin levy ostettua tänään niin ei ole kuin kerran pyörähtäny soittimessa, tilannetta tosin korjaillaan parasta aikaa.
 
Tuo Battery on kyllä uskollisimpia covereita mitä oon kuullut. Taustalla soidessa melkein unohti kuuntelevansa Machine Headia. Onko se sitten hyvä vai huono asia, you be the judge. Mutta olisin kyllä toivonut, että toi Battery oltais lyöty jonnekin muualle, vaikka tolle Bonus-DVD:lle, kun nuo yli määräiset tsipaleet häiritsee aina vähän tota levykokonaisuutta, ainakin mulla.

Mullekin tuo Slanderous toimii todella hyvin, ehkä lyriikoita lukuun ottamatta. Outoa kyllä, mulle vieraimmalta biisiltä tuntuu tuo eka, eli Clenching The Fists Of Dissent... Monta toimivaa juttua, mutta biisin kymmenminuuttinen kokonaisuus ei ole ihan vielä mulle auennut.
 
E: Tällä hetkellä fiilistelen Elegies-DVD:tä - kyllä on mainio paketti tämäkin, loisto soundit ja bändin kova live-meno tulee tästäkin hyvin selville. Ehkä biisivalinnoissa olisi muutama "korjausehdotus": Bulldozer ja The Burning Red mäkeen, Nation On Fire ja A Thousand Lies tilalle :)