Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Oliko ihan tavallinen versio? Kovasti kiinnostaisi tuo spesu-versio mutten jaksaisi kovin montaa viikkoa sitä venttailla :)
 
Ihan perusversio juu. Mitäs siinä spesulla sitten onkaan mukana?
 
Huh, levy paranee joka kuuntelulla.

Ihan perusversio juu. Mitäs siinä spesulla sitten onkaan mukana?
 
Siinä taisi olla ainakin "extended artwork", joku 45min dokumentti levyn teosta ja jonkun biisin livevideo. Kiinnostaa kovasti lähinnä noiden kansitaiteiden takia. Vielä kun edellisistäkin levyistä nuo spesuversiot jo löytyy hyllystä.. Taitaa olla mulla vähän levykeräilijän vikaa :)
 
Huh, levy paranee joka kuuntelulla.
 
En epäile yhtään. Mulla on pari streamausta takana ja tajuhan siinä meinasi mennä... Tommosia kiksejä en ole pitkään aikaan musasta saanutkaan.

Jotenkin toi streami ei jaksanu sytyttää Capillarian Crestiä lukuunottamatta, mutta tänään kun levyn Swampista hain ja pääsin kunnon äänenlaadulla vähän kovempaa luukuttamaan niin oli kyllä hyvää settiä, lukuunottamatta Bladecatcheriä joka on jokseenkin turhahko biisihkö. Tosiaan, vieläkään ei vakuuta täysillä, toisin kuin Leviathan ja Remission jotka jo ensikuulemalla oli niin tajunnanräjäyttävää settiä ettei parhaus parhaudemmaksi muutu, mutta kenties tässä kun käyn Aamulehdet jakelemassa ja kiekon siinä ohessa kerran, pari koluan läpi niin se siitä paranee.
 
EDIT: Yhdys sanathallussa

Siinä taisi olla ainakin "extended artwork", joku 45min dokumentti levyn teosta ja jonkun biisin livevideo. Kiinnostaa kovasti lähinnä noiden kansitaiteiden takia. Vielä kun edellisistäkin levyistä nuo spesuversiot jo löytyy hyllystä.. Taitaa olla mulla vähän levykeräilijän vikaa :)
 
Kaipa tuo limited pitää hankkia, vaikka CDON:ssa hintaeroa on yli viisi euroa.

Hmm, minulle tuli tänään postissa Levykauppa Äxästä tämä spesiaali-cd+dvd -versio levystä, vaikka kaupankin sivuilla luki ja lukee edelleen, että tulee vasta ensi viikolla. Tilasin maanantaina illalla.
 
En valita :)

Siinä taisi olla ainakin "extended artwork", joku 45min dokumentti levyn teosta ja jonkun biisin livevideo. Kiinnostaa kovasti lähinnä noiden kansitaiteiden takia. Vielä kun edellisistäkin levyistä nuo spesuversiot jo löytyy hyllystä.. Taitaa olla mulla vähän levykeräilijän vikaa :)
 
Joskus tuli kanssa kyselemättä hankittua noita erikoiversioita, mutta olen jokin aikaa sitten lopettanut sen touhun. Toki tässä tapauksessa sisältöäkin tuntuisi olevan, joten saapa nähdä. Minulla on huono tapa jättää kaikki dvd-matsku katsomatta, joten turha kai niistä on ekstraa maksaa.

Tässä bändissä pitäisi kaiken olla kohdallaan että meikäkäinen tykkää; löytyy (post)hardcore, metalli ja proge elementtejä.. Joistain syystä ei kumminkaan iske. Jotenkin tuo laulu ainakin tuntuu ihme määkimiseltä, melodisuus tuntuu puuttuvan kokonaan. Pari loistavaa riffiä löytyy ja hullu rumpali, ja se on siinä. Pikkuisen on ylihypetetty bändi IMO.

Levy on kyllä julmetun hyvä, mutta ei taida ainakaan vielä ohittaa leviathania. Biisit ovat kuitenkin niin monimutkaisen tuntuisia, ettei pari kuuntelukertaa vielä kerro koko totuutta. Laulut tosiaan tuntuvat hieman kesymmiltä kuin aiemmilla levyillä, liekkö vierailevilla tähdillä asian kanssa tekemistä.

Laulut tosiaan tuntuvat hieman kesymmiltä kuin aiemmilla levyillä, liekkö vierailevilla tähdillä asian kanssa tekemistä.
 
Ei taida olla vieraista kiinni, he kun eivät kovin suurissa rooleissa ole levyllä kukaan. Laulavat Scott Kellyä lukuun ottamatta ihan vaan taustoja parissa biisissä.
 
Se on tuo kitaramies Brent Hinds joka on tuota Leviathanilla aloittamaansa puhdasta laulantaa kehittänyt eteenpäin. Remissionilla äijä ei tainnut olla äänessä juuri ollenkaan...
 
Laulu on muuten Mastodonin musiikissa ollut aina aika pienessä roolissa. Monet biisit vois toimia hyvin ihan instrumentaaleinakin.
 
Mun mielestä tuo laulujen melodisuus ja vaihtelu tuo hienoa lisäväriä koko hommaan. Muutenkin bändin soundi on kehittynyt joka levyllä. Uuden Remissionin tekeminen olisi aika ideaköyhää hommaa.

Kävimpä tossa kuuntelemassa levyn lävitse. Tosi hyvän kuulosta! Varsinki kolme ekaa biisiä jyrää niin että! vaikka täytyy kyllä sanoa että Bladecatcher on aika erikoinen veisu. Ehkä kuitenki vähän liikaa noita biisejä yhelle levylle ottaen huomioon niiden pituudet.
No jokatapauksessa kyllä ostan kuhan rahaa taivaasta tippuu taas.

Blood Mountain hommattu ja kuuntelussa. Hyvältä kuulostaa. Vaikea sanoa onko pistetty Leviathanista paremmaksi, mutta kyllähän tämä on aivan perhanan kovaa menoa. Capillarian Crestkin alkoi toimia levykokonaisuudessa hienosti.

Ostin tämän tuossa keskiviikkona ja kuulostaa tähän mennessä vain "ihan kivalta". Lauluosuudet ovat kyllä yleisesti ottaen mielestäni aika kuraa. Onneksi on edes jotain efektejä käytetty eteerisen fiiliksen saamiseksi. Muuten kyllä ihan toimivaa "shittiä".

Pakko vähän nostella taas tätä thriidiä, sen verran hurjasti on kolahtanut tämä Blood Mountain. Ensimmäiset kuuntelut meni ihan puhtaasti leuka lattiassa hämmästellessä, nyttemmin lätty on kyllä osoittautut myös aivan tajuttoman tiukaksi kokonaisuudeksi. Vaikka kovin aikaista onkin, tekisi mieli julistaa levy jo metallimusiikin klassikoksi :)
 
Tässä - vähän kuin sivuhuomiona - hieman omaa Mastodon-historiaa...
 
Kun vuoden 2003 Ameriikan reissulta toin tuliaisina kotiin Mastodonin Remission-debyytin ihmeteltäväksi en alkuun oikein meinannut saada otetta bändin koukeroisesta ja todella raskaasta jyräyksestä. Brann Dailorin rummuttelu kummastutti erityisesti, tuntui kuin herra olisi vetänyt muun bändin taustalla yhtä rumpusooloa ja välillä ihan omassa tahtilajissaan. Eipä aikaakaan kun tästä omalaatuisesta möykästä rupesi löytymään sitä kuuluisaa punaista lankaa. Mainio levy tämäkin, vaikka sitä seuraavaa tuotantoa hieman yksiulotteisempi onkin.
 
Bändin kakkoslevy Leviathan tulikin hommattua heti ilmestyttyään, sen verran oli mielenkiinto orkesteria kohtaan herännyt Remissionia pyöritellessä. Vaikka tyyli oli monelta osin edeltäjänsä kaltainen, niin uusia tuulia oli selkeästi aistittavissa jo ensimmäisillä pyöräytyksillä. Lisääntyneet melodiat, hieman nopeammat biisit ja kitaristi Brent Hindsin astuminen esiin puhtaiden, hieman ozzymaisten, vokaalien kera kummastutti alkuun. Pidemmän päälle levyn mahtavan merellinen tunnelma rupesi vetämään mukaansa melkein kuin vahingossa. Suurimmaksi suosikiksi nousi 13-minuuttinen proge-eepos Hearts Alive...
 
...Joka aloitti Tavastialla 11.3.2005 yhden kovimmista näkemistäni keikoista (rinnalle yltää vain Tool 2001 Provinssin vedollaan). Livenä bändin soundi ei jäänyt tippaakaan levyjen tunnelmasta tai intensiteetistä, bändin jäsenten kiistattomat soittotaidot tulivat viimeistään tässä kohtaa esille. Keikka oli yhtä ilotulitusta, ainoana miinuksena vain kahden Remission-biisin mahtuminen settiin. Ja esityshän loppui tietysti aivan liian varhain..
 
Ylisanojen viljely meinaa mennä överiksi, sen verran taidan olla jo fanipoika :D Blood Mountainista voin jatkaa myöhemmin lisää.

Hyvä levy, on siinä pari kehnoaki biisiä.

Hyvä levy, on siinä pari kehnoaki biisiä.
 
Kerro ihmeessä mitkä :)

Pikkuhiljaa uus Mastodon on alkanut kolista jo meikäläisellekkin. Aluksi en oikein tiennyt mitä ajatella levystä, mutta ajan kanssa levy tuntuu kasvavan, niin kuin toivoinkin. Bladecatcher on mielestäni loistava biisi! Fantomas-voxit ja loistava kitarariffi toimii mainiosti. Capillarian Crest ja Crystal Skull ovat toimineet alusta alkaen ja nyt päätään ovat alkaneet nostaa mm. Colony of Birchmen, Hunters of The Sky ja This Mortal Soil. Levy on kokonaisuudessaan aivan uutta ja ennenkuulumatonta Mastodonia. Pelkäsin aluksi, että lisätyt puhtaat voxit vesittää koko homman, mutta näin omaperäisillä melodioilla ja lauluäänillä homma toimii hienosti. Omaa korvaa miellyttää ainakin kovasti Brent Hindsin puhdas ääni. Kova levy tämähän on. Ja tiedän, että levy ei ole paljastanut vielä lähellekkään todellista luonnettaan...

Ostin tämän tuossa keskiviikkona ja kuulostaa tähän mennessä vain "ihan kivalta". Lauluosuudet ovat kyllä yleisesti ottaen mielestäni aika kuraa. Onneksi on edes jotain efektejä käytetty eteerisen fiiliksen saamiseksi. Muuten kyllä ihan toimivaa "shittiä".
 
Miusta noi viskikurkkulaulut toimii ihan helvatan hyvin, paljon paremmin kuin edellisillä levyillä, joissa vokalisoinnit menikin välillä vähän puihin. Yritystä pojilta löytyy vaikkei kukaan taidakaan varsinaisesti osata laulaa :D
 
Niin ja tosiaan: itse levy on täyttä rautaa, kuten on tullutkin jo tässä mainittua. Huonoja/keskinkertaisia biisejä ei löydy, Bladecatcherkin on mukavan viihdyttävä kaikessa outoudessaan. Yiah.

Olenko tosiaan ainoa täysillä Mastodoniin kilahtanut immeinen? Pakko vaan nostella...
 
*bump*
 
Mulle tämä bändi toimii paremmin kuin häkä, itse asiassa äijät ovat mun korvaan parantaneet joka levyllä. Leviathan oli jo sen luokan klassikko että luulis olevan mahoton parantaa... Mutta silti.
 
EDIT: Sain juuri kotiini tuon Leviathanin LP-version (Picture disc)... Komia on :)
 
EDIT 2: Ottakaa nyt muutkin osaa, ettei mene meikäläisen yksinpuheluksi :D

Olenko tosiaan ainoa täysillä Mastodoniin kilahtanut immeinen? Pakko vaan nostella...

 
Mullekkin tipahti tää uus ihan täysillä. Julkaisupäivän jälkeen oon kuunnellu joka päivä vähintään kerran ja kokoajan kuulostaa paremmalta. Bändin kehitys-suunta on juuri oikea, kokoajan progempaan :)
 
Nyt vaan pitäis saada pojat suomeen.

Metalliliitossa tuli yks päivä joku biisi ja kuuntelin et kyllä toimii. Sit se Riekki alko suutaan aukomaan ja päästi ilmoille sellasia totuuksia et edellä kuultu biisi oli Mastodonin uudelta albumilta. Sitähän voisi vaikka lihaksikkaiden jalkojensa kera juosta lähimpään levykauppaan.