Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Torstaina kävin äxästä hakemassa ja pari päivää on nyt levyä kuunneltu.
 
Amorphis on tehnyt comebackin. FFTS oli täyttä paskaa, mutta Eclipse palauttaa vanhan lempparibändini takaisin kehiin, ja millä tavalla! Vokaalit toimivat kautta levyn, sävellyspuolella on tehty pientä paluuta menneisyyteen hyvällä menestyksellä ja kokonaisuus potkii persiille kybällä. Kympin levy.

Torstaina kävin äxästä hakemassa ja pari päivää on nyt levyä kuunneltu.
 
Amorphis on tehnyt comebackin. FFTS oli täyttä paskaa, mutta Eclipse palauttaa vanhan lempparibändini takaisin kehiin, ja millä tavalla! Vokaalit toimivat kautta levyn, sävellyspuolella on tehty pientä paluuta menneisyyteen hyvällä menestyksellä ja kokonaisuus potkii persiille kybällä. Kympin levy.
 
Kyllä taas kova levy pojilta tuli ulos. Mielestäni ei ole kyllä huonoa levyä tältä bändiltä tullutkaan, mutta nyt taas sarjassa hieman muita kovempi levy. Harvoin nykyään enää sellaisia levyjä ilmestyy joita jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen ilman mitään kyllästymisen merkkiä. Kyllä se on aina hyvän levyn merkki.
 
Ja tämä paljon parjattu sinkkubiisikin toimii. Aivan loistava se kitaramelodia. Muutenkin tuntuu, että nyt on saatu jälleen todella kovia kertosäkeitä. Melkein joka biisissä ihan ässä kertsi. Suosikkibiiseiksi ovat nousseet tällä hetkellä: House of Sleep, Under, Brother Moon ja Leaves Sear. Mutta yhtään heikompaa biisiä ei ole oikein mukaan edes mahtunut.
 
Kyllä tässä on Mokomalle kova haastaja vuoden metallilevyn tittelistä, kun aletaan puhumaan.

Hyvä levy mielestäni. Paitsi en tykkää House of Sleep kappaleesta.

Joo-o, hyvä levy pitkästä aikaa kun ei ole sitä elegyn aikaista amorphissia tullut kuunneltua. Tämä ja vanha Amorphis on mahtavaa.

House of Sleep paranee kuuntelukertojen määrän kasvaessa eksponentiaalisesti. Ymmärrän miksi jotkut eivät tästä diggaa, mutta muhun uppoaa kuin häkä. Ja taas levy soimaan.

Jep, tulipa itsetkin hommattua levy ja tosi hyvältä vaikuttaa. Itseasiaassa menee tuonelan ja elegyn ohi henkilökohtaisen amo-levylistan kärkeen näin muutaaman läpikuuntelun jälkeen. Ite en henkilökohtaisesti hirveästi talesista pidä, vaikka muutama hieno kappale siinä omasta mielestänikin on. Mielestäni kokonaisuutena ylivoimaisesti paras amojen levy, yhtään huonoa kappaletta ei ole mukana, tuo house of sleepkin tuntuu toimivan oikein mukavasti tuolla joukossa, vaikka musavideon nähtyäni en siitä ollut hirveän innostunut. The Smoke tuntuu olevan tällä hetkellä suosikki. Born from Firessa on jotenkin yllättävän hieno toi säkeistö, jotenkin tulee aina hyvä fiilis sitä kuunnellessa, kertosäkeestä en taasen siinä kappaleessa pahemmin tykkää. Mutta tosiaan, todella hyvältä vaikuttaa, tuo bonusbiisikin on mielestäni todella tiukka veto ja ihan kunnon soolin siinä.

Amorphis on tehny todellisen comebackin mun elämään. FFTS oli huono ja ajattelin jo et homma on siinä, mutta kuinka ollakaan tässä sitä taas kuunnellaan Amojen uutta ja pää heiluu konttorikuutiossa. FMEn keikka todisti bändin livekunnonkin olevan enemmän kuin kohdallaan ja uus laulaja sopii bändiin kuin nyrkki hattuun. Meitsi diggaa!!

Eikös Far from the Sun ollut bändille levysopimuksentäyttöjulkaisu (hieno sana), jotka tunnetusti eivät kovin inspiroituneita ole... Infernossa taisivat puhua tuosta.

Eikös Far from the Sun ollut bändille levysopimuksentäyttöjulkaisu (hieno sana), jotka tunnetusti eivät kovin inspiroituneita ole... Infernossa taisivat puhua tuosta.
 
Näin olen itsekin ymmärtänyt, tosin en ole varma.

Eikös Far from the Sun ollut bändille levysopimuksentäyttöjulkaisu (hieno sana), jotka tunnetusti eivät kovin inspiroituneita ole... Infernossa taisivat puhua tuosta.
 
Tuo selittäisi paljon. Melko luokaton levy aiempiin verrattuna..
Uudesta biisistä en paljoa innostunut kun näin videon mtv:llä. Mutta nyt alkaa sekin jo maittamaan. Under A Soil And Black Stonen alku muistuttaa hämäävän paljon Black Winter Day -EP:n Folk Of The Northia.

Eikös Far from the Sun ollut bändille levysopimuksentäyttöjulkaisu (hieno sana), jotka tunnetusti eivät kovin inspiroituneita ole... Infernossa taisivat puhua tuosta.
 
FFTS:han taisi olla Amorphiksen ensimmäinen (ja ainoa) levytys EMI:lle, eli ei siinä kyllä tainnut ihan sopparin täyttämisestä olla kyse. Sen sijaan lafkan vaihdos tuli kyseeseen vasta siinä vaiheessa, kun ilmeni miten huonosti asiat varsinkin ulkomaiden osalta sujuivat ja muutenkin uusi alku vaati hieman uusia kujeita, sekä suurempaa huomiota. Tätä Nuclear Blast oli valmis tarjoamaan.
 
Tai suoraan Esa Holopaisen sanoin:
 
Laulajan vaihtuminen ei ollut kuitenkaan ainoa etukäteen tapahtunut muutos, sillä myös levy-yhtiö sai vaihtua EMI:stä takaisin Nuclear Blastiin, eivätkä syyt tähänkään olleet todellakaan niitä kaikkein miellyttävimpiä.
 
E: Ei täällä EMI:n Suomen päässä oikeastaan mikään erityisesti mättänyt, vaan porukka teki oikeastaan ihan yhtä hyvää työtä, kuin missä tahansa muuallakin. Ongelmaksi muodostui vain se tyypillinen isojen levy-yhtiöiden vaikeus, eli saada yhtiön ulkomaiset osastot kiinnostumaan tämän tasoisesta bändistä niin paljon, että hommat rullaisivat kunnialla. Isoilla levy-yhtiöillähän se yksilöllisyys kärsii ja meidän tapauksessa vaikeudet vain kasvoivat kasvamistaan. Kyllä ne suunnitelmat markkinoinnin suhteen olivat ihan selvät, mutta muut maat eivät siihen lähteneet ja eivät tehneet lopulta oikeastaan mitään Far From The Sunin julkaisun eteen. Lopulta esimerkiksi levyn jenkkijulkaisu kesti vuoden ja samalla tilanne kärjistyi jopa sellaisiin mittoihin asti, ettei levy-yhtiön edustaja uskaltanut tavata meitä Ruotsissa. Näiden ihan älyttömien kuvioiden jälkeen oli aika pistää piste pettymyksien sarjalle ja palata Nuclear Blastin talliin, kun siihen mahdollisuus tarjottiin ja yhtiö oli kuitenkin jo aikoinaan osoittanut laadukkuutensa.
 
Ja mitä tulee Far From The Sunin tasoon, oli tämäkin puheena.
 
Millaisia mietteitä Amorphiksen kuluneet vuodet varsinkin viimeisen kolmen tai neljän albumin sinussa juuri nyt herättävät, kun alkamassa on tavalla tai toisella hieman uudenlaisempi aikakausi muutoksien myötä?
 
E: Tottakai mukaan on mahtunut aivan mahtavia vuosia! Ei minulla ole oikeastaan muuta kuin hyvää sanottavaa ajoistamme Pasin kanssa ja kun levytkin olivat pääosin todella onnistuneita, niin miksi tässä pitäisi lähteä kielteisesti muistelemaan asioita vain sen takia, että laulaja vaihtui. Onhan tietenkin nostettava pöydälle tuo Far From The Sun, jota pidän kieltämättä vähän välityönä. Siinä oli mukana hyviäkin biisejä, mutta monet asiat olisi pitänyt toteuttaa niin paljon paremmin, että kyllä sekin vähän kuvasti yhtyeen tilannetta omalla tavallaan. Eipä siinä mitään, omanlaisensa levyhän sekin on, enkä missään tapauksessa häpeä yhtään levyä tuotannostamme. Pasin aikakaudella tuli kuitenkin vietettyä niin mahtavia aikoja Amorphiksessa ja teimme niin monta hienoa levyä, että kyllä sitä todella lämmöllä muistelee. Tietenkään mikään ei kestä ikuisesti, kuten ei tämäkään.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=104

Loistava levy. Positiivinen yllätys oli kun kuulin, että mukana on sitä vanhaa meininkiä.

Mulle ei kolahtanut. Vaikka periaatteessa nuo kansanmusiikkivaikutteet on kivan kuulosia ja pari ihan onnistunutta kappaletta levyllä onkin, niin silti levyä vaivaa pahasti tasapaksuus ja tylsyys. Joitain kitarariffejä ja melodioita kierrätetään biiseissä liikaa, eivät ne ny niin hyviä ole kuitenkaan. Tuntuu olevan vähän samaa paahtoa alusta loppuun koko levy. Tämä arvio parin kuuntelukerran perusteella, en tiedä muuttuisiko mielipide jos kuuntelisi enemmän, mutta kun hyllystä löytyy parempiakin levyjä niin eclipse tuskin kovin kauaa levysoittimessa pyörii.

Tuntuu olevan vähän samaa paahtoa alusta loppuun koko levy.
 
Miun mielestä tuo on kyllä aika monipuolinen levy: löytyy hitaampaa, nopeampaa, hittiä ja rankempaa.

Tein tässä ajankuluksi lyhyen medleyn levystä guitar prolle, jos jotain sattuu kiinnostamaan: http://mysongbook.com/upfiles/90396.gp4
 
Kaikki on vähän sinnepäin koska sain levyn vasta eilen.
 
E. Ja niin, itse levyhän on kyllä melko kova.

Olenko ainoa ihminen maailmassa, joka itse asiassa pitää Far From the Sunia ihan kelvollisena lättynä? Eihän se nyt toki Talesille tahi Elegylle pärjää, mutta kyllä minä sitä mielelläni silloin tällöin kuuntelen.

Olenko ainoa ihminen maailmassa, joka itse asiassa pitää Far From the Sunia ihan kelvollisena lättynä? Eihän se nyt toki Talesille tahi Elegylle pärjää, mutta kyllä minä sitä mielelläni silloin tällöin kuuntelen.
 
Onhan Far from the Sun hyvä lätty sekin. Monta hyvää biisiä ja toimii kokonaisuutena. Mutta Amo levyksi kovin vaisu. Jonkun muun tekemänä olisi varmasti erinomainen levy.

Vähän pääsi kyllä yllättämään, kun meni albumilistan ykköseksi. Oikeaan osoitteeseen kuitenkin, kun miettii näidenkin poikien duunimäärää. Ja on se hienoa, että Suomessa ymmärretään myös oikeasti hienon musiikin päälle, kun sellainen kohdalle sattuu.

Tiukka levy ja ennen kaikkea: Missä tätä vokalistia on piiloteltu (joo joo, luin kyllä Infernon haastattelun...)?! Puhtaat laulut hyviä ja murina aivan helvetin hyvän kuulosta. Perkele (The God of Fire) ja The Smoke ovat ehdottomasti alkuvuoden kohokohtia. Tykkään.

Legendaarinen Tales...soi nyt.Alkaa pikkusen jo venailemaan huomista hesan reissua,että pääsee levykaupoille uutta Amorphista ostamaan.