Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Regalis Apertura: Hmm missäs bändissä Jani nykyisin vaikuttaa? En tiennyt tuosta iskelmäjutusta mitään...
 
Kai se jotain iskelmääkin sitten tekee jos niin sanotaan, mutta Cain's Offeringille tekee toista levyä tällä hetkellä. Ja ilmeisesti Stratollekin siinä sivussa tekee Kotipellon kanssa joitain biisejä.

janezki_: Kai se jotain iskelmääkin sitten tekee jos niin sanotaan, mutta Cain's Offeringille tekee toista levyä tällä hetkellä. Ja ilmeisesti Stratollekin siinä sivussa tekee Kotipellon kanssa joitain biisejä.
 
Jani soittaa Antti Railion bändissä ja se on iskelmää. Jani kävi viime keväänä lauluntekijäkurssin, niin että nyt se tekee CO levyä. Mun mielestä ihan tekemistä riittää hällä.

Hienoa että Cain's Offering jatkaa:). Eka levy oli kyllä loistava.

SONATA ARCTICASTA KIRJA 26.9.2014
 
Sonata Arctica kirja kertoo Tony Kakon, pienenä kerrostalopihan lumipenkan päällä lumilapio kourassa hoilanneen ja jo kaksivuotiaana rocktähdeksi aikoneen kohta parikymmentä vuotta pulpunneesta musiikillisesta visiosta, tahdosta ja rautaisesta määrätietoisuudesta. Se kertoo myös yhtyeen alku-uran onnekkaiden olosuhteiden summasta, joita osuu tuhansien yrittäjien joukosta ani harvojen kohdalle.
 
Sonata Arctica kertoo yhtyeen ja sen lähipiirin äänellä kansainvälisen menestyksen saavuttaneen mutta lööppijulkisuuden tutkan alapuolella lentävän yhtyeen ihmisistä, muusikoista ja suosiosta. Kirja on kasvutarina yhtyeen musiikista, sen erikoisista sivujuonteista ja genrehyppelyistä. Se on pohjoisen bändin metamorfoosi märkäkorvista myyntimenestyksiksi se on lähikuva tiiviistä mutta joskus vaikeasta veljeydestä; iloista, suruista, kipeistä miehistönvaihdoksista,vaikeuksien voittamisesta ja musiikista työnä, jossa vuoroin tarjoillaan samppanjaa ja vuoroin paljon huonompaakin juomaa. Bändin jäsenten lisäksi kirjassa kuullaan 15vuotisen matkan keskeisiä ihmisiä: löytäjiä, levy-yhtiöväkeä, managereita, entisiä jäseniä ja kiertuehenkilökuntaa.
 
Kaikkien yhtyeen miehistövaihdosten syyt kerrotaan kirjassa ihmisten itsensä kertomina - tässä nyt mennään vähän jo joidenkin sonatojen päidenkin sisään.
 
Kirjasta löytyy kovimmallekin Sonata-fanille juttuja joita hän ei ennestään tiedä mm.
- demobändivuosien tapahtumia
- ennen kuulematonta triviaa levyjen äänityksistä
- kommelluksista tien päältä
- bändin koko tuotannon kattava keräilyopas ja julkaisulista, jonka kanssa menee pää rikki kovimmaltakin Sonata-kompletistilta
- punk-henkinen, runsas kuvasto
- tekniikka-, ruoka- ja juomaraiderit sekä stage plotit
 
Komediaa, keikkoja, kohellusta, kuvia, kiertueita, kyökkipsykologiaa ja knoppeja kovillekin faneille, niistä kai se on tehty! Ja onhan kirjassa myös Toni Kakon esikoisnovelli - ilman muuta parasta parasta Kakkoslaatua!
 
"Arvelenpa, että Sonatan koulukuoroimago saattaa nyt vähän ottaa siipeensä.", kirjan toimittanut Mape Ollila sanoo.
 
https://www.facebook.com/SonataArcticaKirja
https://twitter.com/SonataBook
http://paasilinna.fi/kirjat/sonata-arctica/
https://www.facebook.com/sonataarctica
http://sonataarctica.info/
https://twitter.com/SonataKemi/

Infernon SA-kirjsakabassa palkintona kolme nimmaroitua opusta http://www.inferno.fi/kilpailut/son … taa-nimmarein-varustetun-kappaleen/

Mitäs mieltä Ecliptican uusintaversiosta?
 
Ittelle originaali iski lähtemättömällä tavalla, sitä ei oo voinu ylittää. Se oli yksi kovimmista ja valmiimmista debyyteistä ettei oo ees osannu puutteista valittaa (mua ei mielipiteitä jakava englannin lausuminen oo koskaan häirinny). Vähän jännitti mitä tästä nyt tulee, mutta itse asiassa biisit on säilyny pääosin samanlaisina, mitä nyt livesoitto ja soittajien kyvyt (ja tietty niiden vaihtuminen) on tuonu lisää. Onhan tämä tietty 15v kypsynyt (aika minkä kypsymisen eräs mediaseksikäs v-alkuinen aikuisten juomakin ottaa). Tämmöistä levyä ei siis käytännössä kukaan voi debyyttinä vetää, siis näin hyvin tuotettua ja "täydellisiä versioita". Toisaalta herää turha toive että tekisivätkin tälle nyt sitten jatkoa seuraavaksi :-)
 
Eli muhun uppoaa kyllä, hyvät ellei jopa erinomaiset biisit "parempina" versioina. Toki originaalilla on aina oma paikkansa kun haluaa sen "raa'an iskuvoiman" ja "debyytin tunnelman". Sinälläänhän tääkään ei oo harvinainen konsepti, yleensä ne bändin mukana kasvaneet versiot on niitä mitä ajan kanssa kehittyneet kokoonpanot laittaa ulos liveäänityksissä. Nämä nyt teki saman studiossa, mikä on sitten harvinaisempaa muttei ollenkaan uniikkia.
 
Toki sen verran eroa on tällä remikseihin (jotka monesti myös jakaa mielipiteitä, eteenkin jos Sharon on vaihtanut soittajiakin - mikä on 100% perseestä) että oikeasti on vedetty kaikki uusiksi. Remikseilläkin saa uutta eloa, esim. CMX:n remiksit tuo miksauksen puutteisiin korjausta (esim. taajuuskaistan käyttö) ja ehkä irtoaa esille semmoista mitkä on jääny piiloon. Hyvä ne on kuunnella ja verrata. Mun mielestä niilläkin on paikkansa, jos ei liian sisäsiistiksi ole miksattu.
 
TL;DR: Tämä "Revisited" on oikein hyvä 5/5 levy ja iso toive ois että jos bändi jatkais tästä seuraavalle uudelle levylle :-)

Juu ei välttämättä pahan kuuloinen levy. Vähän sellainen kuriositetti-fiilis jäi kuitenkin... Tyyliin ilmankin olisi pärjätty. Se Genesis-cover oli ihan hauska (ainakin omasta mielestä).

Mielestäni uudessa versiossa on suurelta osin paremmat soittimien soundit, mutta Kakon ääni ymmärrettävästi heikompi. Purkittamisessa pistää korvaan Pro Tools -hengettömyys/steriilius ja on suurin miinus. Kokonaisuutena versio mukiin menevä, mutta ainakaan omassa kuuntelussa ei pääse alkuperäisen rinnalle soimaan, vaan jää luultavasti pariin-kolmeen kuuntelukertaan.

Regalis Apertura: ilmankin olisi pärjätty.
 
Tässä tiivistyy kaikki. En alunperin innostunut tästä ideasta yhtään, mutta vissiin bändi saa ihan hyvät massit kun Japanista asti tuli idea ja pyyntö tähän touhuun. Levyltä olen vain pari biisiä kuunnellut ja se oikeastaan riitti, koska Kakko kuulostaa paskemmalta ja originaali levy on vain parempi kaikin puolin. Eli käytännössä turha julkaisu, mutta varmaan kovimmille faneille kiva lisä kokoelmiin.

Ehdottomasti huonompaa kuin vanhalla levyllä tämä... todella hengetön, kakko on paskemman kuulonen, saundit on jöötiä ja se vanha palo puuttuu kokonaan. Ei jatkoon.

No olihan tästä jo kirjoitusta.. Juuri kun uskalsi ottaa Spotifystä tuon kuunteluun ja kyllä puhallutti...
 
Ei alkuperäinen Ecliptica ollut millään muotoa täydellinen levy laulun, soiton tarkkuuden tai soundien puolesta mutta sillä kai se niin hyvin kolahtikin.
Se nuoruuden innokkuus ja siellä oman osaamisen ylärajoilla meno(välillä sen hieman ylittäenkin) siinä kai potki hyvien sävellysten lisäksi.
 
Aika löysää muniinpuhalteluahan tämä on niinkuin kaksi viimeisintä Sonatan levyä muutoinkin.

Fantasmic: Aika löysää muniinpuhalteluahan tämä on niinkuin neljä viimeisintä Sonatan levyä muutoinkin.
 
Pieni korjaus.

Sonatalta ei oikeesti ole hyviä levyjä kun kaksi ekaa. Sen jälkeen kaikki ollu ihan tasaista massaa. Ja joukossa ollut pari ihan ok biisiä. Yleensä pari biisiä per levy nousee edukseen. Mutta noilla ekoilla oli kaikki ihan kivoja ralleja

reaper666: Sonatalta ei oikeesti ole hyviä levyjä kun kaksi ekaa. Sen jälkeen kaikki ollu ihan tasaista massaa. Ja joukossa ollut pari ihan ok biisiä. Yleensä pari biisiä per levy nousee edukseen. Mutta noilla ekoilla oli kaikki ihan kivoja ralleja
 
Olet väärässä. Winterheart's Guild, Reckoning Night ja Unia ovat erinomaisia levyjä täynnä hienoja biisejä ja kaikinpuolin moniulotteisempia ja parempia kuin Ecliptica.

carnation: Olet väärässä. Winterheart's Guild, Reckoning Night ja Unia ovat erinomaisia levyjä täynnä hienoja biisejä ja kaikinpuolin moniulotteisempia ja parempia kuin Ecliptica.
 
No on vielä sellasia, että noiden kolmen levyn verran koitin antaa bändille mahdollisuuden mutta kun ei niin ei.
Ensinnäkään ärsyttää se introttomuus. Kaikki biisit lähtee kaikki soittimet samaan aikaan.

Eipä ole tullut vuosikausiin kuunneltua Eclipticaa. Hieno levy kyllä edelleen se alkuperäinen! Mitäs pitäisi ottaa kuunteluun nykyään, että kuulisi yhtä tarttuvaa musiikkia samanlaisella innolla ja hyvällä laulajalla vedettynä? Tää uusintaversio kuulosti aluksi ihan hyvältä, kunnes laittoi alkuperäisen soimaan. Huhhuh, mikä ero meiningissä!
 
Edit. Täytyy varmaan ottaa uudelleen Tomb Raider 3 pelattavaksi ja Ecliptica soimaan repeatilla taustalle...

Pistinpä soimaan. Onhan toi laulu vähä ponnetonta alkuperäseen nähden. Tosin avausbiisi vasta soi, ja jo sillon ku olin susipaitanen fanipoika, Blank Filen kertsin korkeet laulut särähti korvaan jo niin paljon että oikein vitutti kuunnella. Omaan makuun toi on siis muuttunu siedettävämmäks biisiks.
 
Katotaan mihin tää vie, ku pääsen pidemmälle.
 
e: My Landista ja Replicastahan tuli jo Collectionille uudet versiot, liekkö nää vielä niistäkin uusitut? Ne oli ainakin ihan perseestä verraten alkuperäsiin. :D

Jooh olihan se aika laiska. Äänialan supistumisen myötä ne kaikkein raivostuttavimmat kiljaisut oli karsiutunu pois, mut muuten aika turha teos.

Jokunen: Mitäs pitäisi ottaa kuunteluun nykyään, että kuulisi yhtä tarttuvaa musiikkia samanlaisella innolla ja hyvällä laulajalla vedettynä?
 
Harvassa on. Itse olen pitkään yrittänyt löytää vanhan kunnon Sonata/Helloween/Strato -akselin tyylistä tavaraa, mutta kaikki ovat niin hengettömiä ja punaista lankaa ei oikein ole. Tietty yksittäisiä hajabiisejä siellä täällä, mutta yhtään(!) levyä en ole löytänyt uudemmista.
 
Tämmösistä biiseistä oon tykänny samaan suuntaan. Mutta tosiaan varoitan, ettei näiden biisien levyillä oikein vastaavaa laatua löydy kuin nämä biisit:
 
Adamantra - Ungiven (tuubista ei löydy)
Masterplan - Far from the End of the World https://www.youtube.com/watch?featu … e=player_embedded&v=2NW_nEQ3TWw
Vanden Plas - End of All Days https://www.youtube.com/watch?featu … e=player_embedded&v=-I7rJgrUFAE
Yngwie Malmsteen - The Bogeyman https://www.youtube.com/watch?featu … e=player_embedded&v=SQcSq5noG3o

Muistan irvailleeni Ecliptican kitaroille aikanaan, kun olivat lähinnä joko sahausta tai pitkiä voimasointuja. Uusintaversiota kuunnellessa toivoisi, että kuulisi edes ne sahaukset / voimasoinnut, kun ovat jääneet jonnekin taustalle :) Soundit aika lähellä Pariah's Childiä, mutta sillä levyllä ne toimivat paremmin, kun biisit olivat täydempänä tavaraa. Nyt yhdistelmä yksinkertaiset sovitukset + hiljaiset kitarat + triggerirummut lujalla ei nosta tunnelmaa ihan kattoon. On tässä hyviäkin puolia, kuten pro:mmin soitetut soolot ja korkeimpien kiljuntojen pudottaminen inhimillisiksi. Bonusraidalla muuten omaan korvaan parhaan kuuloiset laulut, sellaista rokimpaa ääntä olisi kuullut varsinaisissa biiseissä mielellään enemmänkin.