Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Decadetroll: Paitsi muistettavia kitarasooloja, riffejä, rumputyöskentelyä tai muuta perinteikästä bändisoittoa. Pohjautuu ihan liikaa noihin orkesterointeihin, mitä Jari on tehnyt hiki hatussa. Noh, laulupuolesta pitää nostaa hattua ja kyllähän tuo nyt sinänsä ison kuuloista meininkiä on, mutta ei minusta oikein paljon mitään, mitä ei olisi aiemmin kuultu hyvin samankaltaisena.
 
Tämä on nyt itselläkin parin kuuntelukerran jälkeen päällimmäisenä ajatuksena. Oikeastaan sama kuin ensimmäisen levyn kanssa. Kaikin puolin hyvä ja thats it. Timen kanssa tosin uskon että Jarilla on varmasti ollut siellä paljon makeita ideoita mutta ne ovat hukkuneet sitten tuon aivopierutulvan ja non-deadlinen alle. Ihan hyviä biisejä muttei yksikään räjäytä tajuntaa tai ole sen kaiken hypetyksen arvoinen.
 
Näiden kuunteluiden perusteella ja tuon levynjakamishomostelun jälkeen en kyllä tuhlaa rahojani kumpaankaan vaikka alun perin oli tarkoitus.

Ohan tuo ihan helkkarin kovvaa kammaa! Johtuneeko siitä, että Time on ainoa levy, jota on odottomalla odottanut oikeastaan koskaan.
 
Orkestraatioista on vaikea mennä sanomaan, et onko hyviä tai huonoja, liikaa tai liian pinnassa jne jne. Kuuntelukokemusta bändeistä, jotka moisia käyttävät, löytyy lähinnä vain Wintersunista ja Dimmu Borgirista. Pääasia, että kuulostaa hyvältä! Vitusti detaljeja...
 
Kitarasoolot on yliarvostettuja, mutta olihan ekalla levyllä timanttisia kyllä..

Jari taisi tehdä koko levyn uudestaan, kun alkoi katsomaan Game of Thronesia.

Itsekään en metallimusiikissa välttämättä aina noin mahtipontisista orkestraatioista perusta, mutta olin kuulevani muita instrumenttejä tuolta kaiken humun seasta. Oliko siellä niitä? No olihan siellä! Pitää vain kuunnella aika moneen otteeseen tuo levy ennen kuin ne aukeavat. Eli turha kenenkään vielä sanoa oliko liian puuroa.

Vähän tasapaksu kuva jäi. Semmonen jatkuva eeppisyys vähän jätti kylmäksi. Tai sitten siellä oli hempeämpiä suvantoja, jotka ei jääneet mieleen mutta tuntui että alun intron jälkeen homma oli koko ajan semmosta hidasta ja mahtipontista fanfaaria. Pitää ottaa kuunteluun vissiin uusista hyvin nukutun yön jälkiin.

Muutaman kerran jälkeen kuulostaa kyllä erittäin hyvältä. Levyn jakamisesta kahteen osaan on vähän ristiriitaiset fiilikset. Oikeastaan kolmen biisin levy tuntuu tosi lyhyeltä, mutta toisaalta toinen mokoma lisää näin massiivista musiikkia saattaisi käydä jo puuduttamaan. Miuta ei kitarasoolojen puute häiritse, rummut tuntuvat vaan välillä jäävän vähän taustasoittimeksi kaiken muun äänivallin taakse. Jos sooloja kaipaa, pitää kaivaa välillä debyyttilevy soittimeen.

Kun intro vaihtui varsinaiseen avausraitaan, nousivat karvat pystyyn oitis ja rupesin ymmärtämään tätä "pientä" viivästymistä ja sitä työmäärää minkä Mäenpää on tehnyt. Varsin henkeäsalpaavaa toimintaa useiden eri osioiden nivoutuessa yhteen melko saumattomasti. Helvetin upeaahan tätä on kuunnella aivan helvetillisen odottelun jälkeen!
 
Pakko kuitenkin tarttua muutamaan seikkaan, mistä joku muukin taisi täällä mainita. Melko vahvat Disney-Holopais-fiilikset tosta kyllä tulee, mikä ei sinänsä ole itselle mikään ongelma. Päinvastoin. Paikotellen tulee vaan semmonen olo, että "oikeat" soittimet nojaa vähän liikaakin noihin orkestraatioihin ja kohdat ilman niitä tuntuvat todella kolkoilta ja tyhjiltä. Muutenkaan nuo Ensiferumin kahden ekan levyn tapaiset ja melko muhjuiset kitarasoundit eivät oikein iske enää. Ja välillä tavaraa tulee tuutista niin käsittämätön määrä, että koko hoito menee Devinmäisesti tukkoon ja päässä tuntuu siltä kuin joku räjähtäisi sisäänpäin.
 
Mutta näistä huolimatta tykkäilen levystä kovastikin. Kolmen varsinaisen biisin ratkaisuun en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä biiseillä on pituutta ja syvyyttä itsessään niin paljon, että kyllä se kantaa kokonaiseksi levyksi asti. Vastaan sotii tottakai se, että "kyllähän levyllä nyt enemmän biisejä pitäisi olla". Jännää miten mulla on silti semmonen olo että esim. Opethin Deliverance on liian lyhyt, kun oikeita biisejä on vain viisi mutta niilläkin on pituutta. Tiedä häntä...

Edellä mainittujen pointtien lisäksi(bändisoittimien uupuminen, kitarasoolot yms) tuntuu että se TUNNE on jäänyt jonnekkin eepisyyden alle.
Tyyliin, Sleeping Stars, Starchild Act 3:sta eteenpäin, Beautiful Death...
Noh toivottavasti se vielä jostain löytyy, viimeistään Time II:sta.
 
EDIT: Mäenpään vokaalit jatkavat Suomen top 3:ssa, heleposti.

levykauppax sivuilta:
Valitettavasti kaikki perjantain julkaisut eivät ehtineet tänään postin kyytiin. Pahoittelemme epäonnistumista ja mahdollisesti tästä aiheutuvaa mielipahaa!
 
eli ei pidä ihmetellä jos levyn tilannut x:äst eikä ole tipahtanut luukusta..

^Onneksi oma levyni ehti postiin, nyt vain odotellaan milloin saapuu. Olisi muuten vituttanut ihan sairaasti jos vielä olisi mennyt ensi viikkoon kuuntelu :D

No niin, tulipa nyt sitten haettua tuo cd+dvd+paitasetti, pitänee tsekkailla dvd kunhan kotiin pääsee.

Jep jep, nyt on tsekkailtu tuo dvd.. mitäs siitä nyt jäi sitten käteen: se treenivideo missä vedetään piisit läpi oli oikein hyvä juttu, Jari on ihan käsittämättömän kova laulaja yhä edelleen ja jokseenkin yllätti, kuinka hyvin Jukka ja Teemu vetää niitä taustajuttuja.
 
Sen sijaan sitten nämä "demonstraatiot".. sanotaanko nyt näin kiltisti, että en varmasti enää tule niitä ikinä katsomaan. Ensin hieman rallienglantia, sitten yks riffi ja joku pieli licki loppuun ja sepä siitä. Projektidemonstraatiossa musiikin soidessa puhujan ääni meni perseelleen, ärsyttävä kuunnella kun mikki tuntuu klippaavan kokoajan. Hämmentävää oli myös siinä Jarin soitto-osiossa, että matalimmat äänet olivat todella karmean kuuloiset, ainakin telkkarista kuunneltuna. Teemulla sen sijaan ei ollut moista ongelmaa. Plussaa ehdottomasti helevetin komeasta custom ibanezista Teemulle. :) Taidan kakkosen ostaa ihan peruslevynä.
 
Ai niin, se paita oli mukavan hillitty ja kelpaa kyllä käyttöön.

Onkohan tuo levyn neljä minuuttinen kuudes raita tuolla ihan tarkoituksella vai vahingossa? Kaks ekaa minuuttia tyhjää sitten Sons of Winter And Stars kuoroa minuutti ja lopuksi tyhjää+jotain ääntelyä ja naurua.
 
Levy itsessään vasta kerran kuunneltu eli siihen palaan myöhemmin, mutta se on pakko sanoa että paljon tapahtuu kokoajan. Huhhuh... Ja DVD:kin pitäs katsoa jahka kerkiää.

Kuulostaa tää paremmalta kuin odotin. Nimikkobiisi on suorastaan hieno.

Decadetroll: Jep jep, nyt on tsekkailtu tuo dvd.. mitäs siitä nyt jäi sitten käteen: se treenivideo missä vedetään piisit läpi oli oikein hyvä juttu, Jari on ihan käsittämättömän kova laulaja yhä edelleen ja jokseenkin yllätti, kuinka hyvin Jukka ja Teemu vetää niitä taustajuttuja.

 
Jees, toi DVD todella vasta avaa noi biisit, sillä sen miksaus kuulostaa paremmalta kuin levyllä. Levyn miksaus taas kuulostaa paremmalta, kuin netin alelaarissa kiertänyt albumin mp3 versio.
 
Kitarariffit ovat kelpoja mutta hukkuvat siihen tietsikkasälään, jota nyt on hieman liikaa ammennettu mukaan. Kitarat jäävät turhan pieneen rooliin kokonaisuudessa, mikä on selkeä harmi. Toivottavasti jätkät tekevät vastaavan liveotoksen myös Time II:sta.
 
Time I on hyvä 3 varsinaisen kappaleen osalta, ne 2 intromaista täytettä olis voinu tiivistää yhdeksi lyhyemmäksi.

janezki_: Onkohan tuo levyn neljä minuuttinen kuudes raita tuolla ihan tarkoituksella vai vahingossa? Kaks ekaa minuuttia tyhjää sitten Sons of Winter And Stars kuoroa minuutti ja lopuksi tyhjää+jotain ääntelyä ja naurua.
 
Levy itsessään vasta kerran kuunneltu eli siihen palaan myöhemmin, mutta se on pakko sanoa että paljon tapahtuu kokoajan. Huhhuh... Ja DVD:kin pitäs katsoa jahka kerkiää.
 
Mietin samaa! läppä vai puhas vahinko...?

NikoK: Mietin samaa! läppä vai puhas vahinko...?
 
Eikai nyt valmiille levylle mitään vahinkoja pääse. Ehkä aika monta kertaa kuunneltu eri vaiheissa läpi.

No johan oli turha teos. Pitikö tässä olla musiikkia kaiken videopeliefektien ja pilipali-pasuunaorkesterien alla?

Sebek: No johan oli turha teos. Pitikö tässä olla musiikkia kaiken videopeliefektien ja pilipali-pasuunaorkesterien alla?
 
Eiku tämähän on se mahtiteos, jota kaikki ovat odottaneet. Unelmien täyttymys. ;)
 
Mutta tosiaan, tuo liveveto on parempi kuin levyllä. Enemmän on pinnassa itse soittimet.
 
Ja pakko kyllä todeta, että Jari tekee comebackin varmaan parhaan suomalaisen hevilaulajan paikalle, ainakin meikäläisen kirjoissa.

Niinkuin Mäenpää itse sanoi radio rockilla että: "tämä ei ole semmoinen levy että pistetään soimaan kun aletaan ottaa jätkien kanssa bisseä"
Ei näillä sanoilla mutta sitä tarkoitti.
 
Itse tykkään kovasti levystä.
Lutakon keikan jälkeen oli semmonen fiilis että, eihän ne soittanu ko kolme uutta biisiä.
 
Noh eihän levyllä paljon enempää ole..
 
Meni vaan ne biisit nii kauheen nopeeta siellä kun livenä kuunteli.
 
Mahtava levy, kannatti odottaa.
 
Joku tossa jo kommentoi että levy vois olla halvempi.
 
Eikös levyn saa ihan wintersunin webshopista 15e sis postit sun muut.
Ei mielestäni lainkaan paha.