Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Herrah: Onkohan 8K bookletissa paremmat faktat kuin normaalissa
 
Tuplasti paremmat kuin 4K:ssa.

Jarihan vois lyödä Applen kanssa hynttyyt yhteen, että saatais markkinoille riittävän eeppiset VR-lasit booklettien katteluun: True Vision Pro

Fields of Snowin mukanaoloa ei pysty kyllä oikein mitenkään perustelemaan, komea biisi juu mutta ei palvele kokonaisuutta mitenkään. Rummut jyrää kyllä mainiosti, mutta samalla pellit jää täysin piiloon miksauksessa. On se silti hienoa kuulla Hahdon vihdoin soittavan Forest Seasonsin jälkeen. Muuten tämä levy on kyllä aika timanttia, tunnelma on Time 1 verrattuna hyvin melankolinen ja surumielinen. Ensimmäisellä kuuntelulla jäi hämmentävän tyhjä olo, tämän voi tietenkin tulkita monellakin tavalla :D
 
Paketista muuten päällimmäisenä jäi mieleen: Time 1 2.0 on saanut saman rumpukäsittelyn. Omaan korvaan 1,5 on se miellyttävin ja tasapainoisin miksaus. Fantasy Metal Albumilla huomaa selkeästi riffejä ja ideoita, joita hyödynnettiin Ensiferumin levyillä. Muita levyjä en ole ehtinyt kuuntelemaan, mutta Jari ei välttämättä soittelisi yksiössä tietokoneelle jos olisi avannut kovalevyään vähän muillekin sitä mukaa kun tavaraa syntyy
 
E: Siirryin siis käytännössä heti kuuntelemaan tuota Time 2 Dynamic 1 db versiota. Ei minun korvat ja kulahtaneet vahvari+kajarit pystyneet kertomaan mitä eroa on 1 db ja 2 db. Sen vain huomasin heti että Dynamic kuulostaa paljon paremmalta

suojis666: Fields of Snowin mukanaoloa ei pysty kyllä oikein mitenkään perustelemaan, komea biisi juu mutta ei palvele kokonaisuutta mitenkään.
 
Noi instrut on jotenkin irrallisia kyllä. Esim. Time ykkösellä niissäkin kuitenkin pyöriteltiin selkeesti samoja teemoja ku biiseissä, jolloin ne kytkeytyy aika paljon paremmin osaksi sitä kokonaisuutta. Ja Ominous Clouds nyt kuulostaa muutenkin lähinnä joltain Al Di Meolan sinkun b-puolen demolta.

Vessajono: Time ykkösellä niissäkin kuitenkin pyöriteltiin selkeesti samoja teemoja ku biiseissä, jolloin ne kytkeytyy aika paljon paremmin osaksi sitä kokonaisuutta
Juuri tuo se pahin ongelma. Fields of Snow ei jatka siitä mihin Time jää, eikä se ole myöskään intro The Way of the Firelle.

Biisit on tykkejä, siitä ei pääse mihinkään. Tämä kun olis toteutettu jotakuinkin debyytin soundeilla niin avot. Harmittaa oikein mitä kaikkea esim. Hahdon soittamaa jää kuulematta tuon kompression alle.

Ensiferumin virppa kuulostaa virpalta, vaikka on tääkin helvetin kompuroitu. Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa?
 
https://www.youtube.com/watch?v=7dxUBV5dr_c

On valittu huono(t) sample(t) ja/tai muokattu sample(t) jostain syystä kuulostamaan about samalta kuin basari.

trih: Ensiferumin virppa kuulostaa virpalta, vaikka on tääkin helvetin kompuroitu. Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa?
 
https://www.youtube.com/watch?v=7dxUBV5dr_c
 
Eipä Jartsa ole pahemmin koskaan peitellyt soundi-ihanteidensa vastaavan aika pitkälti Flemming Rasmussenin Metallica-tuotoksia. Ensiferumin Ironilla taisi toki kaikki Mäenpään fantasiat jo materialiasoitua, kun vanha juutti oli tuottamassakin.

Faktat otettu Time II 8K bookletista.
 
Tärkeä tarkennus. 4k tai alempi laatu olisi todellakin herättänyt epäilyksen bookletin ja siten myös faktojen luotettavuudesta.
 
Nälviminen sikseen, en kyllä ihan snaijaa, miksi pitää olla niin "loud and modern" miksaus ja rummut aivan svidun lytyssä ja naamalla. Minusta sen 'dynamic mixin' (Time Package ekstroissa) olis voinut julkaista ihan virallisena versiona. Eeppisessä fantasiahevissäkin on hyvä olla vähän happea ja dynaamista rangea.
 
Tosin, tästä nyt ei voi syyttää pelkästään Jaria, vaan koko nykymetallin laajempaa trendiä siitä, että kaikki miksataan turboahdetuksi putkeksi, jossa rummut kuulostaa enemmän konerummuilta kuin ihmisen soittamilta fyysisellä rumpusetillä. Sekä vielä laajempaa loudness-trendiä, jossa kovempi = parempi. Muttajooh, toki myös makuasia. Varmaan joillekin kunnon turboahdettu tykitys on ihaninta maailmassa.
 
Muuta valittamista levystä en kyllä sitten enää keksikään. Biisit on sävellyksellisesti timanttia alusta loppuun ja parhaimmillaan mennään aivan eeppisissä sfääreissä. Etenkin Silver Leavesin suomeksi lauletut osuudet vetävät ihon kananlihalle.

Räbbänä: Eipä Jartsa ole pahemmin koskaan peitellyt soundi-ihanteidensa vastaavan aika pitkälti Flemming Rasmussenin Metallica-tuotoksia. Ensiferumin Ironilla taisi toki kaikki Mäenpään fantasiat jo materialiasoitua, kun vanha juutti oli tuottamassakin.
 
No Ironilla on viellä virppasoundi. Muuten aika tuttua soundia...
 
Eksyinpä sitten kuuntelemaan Metallican livebiisin virallisen version. Aika paljon samaa on kyllä tuossa soundipyrkimyksessä. Nyt vasta tajuaa tyhmäkin miten tunkkainen toi Metallican virveli on :D

Tämä levy kuulostaa paremmalta keskiääniä korostavien nappikuulokkeiden kanssa. Laulu ja soolokitara on tuolloin oikealla tasolla.
 
Onhan tämä aikamoinen järkäle. Erittäin positiivista että kerrankin tilutetaan kunnolla ja leadit on parhaimpia mitä on suomimetallissa ollut aikoihin.

Aika kaaottinen sekasotku. mistään ei saa mitään selvää. Onko kenties ollut tarkoituskin että rummut, laulut ja muut hukkuu synien taakse. Erittäin rasittavaa kuunnella tasaista jöötiä. Tämä on hyvä esimerkki oppilaitoksille että ei näin.

Ei ole mun genre lähtökohtaisestikaan, mutta tätä saagaa vuosia seuranneena onhan tähän kulttuuritekoon pakko tutustua. Lyhyt versio: onhan siellä alla kai jossain biisitkin, mutta tämä on omaan korvaan vähän sellainen kuin pizza, johon on pistetty ananas, aurajuusto, sriracha, kebabliha, falafel, tuplajuusto, majoneesi, rucola, tomaatti, kinkku, oliivi, anjovis, irtokarkki, tilli ja kahdeksan mozzarellaa. Ja sitten siitä on päätetty tehdä sittenkin calzone ja kääritty kaikki rullalle. Olispa se yksi hyvä riffi per biisi ja tuotanto, joka tukee sitä. Ja tässä genressä tietysti lyriikat on myötähäpeää ja lähtökohtaisesti sivuseikka, mutta silti. Kyllähän Tolkienkin kirjoitti Tarun Sormusten Herrasta lyhyemmässä ajassa.
 
Itsekin on toisessa kontekstissa tullut sairastuttua mammuttitautiin, mutta jossain vaiheessa prosessia tulee aina se hetki, kun säätelee jotain ihan merkityksetöntä vipstaakia ja luulee tekevänsä merkityksellisiä juttuja ja niitä jää hinkkaamaan ikuisesti. Itselleen on helposti sokea. Oikeasti pitäisi olla joku tuottaja joka ottaa niskasta kiinni ja sanoo että nyt se on kyllin hyvä ja nyt näpit irti tästä, minä hoidan loput.
 
Summa summarum: ihan liikaa kaikkea korville ja sielulle. Mutta hyvä, että on ulkona ja joku varmasti tykkää.

elsewhere: Ei ole mun genre lähtökohtaisestikaan, mutta tätä saagaa vuosia seuranneena onhan tähän kulttuuritekoon pakko tutustua. Lyhyt versio: onhan siellä alla kai jossain biisitkin, mutta tämä on omaan korvaan vähän sellainen kuin pizza, johon on pistetty ananas, aurajuusto, sriracha, kebabliha, falafel, tuplajuusto, majoneesi, rucola, tomaatti, kinkku, oliivi, anjovis, irtokarkki, tilli ja kahdeksan mozzarellaa. Ja sitten siitä on päätetty tehdä sittenkin calzone ja kääritty kaikki rullalle. Olispa se yksi hyvä riffi per biisi ja tuotanto, joka tukee sitä. Ja tässä genressä tietysti lyriikat on myötähäpeää ja lähtökohtaisesti sivuseikka, mutta silti. Kyllähän Tolkienkin kirjoitti Tarun Sormusten Herrasta lyhyemmässä ajassa.
 
Itsekin on toisessa kontekstissa tullut sairastuttua mammuttitautiin, mutta jossain vaiheessa prosessia tulee aina se hetki, kun säätelee jotain ihan merkityksetöntä vipstaakia ja luulee tekevänsä merkityksellisiä juttuja ja niitä jää hinkkaamaan ikuisesti. Itselleen on helposti sokea. Oikeasti pitäisi olla joku tuottaja joka ottaa niskasta kiinni ja sanoo että nyt se on kyllin hyvä ja nyt näpit irti tästä, minä hoidan loput.
 
Summa summarum: ihan liikaa kaikkea korville ja sielulle. Mutta hyvä, että on ulkona ja joku varmasti tykkää.
 
Toi pizza-vertaus on kyllä hupaisa :D
 
Aloin miettimään, niin suomimetallihan on suurimmaksi osaksi iskelmää särökitaramatoilla varustettuna. Kitarariffit puuttuu. Nyt voisi joku ilmoittaa suomimetallin parhaan kitarariffin.

trih: Nyt voisi joku ilmoittaa suomimetallin parhaan kitarariffin.
 
Joku Beheritin riffi Drawing down the moonilta tai Imped Nazarenen riffi Tol comptilta tai Ugralta.

Henri Henri Olavi: Joku Beheritin riffi Drawing down the moonilta tai Imped Nazarenen riffi Tol comptilta tai Ugralta.
 
Ei oikein löytynyt. Hienoa musaa kyllä. Hatunnosto Impaledille lyhyistä biiseistä, voisi toimia hyvin aamuradioissa. "Ja seuraavaksi Impaled Nazarene esittää kappaleen Goat Perversion". Tätä odotellessa...

Tarkoittaako suomimetalli kaikkea suomalaista metallia
 
Koska kyllähän Suomen kansainvälisesti tasokkain tuote eli OSDM oli jotain muuta kuin iskelmää, eikä riffit puutu

fiftie: https://www.soundi.fi/jutut/tuli-fi … i-maenpaa-kertoo-time-iin-synnysta/
 
Täähän oli hyvä pikku haastattelun pätkä. Vaikutelma tuli, että Mäenpäätä ei hirveästi live kiinnosta. Tietysti iän myötä mieli muuttuu. Olihan se kuitenkin kova esiintyjä aikoinaan Ensiferumissa.