Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Priest iski kovaa eilen Göteborgissa, Megadethin yllätyksellisen kovan esiintymisen jälkeen vähän pelkäsin riittääkö Priestillä rahkeet parempaan, mutta kyllähän se täytyy myöntää että Halfordin poppoo oli paras : ) Varsinkin Rob oli ihan liekeissä, huomattavasti paremmin veti kun viime vuoden Hesan keikalla!
 
Varsinkin Between the Hammer and the Anvil ja Rock Hard, Ride Free olivat aika ekstaasia, huomasi että jätkät nautti soittamisesta : )
 
E: Travis voisi muuten lopettaa sen rumpukapuloiden heittelyn kun epäonnistuu siinä aika pirun usein ^^ Green Manalishin aikana ei saanut koppia ja kapula lensi ties minne, piti hetken aikaa yhdellä kädellä paukutella ja ottaa toinen :p

E: Travis voisi muuten lopettaa sen rumpukapuloiden heittelyn kun epäonnistuu siinä aika pirun usein ^^ Green Manalishin aikana ei saanut koppia ja kapula lensi ties minne, piti hetken aikaa yhdellä kädellä paukutella ja ottaa toinen :p
 
Minusta tuo kapulan heittely kuuluu asiaan vaikka ei aina kiinni saisikaan, Show-meininki on tärkeätä mielestäni metalli keikoilla.

Olikos Priestin setti edelleenkin se sama kuin aiemminkin tällä rundilla?

1. The Hellion + Electric Eye
2. Breaking the Law
3. Painkiller

rlode: 1. The Hellion + Electric Eye
2. Breaking the Law
3. Painkiller
 
Hienoimpia viestejä tällä koko foorumilla. Koskaan. Ihan tulee tippa linssiin tämän valtaisan (ja äärimmäisen tarpeellisen) informaatiotulvan myötä. Kiitos tästä.

Kummallinen nosto mutta mielenkiintoista settiä varmasti luvassa kesän jenkkikiertueelta, ovat uhonneet soittavansa British Steelin kokonaisuudessaan!
 
Sitten kanssa joku uusi livelevy tulossa kesällä, eivät biisit vaan ole samoilta keikoilta tietääkseni :p

Kaipaisin nyt vähän kommentteja Ripper Owensin aikaisesta Judas Priestistä.
 
Suurin osa Halfordin aikaisista levyistä on mulle tuttuja ja niiden perusteella Judas Priest on yksi lempibändeistäni. Olen alkanut miettiä bändin koko diskografian hommaamista hyllyyn, mutta haluaisin kuulla vähän ihmisten mielipiteistä koskien Jugulator ja Demolition-levyjä (ja miksei vaikka kyseisen aikakauden livelevyjäkin).
Jos joku viitsii vaivautua kertomaan minulle vähän millaisista levyistä on kyse, palkitsen hänet plussalla.
 
Minulle tämä vokalistiasia ei ole mikään ongelma. Palvon esimerkiksi Blaze Bayley ajan Iron Maidenia aivan yhtä paljon kuin bändin 80-luvun tuotantoa, heh...

black_moon: Kaipaisin nyt vähän kommentteja Ripper Owensin aikaisesta Judas Priestistä.
 
Suurin osa Halfordin aikaisista levyistä on mulle tuttuja ja niiden perusteella Judas Priest on yksi lempibändeistäni. Olen alkanut miettiä bändin koko diskografian hommaamista hyllyyn, mutta haluaisin kuulla vähän ihmisten mielipiteistä koskien Jugulator ja Demolition-levyjä (ja miksei vaikka kyseisen aikakauden livelevyjäkin).
Jos joku viitsii vaivautua kertomaan minulle vähän millaisista levyistä on kyse, palkitsen hänet plussalla.
 
Itse olen Spotifysta tutustunut tähän Ripperin aikaiseen Priestiin. Ihan eri materiaalia se on, mitä Halfordin aikaiset. Ihan toimivaa tavaraa, kunhan unohtaa tuon Priest-painolastin ja suhtautuu niihin vähän uutena alkuna.

No jaa Ripper on hyvä laulaja mutta biisimateriaali noilla levyillä on melko tylsää. Tuo ysäri nyt oli huonoa aikaa tällaiselle musiikille noin ylipäätään. Mutta kannattaa ne levyt tsekata. JUGULATOOOOORRRRRRRRRRRRR

black_moon: Kaipaisin nyt vähän kommentteja Ripper Owensin aikaisesta Judas Priestistä.
 
Suurin osa Halfordin aikaisista levyistä on mulle tuttuja ja niiden perusteella Judas Priest on yksi lempibändeistäni. Olen alkanut miettiä bändin koko diskografian hommaamista hyllyyn, mutta haluaisin kuulla vähän ihmisten mielipiteistä koskien Jugulator ja Demolition-levyjä (ja miksei vaikka kyseisen aikakauden livelevyjäkin).
Jos joku viitsii vaivautua kertomaan minulle vähän millaisista levyistä on kyse, palkitsen hänet plussalla.
 
Minulle tämä vokalistiasia ei ole mikään ongelma. Palvon esimerkiksi Blaze Bayley ajan Iron Maidenia aivan yhtä paljon kuin bändin 80-luvun tuotantoa, heh...
 
Ehdottomasti levyt haltuun. Onhan se modernimpaa ja kulmikkaampaa, mutta Ripper on ensinnäkin niin tolkuttoman kova vetämään että ei siinä paljon "JP painolastit" paina.

Vähän epätasaisia nuo Jugulator ja Demolition. Muutama ässäbiisi ja loput enemmän/vähemmän puuduttavia... Jugulator oli varmaan tarkoitettu "the ultimate metal-nyrkki silmään"-levyksi ja Demolition hieman sävykkäämmäksi (jopa Lost & Found-slovari mukana). Ainakin jaksaa kuunnella useammin kuin Jugulaattoria.
 
No mitä noita enempää menneitä ruotimaan, Ripperin aikakausi Priestissä on ollut ja mennyt. Metal God is back ja sehän kelpaa meikäläiselle;)...

Kyllähän Jugulatorilta löytyy muutama hyvä biisi, vaikka melko "metallinen" soundi kautta linjan. Kai ne tosiaan yritti olla "tosi rankkoja". Demolitionillakin on hyviä biisejä vaikka jotain aika karuakin voi tulla vastaan. Molemmat löytyy hyllystä, samoin Live In London dvd ja audio. Ei se Ripper huono ole, ei vaan ole niin hyvä kuin Rob :-) Silti hyvä paikkaaja ja arvostan kaverin hommia Iced Earthissa.
 
Kyllähän jotain kaikuja Jugu/Demo-ajoilta kuulee vielä Angel Of Retributionilla, josta on koitettu tehdä vähän jatkumoa Painkillerille mutta kuitenkin "eri tätsillä". Onhan tossa välissä kulunu paljon aikaa. Mutta miten säveltäjät ajan saatossa kehittyy ja mihin ne suuntautuu (kun Priestin kans ei oo sitä ongelmaa ollu että oisivat samaa biisiä tehny uudelleen, sen verran on koko ajan kehitystä ollu...). Niin, ittehän oon monestikin vetäissy koko diskografian peräkkäin ja onhan joka levyllä omat hyvät ja vielä paremmat hetkensä ;-) Toki niitä epäonnisempiakin biisejä löytyy (tai no kyllähän niistä jotku aina tykkää) melkein joka levyltä.
 
Pitäisköhän ihan itte laittaa jotain kommenttiakin noista kun kerran ollaan aiheessa :-)
 
Rocka Rolla (1974)
- Originaali ja ihmeellinen, toisaalta täältä progerock-linjalta sitä on lähdetty, vaatii aikaa jos tätä aikoo oikeasti tulkata - vasta verryttelyä siihen mitä tuleman pitää. Silti ihan hyvä levy.
 
Sad Wings of Destiny (1976)
- Heti kerralla lähemmäs sitä mistä bändi on tunnettu, biisit alkaa raskaantua vaikka ihan löysiäkin on välissä... vahvasti semmoinen fiilis että esiaste on tässä ja jos tää ois debyytti niin genre ois alusta asti ollu paremmin kasassa. No rumpalit meni ja tuli :-) Kokonaisuus on kova. Monta biisiä jotka pääsi oikeuksiinsa vasta myöhemmin.
 
Sin After Sin (1977)
- Nyt on soundit kohillaan ja tässä mennään sillä tiellä mikä on ENNEN NWOBHM:ää, oikeastaan täältä ne määritelmät lähtee. Sinner sisältää jo hyvin monta Priestin klassista elementtiä. Vähän jääny piiloon tää levy, mutta ei ollenkaan huono vaikka pikkusen oli kokonaisuuden seassa vielä progejäänteitä.
 
Stained Class (1978)
- Heti eka biisistä lähtien: Welcome double bass ja muutenkin kova meininki, tätä voinee pitää yhtenä hevimmän metallin, jopa speedmetallin "isänä". Muutenkin tiukkaa rokkaamista ja liidijutut kehittyy koko ajan.
 
Killing Machine (1978)
- Selvästi alkaa olla fiilaria kohti sitä klassista British Steeliä :-)
 
Unleashed in the East (1979)
- Otin tän liven (tai no miten paljo tää oikeasti live on...) kun tämä koostaa edellisiltä neljältä levyltä rokeimmat palat tosi timmiksi paketiksi. Tätä on tullu kuunneltua pienenä hirveän monta kertaa OSTETULTA kasetilta. Ei yhtään heikkoa lenkkiä. Klassikko kaikesta huolimatta. Varmaan yksi parhaimmista ja helpoimmista lähestymistavoista "metallipriestiin tottuneille" kun lähtee kattomaan menneisyyttä.
 
British Steel (1980)
- Klassikko. Sitä jotain löytyy tästä. Tuntuu että biisit todellakin kuvastaa biisin sanomaa. Tätä pitäis ittekin kuunnella enempi taas :-)
 
Point of Entry (1981)
- Vähän välimallin työ kovan levyn jälkeen, mutta tuotti kuitenkin kolmisen kovaa biisiä (ja sitten monta vähemmän mairittelevaa, melkein uran heikointa...)
 
Screaming for Vengeance (1982)
- Klassinen alku levyllä ja onhan tää tykitystä. Selvästi kohti nopean metallin tuplatilukitara-aikakautta mennään. Monta legendaarista biisiä!
 
Defenders of the Faith (1984)
- Vauhtimetalli pääsee todella irti! Koko levy täyttä tykitystä. Yksi parhaista.
 
Turbo (1986)
- Syntsavaihe sitten sekaan sekoittamaan kuviot kokonaan. Biisithän on pääosin ihan jees ja pari loistavaakin joukossa, mutta pikkusen meininki muuttu. Ei sillä, ittelle tää on silti rakas, tätäkin tuli hinkattua (vaikkakin pari biisiä piti KELATA ohi).
 
Ram It Down (1988)
- Edellisen levyn jämistä (tai niistä mitkä ei sopinu syntsakonseptiin) tuli sitten tämmöinen melkeinpä powermetal-aikakausi. Välimallin levy, jolta kuitenkin taas löytyy jotain ihan mukiinmeneviä ralleja.
 
Painkiller (1990)
- Klassikko. Paras. Kuningas. Tätä arvoa ei mikään levy vie tältä pois. Vinyylinä kuuntelin. Jos tämä puuttuu niin sitten puuttuu jotain tärkeää...
 
Jugulator (1997)
- Eka temppi, missä koitetaan olla niin metallikonetta että huhhuh. Soundit on suoraan metallisulatolta. Kitarasoundit... joo... Kyllähän ne sirkkelit leikkaa :-) Biisimatsku kärsii voimakkaasti epätasaisuudesta. Päälle nuo vinkunat. Sanoin että kannattaa kuunnella ihan tosissaan, sieltä löytyy hyviäkin asioita ja joitakin biisejä kehtaa kuunnella myöhemminkin.
 
Demolition (2001)
- Toinen metallikirskunta, starttaa "painkillerimäisesti" ja ihan tyylikästä meininkiä. Tosin biisimatsku on rajusti sekalaista, sieltä kukin löytää ne mitkä on OK ja mitkä on pakko toisella kerralla skipata. Noh, jotain ideaa löytyy aina välillä. Vaikea levy sisäistää kunnolla, mutta kyllä tästä voi tykätä kun ei ajattele että tän pitäis olla Priestiä semmoisena kuin Painkillerin muistamme.
 
Angel of Retribution (2005)
- Paluu juurille ja meininki on IHAN eri maailmasta heti kättelyssä. Painkiller on tullut takaisin, tosin ihan erilainen biisi mutta meiningistä jo huomaa että nyt mennään eikä kikkailla. Onhan täälläkin noita ristiriitaisia tunteita aiheuttaneita biisejä mutta ei niitä tarvi ees skipata. Hyvä paluulevy!
 
Nostradamus (2008)
- Ja sitten taas kiivetään korkealle. No, jos kaverien unelma oli tämä niin mikäs siinä. Hyviä biisejä on välissä ja jotain sitten ei vaan jaksa. MUTTA jos vaan on aikaa uhrata koko tarinalle, niin sitten tää - tosin aika raskaana - kokemusena on kyllä hieno. Respektit. Itse levy ei pääse parhaisiin mutta ei ole huonostakaan päästä :-)

Kuuluu suosikkeihini tämä bändi. Kaikki levyt kyllä uppoaa tuota nostradamusta luukuun ottamatta.
 
Laitan nyt ittekin sitten omasta mielestäni parhaat kappaaleet.
 
1. Pain Killer
 
2. Breaking the Law
 
3.Killing Machine
 
4. Victim of Changes
 
5. Rocka Rolla
 
...ja siinä ne tuli järjestyksessä

On tämä Sad Wings of Destiny vaan niin pirun hieno levy. Victim of Changes ja Dreamer Deceiver ovat jotain niin uskomatonta..
 
Eikä muutkaan biisit levyllä huonoja ole.. saisivat kyllä soittaa livenä jotain tältä lätyltä, ois helvetin siistiä :)

black_moon: Kaipaisin nyt vähän kommentteja Ripper Owensin aikaisesta Judas Priestistä.
 
Molemmat levyt omistan ja suosittelen ehdottomasti hommaamaan ne! Löytyy kunnon mättömeininkiä sekä lepposaa tulkintaa molemmista levyistä. Soundi on tosiaan isompaa/raskaampaa mutta se ei haittaa yhtään.. no parissa zipaleessa on täysin eri meininki eli lepposaa mutta kuitenkin aikas tykkiä matskua. Jos olet suuri Priestin ystävä suosittelen koska Ripper tekee työnsä siinä missä muutkin soittajat. Sanoisin että tuskin Ripperistä kovempaa korvaajaa olisi löytynyt ja biisit on rakennettu aikas mahtavasti! Suosittelen testaamaan.. pari kertaa läpi molemmat lätyt ja sitten alkaa homma aukeamaan.

Regalis Apertura: Vähän epätasaisia nuo Jugulator ja Demolition. Muutama ässäbiisi ja loput enemmän/vähemmän puuduttavia... Jugulator oli varmaan tarkoitettu "the ultimate metal-nyrkki silmään"-levyksi ja Demolition hieman sävykkäämmäksi (jopa Lost & Found-slovari mukana). Ainakin jaksaa kuunnella useammin kuin Jugulaattoria.
 
Joo, jokseenkin samoilla linjoilla. Jos ässäbiisejä pitää mainita:
Jugulator: nimibiisi, Bullet Train, Death Row, Burn In Hell (Cathedral Spiresistä moni tuntuu pitävän, mutta itselleni ei uppoa)
Demolition: Machine Man, One on One, Subterfuge, Bloodsuckers, Metal Messiah
 
Levyt jäävät silti minusta jälkeen Halford-erasta. Tämä ei johdu Ripperin laulusta, vaan siitä, että yksi oleellinen biisinkirjoittaja on jäänyt remmistä pois. Halfordin palattua biiseihin alkoi tulla sitä samaa meininkiä kuin ennen vanhaan.
 
Soundit ovat aika teolliset ja vähän huonot molemmilla. Lisäksi vähän turhaan yritetty tehdä vähän liian tummaa ja ranggaa metallia; Vaikka Painkiller on hurjaa mättöä sekin, on siinä silti sellainen tekemisen meininki ja rokkihenkeä.
 
Ripper on mainio laulaja (livelevyillä vanhatkin biisit kulkevat hyvin), mutta biisit ovat levyillä huonompia kuin Juudaksella yleensä.

Mjaa.. juuri kun pääsin sanomasta niin katoin että ovathan jätkät soittaneet nyt jenkkikiertueella The Ripperiä ja Victim of Changesia, encorebiisinäkin Freewheel Burning, toi ois aika mahtavaa :)

Daelos: Mjaa.. juuri kun pääsin sanomasta niin katoin että ovathan jätkät soittaneet nyt jenkkikiertueella The Ripperiä ja Victim of Changesia, encorebiisinäkin Freewheel Burning, toi ois aika mahtavaa :)
 
Halfordin Live Insurrectionilta löytyvät Genocide ja Tyrant saisivat minusta löytää tiensä myös JP:n settiin. Ja kyllä, Freewheel Burning olisi todella mahtava kuulla nykypäivinä!
 
E: Sieltähän se löytyi: http://www.youtube.com/watch?v=KM6_foT7o88

Pelsi: Halfordin Live Insurrectionilta löytyvät Genocide ja Tyrant saisivat minusta löytää tiensä myös JP:n settiin. Ja kyllä, Freewheel Burning olisi todella mahtava kuulla nykypäivinä!
 
E: Sieltähän se löytyi: http://www.youtube.com/watch?v=KM6_foT7o88
 
Onko Halford vaihdettu Topi Sorsakoskeen :D Istuminen näytti maittavan... vai oliko sanat teipattu bensatankkiin, kun sitä piti niin intensiivisesti tuijottaa?
 
Arviot Priestin viimeaikaisista live-vedoista ovat olleet aikalailla toisistaan poikkeavia, ei ton klipin perusteella kyllä mitään kovin suurta herkkua ole ollutkaan tarjolla.
Ja tämä ei ole provo, vain mielipide.

Nick Bone: Onko Halford vaihdettu Topi Sorsakoskeen :D Istuminen näytti maittavan... vai oliko sanat teipattu bensatankkiin, kun sitä piti niin intensiivisesti tuijottaa?
 
Arviot Priestin viimeaikaisista live-vedoista ovat olleet aikalailla toisistaan poikkeavia, ei ton klipin perusteella kyllä mitään kovin suurta herkkua ole ollutkaan tarjolla.
Ja tämä ei ole provo, vain mielipide.
 
Juu, ei oikein irronnut kyllä.