Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tuomoo: levyn lopettava biisi on turhaa läpsyttelyä. Ei oikein sovi levyyn tällainen näin slovari biisi, kun levy muuten on aika menevää.
 
Mä taas kelasin että koko levy on jotenkin "samanlaisia" 4-5 minsan biisejä, kaikissa jotain progeilua, jotain suoraviivaista, jotain heviä, jotain melodista jne. ei ole muuta selkeää slovaria tai selkeää poppibiisiä tai selkeää hevibiisiä tms.

Pari pyöritystä alla eikä oikein jäänyt mitään käteen. Annetaan vielä uusi mahdollisuus. Viimeinen kappale oli mielestäni piristävä, koska se sentään erottui muista kappaleista.

Haastateltiin Jukka Jyllin kanssa Esa Holopaista männä viikolla reilun tunnin verran Hello Cleveland -podcastiimme. Jos kiinnostaa, niin löytyy esim. tätä kautta: https://linktr.ee/hellocleveland

Mielipiteitä uudesta The Well-piisistä?
Kertakuuntelun perusteella ok, mutta ei oikein mitään uutta. Onks tämä nyt sitten niin perus tai kädenlämpöistä mutta ei tämä oikein aiheuttanu kummempaa reaktiota.

Samjos: Mielipiteitä uudesta The Well-piisistä?
Kertakuuntelun perusteella ok, mutta ei oikein mitään uutta. Onks tämä nyt sitten niin perus tai kädenlämpöistä mutta ei tämä oikein aiheuttanu kummempaa reaktiota.
 
Juu, tuttua ja turvallista nyky-Amorfisua.
Ei huono raita, mutta ei tosiaan aiheuta tsunamia bändin diskografiassa. Eikä kaarnalaivaa suurempia laineitakaan.

Samjos: Mielipiteitä uudesta The Well-piisistä?
Kertakuuntelun perusteella ok, mutta ei oikein mitään uutta. Onks tämä nyt sitten niin perus tai kädenlämpöistä mutta ei tämä oikein aiheuttanu kummempaa reaktiota.
 
Ihan mukiinmenevä ralli oli, jaksoin jopa kuunnella loppuun asti.
Ei tämä Tomi Joutsenen aikainen Amorphis toimi itselle juuri yhtään joitain yksittäisiä biisejä lukuunottamatta. Yrittänyt kyllä olen päästä sisälle tähän uudempaan matskuun, mutta kun ei niin ei. Liian laskelmoidun kuuloista ja samojen ideoiden kierrättämistä (kuten aika monen muunkin bändin kohdalla tänä päivänä).

Jotenkin kaipaisi tuonne tuotantoon sellaisia kokonaan ördättyjä biisejä eikä aina iänikuista örd/puhdas vaihtelua.

Samjos: Mielipiteitä uudesta The Well-piisistä?
Kertakuuntelun perusteella ok, mutta ei oikein mitään uutta. Onks tämä nyt sitten niin perus tai kädenlämpöistä mutta ei tämä oikein aiheuttanu kummempaa reaktiota.
 
Tarjoilija, Wellissä on hienoja tarttuvia melodioita. Loistava biisi.

vt1100: Jotenkin kaipaisi tuonne tuotantoon sellaisia kokonaan ördättyjä biisejä eikä aina iänikuista örd/puhdas vaihtelua.
 
Ei suinkaan! Näin vähemmän raskasta musiikkia kuuntelevana Amorphis on kyllä oikein hyvää ja mielenkiintoista musiikkia.
 
Heidän biisinsähän rakentuvat useimmiten juuri tuon tietyn teeman ympärille, jossa ensin nautitaan kivasta ja kauniista puhtaasti lauletusta melodisesta säkeistöstä jossa lallatilaa kesäisellä niityllä hypitään seiloripuvussa ja kukka kädessä.
 
Mutta sitten alkaa tapahtua!
 
Kitara- ja synavallit paksuuntuvat! Mustat pilvet kasautuvat taivaalle ja salamoiden välistä alkaa biisissä tummanpuhuvan uhkaava örinävaihe jossa liekehtiväksi tuonelaksi muuttuneen taivaanrannan takaa ilmesty raivoisa jumal'hahmo karjuen liekehtivin silmin paksun aaltoilevan partansa välistä GREAAARRGH!! ÖÖÖÖRÖRRRHH!! AAAAAARRRGHH!!!! singoten ja heitellen salamoita, palavia kiviä ja pyrstötähden puolikkaita sinne niitylle kaikkien kuolevaisten niskaan ja muuttaen puoli maailmaa helvetin esikartanoksi!
 
Mutta eikös taas kohta ja hiljalleen; mustat pilvet hälvenevät, tuuli tyyntyy, aurinko pilkistää ja taas hypitään niityllä pupujen ja perhosten kanssa, ja kaunis melodinen toinen säkeistö hurmaa kauneudellaan.
 
Mutta sitten taas kohta: Örrh! Lieskoja!!
 
Pidän tästä musiikista ihan aidosti.

vt1100: Jotenkin kaipaisi tuonne tuotantoon sellaisia kokonaan ördättyjä biisejä eikä aina iänikuista örd/puhdas vaihtelua.
 
Näin vanhemman amorphiksen ystävänä tämähän se olisi.
 
Amorphiksesta on vuosi vuodelta lähtenyt tietty ennalta-arvaamattomuus pois miltei kokonaan. Pelkästään tuo puhtaiden jättäminen pois biiseiltä toisi mukavaa vaihtelua.

Mua ärsyttää puhtaan laulun käyttöä enemmän ne tutut ja turvalliset, mallia Em C G D olevat melodiakulut kertosäkeissä. Tai no, olihan niitä jo Thousand Lakesillakin, esim Drowned Maidissa, mutta konteksti on jotenkin erilainen.

rakula: Näin vanhemman amorphiksen ystävänä tämähän se olisi.
 
Amorphiksesta on vuosi vuodelta lähtenyt tietty ennalta-arvaamattomuus pois miltei kokonaan. Pelkästään tuo puhtaiden jättäminen pois biiseiltä toisi mukavaa vaihtelua.
 
Ei ne uskalla ottaa enää riskejä, ikävä kyllä.
Sitä tuttua ja turvallista vuodesta toiseen ettei vaan fanit järkyty.

Uusi albumi ulkona. Tales From The Thousand Lakes (Live At Tavastia)
https://kaaoszine.fi/amorphis-tales … live-at-tavastia-albumi-nyt-ulkona/
Ainakin itse tykkäsin ekalla kuuntelukerralla.

Amorphis julkaisemassa uutta albumia myöhemmin tänä vuonna. Kuuntelin juuri tuon uuden biisin tulevalta levyltä ja pakko todeta, että mehhhhh.
 
Tylsää, laskelmoitua ja jo 100 kertaa kuultua. Sikäli turvallista, että Radio Rock voi soittaa pari kuukautta repeatilla suututtamatta ketään. Ei ole ainakaan tuottajan vaihdos tuonut tähän biisiin yhtään mitään uutta tai toisenlaista lähestymistapaa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=8aF80ycx5JQ
 
Mitäs mietteitä herättää muissa?

Samoja ajatuksia. Eihän tuossa biisissä mitään vikaa sinänsä ole mutta kuten sanoit, ei se myöskään tuo mitään uutta. Ei sekään tietenkään väärin ole, varmasti moni haluaa sitä tuttua ja turvallista.

McNulty: Amorphis julkaisemassa uutta albumia myöhemmin tänä vuonna. Kuuntelin juuri tuon uuden biisin tulevalta levyltä ja pakko todeta, että mehhhhh.

 
Mä totesin näin jo Talesin jälkeen.

McNulty: Amorphis julkaisemassa uutta albumia myöhemmin tänä vuonna. Kuuntelin juuri tuon uuden biisin tulevalta levyltä ja pakko todeta, että mehhhhh.
 
Mitäs mietteitä herättää muissa?
 
Kuulin pätkän tuota uutta ja tuli heti mieleen, että tämä voisi olla joltain viideltä viimeisimmältä levyltä, ihan miltä tahansa.
Pitää vielä paremmin tutustua tuohon. Ei se nyt tavallaan huono ollut, mutta ei myöskään sellainen että odottaisi kärsimättömänä uutta levyäkään.

En vielä ole tuota kuunnellut, mutta pääsääntöisesti kaikki viimeisiltä levyiltä sinkkuina julkaistut biisit ovat olleet niin laskelmallisen radiorock-ystävällisiä, ettei niitä ole jaksanut kuunnella. Ja miltei poikkeuksetta ovat myös olleet levyjen huonoimpia kappaleita.
 
Eiköhän sieltä nytkin tule samaan muottiin pakattua perussuorittamista täynnä oleva albumi, jonka voi jokusen kerran kuunnella läpi, ilman että juuri mikään biisi jää erityisemmin mieleen.