Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ei pahvilaatikon hakkaaminen kyllä tuolta kuulosta... toki snaressa on vauvakorville liikaa alakertaa. Ja jos ei kärsivällisyys riitä kolmen minuutin intron kuuntelemiseen, niin on kuuntelemassa aivan väärää bändiä.

ÄrGee: Ei pahvilaatikon hakkaaminen kyllä tuolta kuulosta... toki snaressa on vauvakorville liikaa alakertaa. Ja jos ei kärsivällisyys riitä kolmen minuutin intron kuuntelemiseen, niin on kuuntelemassa aivan väärää bändiä.
 
Kyse ei oo siitä, ettei kärsivällisyys riitä intron kuunteluun, vaan siitä, että se on ihan paska. Ihan turha pimputtelu. Jättäs pois ja alkais suoraan vaan way of the firestä, nii ois paljon parempi.
 
Samaa vois melkeenpä sanoa myös Ominous Cloudsista. Juu, onhan se kiva vähä fiilistellä ja joskus koittaa vähä pientä pink floyd saundiaki, mutta kyllähän tuosta pilittelystä puuttuu se punainen lanka...
 
Ja kyllä tuo kuulostaa juurikin siltä, että vihaisesti hakataan erikokoisia pahvilaatikoita. Symbaalit hukkuu käytännössä kokonaan muuhun tauhkaan, mitä tulee SUORAAN NAAMALLE KOKOAJAN. Jos noita orkesterointeja ois vähän karsittu ja tiputettu pikkusen enemmän taustalle, niin ehkä se ei tuntuisi siltä, että korvat on täynnä puuroa kokoajan.

Jeszse: Kuuntelin way of the firen puoliväliin tässä töiden ohella ehtiessäni ja vittuku kuulosti paskalta. Blastissaki niinku ois snaressa ja basarissa sama sample. Yrh. Intro oli ihan liian pitkä siihen nähden mitä siinä tapahtuu.
 
Vähän samat fiilikset. Puuduttavan kuuloista ja rummut kyllä aika karseat. Kai tää nyt sitten on loppuun hiottu timangi.

ÄrGee: Ei pahvilaatikon hakkaaminen kyllä tuolta kuulosta... toki snaressa on vauvakorville liikaa alakertaa. Ja jos ei kärsivällisyys riitä kolmen minuutin intron kuuntelemiseen, niin on kuuntelemassa aivan väärää bändiä.
 
Olispa itsellä äijäkorvat :( Ehkä näillä korvilla ei vaan voi ymmärrätää tätä mestariteosta.

ramionparas: Olispa itsellä äijäkorvat :( Ehkä näillä korvilla ei vaan voi ymmärrätää tätä mestariteosta.
 
Aatteleppa, ku ois ÄrGeen ÄIJÄkorvat ja Sompin ÄIJÄkädet. Ois kyllä hienoa. Mutta ku on vaan tälläset vauvakorvat ja lacoste-homon kädet. Surullista.

No eipä ekalla kuuntelulla jääny oikeastaan mitään käteen tästä TRUE VISION MESTARITEOKSESTA.
 
Päällimmäiset fiilikset on lähinnä, että tässäkö se nyt oli? Hitosti pimputusta ja tuulikelloa ja sateen ropinaa ja pilittelysooloa, sekä Kai Hahto hakkaamassa suutuspäissään pahvilaatikoita takahuoneessa.
 
Täytynee kuunnella toisenkin kerran vielä, että josko tuolta jäis jotain mieleenkin vielä, mutta epäilen, ettei tämä nyt kuitenkaan jää soittolistalle.
 
Toivottavasti julkaisevat joskus tästä sellasen samantyylisen setin, ku Time I aikoihin, missä soittivat livenä studiossa ja joku muu hoiti miksauksen. Se "live" on paljon parempi, kuin itse levy.

Decadetroll: No eipä ekalla kuuntelulla jääny oikeastaan mitään käteen tästä TRUE VISION MESTARITEOKSESTA.
 
Päällimmäiset fiilikset on lähinnä, että tässäkö se nyt oli? Hitosti pimputusta ja tuulikelloa ja sateen ropinaa ja pilittelysooloa, sekä Kai Hahto hakkaamassa suutuspäissään pahvilaatikoita takahuoneessa.
 
Täytynee kuunnella toisenkin kerran vielä, että josko tuolta jäis jotain mieleenkin vielä, mutta epäilen, ettei tämä nyt kuitenkaan jää soittolistalle.
 
Itselle alkoi aukeamaan vasta kolmannella kuuntelukerralla mikä tässä levyssä on se juttu. Melkein 49 minuutissa tuollaista matskua on hieman käsiteltävää.
 
Rumpulihommat ovat myös toki makuasia, itse nykyään suosin sellaista turboahdettua mieluummin kuin liian luonnolliseksi jätettyä ja huonommassa tapauksessa ponnetonta soundia.

Decadetroll: Jos noita orkesterointeja ois vähän karsittu ja tiputettu pikkusen enemmän taustalle, niin ehkä se ei tuntuisi siltä, että korvat on täynnä puuroa kokoajan.
 
Ensimmäinen kierros menossa ja en nyt sen perusteella lähe antamaan mitään lopullista tuomiota, mutta oikeastaan ainoa varsinainen reaktio mikä on tullut, oli repeäminen siinä kohtaa introa ku se mikä lie koto-sample lähti soimaan.
 
Korvat täynnä puuroa on kieltämättä ihan osuva vertaus, mutta lisäisin vielä sen verran, että ei pelkästään se, että korvat on täynnä puuroa, vaan se, että joku tuuttaa koko ajan sinne korvaan lisää puuroa tuhannen baarin paineella. Ja rumpusoundit on kyllä tosiaan melkosta pahvilaatikkoa.
 
Päällimmäisenä nyt on mielessä lähinnä se, että mikä tässä nyt sitten on sellasta, mitä ei olis voinu tehdä jo vuonna 2006 tai viimestään vuonna 2012.

ÄrGee: Rumpulihommat ovat myös toki makuasia, itse nykyään suosin sellaista turboahdettua mieluummin kuin liian luonnolliseksi jätettyä ja huonommassa tapauksessa ponnetonta soundia.
 
Tässä nyt on vaan mun mielestä vähän liikaa "turboahdettu" tuota rumpusaundia. Mennyt tollaseksi tasapaksuksi naputukseksi koko homma ja tosiaan symbaalit unohdettu kokonaan... Dynamiikasta puhumattakaan.
 
Vessajono: Päällimmäisenä nyt on mielessä lähinnä se, että mikä tässä nyt sitten on sellasta, mitä ei olis voinu tehdä jo vuonna 2006 tai viimestään vuonna 2012.
 
Tämäpä. Tässä taas nähdään, miten käy, kun on yksin kalsarisillaan koneen ääressä ja hioo ja hioo ja hioo sitä hommaa. Kukaan ei ole suitsimassa ja piiskaamassa, että riittää jo ja lopulta sitä on sitten kuuro ja sokea sille omalle tekemiselleen. Tunnistan siitä myös itseni, valehtelematta tulee liikaa hiottua ja mietittyä kun äänittelee juttuja itsekseen. Mutta onneksi tähän mennessä on vielä osannut tunnistaa sen umpikujan, mihin yrittää itseään ajaa väkisellä ja todennut että "on se jo tarpeeksi hyvä".

Kuuntelin eilen CD-version kolme kertaa putkeen ja sillä sai aika hyvät puurot korviin aikaiseksi. Neljännellä kun laittoin Time Packista dynamic 2db version, mikä ei ollut enää niin paha. Digitaaliset versiot tästä ovat ilmeisesti "loud and modern", eli erittäin limittiin vedettyjä masteroinnin osalta.

Decadetroll: Tässä nyt on vaan mun mielestä vähän liikaa "turboahdettu" tuota rumpusaundia. Mennyt tollaseksi tasapaksuksi naputukseksi koko homma ja tosiaan symbaalit unohdettu kokonaan... Dynamiikasta puhumattakaan.
 
Toi snaresoundi varsinkin on aivan karmea. Ei mitään iskua, ei mitään munaa, vaan niinku joku löis märällä rätillä paljasta persettä.

ÄrGee: Kuuntelin eilen CD-version kolme kertaa putkeen ja sillä sai aika hyvät puurot korviin aikaiseksi. Neljännellä kun laittoin Time Packista dynamic 2db version, mikä ei ollut enää niin paha. Digitaaliset versiot tästä ovat ilmeisesti "loud and modern", eli erittäin limittiin vedettyjä masteroinnin osalta.
 
Pitäis ehkä jossain vaiheessa jostain kaivella tuo dynaaminen versio, jos se ei olisi ihan niin kauheaa tuuttausta 100% ajasta.

12v venailu ja eka läpikuuntelu. Päällimmäisenä on vaan mielessä että tän olis aivan hyvin voinu alunperinkin pistää suorilta tuplajulkaisuna ilman numerointeja ja time 2:n soundit hoitaa samoilla mitkä oli time 1:lläkin. Etenkin jos se kerta oli nauhotettukin ja näin. Ainakin rummut olis varmaa kuuluneet paremmin eikä time 1 muutenkaan tuntunu näin muhjuselta ja tunkkaiselta. Varmaan vaan liikaa täyteenahtoa. Plus että biisimateriaali ei pääse lähellekään time 1:n tasoa. Ainoastaan kolmosraita jäi mieleen ekan kuuntelun perusteella. Ei tää nyt suoranaisesti huono ole mutta ei tod mikää 12v odotuksenkaan arvonen, etenkään soundien osalta kun niissä mentiin minusta melkosesti takapakkia.
 
Plussaa siitä että rummut on nyt sentäs iha oikeasti soitettu. Kaihdon tunnistaa, maneerit on siellä. Niistä tulee aina hyvä mieli.

Vessajono: Päällimmäisenä nyt on mielessä lähinnä se, että mikä tässä nyt sitten on sellasta, mitä ei olis voinu tehdä jo vuonna 2006 tai viimestään vuonna 2012.
 
Puurokauhallisten määrä

Kyllähän tästä tulee ajoittain kunnon hihhulitilat, välillä mene todella kovaa. Huomattavasti kokonaisuutena parempi kuin Time I. Intro oli kyllä tosin täysin turhaa pimputtelua.
 
Menee hetki kun tätä ähkyä sulattelee. Silti tuntuu että hype oli liian suurta, tämä olisi ihan hyvin voitu julkaista silloin aikoinaan ja mennä vain eteenpäin.

Decadetroll: Tässä nyt on vaan mun mielestä vähän liikaa "turboahdettu" tuota rumpusaundia. Mennyt tollaseksi tasapaksuksi naputukseksi koko homma ja tosiaan symbaalit unohdettu kokonaan... Dynamiikasta puhumattakaan.
 

 
Tämäpä. Tässä taas nähdään, miten käy, kun on yksin kalsarisillaan koneen ääressä ja hioo ja hioo ja hioo sitä hommaa. Kukaan ei ole suitsimassa ja piiskaamassa, että riittää jo ja lopulta sitä on sitten kuuro ja sokea sille omalle tekemiselleen. Tunnistan siitä myös itseni, valehtelematta tulee liikaa hiottua ja mietittyä kun äänittelee juttuja itsekseen. Mutta onneksi tähän mennessä on vielä osannut tunnistaa sen umpikujan, mihin yrittää itseään ajaa väkisellä ja todennut että "on se jo tarpeeksi hyvä".
 
Me tehtiin niin että kun saatiin 1,5kk sitten päähän että tehdään levy niin tässä ollaan biisejä tehty aika vauhdilla ja kun puolet oli paketissa niin päätettiin että halloweeniksi ulos. Siitäkin olisi voinut kuukauden nipistää pois kun aikaa on kaikkeen muuhun vähän liikaakin, mutta pieni varoaika kun odotellaan että yksi vieraileva mimmi saa hommansa hoidettua.
 
Vähän tuo Time 2 tuntuu siltä että kaikki hiottu viimoiseen asti ja vähän liikaakin että metsää ei enää näe puilta. Ei kuulosta enää miltään elävältä musiikilta, missä voisi olla jäljellä jotain inhimillisyyden rippeitäkin seassa.

Decadetroll: Symbaalit hukkuu käytännössä kokonaan muuhun tauhkaan, mitä tulee SUORAAN NAAMALLE KOKOAJAN.
 
Metallimusiikki on joskus tuota, varsinkin black metal. En ole kuunnellut muuta kuin way of the firen pätkiä youtubesta, mutta sehän on ihan eeppistä tremolo pickingiä. Tulee hieman mieleen Bal-Sagoth, joka ei ole huono asia lainkaan.

Kerran kuunneltu, mitäpä tästä jäi mieleen?
 
Silver Leaves päätti levyn komeasti, siellä sai kuunnella luontoäänien lisäksi tuulikelloja ja oli hieno veto vetää suomeksi osa biisistä.
 
Muuten sitten tuo soundipuoli. Se on sellaista mitä en itse tekisi, niin en kai voi ymmärtääkään. Tehokasta soundia saa mun mielestä paremmillakin tehokkailla soundeilla.
 
Tiluttelu oli luonnollisesti eeppistä. Komppikitarasoundit kuulosti jossain kohtaa ihmeen "löysiltä". Millähän vahvareilla tai mallinnuksilla nää on tehty?
 
Itse musa on sellaista, että ehkä ymmärrän herra Mäenpään mielenmaisemaa, siellä on ihan älytön määrä "kikkailua".
 
Ai niin, ja sitten tästä tuli mieleen myös Devin Townsend. Jotain samaa tässä on, ei tehdä poppia, mutta tehdään kaikkea turboahdettua progea.
 
Jostain syystä tuli mieleen Coronerin Arc-Lite, jonka soundit on sitten omaan makuun.
 
https://www.youtube.com/watch?v=t1SmSrTTGzk

Duro: 12v venailu ja eka läpikuuntelu. Päällimmäisenä on vaan mielessä että tän olis aivan hyvin voinu alunperinkin pistää suorilta tuplajulkaisuna ilman numerointeja ja time 2:n soundit hoitaa samoilla mitkä oli time 1:lläkin.
 
Tämä, tämä ja tämä. Ohan biisit ihan hyviä, mutta vaikka Time 1 soundit (vaikka niistäkään tykänny alunperin) tai samat kun Time 1 dvd:llä. Mut truu vision piti saada ja se kaiketi saatiin.

Kuuntelin kerran läpi. Intro ja Ominous Clouds tähän mennessä parhaat biisit. En jaksa tällaista musaa yhtään, muuten kuin nuo mainitsemani. Todella hienoa kuitenkin, että Jari sai väännettyä tämän kasaan. Iso peukku.