Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mua Humanissa eniten ärsyttää ne suttuiset kitarasoundit.

Jokku: Onhan se sinällään normaalilla tasolla joo, mutta se normi onkin perseestä. Mun makuun siis. Basson näet voi saada oikeen hyvin kuuluviin ilman, että se puskisi kitaroiden alueelle. Metallissa on vaan totuttu, ettei bassoa oikeen kuule.
 
Ootko basisti? :D
 
No kyllähän se on hyvä jos ne bassot kuuluu. Symbolic on muuten ehdottomasti Deathin paras levy mun mielestä. Kaikki sillä levyllä toimii niin helvetin hyvin. Aluksi ei Perennial Quest toiminut ollenkaan, mutta avauduttuaan sekin toinii ihan helvetin hyvin. Chuckin äänikin on parhaimmillaan tällä levyllä.
 
The Sound Of Perseverance on myös todella hyvä levy. Story To Tell on ehkä Deathin kolmen parhaimman biisin joukossa mun mielestä.
 
Human on myös helvetin mahtava levy. Soolot eivät kyllä ole mun mielestä ihan samaa luokkaa kuin kolmella seuraavalla levyllä.
 
Individual Thought Patternssia en omista mutta on silti kuulemieni biisien perusteella helvetin hyvä.
 
Kolmea ekaa kevyä en myöskään omista, mutta hyviä nekin kuulemieni biisien perusteella.

Surunlyöjä777: Tuohon DiGiorgioon oon aika varauksella kriittinen. Lähes koko hänen soittoihinsa tutustunut Saduksen ekasta levystä vikaan. Ihmettelen miksi ihmeessä hän, joka on teknisesti aivan loistava basisti viisikielistensä kanssa kuulostaa paremmalta levyllä kuin sitten livenä?
Soolot joita olen youtubesta katellut niin kuulostavat aivan hirveiltä mielestäni, sillä niissä ei ole päätä eikä häntää.
 
Itteä tuossa DiGiorgion livesoitossa häiritsee vaan se että tuntuu olevan intonaatio/vireisyys soitossa monesti aika metikössä sen nauhattomansa kanssa.

Eipä tossa Humanissa juuri lainkaan kyllä pasuunaa ole miksiin eksynyt.... Hauskan kuulostaa soittoa kyllä se vähä mitä kuuluu. Toki ei toinenkaan ääripää välttämättä hyvä oo, tulee melkeimpä liian suttusta helposti:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Z4Ig_fhJ5r4&feature=related
 
Tosin Autopsyyn nyt muta sopii kun nyrkki simmuun. Tossa DiGiorgion soiton todellakin kuulee.

JIRPPI: Ootko basisti? :D
 
No mutta luonnollisesti.
 
No kyllähän se on hyvä jos ne bassot kuuluu. Symbolic on muuten ehdottomasti Deathin paras levy mun mielestä. Kaikki sillä levyllä toimii niin helvetin hyvin. Aluksi ei Perennial Quest toiminut ollenkaan, mutta avauduttuaan sekin toinii ihan helvetin hyvin. Chuckin äänikin on parhaimmillaan tällä levyllä.
 
The Sound Of Perseverance on myös todella hyvä levy. Story To Tell on ehkä Deathin kolmen parhaimman biisin joukossa mun mielestä.
 
Human on myös helvetin mahtava levy. Soolot eivät kyllä ole mun mielestä ihan samaa luokkaa kuin kolmella seuraavalla levyllä.
 
Individual Thought Patternssia en omista mutta on silti kuulemieni biisien perusteella helvetin hyvä.
 
Kolmea ekaa kevyä en myöskään omista, mutta hyviä nekin kuulemieni biisien perusteella.
 
Symbolic maistuu mullekin parhaiten. Ihan loistava levy. Spiritual healingistä oon pitäny kanssa, mutten vielä omista. Kaikkialta löytää vaan sitä remasteroitua, mutta haluaisin sen alkuperäisen.
The Sound of Perseveranceakaan ei vielä ole, eikä scream bloody gorea. Tutkittavaa löytyy vielä, mikä on toisaalta ihan mieluisa juttu.

Jokku: Onhan se sinällään normaalilla tasolla joo, mutta se normi onkin perseestä.
 
Eijole kyllä normaalia tasoa kuullutkaan tuo levy. Sinänsä jännä tapaus, se kokonaissoundi on jollain tapaa miellyttävän hämyisä. Toisaalta se bassokaistan tukkoon lyöminen vituttaa, etenkin jos haluaisi saada jotakin selkeämpää otetta taiteilija DiGiorgion linjoista.
 
Mietiskelin tossa yks päivä SoP:ia kuunnellessa, että vaikka biiseissä on timangia materiaalia, niin kyllä päämäärättömällä tilutuksella ja rumpukilkkeellä saa periaatteessa loistavasta kipaleesta tehtyä äkkiä pelkästään hyvän. Yhdeltäkään toiselta Deathin levyltä ei taida löytyä vastaavalla tavalla häiritseviä tekijöitä.

Oan: Eijole kyllä normaalia tasoa kuullutkaan tuo levy. Sinänsä jännä tapaus, se kokonaissoundi on jollain tapaa miellyttävän hämyisä. Toisaalta se bassokaistan tukkoon lyöminen vituttaa, etenkin jos haluaisi saada jotakin selkeämpää otetta taiteilija DiGiorgion linjoista.
 
Mietiskelin tossa yks päivä SoP:ia kuunnellessa, että vaikka biiseissä on timangia materiaalia, niin kyllä päämäärättömällä tilutuksella ja rumpukilkkeellä saa periaatteessa loistavasta kipaleesta tehtyä äkkiä pelkästään hyvän. Yhdeltäkään toiselta Deathin levyltä ei taida löytyä vastaavalla tavalla häiritseviä tekijöitä.
 
Ennen wanhaan osattiin kyllä yleensä arvostaa bassoa ja miksata se tarpeeksi kuuluviin, totta. Nykyään vaan usein unohdetaan se basso. Tai no, näin pari vuotta takaperin. Kyllä sitä taas nykyään saa kuulla.

Jirppi: Symbolic on muuten ehdottomasti Deathin paras levy mun mielestä. Kaikki sillä levyllä toimii niin helvetin hyvin. Chuckin äänikin on parhaimmillaan tällä levyllä.
 
Samaa mieltä. Paras Deathin levy of all time! Se on vaan biiseiltään, saundeiltaan ja kokoonpanoltaan niin täydellinen paketti kuin vaan voi olla. Ja Human on sitten järjestyksessä seuraava kova tuotos. Ainoo miinus on DiGiorgion bassottelu. Ei oikeen tipu se nauhaton touhu. Oli se taitavaa tai ei, mutta paskalta se kuulostaa. Sama juttu ITP:llä.

markku jokela: Samaa mieltä. Paras Deathin levy of all time! Se on vaan biiseiltään, saundeiltaan ja kokoonpanoltaan niin täydellinen paketti kuin vaan voi olla. Ja Human on sitten järjestyksessä seuraava kova tuotos. Ainoo miinus on DiGiorgion bassottelu. Ei oikeen tipu se nauhaton touhu. Oli se taitavaa tai ei, mutta paskalta se kuulostaa. Sama juttu ITP:llä.
 
Mielipiteesi on väärä. (noeivais) DiGiorgio on bassojumala, siitä ei pääse mihinkään. Symbolicin kovuudesta olen kyllä samaa mieltä, tautisen kovia biisejä koko rieska täynnä. Levyltä löytyy jopa Deathin paras biisi Crystal Mountain.

markku jokela: Ainoo miinus on DiGiorgion bassottelu. Ei oikeen tipu se nauhaton touhu. Oli se taitavaa tai ei, mutta paskalta se kuulostaa. Sama juttu ITP:llä.
 
Varovasti... :)

DiGiorgiohan kiertää nyt Obituaryn kanssa. Että tossa reilun kahden viikon päästä kuulee itsekin mihin muottiin Frank Watkinsin bassolinjat on taiteiltu. :D

kassaneitiä kovasti hymyilytti meikän SPIRITUAL HEALING -paita lol

rapture: no älä nyt tosissaan ota :D
 
Oho, toi lausemuoto oli haastava.. ei ollu tarkotus ottaakaan :D
Kysyin vaa että oliko vaa joku heitto :D
 
DiGiorgion pässöttelu kuulostaa just kermaselta ja mitä vielä?
Steve Obituaryssä? En oo ikinä arvostanu sitä bändiä musiikillisesti ja Tardyn YEAARGHH huudoilleki vaa naureskellu. Sama ku tunkis klassisen musiikin säveltäjän punk bändiin.
 
E: linkki DiGiorgion soolosta http://www.youtube.com/watch?v=90R4wve2PP8
Järkyttävintä mitä oon itse kuullu herran bassosta tulevan ulos.

E: linkki DiGiorgion soolosta http://www.youtube.com/watch?v=90R4wve2PP8
Järkyttävintä mitä oon itse kuullu herran bassosta tulevan ulos.
 
Oon kyllä hyvänki kuulosta sooloa kuullu äijältä, mutta tää ei kyllä oo yks niistä :( Just tuota epävireisen kuulostaa sohintaa niinku aijemmin mainittin :( Levyllä mies kyllä pistää jumalaista likkiä kehiin ja tykkään kovasti, mutta ei tuo soolo nyt kyllä toiminu :(

Ostin tossa toissapäivänä Spiritual Healingin ja olin positiivisesti yllättynyt. En muistanut, että kyseessä olikin noinkin kova lätty! Kyllä se Schuldiner osasi (R.I.P)!
Enää kolme Deathin lättyä ostamatta.

Tuntuu että Persen soolot osoittelee sormella, syyllistää, on katkeria ja surullisia. Huomasin myös, että Charlesilla on hyvä vibra. Muito boa.
 
Oma suosikkini Kuolon tuotannosta on Individuaali, kerrassaan jännittävä levy.
 
Tutustuin bändiin, kun nappasin kirjastosta randomilla -92(?) vuoden kokoelmalevyn. Ei heti auennut, kun olin vielä maiden-tasoilla (porttihuume). Sitten kävi vielä niin, että kohtasin Lappiksen Deathin farkkurotseineen paikallisessa kuppilassa. Jauhoin hänen kanssaan paskaa ja sain melkein pataani, mutta päädyimme lopputulokseen: -Kuolo kaiken korjaa!

Control Deniedin ekan levyn uusintajulkaisu tuloillaan: http://www.imperiumi.net/index.php?act=news&id=12902
 
Disc 1:
1. Consumed
2. Breaking The Broken
3. Expect The Unexpected
4. What If...?
5. When The Link Becomes Missing
6. Believe
7. Cut Down
8. The Fragile Art Of Existence
_
Disc 2:
1. Consumed (1999 Demos)
2. When The Link Becomes Missing (1999 Demos)
3. The Fragile Art Of Existence (1999 Demos)
4. Breaking The Broken (1999 Demos)
5. Breaking The Broken (1999 Demos) w/ Chuck Schuldiner on vocals
6. Believe (1997 Demo)
7. What If? (1997 Demo)
8. Cut Down (1997 Demo)
9. Tune Of Evil (Comedy Demo)
 
Disc 3:
1. What If...? (1996 Demos)
2. Cut Down (1996 Demos)
3. Expect The Unexpected (1996 Demos)
4. Believe (1996 Demos)
5. The Fragile Art Of Existence (1996 Demos)
6. What If...? (1996 Demos)
7. Expect The Unexpected (1996 Demos) w/ Chuck Schuldiner on vocals
8. What If...? (1996 Demos) w/ Chuck on vocals
9. Cut Down (1996 Demos) w/ Chuck on vocals
 
Vois pistää 3cd-version Relapselta tulemaan, paidan kanssa posteineen ~30e.

/ Vois pistää 3cd-version Relapselta tulemaan, paidan kanssa posteineen ~30e.
 
Kiitos kun muistutit, eilen katselin tuota imperiumia ja mietin tuota tilausta, nyt se on laitettu sitten tilaukseen.

Täytyypä itsekin, komea tuo Schuldiner -tribuuttipaita.

Herra Cliffords: Tuntuu että Persen soolot osoittelee sormella, syyllistää, on katkeria ja surullisia. Huomasin myös, että Charlesilla on hyvä vibra. Muito boa.
 
Oma suosikkini Kuolon tuotannosta on Individuaali, kerrassaan jännittävä levy.
 
Tutustuin bändiin, kun nappasin kirjastosta randomilla -92(?) vuoden kokoelmalevyn. Ei heti auennut, kun olin vielä maiden-tasoilla (porttihuume). Sitten kävi vielä niin, että kohtasin Lappiksen Deathin farkkurotseineen paikallisessa kuppilassa. Jauhoin hänen kanssaan paskaa ja sain melkein pataani, mutta päädyimme lopputulokseen: -Kuolo kaiken korjaa!
 
Mielenkiintoista. Vaikuttaa hivenen väritetyltä tarinalta ( pataan saaminen ) mutta muuten pitänee paikkaansa. Milloin tämä tapahtui ja mikä oli mesta? Olinko tuolloin vielä nuori, vitaali ja kaikkea mahdollista?