Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No saateri, tulihan se pakettilappu viimein. Aamulla hakemaan, vähän jännittää paljon on saatu sälää mukaan.

Mietin hetken jaksanko nillittää, mutta jaksan näemmä silti: "...mitä noita youubesta kuuntelu" ei ole ehkä ihan paras mahdollinen Opethin (tai musiikin) kuunteluomoodi.
 
No voiny helvetti :D Sano ettet oo tosissas? Mä oon todella skeptinen ollu Damnationin jälkeen ostaan yhtään Opethia, ja se on ihan sama onko ne kaikki tajuudet siellä tai ei.
 
Ei mun tarvitse ostaa/lainata enää yhtään Opethin levyä, kun youtubesta jo kuulee, että ei miellytä. Olihan sakkikin muna ojossa striimatusta Lotus Eaterista? Eli toistaen ei ne siitä CDltä mihkään ne biisit parane. Kompura pumppaa, saundit kiiltää, osien välinen liima haisee ja sillä sipuli.
 
Hieno bändi, mutta on nainenkin hieno asia, ja en silti rumia tapaile, vaikka voivat olla "avautuessaan" miten hienoja persoonia. Sorry ja kiitti. T: HITLER 666
 
Mut ihan yes, että moni tykkää. Bändi ansaitseekin vähän tunnustusta pikku hiljaa juu.

No voiny helvetti :D Sano ettet oo tosissas? Mä oon todella skeptinen ollu Damnationin jälkeen ostaan yhtään Opethia, ja se on ihan sama onko ne kaikki tajuudet siellä tai ei.
 
Ei mun tarvitse ostaa/lainata enää yhtään Opethin levyä, kun youtubesta jo kuulee, että ei miellytä. Olihan sakkikin muna ojossa striimatusta Lotus Eaterista? Eli toistaen ei ne siitä CDltä mihkään ne biisit parane. Kompura pumppaa, saundit kiiltää, osien välinen liima haisee ja sillä sipuli.
 
Hieno bändi, mutta on nainenkin hieno asia, ja en silti rumia tapaile, vaikka voivat olla "avautuessaan" miten hienoja persoonia. Sorry ja kiitti. T: HITLER 666
 
Mut ihan yes, että moni tykkää. Bändi ansaitseekin vähän tunnustusta pikku hiljaa juu.
 
Täysin tosissani olin.
 
Se mitä mieltä olet levystä ei sinällään kiinnosta hevon persettäkään. Lähinnä kommentoin tuota Youtube kuuntelua jonka käsitit väärin.
 
Youtube-kuuntelulla meinaan sitä, että se on hieman eri asia kuin pistää levy soimaan, keskittyä siihen kunnolla luurit päässä jne. Kyllä sä ymmärrät, jos haluat.
 
Ittelleni vaativat levyt tarvisee aktiivista että passiivista kuuntelua ja paljon jotta biisit, rakenteet ja hienoudet pääsevät oikeuksiinsa. Myspace/Youtube kuuntelulla pelkästään olisin helposti teilannut Deliverancen paskaksi levyksi mutta levy-taustalle-ripiit-päälle metodilla siitä nousi komia levy. Jonka soundit tosin on aivan liian perseestä. Tällä ei ole MITÄÄN tekemistä pakkauksien tai taajuuksien (puutteen) kanssa. Enempää rautalangasta en jaksa vääntää.

Se mitä mieltä olet levystä ei sinällään kiinnosta hevon persettäkään.
 
Ymmärrän, mutta varmaan liittyy tähän kuitenkin, koska tieten tahtoen mainostin Porcelain Heartia barhaana biisinä.
 
Lähinnä kommentoin tuota Youtube kuuntelua jonka käsitit väärin.
 
Olen pahoillani..
 
Youtube-kuuntelulla meinaan sitä, että se on hieman eri asia kuin pistää levy soimaan, keskittyä siihen kunnolla luurit päässä jne. Kyllä sä ymmärrät, jos haluat.
 
En ehkä käsittänytkään. Ei tuo mainitsemasi tapa saa biiseistä hyviä, Opeth on tehny samaa paskaa/loistavuutta niin kauan, että on se ny aikalailla jo tuhannennen levyn kohdalla itsestään selvää mitä juttuja sieltä kuunnellaan ja miten, ja onko ne hyvin tehty. Ei siihen tunnelmavalaistusta ja viinipulloa tarvita.
 
Asian voi ajatella myös niin, että jos kunnon luurit ja nahkasohva tai millä istuitkin tekee levystä hyvän, nii onkohan siinä musiikissa jotain mätää?
 
Ittelleni vaativat levyt tarvisee aktiivista että passiivista kuuntelua ja paljon jotta biisit, rakenteet ja hienoudet pääsevät oikeuksiinsa.
 
Opethin musiikki ei varsinkaan nykyisellään ole mitenkään vaativaa. Mutta kai se on sitten henkilökohtaista. Uskon kuitenkin, että kuten minäkin, kuka tahansa muukin progemetallia JA Opethia pitkään kuunnellut osaa aika valmiina tuon nykyisen tavaran ottaa. Ei se tee biisejä automaattisesti huonoksi, mutta haastavia ne eivät minusta ole millään mittarilla. Voisi kysyä, että onko se musiikillista haastavuutta, kun biisi ei mene A/B, A/B, C A/BB, ja vähän tahtilajit vaihtuu? Mun mielestä ei. Varsinkin kun vielä saundit on kaikkea muuta kuin omaperäiset tai tunnelmalliset.
 
Myspace/Youtube kuuntelulla pelkästään olisin helposti teilannut Deliverancen paskaksi levyksi mutta levy-taustalle-ripiit-päälle metodilla siitä nousi komia levy.
 
En sano, että just sulla kävi näin, mutta aika useasti levyä väkisin soittamalla se muuttuu hyväksi. Ns. paskaan tottuu.
 
Jonka soundit tosin on aivan liian perseestä. Tällä ei ole MITÄÄN tekemistä pakkauksien tai taajuuksien (puutteen) kanssa. Enempää rautalangasta en jaksa vääntää.
 
Okei, eli tartuit taajuuksiin. Ei se mitään, mutta se ei ollut ihan se munkaan pääpointti. Puhutaan samasta asiasta varmasti, mutta sun mielestä se tuo musiikille lisäarvoa ja on itseasiassa Opethin musiikin vaatimus. Mun mielestä se ei tuo, anteeksi nyt vain, Watershedin kaltaiselle pomminvarmalle ja laskelmoidulle Opeth tuotteelle mitään. Fanit sai mitä tilas, mutta kukaan muu ei saanukkaan sitten oikein mitään.
 
Mä en edelleenkään koita haukkua kenenkään suosikkilevyä suohon, vaan sanoa, että miks en pidä siitä, ja miksei se edusta sitä mitä Opeth tarjosi. Eli jatkuvaa uudistumista - sitä oikeaa progressiivisuutta, myös levytasolla - ja tunnelmia.

Ymmärrän, mutta varmaan liittyy tähän kuitenkin, koska tieten tahtoen mainostin Porcelain Heartia barhaana biisinä.
 
Ei vieläkään. Tänne interwebbiin pitää vissiin laittaa joka saatanan lauseen perään "Tämä on minun mielipide, en yritä kertoa sitä totuutena jne yms." lässytys -disclaimerit. Porcelain Heart on IMO huonoin biisi levyltä. Se, että se on mielestäsi paras .... ei edelleenkään liity mihinkään. Ymmärtäisin jos PH olisi jotenkin äärimmääisen hittipotentiaalinen ja helppo biisi, jotta voitaisiin vetää poppi-kortti esiin (eli "hittibiisi kolahtaa mutta kuuntele ne muutkin kun ne on parempia oikeesti hei!").
 
En ehkä käsittänytkään. Ei tuo mainitsemasi tapa saa biiseistä hyviä, Opeth on tehny samaa paskaa/loistavuutta niin kauan, että on se ny aikalailla jo tuhannennen levyn kohdalla itsestään selvää mitä juttuja sieltä kuunnellaan ja miten, ja onko ne hyvin tehty. Ei siihen tunnelmavalaistusta ja viinipulloa tarvita.
 
Tavallaan täysin samaa mieltä, mutten sitten kuitenkaan. Esim. aikaisemmin kirjoittama Deliverance on paskaa-eipäs ookkaan -kokemukseni todisti ittelleni että olin väärässä. Vähän samat fibat oli Watershedistäkin. Ei oikein toimi, sekavat nykivät biisinrakenteen, axe soittaa liian kovasti jne. Muutin mieleni myöhemmin. Mutta: jos ei kiinnosta kuunnella enempää niin ei se ole multa poissa. En mä nyt jumalauta yritä puolustaa tässä mitään - ainoastaan totean omakohtaisten opeth-kokemusten (huh) kautta, että levy(t) vaatii törkeän paljon kuuntelua. Tämän ei luulisi olevan mitenkään uusi juttu kenellekkään kuka on kys. bändien ennen kuunnellut.
 
Ja sitten...
Asian voi ajatella myös niin, että jos kunnon luurit ja nahkasohva tai millä istuitkin tekee levystä hyvän, nii onkohan siinä musiikissa jotain mätää?
 
Aluksi luin tuon tekstin väärin. Ajankäyttö/keskittyminen versus nopea kolahdus. Siinä olisi enemmänkin pohtimisen aihetta, ei Opethin tai minkään muun tietyn bändin kohdalla vaan yleisesti. Tai onhan noistakin jauhettu jo iät ajat, mutta. Luin uudestaan ja törmäsin provoon tai kärjistykseen joihin pitäisi ollan vastamatta...
 
Luurit, "nahkasohva", viinipullo ja muut vastaavat on varmaan jokaisen omista optimaalisista musiikinkuuntelutottumuksista kiinni. Moni levy kolahtaa meikäläiselle duunissa hirveessä kiireessä kun huonoryhtisenä ryystän kahvia ja heilutan hiirtä. Moni levy on kolahtanut humalapäissään kaverilla. Esim. Aghastin zwei hexerei... ei skulaa oikein päivänvalossa kavereiden kanssa korttia pelatessa. ja IMO perään.
 
Asian voi ajatella siis myös niin, että erilainen musiikki toimii erilaisille ihmisille erilaisissa ympäristöissä ja mielentiloissa. Ei Waterhed tai mikään muukaan TARVITSE niitä nahkasohvia ja punaviinipulloja ollakseen hyviä levyjä. Aghast keskellä metsää, yksin ja keskiyöllä (ei tietenkään juhannuksena;) silti saattanee toimia paremmin kuin kortinpeluuillassa.
 
Opethin musiikki ei varsinkaan nykyisellään ole mitenkään vaativaa... soundit ei tunnelmallist jne...
 
Itse olen koittanut lopettaa biisinrakenteiden, soundien, soittosuoritusten ja muiden (yli)analysoimisen. Sitä olen tehnyt ihan tarpeeksi monta vuotta.
 
Jos se toimii, se toimii. Vaativuus ei todellakaan ole itseisarvo meikäläisen musiikin kuuntelun kannalta. Päinvastoinpa melkein. Hitaasti mutta varmasti meikästä on tulossa laiska poppari.
 
En sano, että just sulla kävi näin, mutta aika useasti levyä väkisin soittamalla se muuttuu hyväksi. Ns. paskaan tottuu.
 
Mulla käy huomatavasti useammin niin , että väkisin soittamalla levyt muuttuu paskaksi ja nopeasti. Ymmärrän mitä haet takaa tuolla paskaan-tottuu vertauksella, mutta ei kuitenkaan pakkokuuntelu monilla ole, toivottavasti, verrattavissa johonkin armeijan leiriolosuhteisiin, työpaikan karmeeseen lounaskuppilaan, liiaan kuumaan asuntoon tms.
 
Okei, eli tartuit taajuuksiin. Ei se mitään, mutta se ei ollut ihan se munkaan pääpointti. Puhutaan samasta asiasta varmasti, mutta sun mielestä se tuo musiikille lisäarvoa ja on itseasiassa Opethin musiikin vaatimus.
 
Siis mitä vittua ? Luin oman Deliverance/myspace/youtube kommentin uusiksi ja en nyt ymmärrä mistä rivien välistä sä vedät ja mitä.
 
Koitan kuitenkin olla nyt diplomaattinen koska en jaksa jankata juhannuksena mnetissä: ehkä kirjoitin alunperin liian epäselvästi tai liian vähän rautalankaisesti.
 
- Myspace/youtube kuuntelulla tuskin olisin innostunut Deliverancesta:
Biisien monitoria tuijottaen antaa itselleni eri kuvan kuin se, että laitan CDn soittimeen ja puuhailen omiani. Cd pyörii ympäri taustalla monta kertaa ilman että näperrän tietokonetta. Kuuntelu on aika passiivista näin, mutta toimii mulle joissain tapauksissa.
 
- Deliverancen soundit on perseestä:
Tämä ei liity Myspacen tai Youtuben perse-soundeihin. Eikä siihen, että tämän takia en olisi digannut Deliverancesta myspace/youtube -kuuntelulla. Tämä liittyy siihen, että IMO levyn äänimaailma on tympeä: kliininen ja vaisu. Sitä ei lisäbitit tai muut kiloherzit muuta.
 
Mä en edelleenkään koita haukkua kenenkään suosikkilevyä suohon, vaan sanoa, että miks en pidä siitä, ja miksei se edusta sitä mitä Opeth tarjosi. Eli jatkuvaa uudistumista - sitä oikeaa progressiivisuutta, myös levytasolla - ja tunnelmia.
 
Ei Opeth ole mun bändi. En mä ota nokkiini lainkaan. Kuten jo sanoin, se on "ihan sama" mulle. Lähinnä nyt ollaan väännetty musiikinkuuntelutottumuksista. Tai ainakin MINÄ olen yrittänyt. Toivottavasti nyt ei tule hirveästi väärinkäsityksiä ja turhaa vääntämistä enempää kenenkään puolelta.

Watershed jatkaa listan sijalla 6. Ghost Reveries jaksoi viisi viikkoa listalla sijoituksilla 11-10-11-21-27. Tämän lisäksi Damnation käväisi yhden viikon verran listan häntäpäässä, mutta muilla levyillä ei ole listalle ollut asiaa. Kysymys kuuluukin, että onko Opethin fanikanta kasvanut näin paljon, vai onko yhtyeen fanikanta pysynyt samana, mutta muu levymyynti laskenut tuon verran? Vai vaikuttaako ajankohta yleiseen levynmyyntimäärään?

- Myspace/youtube kuuntelulla tuskin olisin innostunut Deliverancesta:
Biisien monitoria tuijottaen antaa itselleni eri kuvan kuin se, että laitan CDn soittimeen ja puuhailen omiani. Cd pyörii ympäri taustalla monta kertaa ilman että näperrän tietokonetta. Kuuntelu on aika passiivista näin, mutta toimii mulle joissain tapauksissa.

 
En tiedä pitäisikö olla puuttumatta tällaisiin väittelyihin, mutta voihan toki koneeltakin pistää biisin soimaan ja tehdä muuta, vaikka avata toisen selaimen ja surffata netissä samalla kun biisi soi taustalla.

En tiedä pitäisikö olla puuttumatta tällaisiin väittelyihin, mutta voihan toki koneeltakin pistää biisin soimaan ja tehdä muuta, vaikka avata toisen selaimen ja surffata netissä samalla kun biisi soi taustalla.
 
... älä ?
Virhe! Tyhjä tai liian turha kirjoitus!
Juhannus odottaa eli en mene provoihin enää. Toivottavasti.

En jaksa selvittää missa kohtaa keskustelu velloo. Mutta mainitsenpa tähän väliin, että aivan loistava tuo uusi Opeth. Aukeaa nopeemmin kuin edeltäjänsä. Åkerfeldin vokalisointi on parantunut entisestään ja kiippareille annettu enemmän tilaa biiseissä. Toimii!

En jaksa selvittää missa kohtaa keskustelu velloo. Mutta mainitsenpa tähän väliin, että aivan loistava tuo uusi Opeth. Aukeaa nopeemmin kuin edeltäjänsä. Åkerfeldin vokalisointi on parantunut entisestään ja kiippareille annettu enemmän tilaa biiseissä. Toimii!
 
Kyllä minulle ainakin Ghost Reveries aukesi tätä nopeammin, noin tuntimäärissä laskettuna. Kuitenkin, kun kuulin levyn ekan kerran olin huojentunut ettei ollut tullut mukaan mitään mikä olisi ärsyttänyt kamalasti. Olin siis luottavainen, että kyseessä on loistava levy : ) niin kuin onkin. Ehkä jopa se mystinen parsain levy Opethilta

Opeth. Mulla on hyllyssä sekä Blackwater Park ja Deliverance, joista kumpikaan ei oo auennut. Damnationia diggailin joskus nuorempana hirvittävästi, nyt oon löytänyt toiselta osastolta tunnelmointiin paremmin soveltuvat lätyt. Ghost Reveries olikin sitten surullinen ja ylipitkä mössö.
 
Mutta.
 
Mitä ihmettä tää bändi on tehnyt nyt. Watershed menee selkeesti vuoden levyparhaimmistoon. Kerrankin metallilevy, jossa ne metalliosuudet on toteutettu ääriimmäisen hyvällä maulla. Sitten nämä sekoiluosastot ovat vieläkin parempia. Ei tässä voi kun arvostaa ihan hirvittävästi, että tulee ensimmäistä kertaa aikoihin miellyttävä metallilätty kouraan. Upeaa sävellystyötä, upea toteutus. Pituuskin on aivan sopiva, toisinkuin Opetheissa liian usein. Watershed palautti mun kadonneen uskon tähän bändiin.

Damnationia diggailin joskus nuorempana hirvittävästi, nyt oon löytänyt toiselta osastolta tunnelmointiin paremmin soveltuvat lätyt.
 
Kerrotko mitkä lätyt on kyseessä? Itseäkin kiinnostais löytää lisää hyviä tunnelmointilevyjä genrestä riippumatta. Damnationkin on siihen tarkoitukseen melkosen hyvä.

Kerrotko mitkä lätyt on kyseessä? Itseäkin kiinnostais löytää lisää hyviä tunnelmointilevyjä genrestä riippumatta. Damnationkin on siihen tarkoitukseen melkosen hyvä.
 
Sigur Rós,
Paavoharju,
PJ Harveyn White Chalk,
Magenta Skycoden IIIII,
Ilmiliekki Quartetin Take it With Me,
Twin Peaks Soundtrack,
Burialin Untrue,
Massive Attack,
Portishead,
Logh - North (tämä muuten myöskin Ruotsista),
Radioheadin Kid A, Amnesiac ja Hail to the Thief,
Silvio - Amass all you can,
The Cure - Disintegration
Ulverin uudempi tuotanto (erit. Blood Inside ja Shadows of the sun)
Velcran Hadal
Air - Talkie-Walkie (ilmeisesti muutenkin)
Björk - Medúlla, Homogenic
Antony and the Johnsons - I Am A Bird now
Godspeed you! Black Emperor (ei ehkä unimusiikiksi, mutta äärimmäisen tunnelmallista ja massiivista settiä)
Eleanoora Rosenholm
 
Tossa on nippu levyjä/bändejä, jotka eksyy hyvinkin vakiona soittimeen/soittimiin kun kello alkaa näyttää hyvinkin paljon tai kuuntelen jotain sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Aika pitkälle hidastempoista eikä mitenkään suuriin sfääreihin kasvavaa noita muutamia post-rock-jengejä lukuunottamatta. Jos on jotain vieraita tai muuten vaan kiinnostavia, niin laita vaikka privaa niin tarkentelen. "Juhannuskiireiden" (ruokaa vaan) en ehdi/saa nyt aikaiseksi luetteloa suurempaa settiä.

Kiitokset Ozzyneidolle listasta. Ainoa tuttu levy noista on The Curen Disintegration, joka on loistava. Täytyypä perehtyä noihin mainittuihin.
 
Itse lisäisin listaan vielä 70-luvun Pink Floydia. Varsinkin levyt Wish You Were Here, Animals ja Meddle.

Ainoa tuttu levy noista on The Curen Disintegration, joka on loistava.
 
Jatketaan äärimmäisen aiheessa pysyvää linjaa, mutta tsekkaas tuo magenta skycoden lätty. itselle parhaita suomalaisia levyjä koskaan, mm. pmmp:n taustajoukoista tunnettu jori sjöroos soittaa ja laulaa itse kaiken. hyvin cure-settiä.
 
www.myspace.com/magentaskycode

Jees, suunnilleen puolet noista bändeistä olikin jo jotenkin tuttuja. Kiitos paljon kuitenkin muista. Täytyy tutustua muihinkin noista bändeistä. Varsinkin juuri tuo Magenta Skycode kiinnostaisi.

Ostolistalla on Opethin ja Nevermoren koko tuotanto, tällä hetkellä rahaa ei oo ku 70 e, joten pitää oottaa kesätöiden palkkaa (400 e) elokuun alkuun. PRKL!

Lisäänpä vielä Ossineidon listaan pari oma suosikkia fiilistelypuolelta, suluissa suositeltava tutustumislevy:
 
- A Silver Mt. Zion (He Has Left Us Alone, But Shafts Of Light Sometimes Grace The Corner Of Our Rooms)
- Air (10 000 Hz Legend)
- Isis (Panopticon)
- Boards Of Canada (Music Has the Right to Children)
- Mogwai (Come On Die Young)
- Oceansize (Frames)
 
Ja ettei ihan ohi aiheen menisi, niin täytyy valitella etten vieläkään oikein saa otetta tästä uutukaisesta. Pitääpä pistää soimaan ja katsoa josko jo alkaisi aukeamaan.
 
E: Ohops, Airin olikin hän jo maininnut. No tuokin levy on oikein hyvä.

Sigur Rós,
PJ Harvey
Ilmiliekki Quartet
Twin Peaks Soundtrack,
Massive Attack,
Portishead,
Radiohead
Silvio
The Cure
Air
Björk
Godspeed you! Black Emperor!
 
(vähän editoiden) hieno nippu bändejä! Ja aiheeseen liittyen: kyllä tuo Opethin uutukainen hyvä levy on, mutta kyllä se edellinen ja sitä edeltävä toimii astetta paremmin, en tiedä miksi enkä jaksa vaivautua analysoimaan liikaa - vei vain maun musiikinkuuntelusta...

Jos jotakuta kiinnostaa, niin Mikael on tuossa 18. päivä päivittänyt MySpace-blogiaan:
 
http://blog.myspace.com/index.cfm?f … endID=73885097&blogID=406936462
 
Muun muassa äimistelee Watershedin listasijoituksia.