Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Sanoisin että Deliverancella oli vielä sitä meininkiä joka sytytti fanipojan minussa..
 
Deliverance oli SE levy mullekin. Muut levyt ostin viikon sisään Deliverancen ilmestyttyä. Se oli menoa se.
Levyllä on yhä kun sitä kuuntelee omanlaisensa "raaka" meisinki. Tämä varmaan tulee saundipuolelta. Ja eihän levyllä biisienkään puolesta heikkoa lenkkiä ole. Muistaa vieläkin kuinka meni pari kuuntelua ihmetellessä, että mitä vitt....mut kuuntelemista ei vain voinut lopettaa.

Deliverance on minusta Opethin toiseksi paras levy Ghost Reveriesin jälkeen. Harmi kun soundit ovat niin tunkkaiset ja ohuet...

Vielä sellaista lisäjuttua, että normaalipainoksessa se salakoodi on eri kuin erikoispainoksessa/Collector's Boxissa. Kuitenkin, kummassakin on osa levyn lyriikoista ja jotain lisätekstiä myöskin.
 
Täältä voi kurkkia jos ei itse halua purkaa sitä koodia:
http://www.ultimatemetal.com/forum/ … ng-do-not-enter-watershed-code.html

Kumman paljon ihmiset tykkää Deliverancesta. Musta se on melkeinpä Opethin pohjanoteeraus. Lukuunottamatta A Fair Judgementia levy on aika paska.
 
IMO. Hymiö.

Sorry, kyllä Opethin pojat tais hankkia sinne studioon ihan oikeet pärinät ja pörinät.
 
Jaa, muistin että olisi ollut vain Coilissa mutta onkin myös Hessian Peelissa.
 
E: Alkaa kyllä levy toimia koko ajan vain paremmin. Ne muutamat osavaihdokset ja Ghost Reveriesin osioihin viittaukset edelleen hämää.
 
Kumman paljon ihmiset tykkää Deliverancesta. Musta se on melkeinpä Opethin pohjanoteeraus. Lukuunottamatta A Fair Judgementia levy on aika paska.
 
Musta taas Opethin paras levy

Kyllä tuota Deliverancen loistoa himmentää merkittävästi kehno soundimaailma. Varsinkin samplerummut ovat hirveät.

Tuo naislaulu Coilissahan on aivan upean kuuloista. Ja paras kohta levyllä on ehdottomasti Heir Apparentissa 2:26 eteenpäin. Aivan loistavaa rullaavaa tykitystä.

Kyllä tuota Deliverancen loistoa himmentää merkittävästi kehno soundimaailma. Varsinkin samplerummut ovat hirveät.
 
Aivan liian kliiniset saundit, kyllä vain.

tuleeko kenelläkään mieleen DT:n repentance.. öö olikohan se hessian peel kappaleessa.

Hex Omega alkaa nostaa päätään yhtenä levyn kohokohdista. Ilmeisesti keskittyminen ei ole aina riittänyt levyn loppuun saakka, etenkin kun tuntuu että sitä edeltävät kaksi pitkää kappaletta edustavat levyn heikointa antia.

Hex Omega alkaa nostaa päätään yhtenä levyn kohokohdista. Ilmeisesti keskittyminen ei ole aina riittänyt levyn loppuun saakka, etenkin kun tuntuu että sitä edeltävät kaksi pitkää kappaletta edustavat levyn heikointa antia.
 
Porcelain Heart on kyllä ehkä levyn onnettomin kappale, mutta Hessian Peel on minusta levyn parhaimpia kipaleita. Hex Omega on aika erikoinen biisi, mutta silti erinomainen finaali. Varsinkin se lopetus aiheuttaa aina kylmiä väreitä upeine filleineen.

Porcelain Heart on kyllä ehkä levyn onnettomin kappale
 
Mä en hoksaa ku kaikki tuntuu olevan tätä mieltä. PH on helposti paras biisi koko levyltä mulle, sen mitä noita nyt youtubesta läpi kuuntelin. Tuollaista minimalistisempaa meininkiä kuulis Opethilta mieluusti enemmänkin. Dirge for Novemberkin esimerkiks on mahtava, ja itseasiassa eka biisi joka bändiltä iski.

Mä en hoksaa ku kaikki tuntuu olevan tätä mieltä. PH on helposti paras biisi koko levyltä mulle, sen mitä noita nyt youtubesta läpi kuuntelin. Tuollaista minimalistisempaa meininkiä kuulis Opethilta mieluusti enemmänkin. Dirge for Novemberkin esimerkiks on mahtava, ja itseasiassa eka biisi joka bändiltä iski.
 
Mietin hetken jaksanko nillittää, mutta jaksan näemmä silti: "...mitä noita youubesta kuuntelu" ei ole ehkä ihan paras mahdollinen Opethin (tai musiikin) kuunteluomoodi.
 
nillin nillin.
 
Mutta olen samaa mieltä monien kanssa Porcelain Heartin vähiten parhaudesta. Coil, Heir, Lotus, Burden ja Hessian kuninkaita, Porcelain ja Hex taas ei. Kai nää näitä makuasioita on. Imo. Levy kuitenkin pieksee nykyään ns. helvetin monen kuuntelun jälkeen Ghost reveriesin, luultavasti Deliverancenkin. Imo.
Imo.

Minun suosikikseni ovat paljastuneet "Heir Apparent", "Burden" ja "Hessian Peel". "The Lotus Eater" ei jaksa säväyttää hirveästi, vaikkei heikko kappale olekaan - ja itsekin allekirjoitan tuon kiistanalaisen väitteen, että "Porcelain Heart" on levyn vaatimattomin ralli.

Lotus eaterin välikohta on just täydellinen!

Porcelain Heart on kyl levyn parhautta... mun mielestä. Olin ihan sekaisin kun kuulin sen ekan kerran. Näin vaan ne mielipiteet jakautuvat. Tosin täl levyllä ei ole huonoja kappaleita. Silkkaa parhautta.

Lotus eaterin välikohta on just täydellinen!
 
5:50 kohdalla lähtee kyllä :D

olen ylpeä opethin poijjista kun saivat tehtyä vielä yhdeksännellä levyllään mahtavaa musiikkia. Saa olla kliseisesti kutsuttavan musiikkineron aivot åkerfeldtillä kun riitää inspiraatiota näin monen vuoden jälkeenkin ja niin monen hienon biisin jälkeen.

Eiköhän nuo jouset ja puhaltimet ole suurimmaksi osaksi mellotronilla tehtyjä.
 
niin ja pakko tuohon vielä takertua. Ensinnäkin, eiköhän mellotronit ole soitettua mellotronilla ja en ole siitäkään varma, koska Mellotronit eivät nykyään ole mitään yleisimpiä soittimia maailmalla.
Toisekseen, monet noista viuluista ja huiluista on oikeita soittimia ja jotkut on soitettua syntikalla. Mutta: Mitä väliä? Sanoin vain että ne tuovat mukavia maustetita biiseihin enkä edes väittänyt että "olisiko ne soitettu mellotronilla".
 
Sori pilkunviilaus ja niin pois päin. Heti helpotti :)

Kertakuuntelu takana Watershediä ja hyvältä vaikuttaa! Erityisesti Coil, Heir Apparent, The Lotus Eater ja Burden ovat nousseet korkealle Opeth-rankingissani. Burdenin loppu on vaan liian siisti ollakseen totta...
 
Ja Still Lifen olen nyt ehkä 6 kertaa kuunnellut läpi ja jumankauta, että on kova levy! Menee helposti yli muiden Opethajien, joka biisissä on monta "koukkua" joita oikein odottaa. The Moorin mystinen alku, lempeän akustisen melodian kautta tuomiopäivän lailla soivaan riffiin purkautuva biisi on jotain aivan käsittämättömän hienoa.
 
Ja kun Deliverance on nyt täällä niin esillä, niin kaikkihan tietää, että By The Painin lopussa oleva kummallinen laulu on Master´s Apprenticesista ennen akustista kohtaa tuleva korkea laulu käännettynä väärinpäin, eiks je? Apprenticessakin voi kuulla sen "loopin", joka voimistuu aina siihen itse lauluun asti. Sekavaa, eikö?
 
Niin, joo, eikä se Lotus Eaterin happokohtakaan enää niin päälleliimatulta tunnu, sitä seuraava laulua sisältävä kohta sopii runpukomppiin kuin nakki haulikkoon. Tykkään.