Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ei perkele. ja mä menin ostamaan pahvikantisen version 18 eurolla..
 
...ja ebaysta olis joku aikaa sitten lähteny LP alta 10 dollarilla.

Scream Bloody Gore on paras siitä syystä, että Zombie Ritual -kappale sisältää maailman upeimman lyyrisen oivalluksen: "Fucking, raping zombie whores." Viisi tähteä jo pelkästään tälle!
 
Zombie Ritualissa on kyllä niin viehättävää Chuck Berry -henkistä ilkeyttä, ettei kaikkialla olekaan. Lyriikoiden loppusointu, alkuliidi ja se väliosa. drink from the goblet/the goblet of gore/taste the zombie's drug/now you'll want more

Nostetaas jälleen... Sitä vaan, että onko tuo The Sound of Perseverancen deluxe-painoksen DVD mitenkään erikoinen? Normipainos on saman hintainen, mutta sen kansi ei ole yhtä ruma kuin tuossa deluxessa kuvien perusteella on.
 
http://www.levykauppax.fi/artist/death/sound_of_perseverance_cd_dvd/

Sitä vaan, että onko tuo The Sound of Perseverancen deluxe-painoksen DVD mitenkään erikoinen?
 
Minusta ei ole. Levyllä on typistetysti leikattu keikka ja kuvagalleria, ei muuta. Mieluustihan Deathia livenä seuraa, mutta Live in L.A. / Eindhoven olisi huomattavasti fiksumpi hankinta. Live in Cottbus -levyn biisilista on tuossa alla, samat biisit kuin Live in L.A.:lla paitsi Flattening of Emotions, joka taas löytyy Live in Eindhovenilta.
 
The Philosopher
Spirit Crusher
Trapped In A Corner
Scavenger Of Human Sorrow
Together As One
Flesh And The Power It Holds
Drum Solo
Flattening Of Emotions
Symbolic
Pull The Plug

Mielenkiintoista oli selata tämä topikki läpi, seurata kuinka innostunut ja asiantuntevakin keskustelu vajosi loppua kohden vaarin housuiksi. Liekö Deathista sanottu jo kaikki tarpeellinen?
 
Minä en jaksa esiintyä minään true-miehenä. Olisiko auvoisaa pystyä istumaan Cornerissa (en puhu nyt kotikaupunkini Kotkan Cornerista, siitä ei suurin osa teistä tiedä onneksi mitään) tukka suorana, silmät transsista sameana ja suu kiihkovaahdossa, selittää pienille kuinka setä kuunteli Deathia jo Scream Bloody Goren aikoihin, ja kuinka Leprosy oli viimeinen hyvä Death-levy. Blaah.
 
Kunnioitan vanhempina henkilöinä niitä, jotka jo aikoinaan ovat ymmärtäneet mistä tässä musiikissa on kysymys. Niitä, jotka todella innostuivat Scream Bloody Goresta siksi että se oli pirun rankkaa, ja se toi musiikkiskeneen jotain uutta ja tuoreen kuuloista. Sen sijaan kunnioitusta ei heru pisaraakaan niille, jotka ylempänä kuvailemaani tapaan esittävät kovaa metallimiestä - "kuunnellen" julkisesti eräidenkin artistien vanhaa tuotantoa vain siksi, että se ikään kuin kuuluu asiaan ja niistä vaahtoaminen on jotenkin enemmän "true" kuin vaikkapa sinänsä levynä erinomaisen Symbolicin puolustaminen.
 
Henkilökohtaisella tasolla Deathin kuuntelun aloittaminen ei ajoittunut kahdenkymmenen vuoden taakse, vaan jonnekin paljon myöhemmäksi. Symbolic oli ensimmäinen Death-levy jonka omistin ihan itse. Kyllä minunkin hyllystäni löytyy Leprosy ja SBC, tottakai, mutta en jaksa niitä kovinkaan paljon kuunnella koska niiden elementit - todelliset syyt klassikkouteen - ovat niin sidoksissa aikaansa. Väitän etteivät ole mitenkään kovinkaan ajattomia levyjä, jo pelkästään (osin) surkeiden soundiensa takia. Tietysti sieltä löytyy hurjan hyviä biisejä, Zombie Ritual ja Pull the Plug vain kuulostaisivat hemmetin paljon paremmilta vaikkapa Humanin (Human ON tiukin) tai ITP:n aikaisella kokoonpanolla ja tekniikalla soitettuina.
 
Taidanpa laittaa Leprosyn pitkästä aikaa soimaan, ihan virkistyksen vuoksi.

Minusta ei ole. Levyllä on typistetysti leikattu keikka ja kuvagalleria, ei muuta. Mieluustihan Deathia livenä seuraa, mutta Live in L.A. / Eindhoven olisi huomattavasti fiksumpi hankinta. Live in Cottbus -levyn biisilista on tuossa alla, samat biisit kuin Live in L.A.:lla paitsi Flattening of Emotions, joka taas löytyy Live in Eindhovenilta.
 
The Philosopher
Spirit Crusher
Trapped In A Corner
Scavenger Of Human Sorrow
Together As One
Flesh And The Power It Holds
Drum Solo
Flattening Of Emotions
Symbolic
Pull The Plug
 
Näin mä vähän päättelinkin ja tilasin sen normipainoksen ihan vain siksi, että se on esteettisemmän näköinen kuin tuo kuvien perusteella värivammainen deluxe-versio. Ei ollut kaverillakaan oikein positiivista sanottavaa muista Nuclear Blastin deluxe-julkaisuista, enkä mäkään nyt muista hetkeen törmänneeni levyn mukana tulleeseen keikkatallenteeseen, jota olisi oikeasti voinut katsoa. Paras esimerkki oli sen Metal Blade 20th Anniversary-painos Cannibal Corpsen Vilesta. Taisin katsoa kerran.

Saman jutun kirjoitin Death-huoneeseen mutta laitanpa nyt tännekin.
 
"Kävinpä tuossa SBG hupparin ostamassa ja kotimatkalla jäänsärkijästä hain pitkään ostoslistalla olleen The Fragile Art Of Existencen. Mukaan tarttui myös levyt Chuck Schuldiner - Zero Tolerance l ja ll, tuommoisia en ollut ennen nähnytkään.

Levyjen sisältö:
Chuck Schuldiner - Zero Tolerance
Track 1-4: Rehearsal tracks for the CONTROL DENIED album
Tracks 5-7: Demo: "Infernal Death" 1985
Tracks 8-10: Demo: "Mutilation" 1986

Chuck Schuldiner - Zero Tolerance ll
Track 1-5: Demo "Death by Metal" 1984"
Track 6-11: Demo "Reign of Terror" 1985
Track 12-19: Live After Dark Club-Texas 1990

Täytyypä tästä laittaa kuunteluun kun kerkeän."

Bootleggeja ovat kumpikin. Chuckin äiti on muistaakseni pyytänyt faneja olemaan ostamatta noita koska ei ole hänen hyväksymiään ja siinä mielessä laittomia, eivätkä sisältönsäkään puolesta Chuckin eläessä koskaan olisi menneet myyntiin.

Bootleggeja ovat kumpikin. Chuckin äiti on muistaakseni pyytänyt faneja olemaan ostamatta noita koska ei ole hänen hyväksymiään ja siinä mielessä laittomia, eivätkä sisältönsäkään puolesta Chuckin eläessä koskaan olisi menneet myyntiin.
 
Justiinsa luin vasta jonkun imperiumin artikkelin tuosta. Enpä olisi muuten ostanut, prkl. Mutta johan sitä vähemmästäkin innostuu kun kaupassa tuommoset huomaa.

Pahvikansilevyt on muuten remastereita - Screamin ja Leprosyn soundit potkii entistäkin kovemmin.

Hmm, paikallisessa levykaupassa oli ilmestynyt hyllyyn myös Human pahvikantisena, onkohan sekin remasteroitu versio? Kovasti tutkin kansia muttei näkynyt mitään remastered-tekstiä.

Niin eli tietääkös kukaan onko kyseinen http://www.levykauppax.fi/artist/death/human_deluxe/ versio Humanista nyt sitten remasteroitu versio? Ei tuossa ainakaan mitään bonuskrääsää näyttäisi olevan niin luulisi.

En kyllä tosta tiedä, onko Remaster vai ei. Itse haluaisin tietää, että saako tota Humanin normaalia levyversiota mistään kohtuuhinnalla(5-10e). Lähestulkoon kaikki muut Death-levyt tuntuis maksavan sen 8e, mutta Humania en oo tuohon hintaan löytänyt.

Nyt on pakko tiedustella että mistä olet löytäny Deathin levyjä 8e?

En kyllä tosta tiedä, onko Remaster vai ei. Itse haluaisin tietää, että saako tota Humanin normaalia levyversiota mistään kohtuuhinnalla(5-10e). Lähestulkoon kaikki muut Death-levyt tuntuis maksavan sen 8e, mutta Humania en oo tuohon hintaan löytänyt.
 
Keltaisessa jäänsärkijässä näin sen 9 eurolla.

Nyt on pakko tiedustella että mistä olet löytäny Deathin levyjä 8e?
 
Useitakin Death-levyjä oli tuossa Anttilan 2 levyä 15e tarjouksessa. Lisäksi juurikin tuolta Jäänsärkijästä löytyy levyjä sillä 8-9 eurolla.
 
Keltaisessa jäänsärkijässä näin sen 9 eurolla.
 
No hyvä! Viimeksi kun käväsin, niin siellä oli vaan sitä Humanin pahvikansi versiota tarjolla, mutta jos sieltä kerran nyt löytyy tohon hintaan, niin käynpä sitten viikonloppuna tekemässä hankintoja. Thanks!

Do you remember when
Things seemed so eternal?
Heroes were so real...
Their magic frozen in time
The only way to learn
Is be aware and hold on tight
 
Juu, tänään taas HC-Death-kuuntelusessiot kotona kun tietääkseni mitään muistelukeikkaa/klubia kukaan ole järjestänyt.

Juu, Mestari levätköön rauhassa. Tänään pyöräytetään Leprosy läpi, se on varma.

Yeah R.I.P Chuck oli hyvä jätkä, ja siit tuli viel vitusti kovempi jätkä ku se kuoli. Dime kans.

Yeah R.I.P Chuck oli hyvä jätkä, ja siit tuli viel vitusti kovempi jätkä ku se kuoli.
 
Näin muuten on ja se itse asiassa ihmetyttää kovasti. Tai oikeastaan ei kun miettii että nuorena kuolevat muusikot ovat kautta aikain saaneet legendan statuksen vaikka eivät olisi oikeastaan mitään mullistavaa elämänsä aikana saaneet aikaseksi. Vähän huvittavaa silti Deathin nykyinen suosio kun miettii, että Sound of Perseverancen julkaisun aikoihin kukaan ei tuntunut kuuntelevan Deathia. Kai sillä oli jotain tekemistä sen kanssa että Schuldiner ja kumppanit eivät meikanneet, lakanneet kynsiään ja soittaneet norja fag metallia.
 
Schuldiner tosin oli vitun kova jätkä jo eläessään. "In the mid 80's Mantas and Death were more influential to underground extreme music scene than Slayer" sanoi Shane Embury, ja sillä on muuten tietoa ja kokemusta asioista jonkin verran enemmän kuin mnetin räkänokilla yhteensä.