Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ite vasta tuossa muutama viikko sitten ostin tuon Painkillerin ja yllätyin positiivisesti. Olin aikasemmin kuullu vaan näita vanhempia klassikoita, jotka ei sitte aiheuttanu sen kovempia kolahduksia. Painkillerihän on aika erilaista Priestiä, kuulostaa siltä, että vaikutteita on otettu niin Power Metallista kuin Thrashistäkin. Tietenkin niitä vanhoja elementtejäkin löytyy runsaasti, mut aika toimiva yhdistelmä. Halfordin vokaalit toimii ja nuo Tiptonin ja Downingin soolot on käsittämättömän purevia varsinkin tuossa levyn avausraidassa. Käsittääkseni tälle levylle tullut uusi rumpali toi sitten Priestille vähän uusia mahdollisuuksia.
 
Mikäs levy olisi sitten se seuraava ostos? Haluaisin nimenomaan vähän tällästä nopeempaa kamaa.

Mikäs levy olisi sitten se seuraava ostos? Haluaisin nimenomaan vähän tällästä nopeempaa kamaa.
 
Painkiller on kyllä ihan omanlaisensa, ehkä kantsii kuunnella sitä ennen tullut Ram it Down levy ja sitten tämä toiseksi uusin Angel of Retribution. Noista levyistä missä Halford ei ollu laulaa, mulal ei oikein ole kokemusta, joten niistä en osaa sanoa. Mutta Painkilelr kyllä ehdottomasti yksi parhaista levyistä, vaikak diggailenkin ihan koko alkutuotantoa myös.

Mikäs levy olisi sitten se seuraava ostos? Haluaisin nimenomaan vähän tällästä nopeempaa kamaa.
 
Tsekkaapa Defenders of the faith, vois hyvinkin kelvata.

Painkillerihän on aika erilaista Priestiä, kuulostaa siltä, että vaikutteita on otettu niin Power Metallista kuin Thrashistäkin.
 
Priestin ongelma onkin ehkä ollut juuri tässä eli sedät on ottaneet vaikutteita modernimmasta kamasta ja yrittäneet pysytellä trendeissä mukana, eikä se mielestäni ole kyllä toiminut lainkaan. Toisaalta jos ne olisi pysytelleet pelkässä karussa hevissä niin tuloksena olisi ehkä voinut olla AC/DC:n kaltainen paikallaan pyörivä savikiekko.

Kricellä on kyllä pointtinsa, mutta eipä mua ainakaan haittaa tuo "muuntautuminen", vieläpä kun sieltä näinkin kova levy on sieltä putkahtanut.
 
Juu, kiitoksia vaan kaikille noista vinkeistä. Saattaapi olla, että jonkun noista käyn poimimassa, kun seuraavan kerran levykauppaan raahaudun.

Suosittelen Halfordin sooloalbumi Resurrectionia, jos ei muuta niin ainakin laulu on parhautta ^^

Tsekkaapa Defenders of the faith, vois hyvinkin kelvata.
 
Tämä. Allekirjoittaneelle muutenkin kaikkien aikojen paras Priest-kiekko.

Suosittelen Halfordin sooloalbumi Resurrectionia, jos ei muuta niin ainakin laulu on parhautta ^^
 
Asiasta toiseen. Uskomatonta miten huonon tekeleen saivat tehtyä Cruciblesta on noinkin tiukan platan jälkeen.

ehkä kantsii kuunnella sitä ennen tullut Ram it Down levy
 
Olenko minä ainoa, joka pitää Ram it downia todella ponnettomana lättynä? Defenders of the faith ja Screaming for vengeance, Sad wings... Ne kolahtavat minulle. Tähän alkuperäiseen kysymykseen täytyy kyllä vastata, että Painkiller-osastoa ei noilta löydy.

Olenko minä ainoa, joka pitää Ram it downia todella ponnettomana lättynä? Defenders of the faith ja Screaming for vengeance, Sad wings... Ne kolahtavat minulle. Tähän alkuperäiseen kysymykseen täytyy kyllä vastata, että Painkiller-osastoa ei noilta löydy.
 
Samoilla linjoilla olen. Bändiä olen kuunnellut 90-luvun alusta asti ja kaikki levyt on (myös reissuet, koska niissä oli boonus materiaalia :)). Ram It Downilla on muutama todellinen helmi, mutta kokonaisuus on aika heikko, kuten myös Point of entry. Nämä Ripper Owensin levyt ovat myös kuuntelemisen arvoisia, vaikka satunnaiset kuuntelikat valittavatkin Robin poissaoloa. Etenkin Demolition on hyvä.

Asiasta toiseen. Uskomatonta miten huonon tekeleen saivat tehtyä Cruciblesta on noinkin tiukan platan jälkeen.
 
Mulle Crucible kolahtaa kyllä ihan yhtäläiseen Resurrectionin kanssa. Makuasioita kai...
Crucible vaati kyllä hieman enemmän kuuntelua ennen kuin "kolahti". Todella tiukkaa räimettä.

Judas Priest on yksi parhaimmista bändeistä mitä maa päällään kantaa.
hyviä biisejä mm. night Crawler, painkiller, hell patrol...
olen jo vuosia diggailut priestin musaa ja tykkään edelleen :D

mutta kokonaisuus on aika heikko, kuten myös Point of entry.
 
Minusta Point Of Entry on Priestin parhaimpia levyjä. Siinä on kokeilevampaa kamaa ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä mitä olisi seurannut jos Priest olisi jatkanut sillä linjalla eikä palannut suoraviivaiseen heviin Screaming For Vengeancella.

Tämä. Allekirjoittaneelle muutenkin kaikkien aikojen paras Priest-kiekko.
 
Kuten myös.
 
1. Defenders of the Faith
2. Painkiller
3. Screaming For Vengeance
4. Priest...Live!
 
Tuo Priest...Live! on ihan saatanan kova livelevy. Settilistaa silkkaa asiaa, löytyy mm Freewheel Burning ja Sentinel, joita ei kaiketi nykyään Priestin setissä kuulla.

pöh Unleashed in the East on paree :)

Tuo Priest...Live! on ihan saatanan kova livelevy. Settilistaa silkkaa asiaa, löytyy mm Freewheel Burning ja Sentinel, joita ei kaiketi nykyään Priestin setissä kuulla.
 
Itse pidän enemmän siitä Priestin 1982 Memphisissä kuvatusta livestä kuin tuosta Priest...Live! -keikasta. Tuo em. Turbo -levyn jälkeen tehty live oli varmaan aika taktinen veto, kun Turbo -levy oli myynyt niin hyvin. Taisi olla (ja on varmaan vieläkin) Priestin parhaiten myynyt levy.
 
Sentinel on ollut vaihtelevasti bändin livesetissä aina silloin tällöin. Heittivät sitä livenä myös silloin, kun "Ripper" Owens oli laulamassa bändissä. Ja mulla on Chilen ja Bulgarian TV:eistä tulleet Priestin livet vuosilta 2004 & 2005, joissa muistaakseni jommassa kummassa on settilistassa Sentinel.

Mikäs levy olisi sitten se seuraava ostos? Haluaisin nimenomaan vähän tällästä nopeempaa kamaa.
 
No vaikka Jugulator, jos haluat kuulla nopempaa Priestiä. Mutta sitten on turha kuvitella kuulevansa samanlaisia laulumelodioita kuin Halford on bändille tehnyt. "Ripper" Owens ei taida olla mikään hirveän hyvä biisien kirjoittaja, vaikka onkin helvetin hyvä laulaja. Joka tekee siitä aivan ihanteellisen laulajan Ynkän bändiin. Ynkkä tekee kuitenkin kaikki biisit itse, joten äijän ei tarvitse muuta kuin laulaa.

Itse pidän enemmän siitä Priestin 1982 Memphisissä kuvatusta livestä kuin tuosta Priest...Live! -keikasta. Tuo em. Turbo -levyn jälkeen tehty live oli varmaan aika taktinen veto, kun Turbo -levy oli myynyt niin hyvin. Taisi olla (ja on varmaan vieläkin) Priestin parhaiten myynyt levy..
 
Minulla on VHS:nä tuo vuoden 1982 keikka ja onhan se aivan uskomaton livetallenne. Settilista silkkaa asiaa ja bändi niin tulessa että ihan hirvittää.

Yep
 
No sen enempää googlettamatta luulen kyllä
että Screaming For Vengeance on myynyt paremmin kuin
Turbo..........
Ja tuo Memphis `82 live on kyllä äärimmäisen tiukka......
mennen tullen hakkaa muut livet, varsinkin Halfordin karisma
jyllää......Metal Godsin monsterkävely ja
Victim Of Changes:n mielipuoliset ilmeet.....
kylmät väreet ja kyyneleet tulee helposti, kun edes muistelee
asiaa....ja settilistahan on pelkkää juhlaa......
Tuo löytyy Metalogy 4cd + 1dvd boxista dvd-versiona
 
Stapani

No sen enempää googlettamatta luulen kyllä
että Screaming For Vengeance on myynyt paremmin kuin
Turbo..........
 
Kyllä, Screaming for Vengeance on bändin parhaiten myynyt levy, myi päälle 2 miljoonaa jenkeissä oikeuttaen tupla-platinaan. Turbo kävi kaupaksi vain puoliksi niin hyvin.