Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Yksi parhaista black metal bändeistä ikinä.Mun suosikki levyt ovat In The Nightside Eclipse,IX Equilibrium ja Prometheus.Anthems ei oo vieläkään avautunu mutta kyllä siellä on hyviä biisejä mut ei niin hyviä kun esim. ekalla levyllä.

Onko Ihsahnilla ja/tai Samothilla taustallaan jonkinlaista musiikillista koulutusta?
 
Ihsahn on käsittääkseni opiskellut laulua ja pianoa.

Welkin, eli taivas.
 
No mä oonkin ihmetellyt että mitä hemmettiä se tarkoittaa.
 
Huomionarvoista levyllä on myös se, että siellä tapahtuu (ainakin minun mielestäni) paljon mielenkiintoisia asioita ihan musiikillisteoreettiselta kannalta katsoen. Onko Ihsahnilla ja/tai Samothilla taustallaan jonkinlaista musiikillista koulutusta?
 
On muuten pantu merkille. Myös prometheusta kuunnellessa sama ajatus tulee mieleen melkoisen tiheään. Mun on vaikea uskoa että niitä juttuja olisi tehty ilman että Ihsahn olisi opiskellut myös säveltämisen teoriaa. Vaikka mistä sitä tietää...
 
Pitäis hommata tuo Peccatumin Lost in Reverie. Jos uskoo arvosteluja, niin taitaa olla aika kovaa kamaa.

Seuraavan linkin takaa löytyvästä 1,5 vuotta vanhasta Peccatum haastattelusta kiinnostuneet voivat lukea yhtyeen toistaiseksi uusimman albumin lisäksi myös hieman Ihsahnin taustoista, joiden käsittelystä löytyy vastauksia tuossa aiemmin esitettyihin kummasteluihin miehen taidoista ja soittoharrastuksen laajuuksista -> http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=33

Pitäis hommata tuo Peccatumin Lost in Reverie. Jos uskoo arvosteluja, niin taitaa olla aika kovaa kamaa.
 
Peccatumin varhaisempi tuotanto on aika parjattua ja sitä en ole kuullut, mutta Lost in Reverie on erittäin hyvä teos.

Welkin, eli taivas.
 

 
Mitä? Eikö tuo olekkaan vanhaa englantia ja tarkoita vaeltaa? Nyt täytyy tarkistaa...

Mitä? Eikö tuo olekkaan vanhaa englantia ja tarkoita vaeltaa? Nyt täytyy tarkistaa...
 
Kyllä se taivasta meinaa. Vanhaa englantia silti.

Mitä? Eikö tuo olekkaan vanhaa englantia ja tarkoita vaeltaa? Nyt täytyy tarkistaa...
 
Luulin, että welkin tarkoittaa vähän kuin sukulaisia. Samansukuisia.

Mitä? Eikö tuo olekkaan vanhaa englantia ja tarkoita vaeltaa? Nyt täytyy tarkistaa...
 
Taivas se on. Sana muodostuu vanhan englannin sanasta wolcen, joka tarkoittaa pilveä. ("Under wolcen" = "Under the sky")
 
Sanalla on myös vanha kosmologinen merkitys. Welkinillä tarkoitettiin joskus maapalloa ympäröivää "kristallipalloa" eli ns. taivaan astiaa, johon esim. planeettojen ja tähtien uskottiin olevan kiinnitetty. Siitä sanonta "make the welkin ring", eli tuottaa niin kova ääni että taivaan malja resonoi.

tykkään kahdesta ensimmäisestä eniten. siitä eteenpäin on mennyt liian melodiseksi minun makuun.
mutta kuten sanoin kaksi ensimmäistä on kyllä helevetin kovia. mercyful fate cover on kyllä hauska veto. melkein yhtä hyvää kirkumista kuin alkuperäisellä (paitsi ei lähellekkään)

Huom! Olet kirjoittamassa yli 202 päivää vanhaan ketjuun!
 
Hyvää päivää arvoisat Emperorin kuuntelijat! Olen ajatellut tässä ottaa kuunteluun jonkun Emperorin levyn, koska kovasti tätä bändiä olen nähnyt kehuttavan. Mikä olisi semmoinen ihan kiva tekele, koska en haluaisi vahingossa aloittaa kuuntelua jollain bändin pohjanoteerauksella ja näin tappaa intoa heti alkuunsa.
 
Mainittakoon vielä, että tykkään enemmän black metallin saralla tästä melodisemmasta puolesta, (esim. Old Man's Child, Dimmun uudempi tuotanto) sekä hyvin soitetusta, tuotestusta ja nasevilla soundeilla varustetusta kamasta. Eli jos Emperorilta löytyisi ainakin se 1-2 kuumaa kamaa sisältävää lättyä, niin voisinpa jopa tutustua.

Mikä olisi semmoinen ihan kiva tekele, koska en haluaisi vahingossa aloittaa kuuntelua jollain bändin pohjanoteerauksella ja näin tappaa intoa heti alkuunsa.
 
Sellaista levyä Emperorilla ei edes ole.
 
Mainittakoon vielä, että tykkään enemmän black metallin saralla tästä melodisemmasta puolesta, (esim. Old Man's Child, Dimmun uudempi tuotanto) sekä hyvin soitetusta, tuotestusta ja nasevilla soundeilla varustetusta kamasta. Eli jos Emperorilta löytyisi ainakin se 1-2 kuumaa kamaa sisältävää lättyä, niin voisinpa jopa tutustua.
 
Suosittelen Prometheusta sekä Anthems to the Welkin at Dusk, mutta jos niikseen tulee, käy tähän mikä tahansa bändin levy - jokainen on täyttä laatua alusta loppuun.
 
In the Nightside Eclipse - tunnelmallista wanhaa black metallivmia
Anthems to the Welkin at Dusk - hiukan melodisempaa ja orkestraalisempaa kuin Nightside, bändi parhaimmillaan.
IX Equilibrium - vähän suorempaa ja karkeampaa, mutta enemmän metallin suuntaan pääosin
Prometheus - progressiivisella otteella väännettyä meininkiä, puhtaammat bläkkisfanit eivät tästä oikein tykkää jostain syystä, mutta jos et pelkää vähän epätavallisempaa menoa niin tässä on kova lätty
 
Suosittelen myös live-DVD:tä Emperial Live Ceremony. Siinä on bändi aivan huippukunnossa.

Mainittakoon vielä, että tykkään enemmän black metallin saralla tästä melodisemmasta puolesta, (esim. Old Man's Child, Dimmun uudempi tuotanto) sekä hyvin soitetusta
 
Anthems, IX equilibrium, Prometheus
 
, tuotestusta
 
Prometheus
 
ja nasevilla soundeilla varustetusta kamasta.
 
Soundi on makuasia, mutta IX ja Prometheus.
 
Esimerkkibändejä vastaavaa saundimaisemaa ei kyllä tule löytymään miltään emperorin lätyltä, mutta sitä vastoin melodisuutta kylläkin.

Hyvää päivää arvoisat Emperorin kuuntelijat! Olen ajatellut tässä ottaa kuunteluun jonkun Emperorin levyn, koska kovasti tätä bändiä olen nähnyt kehuttavan. Mikä olisi semmoinen ihan kiva tekele, koska en haluaisi vahingossa aloittaa kuuntelua jollain bändin pohjanoteerauksella ja näin tappaa intoa heti alkuunsa.
 
Mainittakoon vielä, että tykkään enemmän black metallin saralla tästä melodisemmasta puolesta, (esim. Old Man's Child, Dimmun uudempi tuotanto) sekä hyvin soitetusta, tuotestusta ja nasevilla soundeilla varustetusta kamasta. Eli jos Emperorilta löytyisi ainakin se 1-2 kuumaa kamaa sisältävää lättyä, niin voisinpa jopa tutustua.
 
Anthems To The Welkin At Dusk on ehdottomasti paras vaihtoehto. Tuossa levyssä yhdistyvät vimma, melodia, taito, raivo, herkkyys ja tunne. Levy, joka nappaa kuulijan mukaansa heti upean tunnelmallisesta introsta (Alsvartr (The Oath)) alkaen ja räjäyttää pään seinille heti toisella kappaleellaan (Ye Entrancemperium). Lopun biisikaksikossa With Strength I Burn/The Wanderer saa haukkoa henkeä, koska kysehän on kaikkien aikojen parhaasta blackmetal-kiekosta.

Anthems To The Welkin At Dusk on ehdottomasti paras vaihtoehto. Tuossa levyssä yhdistyvät vimma, melodia, taito, raivo, herkkyys ja tunne. Levy, joka nappaa kuulijan mukaansa heti upean tunnelmallisesta introsta (Alsvartr (The Oath)) alkaen ja räjäyttää pään seinille heti toisella kappaleellaan (Ye Entrancemperium). Lopun biisikaksikossa With Strength I Burn/The Wanderer saa haukkoa henkeä, koska kysehän on kaikkien aikojen parhaasta blackmetal-kiekosta.
 
Olen samaa mieltä, mutta hyvästä tuotannosta ja soundista tuskin voidaan puhua.

Olen samaa mieltä, mutta hyvästä tuotannosta ja soundista tuskin voidaan puhua.
 
Bläkkistuotanto ei ole samanlaista "standardia" kuin normaalit metallibändit. Bläkkisfiiliksellä Anthems on täydellinen miksaus - sopivan kaoottista ja myrskyisää, hieman kaukaista, eikä sliipattua ProTools kvantitasointia.

Olen samaa mieltä, mutta hyvästä tuotannosta ja soundista tuskin voidaan puhua.
 
Jos noista neljästä Emperor-levystä täytyy joku valita aloituslevyksi, niin kyllä se on Anthems. Siihen lättyyn kun kulminoituvat kaikki Emperorin parhaat puolet. Soundit ovat minun mielestäni tällä levyllä kohdallaan eikä biiseissäkään turhia löysäillä. In the Nightside Eclipse ei ole oikein kolahtanut ja noista viimeisimmistä levyistä Prometheus voi olla liian koukeroinen. IX Equilibrium on toki myös oivallinen levy aloittelijalle. Koska levyjä on suhteellisen vähän, voisi tässä tapauksessa suositella kaikkien kuuntelemista, sillä kyllähän kaikki Emperor-levyt eroavat toisistaan jollain tavalla. Joka levyllä yhtye otti isoja harppauksia eteenpäin ja venytti blackmetallin rajoja omalla jäljittelemättömällä tavallaan.

Bläkkistuotanto ei ole samanlaista "standardia" kuin normaalit metallibändit. Bläkkisfiiliksellä Anthems on täydellinen miksaus - sopivan kaoottista ja myrskyisää, hieman kaukaista, eikä sliipattua ProTools kvantitasointia.
 
Juu mutta jos vertaa noihin kysyjän asettamiin esimerkkibändeihin, OMC ja Dimmu niin aivan eri saundimaisemissa liikutaan. Hemmettiäkö jankkaan, ku olen täysin samaa mieltä mitä sinä.
 
Mietin vaan noiden speksien kautta helpoiten lähestyttäviä, jotka olisivat mielestäni IX Equilibrium ja Prometheus.

Musta IX Equilibrium on ehkä helpoin Emperor levy.Samalla siihen myös kyllästyy nopeiten. Eniten Metallia, vähiten blackia. Saunditkin on aika deathmetalmaiset ja selkeät. Prometheusta en itse oikein ole hirveästi jaksanut, sen voisi tietysti ottaa kuunteluun, Empty on ainakin pirun hauska biisi.
 
ITNEn ja Anthemssin välillä on kyllä tiukka kisa. Ennen oisin suositellu Anthemssia jos haluaa parasta, mutta se on tavallaan hiukan liian teollinen. ITNEn tunnelma on lopulta hienompi, toisaalta Anthems toimii kokonaisuutena paremmin.. No argh. ihan sama :D Paras biisi on I am the black wizards ja siitä ei pääse mihinkään.

Mahtava bändi! Ei voi muuta sanoa.