Keskustelua raskaammasta musiikista ›

J.Nikkanen: en kai mä heviä soita?
 
Mähän en voi sitä mitenkään tietää, joten en osaa vastata kysymykseesi.

Henri Henri Olavi: Mähän en voi sitä mitenkään tietää, joten en osaa vastata kysymykseesi.
 
Tulee niin harvoin käytyä soittomielessä että en minäkään. Damn.

seppo69: Panterahan on paras. Jos joku ei siitä tykkää niin ei ole minun kirjoissani enää ihminen silloin. Ja yleensä ne jotka eivät siitä pidä, ovat sellaisia incel-tyyppejä.
 
Nyt täytyy kyllä viedä sun väitteeltä täysin pohja nimittäin itse kuuntelen noista vaan Panteraa.

seppo69: Panterahan on paras. Jos joku ei siitä tykkää niin ei ole minun kirjoissani enää ihminen silloin. Ja yleensä ne jotka eivät siitä pidä, ovat sellaisia incel-tyyppejä. Ja tämähän on siis fakta.
 
Oikeastaan todella osuva Pantera-fanin kommentti. Incel-tyyppejä heh heh, partakoru heiluu tuulessa ja äijäpaidat on Stuntmanilta tilattu. Jone! Soitetaan mitä halutaan, Walk!

Jester44:
 
Voisi jopa väittää että musiikista enemmän nauttivat ovat musiikkimaultaan kapeampia, vain jokin tietty kenties kolahtaa, muu on vain jotain älämölöä. Näin minulla.
 
EIKÄ VOI :--------D
 
Perustelut: todella karkea yleistys vailla perustelua tahi informaatiota.

Herrah: Oikeastaan todella osuva Pantera-fanin kommentti. Incel-tyyppejä heh heh, partakoru heiluu tuulessa ja äijäpaidat on Stuntmanilta tilattu. Jone! Soitetaan mitä halutaan, Walk!
 
:D
 
Kalikka kalahtelee... No ei, mietippä hetki olinko ihan tosissani kun tuota kommenttia kirjoitin.

Hankala kysymys, mihin raja vedetään? Yleensä ottaen en kuuntele kuin ns raskasta musiikkia, mutta jos samat tekijät vääntävät jotain kevyempää kamaa joka ylittää mielenkiintokynnyksen niin siinä tapauksessa kuuntelen muutakin. Käytännössä en kuitenkaan kuuntele aktiivisesti kevyen musiikin artisteja ollenkaan.

Miksi ihmeessä kukaan kuuntelisi muuta kuin metallia?
 
No vitsit sikseen. Välillä tulee kyllä kuunneltua myös heviä.

seppo69: :D
 
Kalikka kalahtelee... No ei, mietippä hetki olinko ihan tosissani kun tuota kommenttia kirjoitin.
 
No sillä nyt ei ole mitään väliä. Pantera-fanit täällä kuitenkin on jo pöyrilöityneet ja puhisee niin että tribaltatskat väräjää

Jos ei pidä jostakin tietystä genrestä enemmän niin se tuntuu vähän samalta kuin kaikki ruoka olisi yhtä hyvää eikä mitään suosikkia. Mitä itse olen havainnut niin ne kaikesta musiikista yhtä paljon pitävät ei ole mitään musiikin harrastajia (paitsi ulkoisesti trendin mukana kulkevia), saati sitten soittajia, joka on ehkä tavallaan äärimmäinen muoto musiikin harrastamisessa.

Krice: Jos ei pidä jostakin tietystä genrestä enemmän niin se tuntuu vähän samalta kuin kaikki ruoka olisi yhtä hyvää eikä mitään suosikkia. Mitä itse olen havainnut niin ne kaikesta musiikista yhtä paljon pitävät ei ole mitään musiikin harrastajia (paitsi ulkoisesti trendin mukana kulkevia), saati sitten soittajia, joka on ehkä tavallaan äärimmäinen muoto musiikin harrastamisessa.
 
Parhaat Kriceismit tulee edelleen kyllä Kriceltä.

Krice: Jos ei pidä jostakin tietystä genrestä enemmän niin se tuntuu vähän samalta kuin kaikki ruoka olisi yhtä hyvää eikä mitään suosikkia. Mitä itse olen havainnut niin ne kaikesta musiikista yhtä paljon pitävät ei ole mitään musiikin harrastajia (paitsi ulkoisesti trendin mukana kulkevia), saati sitten soittajia, joka on ehkä tavallaan äärimmäinen muoto musiikin harrastamisessa.
 
No kyllähän kovimmat musatyypit nimenomaan handlaa vähintään kohtuullisesti kaikki musiikin osa-alueet koska sitä musaa soitetaan, opiskellaan, sävelletään, ostetaan, luetaan ja kuunnellaan.
 
Yleensä ne tyypit jotka luulee olevansa kovia asiantuntijoita ja kuuntelee sitä yhtä genreä on täysiä uuvatteja mitä tulee yleiseen musatietouteen eivätkä loppujen lopuksi tiedä hirveästi edes siitä omasta genrestään.
 
Kyllä guruilta pitää löytyä yhtä lailla tietoutta 1920-luvun ragtimesta, venäläisestä modernismista, Les Légions Noires-skenestä ja outlaw countryn kulmakivistä.

Herrah:
Kyllä guruilta pitää löytyä yhtä lailla tietoutta 1920-luvun ragtimesta, venäläisestä modernismista, Les Légions Noires-skenestä ja outlaw countryn kulmakivistä.
 
Aamen, ja vähintään näistä.

Aloitus taisi olla ihan provo, mutta omasta tuttavapiiristä nimen omaan kaikista intohimoisimmat musiikinkuluttajat, soittajat ja säveltäjät kuuntelevat eniten todella monipuolista musiikkia. Itse kuuntelin jo teininä death metallia, 70-luvun progea, kasaripoppia, jazzia + kaikkea siltä väliltä sikinsokin ja elin silloin käytännössä täysin musiikille. Kaveripiirissä on useampikin tyyppi joka vastaavasti kuuntelee intohimoisesti vain ja pelkästään heviä, mutta heistä ei kukaan ole soittaja tai osoittanut juuri kiinnostusta musiikintekoon.
 
Sanoisin että intohimoisimmin musiikkiin suhtautuvat ihmiset osaavat kuulla hyvän biisin genrestä piittaamatta kun taas hieman kärjistäen heviä ja kaljaa -tyypit tyytyvät enimmäkseen siihen että musiikissa on aggressiota ja meininkiä. Eikä siinä mitään pahaa siis ole.
 
E: Voi olla hyvinkin ontuva analogia monen mielestä, mutta rakastuin penskana kauhuleffoihin ja siihen genreen jotenkin jumittui niin pahasti että edelleenkin suurin osa katselemistani leffoista on kauhua. Mutta jos minun täytyisi listata parhaat elokuvat kautta aikojen, niin aika vähän siltä listalta varmaan kauhua löytyisi.

bedlam: Aloitus taisi olla ihan provo
Se oli ihan normaali kysymys.
 
Krice: Mitä itse olen havainnut niin ne kaikesta musiikista yhtä paljon pitävät ei ole mitään musiikin harrastajia (paitsi ulkoisesti trendin mukana kulkevia), saati sitten soittajia, joka on ehkä tavallaan äärimmäinen muoto musiikin harrastamisessa.
Tätä meinasin vähän aiemmin (ja se tulkittiin ehkä väärin?) että ne jotka eivät suhtaudu musiikkiin niin intohimoisesti ovat kaikkiruokaisempia, enemmän musiikkiin keskittyvät löytävät jonkin tietyn jutun ja keskittyvät siihen. Tämähän on toki niin että se ei ole yksi ainoa totuus, metallimuusikotkin saattavat kuunnella kevyempää silloin tällöin. Meinasin vaan että jos siihen musiikkiin ei keskity kovin paljoa niin melkein kaikki radioshitti uppoaa.

Krice: Jos ei pidä jostakin tietystä genrestä enemmän niin se tuntuu vähän samalta kuin kaikki ruoka olisi yhtä hyvää eikä mitään suosikkia.
 
Jos haluaa tuollaista analogiaa rakentaa niin genre on mun mielestä lähempänä ruokakulttuuria kuin yksittäistä ruokalajia.
 
Ruokailuunsa panostavat ihmiset taas sitten etsii jokaisesta ruokakulttuurista ne omat lempparit, eikä syö intialaista viikon jokaisena päivänä koska siihen tikka masalaan sattui ensimmäisenä törmäämään. Luuletko että huippukokit - vaikka olisivatkin johonkin cuisineen erikoistuneet - syövät pitkälti vain sen ruokakulttuurin sapuskaa mitä itse ravintolassaan kokkaavat? Kuulostaa mielestäni absurdilta. Myös kuluttajana mun mielestä olisi helvetin tylsää syödä joka kerta ravintolassa saman kulttuurin sapuskaa - puhumattakaan samasta annoksesta. Välillä sushia, välillä pastaa ja välillä sitä butter chickeniä niin kokemukset pysyy paljon mielenkiintoisempana ja monipuolisempana. Moneen kulttuuriin syventyminen myöskin antaa kokonaisvaltaisemman käsityksen kokkauksesta.
 
Ihan sama juttu musan suhteen mun mielestä. Kaikkein laajiten musiikkia ymmärtävät ihmiset joita tiedän myöskin kuuntelee musaa monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti.
 
Eikö se muuten ole jonkun sortin meemi jo että monet pitkän linjan metallimuusikot kertoilee kuinka ne ei vapaa-ajalla kuuntele juurikaan metallia? Taisi Mäenpään Jarikin sanoa jossain haastiksessa että kun työstää heviä työn puolesta niin vapaa-ajalla herra kääntyy popin ja synthwaven jne puoleen vastapainoksi.

Ztla: Kaikkein laajiten musiikkia ymmärtävät ihmiset joita tiedän myöskin kuuntelee musaa monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti.
 
No se on just näin.

Henri Henri Olavi: No se on just näin.
 
Samat havainnot meikälläkin. Jos luukuttaa vain yhtä skeneä, jää valtava määrä potentiaalisesti kiinnostavaa kanaa kokematta.

Funkånaut: Samat havainnot meikälläkin. Jos luukuttaa vain yhtä skeneä, jää valtava määrä potentiaalisesti kiinnostavaa kanaa kokematta.
 
Kyllä. Ja jos nyt vaikka luukuttelee tunnin-pari jotain teknistä dödöä niin kyllä mulla siinä sen jälkeen aivot huutaa jotain ihan muuta. Se on sitten melko sama mitä sen jälkeen, joskus ei mitään, mutta ei siinä mun mielestä ole mitään ihmeellistä laittaa funk/happo jazz/rap/neo-psykedeliaa/wat evö soimaan sen jälkeen.

Jester44: Meinasin vaan että jos siihen musiikkiin ei keskity kovin paljoa niin melkein kaikki radioshitti uppoaa.
 
Jokseenkin kummallinen ajatus että jos kuuntelee monipuolista musiikkia tarkoittaa se sitä että tykkää "radioshitistä"? Kukaan monipuolisesti musiikkia kuuntelevista kavereistani ei tietääkseni kuuntele musiikkia radiosta. Itse olen viimeksi kuunnellut omasta tahdosta radiomusiikkia ysärin alussa Metalliliitosta.
 
Sitäpaitsi olisi varmaan kohtuullisen vaikea löytää radiokanava josta kuulisi vaikkapa oman makuhaitarini kaikkia makuja (esim. Pekka Pohjolaa, Deicideä ja Nik kershawia). Sitävastoin jos kuuntelee vain yhtä genreä, niin kanavia lie olemassa.