Keskustelua raskaammasta musiikista ›

molder: "Somekind of Monster" Ep:llähän on versio jossa kyseinen biisi on mixattu ja editoitu ( paremmaksi; oma mielipide) uudestaan . Tästä versiosta saa vähän vihiä siitä millainen levy olisi voinut olla jos se olisi mixattu "kunnolla":
 
http://www.youtube.com/watch?v=FJSQLjQz0sA
 
No jaa, itse tykkään levyversion soundimaailmasta enemmän.

Bald Anus: Ei ylituotettu, vaan helvetin hyvin tuotettu. Tuotantoon on kyllä panostettu erittäin paljon, muttei ainakaan minun mielestäni liikaa.
 
Samaa mieltä. Tuo on mielestäni parhaiten tuotettu metallilevy. Levyltä löytyy dynamiikkaa, mikä alkaa olla harvinaista nykylevyillä. Biiseistä puolet on keskinkertaisia, totta, mutta kyllä tämä silti soittimestani aika usein löytyy. En kuuntele Radio Rock:ia, joten olen välttynyt yliannostukselta.
 
Toinen ääripää Metallican kohdalla on uusi levy. DM on soi huonommin kuin Kill em all, mikä on saavutus sinänsä. Tästä onkin jo puhuttu, joten ei asiasta osaltani enempää.

Bald Anus: . Tässä versiossa virveli on trigattu hieman tökerön kuuloiseksi, kurkkupurkki kuuluu edelleen läpi, mutta on tämäkin parempi. Lisäksi tämä miksaus klippaa.
 
Tämä edellä mainitun YOUTUBE-linkin päässä oleva versio klippaa kyllä joo. "Somekind..." Cd-"Ep":llä ei. Kannattaa ostaa jos kiinnostaa tällaiset Metallican-"harvinaisuudet" tms. ( Eli Biisi nr. 8. Some Kind of Monsteredit) :
 
http://cdon.fi/musiikki/metallica/some_kind_of_monster-351937

molder: Tämä edellä mainitun YOUTUBE-linkin päässä oleva versio klippaa kyllä joo. "Somekind..." Cd-"Ep":llä ei. Kannattaa ostaa jos kiinnostaa tällaiset Metallican-"harvinaisuudet" tms. ( Eli Biisi nr. 8. Some Kind of Monsteredit) :
 
http://cdon.fi/musiikki/metallica/some_kind_of_monster-351937
 
Juu, hyllystä löytyy kyseinen levy ja kyllä sekin klippaa :) Ainakin minun korvaan, kun pellit sihisee niin maan perkeleesti.

Bald Anus: Juu, hyllystä löytyy kyseinen levy ja kyllä sekin klippaa :) Ainakin minun korvaan, kun pellit sihisee niin maan perkeleesti.
Kyllähän kyseinen `Tallica levy ja tuo "Somekind..." Ep:kin pumppaa ja klippaa ja kaikkea mahdollista siltä väliltä . Pitää ihan paikkansa ja siitä onkin täällä varmaan jauhettukin. Mutta kummasti se Metallica sinne soittimeen tässä itse kullakin kuitenkin aina sujahtaa. Mikä levy tietysti kelläkin. "St.Anger" pyörii täällä ja tämä on hyvä levy silti. Niinkuin joku jossain toisella keskustelukanavalla sanoi hyvin: "Pidän myös lihapullista! Väitäpä jotain siihen vastaan? :) "

molder: Kyllähän kyseinen `Tallica levy ja tuo "Somekind..." Ep:kin pumppaa ja klippaa ja kaikkea mahdollista siltä väliltä . Pitää ihan paikkansa ja siitä onkin täällä varmaan jauhettukin. Mutta kummasti se Metallica sinne soittimeen tässä itse kullakin kuitenkin aina sujahtaa. Mikä levy tietysti kelläkin. "St.Anger" pyörii täällä ja tämä on hyvä levy silti. Niinkuin joku jossain toisella keskustelukanavalla sanoi hyvin: "Pidän myös lihapullista! Väitäpä jotain siihen vastaan? :) "
 
En mitenkään kyseenalaistanut Metallican hyvyyttä kommentillani, vaan sen, että tuo toinen miksaus olisi jotenkin toista parempi. Ehkä korjattu versio vaikuttaa pintaraapaisulla korvaa miellyttävämmältä, jos ei oteta huomioon, että symbaalit tosiaan turruttavat korvan.

Black on minusta maailman parassoundisin metallilevy. Niistä siis mitä olen kuullut. Helvetin hyvin tuotettu, kaikki pienet asiat muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Rankka ja tyly, samaan aikaan huoliteltu ja pop. Pop nyt ehkä siksi että kappaleet ovat käsittämättömän tarttuvia ja ehjiä. Kuitenkin häijyä särmää vielä on kuten pitää. Mä en koskaan ole ymmärtänyt miksi tarttuvuus olisi huono asia, tarttuvuus mulle ei tarkoita yksinkertaisuutta vaan tunteisiin vetoavuutta. Onhan joku Blackenedkin tarttuva. Sanoisin myös että Metallican paras levy tuo Black. Master of Puppets on thrash-aikakauden paras. Eikä ennen Loadia huonoa levyä julkaistukaan.
 
Asiasta toiseen, tietäiskö joku mikä on James Hetfieldin ääniala? Ja kuinka paljon tuollaista asiaa voidaan kehittää? Voiko 1. basso pakottaa itsensä treenillä laulamaan korkeammalta, niin että se kuulostaa vielä hyvältä? Het on mun suosikkilaulaja kaikista hevilaulajista, etenkin Justice/Black -levyillä se on jotain niin täydellistä. Aggressiivisempaa kuin mikään örinä tai huuto, mutta silti cleania.

aalataur: Het on mun suosikkilaulaja kaikista hevilaulajista, etenkin Justice/Black -levyillä se on jotain niin täydellistä. Aggressiivisempaa kuin mikään örinä tai huuto, mutta silti cleania.
 
Tuo on kyllä totta. Ja diggaan kyllä äijän nykysoundistakin ihan kympillä. Varsinkin keikoilla sen huomaa, miten helkkarin hyvin se oikeastaan vetääkin.

Asiasta toiseen, tietäiskö joku mikä on James Hetfieldin ääniala? Ja kuinka paljon tuollaista asiaa voidaan kehittää? Voiko 1. basso pakottaa itsensä treenillä laulamaan korkeammalta, niin että se kuulostaa vielä hyvältä? Het on mun suosikkilaulaja kaikista hevilaulajista, etenkin Justice/Black -levyillä se on jotain niin täydellistä. Aggressiivisempaa kuin mikään örinä tai huuto, mutta silti cleania.
 
Kyllä laulua voi ainakin harjoitella laulamaan korkeampaa puhtaasti, ilman että sattuu. Ja varmasti niin, että tuntuu hyvältä. Laulutunnit tekee ihmeitä ;)

Myönnettäköön kärkeen, että Metallican nimikkoalbumi oli (lähestulkoon) ensimmäisiä hevisuosikkejani ja sait mut todella bändistä kiinnostumaan. Tänään koitin väkisin kuunnella levyä miettien että mitä te hehkutatte. Ei sytytä siltä levyltä kyllä oikein mikään enää. Se mitä täällä on nyt hehkutettu hyväksi tuotannoksi, tekee omasta mielestäni levystä persoonattoman, näin erityisesti skebojen osalta, jotka aiemmilla levyillä, raaempina, toimivat omaan korvaani niin paljon paremmin. Rumpusaundihan on kieltämättä munakas, sääli vaan kun mies setin takana on mitä on. Kaiken kaikkiaan tuotanto on poppia, ei metallia. Ja ei, tarttuvuus ei oo paha juttu; onhan nyt jumalauta Puppetsilla esim. paljon tarttuvampaa kamaa ku tällä.
 
aalataur: Rankka ja tyly Kerro mulle mistä kohtaa tää sieltä löytyy, en jaksanu tänään kokonaan kuunnella ;)
 
Ja sanottakoon nyt vielä että ei, ei kaiken musan tartte olla rankkaa tai tylyä, ei edes rässiä. Metallicalta esim. Load on mielestäni huomattavasti mielenkiintosempi, hienompi ja persoonallisempi tekele ku Black Album.
Musta levy on kiistämätön klassikko. Aika rasittava tekele se silti on.

Ron McGovney: Kerro mulle mistä kohtaa tää sieltä löytyy, en jaksanu tänään kokonaan kuunnella ;)
 
Lähes joka biisistä, poislukien ehkäpä Nothing Else Matters, joka sekin onnistuu olemaan tyylipuhdas balladi olematta pätkääkään imelä. Ei tietenkään yhtä rankkaa ja tylyä kuin vanha kama, mutta kuitenkin Musta Mustalla Albumilla on yhdistetty hämmästyttävästi metalliuskottavuus ja radiokansaan vetoavuus. Kyllähän siis vaikkapa Through The Never tai Of Wolf And Man on todella rankkoja veisuja. Samoin Wherever I May Roamin soolo-osuudessa on häijyä ja vittumaista fiilinkiä, (itämaisuus olematta kuitenkaan kliseinen kuten itämaiset lickit yleensä) kun taas My Friend of Miseryn instrumentaali/soolo-osuus on katkerankaunista kuultavaa. Rankkuus ei aina tarkoita tuplabasaria ja +200 tempoa, moniaosaista sävellystä tai hiomatonta tuotantoa.

aalataur: Rankkuus ei aina tarkoita tuplabasaria ja +200 tempoa, moniaosaista sävellystä tai hiomatonta tuotantoa.
 
Nyt oli turha kuitti...:) Ei tietenkään tarkota. Eikä biisi ole hyvä (tai huono) tollasten tekijöiden takia. Biisi on hyvä sillon ku se tuntuu hyvältä; mussa noi biisit ei (ENÄÄ) niin kauheesti herätä tunnetta. Makuasioista on turha kiistellä.
 
My Friend Of Misery on ihan kiva.

aalataur:"Rankkuus ei aina tarkoita tuplabasaria ja +200 tempoa, moniaosaista sävellystä tai hiomatonta tuotantoa".
Pitää paikkansa ja tämänhän juuri "opetti" Metallicalle "Black Albumilla" Bob Rock. Esim. "Sad But True":n tempo putos demoversiosta 40bPm pykälää ja vire kanssa D:hen. Ja siitä mielenkiintoisesta "Classic Albums- Making of Black Album"-dokkaristahan tietty löytyy tämäkin trivia.

Ron McGovney: Nyt oli turha kuitti...:) Ei tietenkään tarkota.
 
No ei se oikeastaan ollut kuittikaan. Tietenkin Black on kesympi kuin moni metallilevy, joiltakin kannoilta katsottuna. Kaikki on niin suhteellista.

Kevennyksenä päätin tulla linkittämään coverin joka tuli vastaan tuosa surffailessa: http://www.youtube.com/watch?v=TCuN6xULMyU
 
Piristävää välillä kuulla noin hyvä cover, loistavasti vedetty imho. :p

Metallica covereista tuli mieleen että törmäsin joskus tämmöseen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=lVA0vHrG89U
 
Paremmin vetävät mun mielestä ton biisin ku Metallica nykyään. Laulu on etenkin paljon parempi, lähempä sitä jota se oli Hetfieldillä vielä joskus `92.

aalataur: Musta Mustalla Albumilla on yhdistetty hämmästyttävästi metalliuskottavuus ja radiokansaan vetoavuus. Kyllähän siis vaikkapa Through The Never tai Of Wolf And Man on todella rankkoja veisuja.
 
Minusta kyllä Sad But True on yksi bändin raskaimmista biiseistä, mutta noista mainitsemistasi en juurikaan rankkuutta löydä.

MegaMan: http://www.youtube.com/watch?v=lVA0vHrG89U
 
Paremmin vetävät mun mielestä ton biisin ku Metallica nykyään. Laulu on etenkin paljon parempi, lähempä sitä jota se oli Hetfieldillä vielä joskus `92.
 
Kiitti trollista...:D

molder: "Somekind of Monster" Ep:llähän on versio jossa kyseinen biisi on mixattu ja editoitu ( paremmaksi; oma mielipide) uudestaan . Tästä versiosta saa vähän vihiä siitä millainen levy olisi voinut olla jos se olisi mixattu "kunnolla":
 
http://www.youtube.com/watch?v=FJSQLjQz0sA
 
Virveli ei ole kurkkupurkki ( eikä särise alussa ) ja kitaratkaan ei tule niin kaapin takaa ja basso erottuu tosi hyvin etc.
Hyvä levyhän se silti on ja sitä on helppo haukkua kun ne saundit on sellaiset kun on.
 
Tuosta versiosta en löydä henk. koht. mitään muuta huonoa ku että virveli kuulostaa hieman oudolta (johtuneeko just siitä samplen käytöstä) ja et se loppuvammailu on otettu pois, se oli meinaan aika omaperänen lopetus kappaleelle se alkuperäne.

Paremmin vetävät mun mielestä ton biisin ku Metallica nykyään. Laulu on etenkin paljon parempi, lähempä sitä jota se oli Hetfieldillä vielä joskus `92.
 
Tämä on kyllä - heh heh - surullista mutta totta.