Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Yllättävän hyvän kuuloista ensikuuntelun perusteella. Vielä on nimikkobiisi jäljellä. En ole viimeisimmistä levyistä hirveesti välittänyt (viimeiset 10 v), joten siksi tää yllätti. Ei tää levy toki mielestäni bändin tähtihetkiin lukeudu.
 
Laulupuoli ehkä selkeimmin tökkii tässä vaiheessa.

Youtube-kanavalla klo 21 tapahtuu albumin julkaisua & shit.

Pakko sanoo että uusimmalla on ehkä parhaimmat saundit mitä on ollu ehkä yli kymmeneen vuoteen.
 
Varsinkin bassot. Tosi hyvin kuuluu mitä Myunig soittaa tosin kuin monella muulla albumilla. Ja se on hyvä koska se auttaa samalla niin montaa muuta soitinta, et harmi että sitä ei oo käytetty hyödyksi samalla tasolla aikaisemmilla albumeilla.
Veikkaisin et Andy Sneap on ollu asialla. Koska lähtökohtahan on se... et Petrucci ei saa kuulostaa missään tapauksessa huonolta (no jos hän on tuottaja sen lisäks). Niin Andy on saanu aikaseks Myuningille sopivan lokeron, koska yleensä Petruccin Mesa saundi vie myös kaikki matalat taajuudet.
 
PS: "Myung. Kommentoitavaa?"... "Ei. :D " https://youtu.be/eE3HImfH--E

Eikös bassossa käytetty Neural DSP:n plugaria tai jotain? Sneap teki kyllä loistotyötä.

Vissiin Iron Maidenin paikkaa tarjottiin LaBrielle Images & Wordsin aikoihin.
 
https://www.ultimate-guitar.com/new … t_he_thinks_of_bruce_dickinson.html

Pari kertaa tullu kuunneltua levy läpi.
Eihän tämä nyt huono ole millään mittarilla. Sanoisin, että parasta Mangini-ajan Dream Theateria.
 
Transcending Time ja Answering the Call jäi mukavasti mieleen.
 
Labrie vetää hyvin. Mukavasti pysyy siellä omalla mukavuusalueella ja ei lähdetä turhaa liian korkealle vetämään.
Laulumelodiat on mitä on. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ehkä sävellykset on niin kimurantteja tahtilajeineen, että paha sinne on edes kovin hyviä laulumelodioita laittaa... Varsinkin jos lyriikat on jonkun muun kirjoittamia.
 
Positiivinen yllätys.
 
The Alien on silti aika paska.

martti.k:
Laulumelodiat on mitä on. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ehkä sävellykset on niin kimurantteja tahtilajeineen, että paha sinne on edes kovin hyviä laulumelodioita laittaa... Varsinkin jos lyriikat on jonkun muun kirjoittamia..
 
Kyllä ne ennen vaan oli mietitymmän kuuloisia ja tuki kappaleiden rakennetta paremmin. Osasyy voi olla se, että bändi ei tee enää niin melodista tavaraa kun aiemmin, mutta luulen että todellinen syy on se että ääniala ei riitä monimutkaisempiin intervalleihin.

Shredator: Kyllä ne ennen vaan oli mietitymmän kuuloisia ja tuki kappaleiden rakennetta paremmin. Osasyy voi olla se, että bändi ei tee enää niin melodista tavaraa kun aiemmin, mutta luulen että todellinen syy on se että ääniala ei riitä monimutkaisempiin intervalleihin.
 
Voit olla kyllä täysin oikeassakin. Uskon kyllä, että äänialan kaventumisella ei ole mitään tekemistä laulumelodioiden paskuuteen.
 
En tiedä, mutta olettaisin, että Portnoyllä oli aikanaan iso osuus noihin laulumelodioihin. Huonompaan suuntaan ne ainakin on mennyt miehen lähdön jälkeen.

Niin voi hyvinkin olla että Portnoyn melodiakorva oli LaBrien vastaavaa parempi(?)... En kuitenkaan usko että esim. Petrucci alkaisi ehdotella enää studiossa jotain tiettyä toisenlaista melodiakulkua jos LaBriella on jo mielessä (mahdollisesti jo sovittu treenikämpällä) miten ko. biisi pitäisi mennä. Hän kuitenkin tuntee äänialansa ja kykynsä/rajansa parhaiten.

Regalis Apertura: Niin voi hyvinkin olla että Portnoyn melodiakorva oli LaBrien vastaavaa parempi(?)... En kuitenkaan usko että esim. Petrucci alkaisi ehdotella enää studiossa jotain tiettyä toisenlaista melodiakulkua jos LaBriella on jo mielessä (mahdollisesti jo sovittu treenikämpällä) miten ko. biisi pitäisi mennä. Hän kuitenkin tuntee äänialansa ja kykynsä/rajansa parhaiten.
 
Jotenkin tuntuu niin hassulta, että herrat tyytyvät noihin joidenkin biisien laulumelodioihin.
Otetaan nyt esimerkiksi viime levyltä Fall Into The Light, jota toisena singlenä tarjoiltiin.
Todella puuduttavaa laulumelodiaa alusta loppuun.
Tulee sellainen mielikuva, että Labrielle on lyöty sanoitukset käteen ja ekaa kertaa instrumentaalidemoa kuunnellessa laulanut sohvalla maaten mukana ja lopputulos vedetty nauhalle.
 
Ei siinä, diggaan bändistä ja Labbiksesta. Mennäänkö nyt kuitenkin laulumelodioihin suhteen sieltä missä aita on matalin.

Siksi olisikin parempi että olisi ulkopuolinen tuottaja piiskaamassa. Kirjassa oli poijjilta hirveä avautuminen miten alkupään levytyksissä tuottaja antoi huutia, mutta lopputulokset on kertoneet puolestaan esim. Imagesin menestyksen myötä.

Shredator: Siksi olisikin parempi että olisi ulkopuolinen tuottaja piiskaamassa. Kirjassa oli poijjilta hirveä avautuminen miten alkupään levytyksissä tuottaja antoi huutia, mutta lopputulokset on kertoneet puolestaan esim. Imagesin menestyksen myötä.
 
Itsehän pidän Falling Into Infinitystä yhtenä bändin parhaimpana vaikkakin ulkopuolisten kanssa työskentely meinasikin koko bändi repiä hajalle.
 
Ehkä seuraavalle levylle sitten ulkopuolinen tuottaja, joka tietää näistä asioista.. Esim. Mike Portnoy :D

Mistä tuo käsitys tulee että Portnoy olisi ollut vastuussa DT:n hyvistä melodioista? Mulla taas on itsellä ollut lähinnä päinvastainen kuva. Hänhän ei omien sanojensa mukaan kuullut esim. että miten Desmond Child teki You Not Me -viisusta yhtään paremman kuin mitä niiden oma demo oli alunperin. Child lisäsi siihen kertosäkeeseen juurikin sen tarttuvan koukun jonka ansiosta biisillä on oikeus olla olemassa. Portnoy kai pikemminkin oli vastuussa juuri niistä bändin käppäsimmistä hevibiiseistä (Burning My Soul yms).
 
Luulisin että LaBrie on itse tehnyt tavallisesti laulumelodiat, mutta on vain laiskistunut omalla tontillaan siinä missä muukin bändi. Tarttuvia laulumelodioita kuultiin kuitenkin LaBrien omilla soololevyilläkin aikoinaan.

bedlam: Mistä tuo käsitys tulee että Portnoy olisi ollut vastuussa DT:n hyvistä melodioista?
 
Eipä tuo olettamus mihinkään varmaan tietoon perustu. Itse olen ollut huomaavinani melodioiden deflaation miehen lähdön jälkeen. Ehkä hän on kärkkäämmin ollut sanomassa jos laulumelodiat on ollut latteita. Ehkä ei.

No joo, otetaanpa sanomisia takaisin; Ihan menevä biisi tää The Alien ja sopii mukavasti tuonne kokonaisuuteen.
Huikea toi intro A View From The Top Of The Worldissa!

martti.k: No joo, otetaanpa sanomisia takaisin; Ihan menevä biisi tää The Alien ja sopii mukavasti tuonne kokonaisuuteen.
Huikea toi intro A View From The Top Of The Worldissa!
 
Alienistä eri mieltä, oli kyllä melkoisen käppäinen biisi. Sen sijaan A View... tuntui kyllä ihan toimivalta biisiltä. Kuuntelin levyn uudelleen tuossa toissapäivänä töissä, ja nimibiisin kuuntelin kahteen kertaan.
 
Mutta jokin silti tästä koko levystä jää kokonaisuutena puuttumaan. Aluksi mietin melodioita, mutta ei, kyseessä ei ole pelkkä melodian puute. Jotenkin tuollainen yhdentekevä junttaus 7- (vai 8?)-kielisellä kitaralla ei vaan mun makuun sovellu DT:n luonteeseen, vaikka bändi onkin sitä aina ajoittain jo pitkäänkin harrastanut. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä musiikista ja bändiltä nykyään ylipäätään puuttuu se "kunnianhimo" mikä bändillä oli tallella vielä 15-20 vuotta sitten. (Ja jos miettii 15 vuoden taakse, Systematic Chaos julkaistiin 14 vuotta sitten. Tuo levy, vaikka se ei mitenkään kovin suosittu olekaan, on joiltain osin mun suosiossa, sillä levylle mahtuu muutama itselle ns. hyvinkin tärkeä kappale eli molemmat In The Presence of Enemiesit). Mutta toisaalta, ymmärtäähän sen kunnianhimon katoamisen, bändin ei tarvi enää todistella mitään kenellekään. Sama homma tapahtuu ennemmin tai myöhemmin aivan kaikkien riittävän pitkään jatkaneiden bändien kohdalla.
 
A View...:ssä jostakin yhdeksän minuutin paikkeilta lähtenyt himmailukohta sai huomion heräämään, ja 11 minuutin paikkeilla alkava lauluosuus sai jotenkin tavoitettua sen tunteen, minkä vanha DT aikoinaan aiheutti esim. Octavariumilla. Ei tässä mitenkään pää räjähdä, mutta mielelläni tätä kuitenkin kuuntelin. Sitten taas 14 minuutin kohdalla tuli levyn eka oikeasti omaan korvaan hyvä riffi, joka sitten kuitenkin kesti liian vähän aikaa.
 
Plussaa pitää antaa kyllä levyn miksaamisesta, pitkästä aikaa levy kuulosti hyvältä sekä soundiensa että niiden tasapainoisuuden puolesta. Levy taitaa soundiensa puolesta ainakin meikäläisen korvaan olla yksi parhaimpia DT:n albumeista. Miinus tulee kuitenkin jälleen Rudessin soundeista. Miksi, oi miksi, kukaan ei hälle sano, että etsipä nyt jotakin vähän fiksumpia soundeja settiisi mukaan.
 
Oikeasti tämä bändi tarvisi ulkopuolisen tuottajan.
 
Aivan kokonaan en videoa katsonut, mutta Dougilla oli monia hyviä pointteja. Dougin videoita on tullut muutenkin katsottua, arvostan häntä sen takia että hän ei vedä reaktiovideoitaan överiksi, kuten monet muut vastaavia tekevät, vaan mies on hyvinkin asiallisen analyyttinen. https://www.youtube.com/watch?v=YzNM9XGK3J8

Tuomoo: Aivan kokonaan en videoa katsonut, mutta Dougilla oli monia hyviä pointteja. Dougin videoita on tullut muutenkin katsottua, arvostan häntä sen takia että hän ei vedä reaktiovideoitaan överiksi, kuten monet muut vastaavia tekevät, vaan mies on hyvinkin asiallisen analyyttinen. https://www.youtube.com/watch?v=YzNM9XGK3J8
 
Lisäksi Jordan oli juuri vähän ennen tuota reaktiota sen haastattelussa, joten jos joku kohta ei miellyttänyt niin saattoi ehkä ilmaista tällä kertaa asian hieman hellemmin. Eihän Doug mitenkään rujosti lyttää mitään vaan sanoo vain yleensä, jos ja miksi joku kohta ei biisissä toimi ainakaan sille. Ihan asiallisia analyyseja, vaikka yleensä keskittyy enemmän sointuihin, rytmeihin ym. Harvemmin analysoi melodioita tarkemmin.

Seurailen muutamaa reaktiokanavaa, mutta tuon Dougin pudotin listoilta. Tuntui että kaikki videot on luokkaa "Ok, this is in A. Now it goes to E. Hmm. Now it's back in A. Interesting". En vain ymmärrä mitä tuollaisesta saa irti. Haukkui se Change of Seasonsin snaresaundin toki ja kyseisellä levyllä on mun mielestä paras virppasaundi ikinä :D
 
Mut tuokin on jännä, mulle esim- Octavarium on nimen omaan "uutta" Dream Theateria, en ole hoksannut edes ajatella että jollekin se edustaa bändin vanhaa katalogia. Systematic Chaos tuntui ilmestyessään bändin pohjakosketukselta ja kuuntelu jäi hyvin vähiin, tiedä miten nyt toimisi uusilla korvilla. Ainoana biisinä jäi vain The Dark Eternal Night mieleen ja sen kautta kuva, että levy oli jonkinlaista huumoriheviä.

bedlam: Seurailen muutamaa reaktiokanavaa, mutta tuon Dougin pudotin listoilta. Tuntui että kaikki videot on luokkaa "Ok, this is in A. Now it goes to E. Hmm. Now it's back in A. Interesting". En vain ymmärrä mitä tuollaisesta saa irti. Haukkui se Change of Seasonsin snaresaundin toki ja kyseisellä levyllä on mun mielestä paras virppasaundi ikinä :D
 
Mut tuokin on jännä, mulle esim- Octavarium on nimen omaan "uutta" Dream Theateria, en ole hoksannut edes ajatella että jollekin se edustaa bändin vanhaa katalogia. Systematic Chaos tuntui ilmestyessään bändin pohjakosketukselta ja kuuntelu jäi hyvin vähiin, tiedä miten nyt toimisi uusilla korvilla. Ainoana biisinä jäi vain The Dark Eternal Night mieleen ja sen kautta kuva, että levy oli jonkinlaista huumoriheviä.
 
No kyllä se Doug useimmiten vähän syvällisemmin sointukuluista puhuu, kuin vain toteamalla sointujen nimet. Sointuasteistahan se useimmiten puhuu ja miten biisi siirtyy toiseen sävellajiin, mutta olet kyllä oikeassa tuossa, että vähän yksipuoliselta se alkaa tuntua, kun se on se pääasia johon mies kiinnittää huomion.

Kampela77: No kyllä se Doug useimmiten vähän syvällisemmin sointukuluista puhuu, kuin vain toteamalla sointujen nimet.
 
Tätä olisin ite kaivannut, mutta oon havainnu saman ku jäsen bedlam, että kommentit on vaan luokkaa "this is in A, now it goes to E, then it goes to D, and back to A..." mikä on ihan järjetöntä. Noh, välissä se innostuu että "wow! did you hear, there was a splash cymbal there". Jos sillä on noita parempia kommenttiraitoja, niin oisin kiinnostunu tsekkaan.