Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ei oo ihan vielä auennut koko levy mutta kuulostaa jo nyt vahvasti Stratovariuksen uran parhaimmalta levyltä...

arskavaa: Ei oo ihan vielä auennut koko levy mutta kuulostaa jo nyt vahvasti Stratovariuksen uran parhaimmalta levyltä...
 
Mustakin vaikutti aluks tosi kovalta, mutta nyt muutaman pyöräytyksen jälkeen en kyllä enää oikeen tiedä. Pari kovaa siivua löytyy, mutta muuten vähän samanlaiset fiilikset kuin Masterplanin uusimman suhteen: kaikki periaatteessa oikein hyvin kohdallaan, mutta mikään ei oikein innosta.
 
Tällä hetkellä Polaris joka tapauksessa mun mielestä vie voiton tästä uusimmasta, jos näitä post-Tolkki -stratolevyjä katotaan. Koko diskografiassa Polaris tosin mun mielestäni osuu Visionsin, Episoden, Fourth Dimensionin ja Dreamspacen jälkeen viidenneksi, eli tykkään siitä levystä ylipäätään aika paljon.
 
Elysium sen sijaan tällä hetkellä keikkuu ehkä jossain Elementsien kieppeillä henkkoht suosikkilistoillani. Eli siinä on välissä vielä Infinite, Destiny ja S/t - joo, mun mielestä se on oikeesti ihan hyvä levy.

Narcosynthesis: Mustakin vaikutti aluks tosi kovalta, mutta nyt muutaman pyöräytyksen jälkeen en kyllä enää oikeen tiedä.
 
Alkuinnostuksen jälkeen alan itsekin taipua hieman epäilevämmälle linjalle levyn hyvyydestä. Päällimmäisenä syynä tähän lienee levyn lauluosuudet, jotka kuulostavat edelleen turhan jäykiltä ja paremman sanan puutteessa "pakotetuilta".
 
Paljon hyvää, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan vakuuta siinä määrin kuten alkuun kuvittelin.

Narcosynthesis:Tällä hetkellä Polaris joka tapauksessa mun mielestä vie voiton tästä uusimmasta, jos näitä post-Tolkki -stratolevyjä katotaan. Koko diskografiassa Polaris tosin mun mielestäni osuu Visionsin, Episoden, Fourth Dimensionin ja Dreamspacen jälkeen viidenneksi, eli tykkään siitä levystä ylipäätään aika paljon.
 
Mun mielestä taas Polaris on vähän sellainen välilevy, joka ei vaan mulle lähde ''lentoon''. Rupes ihan oikeasti väsyttämään kun sitä kuunteli. Eikä ole kuin pari mieleistä kappaletta. Mutta makuasioitahan nämä ovat ja niistä meidän on turha kiistellä.
 
Elysium sen sijaan tällä hetkellä keikkuu ehkä jossain Elementsien kieppeillä henkkoht suosikkilistoillani. Eli siinä on välissä vielä Infinite, Destiny ja S/t - joo, mun mielestä se on oikeesti ihan hyvä levy.
 
Mä en oikein osaa lähteä arvioimaan sitä, että missä parhausjärjestyksessä Stratovariuksen levyt pitäis olla. Niissä on niin monta hyvää. Elysium menee minulla parhaimpien joukkoon ja Polaris taas siihen toiseen päähän niin kuin bändin nimikkolevykin.

Polaris on hieman epätasainen, päämäärätön ja sikäli "huonompi" levy. Mutta toisaalta sieltä löytyy muutama tosi tykkibiisi. Elysium on selkeästi parempi kokonaisuus.

Minusta Polaris jakaa Episoden kanssa parhaan Strato-levyn paikan. En osaa päättää kumpi olisi parempi. Uusinta en ole vielä kuullut.

Peoplez: Polaris on hieman epätasainen, päämäärätön ja sikäli "huonompi" levy. Mutta toisaalta sieltä löytyy muutama tosi tykkibiisi. Elysium on selkeästi parempi kokonaisuus.
 
No tämän mä voin kyllä allekirjoittaa - siis lukuunottamatta sitä, että pidän Polarista parempana. Polariksella on pari stygeä, joita ei millään jaksa kuunnella, mutta toisaalta taas muutama meikäläisen all-time Strato favorite, kuten nyt vaikkapa Falling Star, Deep Unknown, Winter Skies (jonka loistavuuden tajusin vasta oikeestaan kun kuulin keikalla), Higher We Go ja Forever is today. Elysium on hyvin paljon tasaisempi kokonaisuus, mutta toisaalta sieltä ei ainakaan vielä löytynyt mulle sellaisia takiaisia, joita haluu kuunnella uudestaan ja uudestaan.
 
Tätä mulle on aika harvoin uuden strato-levyn kaa tapahtunut, vaan oikeestaan aina sieltä on heti tärähtänyt pari raitaa saman tien päähän. Ehkä pitää kuitenkin vielä pyörittää läpi, että nyanssit pääsee esiin.

Pitäisiköhän sitä vanhaa stratofaniutta herätellä henkiin näillä kahdella uusimmalla kun ei ole tullut tutustuttua Radio Rockin tarjontaa tarkemmin. Ehkä Polarista saatoin vähän kuunnella Spotifystä mutta en ainakaan yhtä kertaa enempää. Oma faniuteni kuitenkin loppui jo Destinyn jälkeiseen levyyn (infinite?), joka oli massiivinen pettymys. Täyttä paskaa koko levy alusta loppuun.. näin ainakin silloin tuntui. En ole levyyn sittemmin koskenut. Se sinkku oli vielä ihan kuunneltava, mutta levy ei. Elementitkin jäi vähän kuuntelematta ja en muista noilta yhtään ainoaa biisiä.
Radio Rockilla soineet uudet biisit kuitenkin kuulostavat hengeltään ehkäpä episode, Visions ja Destiny henkisiltä, joten voisipa ottaa riskin ja hommata nämä uudet levyt.

Hassua, Elysiumin laulumelodia muistuttaa vähän Heartin Alonea.

Mallaslahti: Hassua, Elysiumin laulumelodia muistuttaa vähän Heartin Alonea.
 
Joo, mullekin tuli mieleen:)

Normaalisti mie en oikeen kitarasooloista välitä enkä osaa niihin erityisen edes huomiota kiinniittää, mutta tuo Under Flaming Skiesin soolo oli kyllä... huhhuh. Sanattomaksi meni. Lisää tämmösiä.

potatomoto: Normaalisti mie en oikeen kitarasooloista välitä enkä osaa niihin erityisen edes huomiota kiinniittää, mutta tuo Under Flaming Skiesin soolo oli kyllä... huhhuh. Sanattomaksi meni. Lisää tämmösiä.
 
Täytyy kyllä itsekki sanoa, että mahtavaa kuulla pitkästä aikaa tilusooloja, jotka aiheuttaa jotain fiiliksiä. Siistiä kuulla tiluja, jolla on joku päämäärä ja ajatus takana. Virne nousee naamalle monta kertaa levyä kuunnellessa juuri soolojen aikana, ja tulee fiilis, että ai seitana täydellistä! Esim. Elysiumin soolot jotain aivan käsittämätöntä.

Minusta stratojen huippuaika ajoittui Visions ja Episode levyihin. Suurimpana syynä parhaat biisit ja se että silloin Kotipelto lauloi siltä korkeudelta missä sen laulu kuulostaa minusta vielä hyvältä. Soitossa oli muutenkin "rockia" enemmän kuin nykyisessä teknohevi tyylissä. Myös Fourth Dimensionin laitan mieluummin soimaan kun nämä uudemmat levyt. Yksittäisiä hyviä juttuja on tehneet toki noidenkin jälkeen. Uusin levy on pari kertaa pyörähtänyt spotifyssa. Kupaisen myötä kuulostaa tulleen freesiyttä vaikka aika ajoin kuulostaakin siltä että on pakko näyttää kaikki mitä osaa yhdessä soolossa järkeilemättä sen enempää mitä kannattaisi soittaa. No tämähän on tälle tyylisuunnalle omisnaistakin toisaalta.
J. Michaelin soitto alkaa kuulostaa todella sieluttomalta ja monotoniselta rytmikonepaukutukselta kun nuo samat kompit ja fillit kuullaan samoilla soundeilla levy toisensa perään. Hieman voisi uudistua rumpalikin kun ei se ole edes taidoista kiinni.

Tuspekistan: Täytyy kyllä itsekki sanoa, että mahtavaa kuulla pitkästä aikaa tilusooloja, jotka aiheuttaa jotain fiiliksiä. Siistiä kuulla tiluja, jolla on joku päämäärä ja ajatus takana. Virne nousee naamalle monta kertaa levyä kuunnellessa juuri soolojen aikana, ja tulee fiilis, että ai seitana täydellistä! Esim. Elysiumin soolot jotain aivan käsittämätöntä.
 
Joo, kitarajutut on tän levyn paras osa-alue - ja tuntuu Jenskin vironneen kun synahommissa on myös Stratolle uusia piirteitä ja suondeja.

Totta, että levyn tilutukset kuulostaa itsessäänkin jo todella nautinnollisilta. Vastaavia fiiliksiä tilusta ei ole saanut sitten Bodomin Hatebreeder-levyn alaikäisenä kuultuaan.
 
Straton uutukaisen soolot on hartaudella ja isolla vaivalla rakennettuja taideteoksia. 99% nykytilusta on luokassa "antakaa kun määki huudan määki osaan tiluttaa."

http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutis … /stratovarius-hyvastelee-rumpalinsa
 
223 päivää vanhaan ketjuun uutta infoa.

En ihmettelisi jos siitä Jörgin syöpähoidon aikaisesta tuuraaja-rumpalista tulisi seuraaja...

RIP Jörgin tuplat

Regalis Apertura: En ihmettelisi jos siitä Jörgin syöpähoidon aikaisesta tuuraaja-rumpalista tulisi seuraaja...
 
Sehän on Tolkin bändissä. Yhyy, Jörkki lähtee lätkimään =(

Uusi rumpali on LARS!