Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No niin nyt on Spotifyynkin tullut koko levy: http://open.spotify.com/album/2W2nqEKXWBorbq5yvm3jZg

Kova levy! Oblivionia ei voi olla kuuntelematta kylliksi! huhhuh, tässä on sulateltavaa vähäksi aikaa kyllä.

Levy tippui postilaatikkoon jo keskiviikkona mutten ole ehtinyt kuuntelemaan sitä kuin vasta kerran. Kokonaisuudessaan hyvä levy, The Czarista levyn loppuun iskee hyvin, mutta ei oikein Divinations ja Quintessence toimi minusta. Noh, tuleepa varmaan vielä kuunneltua monet kerrat tätä läpi.

Uuden levyn progressiivisempi ote tuntuisi toimivan kovasti. The Czar ja The Last Baron on mahtavia!

Uudemmista Blood mountainiin en oo oikein päässy kiinni, kun taas Leviathan toimii huomattavasti paremmin. Tämä uus levy on mun mielestä näihin verrattuna kyllä rautaa. Ajan myötä vaan vielä paranee.

Kyllä tätä vois melkein sanoa bändin tähän mennessä tiukimmaksi kokonaisuudeksi, nyt kun on päässyt kunnolla lättyä ihailemaan. Vanhan progen ja "classic rockin" vaikutuksen lisääntyminen on tapahtunut todella vaivattomasti, bändi tekee selkeästi just sitä minkä omimmaksi kokee.
 
Bändin sovituskyvyt on aika rankasti kehittynyt vuosien mittaan, esimerkiksi The Czarissa on ehdottoman toimiva ja rohkea kaari. Aiemmin Mastodon on ollut musta erityisen vahva soitannan osalta tunnelman luonnissa ja tiukoissa riffeissä, mutta nyt bändi on osoittanut pystyvänsä myös mahtavien klassikko-osaston laulumelodioiden luomiseen.
 
Hienoa on ollut seurata bändin kehitystä Remissionista tähän päivään. 2000-luvun kovimmasta bändistä ei itellä ole tässä vaiheessa mitään epäilystä... Neljä peräkkäistä klassikkotason lättyä vuosina 2002-2009, huhhuh.

Kyllä se on vaan niin että Crack the Skye on tuleva klassikko. Järjettömän hyvä levy, joka toimii loistavasti niin kokonaisuutena kuin yksittäisinä biiseinä.

Deep Purplen vanhimpien savikiekkojen jälkeen tää musa ei kuulosta hirveemmin tuhnulta.

Kaikki toimii hienosti tällä levyllä: biisit, sovitukset, laulut, soitto, soundit... Jotenkin hieno -70-lukulainen fiilis, vaikken usein tuon ajan musiikkia kuuntelekaan. Parhaat biisit tällä hetkellä Oblivion, Divinations, The Czar ja Crack The Skye.

Mitä enemmän tätä levyä kuuntelee, sitä enemmän se tuntuu kyllä hyvältä. Soundien "suttusuudessa" meen kans sille linjalle, että parhaat soundit pitkiin aikoihin.
 
Oblivion ja Crack The Skye uppoo täl hetkel koviten.

Huippulevy kyllä tämä. Tosin ei yllä Leviathanin tasolle imo. Tosin eipä näitä oikein voi verratakkaan

Mainio. Luiskahtaen jatkoon.

En edes pahemmin odottanut tämän levyn julkaisua, mutta melkein voin jo sanoa, että tulee olemaan tämän vuoden kovimpia juttuja ainakin omalla listalla.

lainsuodatin: En edes pahemmin odottanut tämän levyn julkaisua, mutta melkein voin jo sanoa, että tulee olemaan tämän vuoden kovimpia juttuja ainakin omalla listalla.
 
Kyllä. tyhjätyhjätyhjä

Ainoa asia mikä levyssä tällä hetkellä häiritsee on the Last Baronin loppupuoliskolla tuleva vähän turha kikkailukohta mikä syö jonkun verran biisin tunnelmaa mielestäni.
 
Juu, ainakin siinä kuuden minuutin paikkeilla lähtee vähän turhaa lottoprogea.. Tulee mieleen viime levyn Bladecatcher.
Last Baronin kikkailuissa muuten selvää vaikutetta Rushin YYZ:sta.
 
Harmi kun ei tullut tilattua sitä madonreikä -special editionia litografia-hässäkän kera. Kerran etenin jo maksuvaiheeseen, mutta enpä sitten raaskinut tehdä tilausta. Täytynee tyytyä cd+dvd -versioon.
 
Crack The Sky feat. Scott Kelly: http://vids.myspace.com/index.cfm?f … ids.individual&videoid=54895041
Aika kova veto.

Crack The Sky feat. Scott Kelly: http://vids.myspace.com/index.cfm?f … ids.individual&videoid=54895041
Aika kova veto.
 
Aikas komiasti lähti näköjään uus matsku livenäkin. Tuo biisi on saletisti aika vakio tulevilla keikoilla, tuo kun on suht selkeä soitella perus instrumentaatiolla... Troylla oli kyllä hiukan tekemistä tuon kertsin korkeimman nuotin kanssa, mutta aika laadukasta laulantaa, jos vertaa aiempaan Mastodonin live-menoon. Saas kattoa miten Brent suoriutuu puhtaiden kanssa. Kelly kuulosti rääkyessään välillä Deftonesin Chino Morenolta, hassua :)

Voihan mulukku, että on tosiaan kova levy. Aivan uskomaton. Tuntuu juurikin siltä, että tätä levyä kuunnellaan pippeli pystyssä vielä 30 vuoden päästäkin viikset tuhisten.

Alkaa hiljalleen avautumaan, mutta en vieläkään allekirjoita valtaosan mielipiteitä vuosituhannen kovimmasta lätystä. Kuuntelen vielä ainakin 10 kertaa ennen kuin tulen antamaan virallisen arvion Crack the Skyen kelpuudesta levyhyllyni täytteeksi.

Tekninen toteutus oli kyllä korteissa, kun kuuli että Brendan O`Brien tulee tuottamaan Atlantan seurueen seuraavan. Teemapuistomaisuudestaan huolimatta Crack The Skyeta kuunnellessa hämmästyttääkin enemmän tapa jolla Mastodon populisoi (länsimaiselle) vieraan kulttuurin historiaa, kuitenkin annostelemalla sen tutuin okkultistisin ja kvasimaisin mitoin.
 
Toolin ja The Mars Voltan toivoisi myös ymmärtävän, että voi radiossakin esiintyä salaperäisenä.

Nyt viikon kuuntelun jälkeen on alkanut jo selkeä mielipide levystä muodostua, ja se on että levy on parhautta. Hyppäsi kärkeen Mastodonin parhaaksi levyksi. Muutenkin ovat voimasuhteet muuttuneet, sillä uuden levyn myötä olen alkanut taas kuunnella myös Leviathania, joka on alkanut tuntua paremmalta levyltä kuin Blood mountain. Nämä tietysti vaihtelee ihan koko ajan, mutta Crack the skye pitää molempia niskaotteessa.
 
Ghost of karelia on ainoa biisi, joka ei ihan sytytä meikäläistä liekkeihin. Levyn kokonaisuudessa ajaa asiansa oikein mainiosti, mutta levyn heikoin silti, vielä aika selkeästikkin. Parasta en osaa sanoa.