Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ei kyllä oikein nyt iskenyt. Jotenkin liikaa sekametelisoppaa.
 
Straight out of hell ja 7 Sinners oli muutes parasta Helloweenia sitten Dark Riden.

Mä kyllä tykkään uudesta levystä vaikka siellä paikoitellen outoja ratkaisuja onkin. Mutta mä olenkin Kiske-fani. Todella hyvin Deriksen ja Kisken soundit kuitenkin sopivat kimppaan. Mulle oikeasti viimeinen hyvä Helloween-levy oli Dark Ride ja sen ilmestymisestä on aikaa 21 vuotta. Heh juum... en ole vanha. En ole. En.
 
Mutta se pitää sanoa, että Nuclear Blastin "Marbled vinyl" limited edition oli kyllä säälittävä vitsi. Se kuva mikä verkkokaupassa on/oli tuosta "marbled" efektistä ei todellakaan ole meikäläisen rieskoihin osunut. Ei sitten lähellekään. Käytännössä nämä mulle toimitetun yksilön vinyylit ovat "solid cream colored vinyls" eikä siinä ole tietoakaan mistään marmoriefektistä. Laitoin kyllä NB:lle palautetta, sekä sähköpostilla että Lärviopuksessa. Katsotaan mitä vastaavat. Harmittaa vaan kun se tuotekuva verkkokaupassa oli niin komea ja sitten kun avaat vinyylin gatefold-kannet ja kurkkaat levypusseihin. Kusenpolttamat "valkoiset" levyt joissa ei ole kuin häivähdykset jotain aavistuksen ruskeampaa sävyä. Pettymys oli melkoinen. Onneksi sentään levyt toimii ja rokkaa.

Totaalisen mahtava levy, joka uusiutuu asteittain eri kuuntelukerroilla. Andin ja Michaelin laulut ovat todella hyvin balanssissa, Kaitsun pienet osuudet ihan siedettäviä. Biisit ovat just aitoa Helloweeniä, joskin 4, 5 ja 7 selkeästi heikompaa tasoa.

Kaiken kaikkiaan hyvä levy vaikkei ihan Keeper-tason klassikko olekaan... Näin muutaman kuuntelun jälkeen.

Paranee joka kuuntelulla. Omassa listauksessa siellä Kiippereittein, Ringsin ja Oathin kans samassa läjässä. Timankia on. Skyfall muuttui kertaheitolla klassikoksi kun single edition muuttui album editioniksi. Omaan korvaan levyn paskinta antia on Cyanide, ei vaa lähe.
 
Erästä ruottalaista lainatakseni, solid 6/10. :D

dDevil: Paranee joka kuuntelulla. Omassa listauksessa siellä Kiippereittein, Ringsin ja Oathin kans samassa läjässä. Timankia on. Skyfall muuttui kertaheitolla klassikoksi kun single edition muuttui album editioniksi.
 
Mulla samat fiilikset, nyt kun olen levyn kahdesti kuunnellut läpi.
 
Omaan korvaan levyn paskinta antia on Cyanide, ei vaa lähe.
 
Joo, ehkä levyn "heikoin" raita mutta senkin kyllä kuuntelee. Ei tarvitse skipata ainakaan meikäläisen soittimessa. Ja jos ei Orbit-interludea lasketa, niin onneksi levyn lyhyin raita :)
 
Erästä ruottalaista lainatakseni, solid 6/10. :D
 
Kyllä tää mun kirjoissa pääsee ainakin 8/10 kouluarvosanaan. Eihän tässä pyörää keksitä uudelleen ja esim. rumputyöskentely on aika varovaisen perusvarmaa... kolmea kitaraakin olisi voinut käyttää vielä monipuolisemmin. Mutta genressään mainio tekele... helppoa kuunneltavaa ja toimittaa just niin kuin Helloweenin pitääkin. Kiske on edelleen kuningas ;)

Kyllä tää mun kirjoissa pääsee ainakin 8/10 kouluarvosanaan. Eihän tässä pyörää keksitä uudelleen ja esim. rumputyöskentely on aika varovaisen perusvarmaa... kolmea kitaraakin olisi voinut käyttää vielä monipuolisemmin. Mutta genressään mainio tekele... helppoa kuunneltavaa ja toimittaa just niin kuin Helloweenin pitääkin. Kiske on edelleen kuningas ;)
 
Joo kyllä se solid 6/10 suomeksi kääntyy sinne kaheksikkoon, ellei jopa kasi puolikkaaseen. :)
 
Kiske on kuningas, ollut siitä lähtien kun ekan kerran Keeper of the Seven Keys pärähti c-kasettirammarista soimaan aikoinaan.

Pink bubbles go ape on silti heittämällä paras Helloween levy.

jassi: Pink bubbles go ape on silti heittämällä paras Helloween levy.
 
Taidat olla sellainen hevimetallihamsteri!

Tulipa vastaan YouTubessa Best Timen video, jonka siis näin ekaa kertaa. Oli aika yllätys nähdä Arch Enemyn Alissa siinä. Vaikka biisin toki tiesin, jotenkin video sai koko ajan odottamaan milloin Alissa vetäisee väliin örinät. Mikäköhän yhteys on taustalla?
 
Tässä ollut itellä menossa aika vahva Helloween-kausi (liekö alitajunta assosioinut lähestyvän kurpitsajuhlan?) ja kyllä täytyy vaan todeta, että uskomattoman kovaa laatua bändi on kyllä pystynyt ylläpitämään levy toisensa jälkeen. Itse olen vannoutunut Deris-kauden fani, mutta uusin on kyllä sekin kova. Helloweenissa on kyllä yleisesti ottaen muuhun power metal -genreen verrattuna sellaista kivaa pientä räkäisyyttä monella tasolla eikä sounditkaan ole niin tietokonemaisen kliinisiä. Paras biisi? Soul Survivor.
 
Keväällä näköjään tulossa Suomeen. Onkos livekunnosta mitään kokemuksia viime ajoilta? Setlist.fm:n perusteella tosin ei ihan omat lempparit soitossa, joten siltä osin ei aivan mahdotonta kutkutusta mennä.

Hittolainen, 2019 ollut tällainen meininki just Sole Survivorissa livenä. Ihan jäätävän kovaa soittoa. Biisi on kyllä aivan mieletön, erityisesti rummut ja basso on biisissä ihan huikeita. Deriksellä kyllä äänikin uskomattoman hyvässä tikissä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=NWJ5gIqifzw
 
Edit. Hyvää sekoilua kyllä Derikseltä biisin esittelyssä. Eka biisi Time of the Oathilta... Eiku.

Paikallisesta popup-levykaupasta tuli haalittua jokunen vanha Helloween hyllyyn. Vinyylinä Live in the UK (vaikka en liveistä ilman kuvaa niin piittaa yleensä) ja Walls of Jericho (joka löytyi kyllä CDnä, mutta rumilla kansiteksteillä, joissa mainitaan samoista kansista löytyvät Helloween-EP ja Judas), joka räjäytti pään ilmestyessään ja kaverin kasetilta ekaa kertaa kuultuna. Nyt on sekin alkuperäisessä formaatissa, vaikka en mikään vinyyliuskovainen olekaan :D
 
CDnä lähti mukaan myös parjattu Chameleon, jota en ollut koskaan kuullut, kun innostus lopahti aikoinaan Pink bubblesiin (joka on lopulta paljastunut vallan mainioksi levyksi). Eihän tuo nyt niin huono ollutkaan, toki ollaan todella kaukana power-Helloweenista mutta tuommoisena popahtavana hardrock/hevilevynä asteikolla 1-10 aivan hyvä. Bubbles tavallaan jo oli vähän johdanto tähän joiltain osin, mutta olisi tämä varmaan itsellekin ollut reaaliajassa hirveä järkytys. Silloin sitä oli muutenkin paljon ehdottomampi.
 
Helloween-EP jäi vielä vinyylinä ostamatta vaikka sekin oli hyllyssä, ehkä se WoJ-CDltä löytyvä versio riittää kuitenkin.

ttpp44: Hittolainen, 2019 ollut tällainen meininki just Sole Survivorissa livenä. Ihan jäätävän kovaa soittoa. Biisi on kyllä aivan mieletön, erityisesti rummut ja basso on biisissä ihan huikeita. Deriksellä kyllä äänikin uskomattoman hyvässä tikissä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=NWJ5gIqifzw
 
Edit. Hyvää sekoilua kyllä Derikseltä biisin esittelyssä. Eka biisi Time of the Oathilta... Eiku.
 
Meikäläisen lemppari Helloween-levy tuo Master of the Rings. Silkkaa tykitystä alusta loppuun asti... Ja Deriksen ääni on just se juttu meikälle siinä.
 
Jumalauta, että kuulostaa käytännössä ihan samalta tuossa livenä, kuin levylläki. Ja noin pitkän ajan kuluttua vieläpä. Huh.

Decadetroll: Meikäläisen lemppari Helloween-levy tuo Master of the Rings. Silkkaa tykitystä alusta loppuun asti... Ja Deriksen ääni on just se juttu meikälle siinä.
 
Jumalauta, että kuulostaa käytännössä ihan samalta tuossa livenä, kuin levylläki. Ja noin pitkän ajan kuluttua vieläpä. Huh.
 
Kyllä itselläkin tällä hetkellä Rings on se ykkönen ihan puhtaasti sitä kautta että minkä laittaa mieluiten soimaan. Siellä on niin jumalattoman kovia biisejä. Why ja Heartbeat heti ton Sole Survivorin perässä. Time of the Oath taas on se levy, jonka kautta Helloweeniin tutustuin, joten se ehkä siinä mielessä rakkain. Kaikki Deris-levyt ovat erinomaisia ja siksi lopuista levyistä on kyllä puolimahdotonta keksiä sellaista järjestystä, jota ei heti tekisi mieli jollain perusteella vaihtaa. Kiskestä en ole koskaan perustanut, joku sen äänessä ei vaan mulle toimi vaikkakin Skyfall ja Best Time ovat kyllä todella kovia biisejä.

Master of the Rings oli mullekin eka Helloween-lätty. Oikeastaan toi levy aiheuttaa heti hyviä muistoja, koska sain joululahjaksi 1994. Samana jouluna tuli Mercyful Faten Time ja Nirvanan Unplugged in NY.

Tympee Huttunen: Master of the Rings oli mullekin eka Helloween-lätty. Oikeastaan toi levy aiheuttaa heti hyviä muistoja
Sama.
 
Grapow/Kusch ajan Helloweenista kiinnostuneille tuore syväluotaava podcast Roland Grapowin kanssa kaikista ko. aikakauden levyntekoprosesseista & studioista: https://www.youtube.com/watch?v=G5PJ8_e0eN8
- Ingo Schwichtenbergistä, Deriksen ja Kuschin bändiin tuloista Master of The Ringsille, ja Kuschin ja Grapowin poistumisesta aina Masterplanin perustamiseen.

Andi Deris jutustelee tulevasta Helloween-levystä:
 
https://blabbermouth.net/news/hello … ppy-with-the-result-says-kai-hansen
 
Pitäisi ilmestyä myöhemmin tänä vuonna...

Nyt selvisi nimi ja julkaisupäivä:
 
The reunited expanded classic lineup of German power metallers HELLOWEEN will release its new album, "Giants & Monsters", on August 29 via Reigning Phoenix Music (RPM)
 
"Giants & Monsters" track listing:
 
01. Giants On The Run
02. Savior Of The World
03. A Little Is A Little Too Much
04. We Can Be Gods
05. Into The Sun
06. This Is Tokyo
07. Universe (Gravity For Hearts)
08. Hand Of God
09. Under The Moonlight
10. Majestic
 
https://blabbermouth.net/news/hello … announces-new-album-giants-monsters

Regalis Apertura: Nyt selvisi nimi ja julkaisupäivä:
 
The reunited expanded classic lineup of German power metallers HELLOWEEN will release its new album, "Giants & Monsters", on August 29 via Reigning Phoenix Music (RPM)
 
"Giants & Monsters" track listing:
 
https://blabbermouth.net/news/hello … announces-new-album-giants-monsters
 
Ja sitten toivotaan että levy on samaa tasoa Time of The Oathin tai sitä edeltävien kanssa. Ja toivotaan että Hansen palaa Gamma Rayn kanssa studioon myös

Uusin sinkku Universe (Gravity For Hearts):
https://www.youtube.com/watch?v=JtzYJdG_qX0
 
Biisi on kyllä itsessään ihan mainio mielestäni ja Kiske on huikeassa vedossa, mutta mitä helvettiä nuo rumpusoundit oikein on? Kuulostaa siltä kuin kannut olisi äänitetty ja miksattu kasaan jossain kellaribändin treeniksellä.