Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Slipknotin "All Hope Is Gone" Korroosion arviossa
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2532

Äh... Petyin kyllä kuullessani näitä levyn kappaleita. Ei oo sitä samaa raivoa kun esim.Iowassa. Before I Forget, Wait & Bleed ja Spit It Out (mitä näitä nyt on ennestään ollu näitä sinkkulohkasuja) ja kaikki aiemmat pesee kyllä tuon Psychosocialin ihan mennen tullen. Kivaa joo kun on kliiniä laulua käytetty, mutta samalla on jotenkin hyökkäävyys kadonnu. Selvästi kuuloon tarttuvaa on se että Mick Thompsonille on soolojen muodossa annettu lisää vastuuta. Plussaa siitä.

Äh... Petyin kyllä kuullessani näitä levyn kappaleita. Ei oo sitä samaa raivoa kun esim.Iowassa. Before I Forget, Wait & Bleed ja Spit It Out (mitä näitä nyt on ennestään .
 
Täysin samaa mieltä.

Kaikille Slipknotin uudesta levystä diganneille voin suositella tutustumista Stone Sourin ekaan levyyn, jos ei jo hyllystä löydy. Tuntuu että Corey on käyttänyt jopa samoja melodiakoukkuja uusiksi, ja muutenkin levyjen yleisfiilis on melko sama.

Slipknotin "All Hope Is Gone" Korroosion arviossa
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2532

Hyvä arvio ja olen pitkälti samaa mieltä. Pari pitempää lausetta vaan tuntui hieman käsittämättömiltä ja Sulfer muuttui Sufferiksi. Joutavanpäiväiseksi miellän vaan Iowan, s/t:llä on sentään melkein puolet ihan asiaa.
Vaikka uusin pysyy paremmin koossa, helposti olisi voinut muutaman biisin jättää pois (mm. This Cold Black & Wherein Lies Continue). Mutta parhaalta Slipknotilta vaikuttaa silti.

Pari pitempää lausetta vaan tuntui hieman käsittämättömiltä
 
sama
esim:
 
"Oleellisempaa All Hope Is Gonella on kuitenkin se, kuinka Slipknotin sulatusuuni saa nyt kaiken puristumaan yhteen aina raskaimmasta mätöstä melodisimman annin kautta herkimpään tunnelmointiin saakka, minkä ohella kaikki nämä ääripäät toimivat jopa yksinäänkin entistä paremmin, erityisesti aggressiivisimpien ja raskaimpien vetojen pohjautuessa nyt entistä enemmän rytmin lisäksi myös monipuolisiin riffeihin, silkkaan asenteeseen ja koko All Hope Is Gonelta huokuvaan vaikutteiden kirjoon kaikkine erilaisine mahdollisuuksineen."
 
eikö totakin vois tiivistää? akiman tuntuu muutenki välillä laukovan jollain satunnaisgeneraattorilla näitä itseääntoistavia ja käsittämättömän ympäripyöreitä lauseita arvioihinsa. jos lukee näitä arvioita putkeen yhtään enempää kuin yhden tai pari, niin heikkoudet huomaa heti..
 
hei, mut tässä ketjussa piti vissiin haukkua slipknotia eikä korroosion toimitusta....

Meikäläiselle näin yhden kuuntelukerran jälkeen kyllä uppoaa ihan kybällä. Eniten tuli mieleen Iowa uuden levyn meiningistä ja soundeista. Tosin kliinit toimivat paremmin. Hemmetin komeasti jytisee kyllä ja meno on tarttuvaa. Ihan yhtä häiriintynyttä ei ehkä ole kuin aikasemmin, mutta sitäkin menevämpää.

 
hei, mut tässä ketjussa piti vissiin haukkua slipknotia eikä korroosion toimitusta....
Joo, haukun eka Slipknotia, paska bändi.
Sit haukun Akimanin arvosteluja siitä että lähes jokaisessa arvostelussa tulee biisilistaus tyyliin "levyn parasta antia *luettelee 6 kappaletta* ja sit muutama vähän huonompi *luettelee toiset 6 kappaletta*" mutta muuten ihan viihdyttäviä arvioita.
All Hope Is Gone vissiin Knotin paras eikä silti nappaa yhtään.

Sen verran täytyy nyt ottaa takapakkia, että ei tämä sentään Vol 3-levyä ylitä. Tästä puuttuu kaikki se yllätyksellisyys ja kierous.
 
En tiennyt edellisen levyn laajennetusta musiikillisesta skaalasta mitään ennen ensimmäistä kuuntelua ja täten se, että levy ajelehti akustisten balladien, huumoritilutusten ja progehörhöilyjen jälkeen yökerhojazz-päätökseensä olikin täysin tajunnanräjäyttävä yllätyspotti. Tällä levyllä mikään ei sinänsä yllätä. Paljon hyviä biisejä kuitenkin.

Sen verran täytyy nyt ottaa takapakkia, että ei tämä sentään Vol 3-levyä ylitä. Tästä puuttuu kaikki se yllätyksellisyys ja kierous.
 
Tämä levy on ehkä Vol 3:lle sama kuin Iowa s/t:lle. Ehkä Slipknotin seuraava levy on sitten taas mielenkiintoinen?

Laitan juuri tällä hetkellä All Hope Is Gonea Itunesiin. Mitä tämä tässä nyt soi niin vaikuttaa hyvältä. Plussaa on myös se että kappaleita on 15.

Plussaa on myös se että kappaleita on 15.
 
Missä mielessä se on plussaa? Varsinaisella levyllähän biisejä on itse asiassa 12.

Katos huomasinpahan juuri että ne kolme vikaa ovat bonus kappaleita, juuri näin : P Mulla on siis Special Edition samaan (tarjouksessa oli, sain samaan hintaan kuin tavallisen). Tuo Making Of- kiinnostaa todella.

Mutta onko kappaleiden suurempi määrä oikeasti plussaa? Itse tykkään enemmän tiiviistä albumikokonaisuuksista, joista on turhat puristettu pois.

Mutta onko kappaleiden suurempi määrä oikeasti plussaa? Itse tykkään enemmän tiiviistä albumikokonaisuuksista, joista on turhat puristettu pois.
 
Olen sen verran puhki kuunnellut kaikki muut Slipknotin levyt että haluan vähän aikaa edes tutusta, kuunnella ja jauhaa uutta matskua. 15 kappaletta on siksi hyvä.

Mutta onko kappaleiden suurempi määrä oikeasti plussaa? Itse tykkään enemmän tiiviistä albumikokonaisuuksista, joista on turhat puristettu pois.
Eikö se ole makuasia mikä kellekin on sopiva levynpituus. On tosiaan ollu harvinaista herkkua uudet Slipknotit, joten mieluummin isompi mälli kerralla. Ja maukkaita biisejä ovat kaikki.

hyvinhää tää potkii. mukava mennä tsekkaa livenä slipknot. ja pakko se on rivera hommata kirjahyllyyn, ei tosin ehkä ihan signaturemallia kehtaa ostaa...

Mutta onko kappaleiden suurempi määrä oikeasti plussaa? Itse tykkään enemmän tiiviistä albumikokonaisuuksista, joista on turhat puristettu pois.
 
Itsekkin ostaisin mieluummin julkasun jossa on vaikka 5 HELVETIN hyvää biisiä, kuin että käyttäisin rahaa 20 kipaleen julkasuun josta yks on se HELVETIN hyvä. Niinkuin nyt kävi valitettavasti tämän All hope Is Gonen kanssa. Tosin onhan tuolla pari hyvää biisiä siihen yhteen lisää.

olipas toi bonus dvd harvinaisen tylsä..sais oikeesti palkata jonkun kunnon kuvausporukan tekemään noi, eikä antaa pellen tehdä noita sen "taiteellisia" juttuja..
 
Mun mielestä saa todella hienoa taidetta aikaan, ei nyt ehkä niin ''informaatista'' niinkuin tuossa Making Of:ssa huomaa, mutta hienoa, pelottavaa taidetta.
 
Ainakin Special Editionin välilehdessä on todella hienoja kuvia jokaisesta bändin jäsenistä ja muusta..

Kannattaa lukea tuo tuoreen guitar worldin haastattelu. Olen kyllä rootin kanssa samaa mieltä että levy on vähä mitä on. Ei pääse millään kahden eka levyn tasolle tämä uusin levy. Harmi sinänsä... Levy sisältää hyviä juttuja mutta kokonaisuus ei kyllä kanna. Iso plussa rootille suorasta puheesta mikä anto ymmärtää että hän/koko pändi ei välttämättä ole kovin tyytyväinen itsekkään tohon levyyn..